Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla
24.03.2022 |
Jopa niillä jotka on vannoneet tukevansa ja ymmärtävänsä sitten, lopulta kääntävät selkänsä, ikäänkuin tahallani olisin masentunut ja ajattelen synkästi pilaten heidän päivänsä. Pettyvät, kun heidän sanoillaan ei olekaan mitään taianomaista parantavaa vaikutusta, joten täytyy vaan ottaa itseä niskasta.
Kommentit (257)
Lakkaako masentunut välittämästä/rakastamasta läheisiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Noi edustaa vanhoja tutkimuksia jotka jo todettu vääriksi. Vieläkään ei tiedetä tarkoin miten lääkkeet vaikuttavat jos vaikuttavat.
Sinä voit ihan itse perehtyä vertaisarvioituihin tutkimuksiin vaikka tästä linkistä yleistystesi sijaan: https://scholar.google.com/scholar?hl=en&as_sdt=0%2C5&q=serotonin+reupt…
Keskustelun jatkamisen helpottamiseksi voisit ehkä antaa jonkinlaisen tiivistelmän näkemyksestäsi, jonka olet noiden pohjalta luonut? Vai pitääkö meidän kaikkien nyt lähteä tavaamaan noita linkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.
Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti.Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.
Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.
Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.
Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.
Mistä masentunut loihtii ne mentaaliset resurssit, joka tuohon työhön vaaditaan? Jos resursseja ei ole, työtä ei voi tehdä.
Ainoastaan aivokuollut ei voi tehdä itse. Se aloitetaan pienin hippusin. Ei oteta 6 vuoden päivittäistä suunnitelmaa 24/7. Pienillä hippusilla saadaan aikaan pieniä muutoksia, jotka mahdollistavat ajan mittaan isommat muutokset. Aivosolut tuhoutuvat ja uusiutuvat, aivoissa muodostuu uusia yhteyksiä. Muutosta tapahtuu pikkuhiljaa.
Kuka ohjaa tuota muutosta, jos henkisiä resursseja ohjaamiseen ei ole? Se että aloittaisikin "pienin hippusin", edellyttää näiden hippusten organisointia suunnitelmaksi. Suunnitelma taas on yhtä tyhjän kanssa, jos sen toteuttamiseen ei riitä henkisiä resursseja. Eli höpötyksestäsi on vaikeasti masentuneelle korkeintaan teoreettista apua: näin parannut paperilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Noi edustaa vanhoja tutkimuksia jotka jo todettu vääriksi. Vieläkään ei tiedetä tarkoin miten lääkkeet vaikuttavat jos vaikuttavat.
Sinä voit ihan itse perehtyä vertaisarvioituihin tutkimuksiin vaikka tästä linkistä yleistystesi sijaan: https://scholar.google.com/scholar?hl=en&as_sdt=0%2C5&q=serotonin+reupt…
Keskustelun jatkamisen helpottamiseksi voisit ehkä antaa jonkinlaisen tiivistelmän näkemyksestäsi, jonka olet noiden pohjalta luonut? Vai pitääkö meidän kaikkien nyt lähteä tavaamaan noita linkkejä?
Toki oletin, että tieteellisten tutkimusreferaattien lukeminen sujuu ilman suurempia ongelmia palstalla psykofarmakologian "asiantuntijoina" esiintyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaako masentunut välittämästä/rakastamasta läheisiään?
Ei kiintymys mihinkään muutu. Menetykset ovat toki raskaampia käsitellä kuten isäni kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kysyä masentuneilta, neuvoa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.
Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti.Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.
Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.
Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.
Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.
Olen sairastanut masennusta 30 vuotta. Vaihdellen lievästä vaikeaan masennukseen.
Muutaman kerran olen onnistunut "ohjelmoimaan" aivoni uudestaan, mutta taas olen kuopassa. En tiedä riittävätkö voimani enää. Olet oikeassa, että työ on tehtävä itse, mutta se on todella rankkaa.Pelkäätkö masennusta? Minä en. Olen yhtä krooninen kuin sinäkin, mutta nykyisin aika ok kunnossa vaikeassakin elämäntilanteessa, koska en pelkää M-sanaa enää lainkaan. Tiedän miltä paha olo tuntuu, tiedän miten siitä noustaan, tiedän mitä kannattaa tehdä milloinkin. Ja olen hyväksynyt itseni ihmisenä ja ymmärtänyt, että minun kokemuksillani ja perimälläni masennus nyt vain on asia, jonka kanssa on ihan mahdollista tulla toimeen.
En pelkää. Tässä iässä pelkään enää hyvin harvoja asioita. Lähinnä tunnen ärtymystä osittain hukkaan menneestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njoo... Mulla on lähipiirissä viitisentoista vuotta masennusta potenut henkilö, ja valitettavasti kaiken tänä aikana koetun pohjalta olen aika skeptinen tämän diagnoosin suhteen. Tämä masentunut on rikkaasta, "hyvästä" perheestä, ja vanhemmat ja isovanhemmat ovat taatusti aina kantaneet eteen sen, mitä hän on keksinyt pyytää ja enemmänkin. Hän on tottunut siihen, että hänen ei tarvitse kantaa vastuuta; kyllä joku muu sen tekee. Hän sairasti vakavan lyhyen sairauden, joka saatiin hoidettua täysin eikä se ole uusinut, mutta heti sen perään pukkasi masennus. Se on hänen puoleltaan koko ajan ollut lähipiirin syyllistämistä, kun samaan aikaan hän itse saa käyttäytyä ylimielisesti ja pilkallisesti. Masennuskortin hän vetää esiin silloin, kun hän toivoo, että hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään voitaisiin sitten katsoa läpi sormien. Muuten hän on reteä ja ilkeä. Terapeutilla hän kävi ehkä viisi vuotta, ja siellä hän (ihan oman kertomansa mukaan!) avautui, miten ilkeitä kaikki muut hänelle ovat ja siten aiheuttavat hänen masennuksensa jatkumisen. Mikä nyt ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Hän lähti opiskelemaan uutta alaa, ja pari kertaa jo sanoikin, että "ei tässä ehdi masentua, kun alkaa tehdä juttuja", mutta sitten sekin suli mukavuudenhaluun ja opiskeluoikeudet menivät.
Vierailija kirjoitti:
Turha kysyä masentuneilta, neuvoa ei tule.
Mitäs neuvoa pitäisi tulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Njoo... Mulla on lähipiirissä viitisentoista vuotta masennusta potenut henkilö, ja valitettavasti kaiken tänä aikana koetun pohjalta olen aika skeptinen tämän diagnoosin suhteen. Tämä masentunut on rikkaasta, "hyvästä" perheestä, ja vanhemmat ja isovanhemmat ovat taatusti aina kantaneet eteen sen, mitä hän on keksinyt pyytää ja enemmänkin. Hän on tottunut siihen, että hänen ei tarvitse kantaa vastuuta; kyllä joku muu sen tekee. Hän sairasti vakavan lyhyen sairauden, joka saatiin hoidettua täysin eikä se ole uusinut, mutta heti sen perään pukkasi masennus. Se on hänen puoleltaan koko ajan ollut lähipiirin syyllistämistä, kun samaan aikaan hän itse saa käyttäytyä ylimielisesti ja pilkallisesti. Masennuskortin hän vetää esiin silloin, kun hän toivoo, että hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään voitaisiin sitten katsoa läpi sormien. Muuten hän on reteä ja ilkeä. Terapeutilla hän kävi ehkä viisi vuotta, ja siellä hän (ihan oman kertomansa mukaan!) avautui, miten ilkeitä kaikki muut hänelle ovat ja siten aiheuttavat hänen masennuksensa jatkumisen. Mikä nyt ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Hän lähti opiskelemaan uutta alaa, ja pari kertaa jo sanoikin, että "ei tässä ehdi masentua, kun alkaa tehdä juttuja", mutta sitten sekin suli mukavuudenhaluun ja opiskeluoikeudet menivät.
Nää on just niitä joiden takia koko masennusta ei osata ottaa tosissaan. Niin moni käyttää sitä hyväkseen vaikkei koko sairautta edes olisi.
Mun mielestä hyvä asenne.
Kärsin itse vakavasta masennuksesta kovien kipujen ja unettomuuden vuoksi ja ainoa mikä pitää toimintakykyisenä ja järjissään on se etten anna itselleni lupaa heittäytyä potemaan tai ala voivottelemaan tilannettani. Muuten olisin jo päätynyt hautuumaalle vuosia sitten.
Tänäkin aamuna klo 3.40 olen aloittanut tämän päivän ja aion selvitä.
On vaikeampaa ymmärtää masennusta mille ei ole mitään konkreettista syytä, on vain paha mieli eikä jaksa mitään. Itsellä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta sellaiseen.
Varmaan tylyä jonkun mielestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin tätä keskustelua.
Muutamia havaintoja.. masennuksia on erilaisia ja myös syitä masennukseen.
Onko sekundaarinen vai pääasiallinen.
Itse sain vaikean masennuksen dg:n ja myös fyysisen sairauksien dg:n ja tämä fyysinen pitää yllä tätä masennusta.
Noh,ennen sairastumista en olisi ikinä uskonut,että sairastuisin näin. Ja oma suhtautuminen muuttui aika paljon.
Olin myös osastolla ( lääkityskokeilu,mikään ei sopinut) ja se kirjo potilaista oli valtava. Tiedän myös ns.psykoottisen masennuksen dg:n saaneita,jotka ovat varsin toimintakykyisiä ja jopa työssä.
Masennuksen paraneminen varmasti riippuu siitä,mikä sen aiheuttaa. Luokittelukaan ei ole aukotonta,esim. Joku bdi ei oikein sovi,jos kärsii fyysisistä sairauksista.
Mutta joo; pointtina oli,että masennus mitä luultavammin voi parantua ainakin osalla,jos se taustasyy siihen selvitetään ja siihen puututaan. Tai se onnistutaan korjaamaan.
Itse muuten vetäydyin ihmissuhteista,etten olisi taakaksi. Ei tässä todellakaan ole odottanut,että joku ulkopuolinen tulisi pelastamaan.
Äkkiä ne ystävät ja kaverit muuten jäävät,kun ei enää kykene osallistumaan asioihin samalla lailla; toki olivat myös kuluttavia,kun piti aina filmata,ettei toisille tule kiusaantunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Olen parantunut masennuksesta ja se ei todellakaan tapahtunut itseä niskasta kiinni ottamalla.
Nyt kyllä kiinnostaisi tietää miten muuten masennuksesta VOI parantua. Siis jo puhutaan kuvainnollisesti itseään niskasta kiinni ottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ne selkäänsä kääntävät, vaan eivät yksin kertaisesti jaksa masentuneen olotilaa ja sitä valitusta ja surkeutta. Onhan se varmaan ollut joillekin sivusta seuranneillekin raskasta ja on voinut tuntua siltä kuin masentunut imisi kaiken voiman läheisistäkin.
Mutta tsemppiä kaikille masentuneille ja lohduttava tieto on että siitä voi parantua ja masennus voi muuttua iloksi! Olen itsekkin joskus kärsinyt masennuksesta ja eihän se silloin ollut ja voin muistaa ettei masentuneena tainnut nähdä paljoa nokkaansa pitemmälle ja tuntui kuin kaikki mikä olisi ei voisi muuttua. Ja kurja olo vain jatkui ja jatkui, kunnes löysin avun uskon kautta ja koin elämän muutoksen. Käytin silloin myös huumeita (kannabista) mikä ehkä osaltaan auttoi tässä parannuksessa sillä sai näkemään myös valoisia puolia elämässä.
Sittemmin on päihteet jääny, mutta olen huomannut haikailevani kannabista yhäti niiden kultaisten muistojen takia ja rennon fiiliksen takia. Monet hyvät naurut naurettu kannabis päissään...
Mulla kans kokemus masennuksesta josta pääsin kannabiksella! Se autto muuttaan ajatusmaailmaan ja antaan tärkeitä kokemuksia
Kannabis aiheuttaa, tai vähintäänkin edesauttaa, masennusta.
Mä jatkan tähän
Jollekin,joka ei ole ikinä kokenut masennusta sitä voi olla vaikea selittää,eikö se kaikilla näy samalla tavalla. En myös usko,että kaikille tehoaa samat hoidot/vinkit.
Mutta,jos esim. Jollekin ns.terveelle tulee alkoholista kamalat morkkikset/ahdistukset, ns. Selittämättömät,vaikka ei olisi mitään tehnyt niin ehkä se voisi jotenkin kuvata.. jollain tasolla. Se tosin menee ohi aika äkkiä. Mielestäni tämä viittaa johonkin aivokemioihin.
Samaten hormonit voivat saada varsinaisia mielenmyllerryksiä.. mietin monesti mitä lie eri lääkkeetkin voivat silloin tehdä. (Osa hyötyy,osa ei
)
En nyt muista,mutta raskauden jälkeinen masennuskin ilmeisesti joku hormonijuttu? Vai onko selvinnyt..
Siis selityksiä voi olla monia. Siksi tämä nykyinen masennuksen hoito on ehkä tietyllä tavalla aika heppoista.
En tiedä myöskään onko itse dg lopulta hyväksi, ainakaan sillä tavalla,että ihmiselle sanotaan ettet voi siitä parantua. Tuleeko siitä silloin osa identiteettiä joillekin? Ehkä. Ihmiset ovat asioissa erilaisia.
Mutta taustoihin pitäisi perehtyä paremmin. Ei selkäkipukaan parane selkää hoitamalla,jos vika onkin jalassa. (Huono vertaus, tiedän,en nyt keksinyt parempaa).
Masentuneet on pääsääntöisesti laiskoja ulisijoita.. se ikuinen valitus ei lopu..
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet on pääsääntöisesti laiskoja ulisijoita.. se ikuinen valitus ei lopu..
Ota keksi,noin 🍪. Helpottiko omaa pahaa oloasi🙂👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
No sitten sitä on ryvettävä kunnes jaksaa. Kukaan muu ei kuitenkaan suosta nosta kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Saisiko jonkin esimerkin? Joko itsestäsi tai jostain tuntemastasi masentuneesta tai ihan kuvitellunkin, että minkä tasoisia asioita niihin lappuihin kuuluu laittaa?
Jos ensimmäinen ajatuksesi aamulla on kirosana uudesta aamusta, niin kirjoita lappuun ana, jota haluat ajatella sen sijaan. Se voi olla pelkkä sana tai vaikka sellaisen kodissasi olevan sinulle mieluisan esineen nimi, johon voit kohdistaa samalla katseesi. Pääasia, että katkaiset juurtuneen kirosana-aamun ja korvaat sen uudella mallilla. On normaalia, että uuden mallin syntyminen vie aikaa. Aikaa voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Alkuun saatat toistaa kirosanamallia, vaikka olet jo aloittanut korvaavan mallin. Kuitenkin kun jatkat sitkeästi, niin kirosanamalli unohtuu ja korvaava malli syntyy. Älä tahallaan ruoki kirosanamallia, vaan korvaa aina ääneen lausumalla uusi malli päälle. Näin rakennat uutta muistijälkeä aivoihisi. Helpommilla asioilla on helpompi aloittaa, jotta omaksuu toimintamallin.
Tässä mallissa on huomattava myös se, että jos ensimmäinen ajatus aamulla on siirtää lappu pois silmälasien edstä, niin silloin metodi on jo toiminut, vaikka lapun sisältö ei olisi vielä iskostunut aamun ensimmäiseksi ajatukseksi. Aamun haitallisesta negatiivisesta alusta on jo silloin päästy eroon ja aivot ovat alkaneet rakentaa uutta mallia.
Alue: Aihe vapaa
Jos ensimmäinen ajatuksesi aamulla on kirosana uudesta aamusta, niin kirjoita lappuun ana, jota haluat ajatella sen sijaan. Se voi olla pelkkä sana tai vaikka sellaisen kodissasi olevan sinulle mieluisan esineen nimi, johon voit kohdistaa samalla katseesi. Pääasia, että katkaiset juurtuneen kirosana-aamun ja korvaat sen uudella mallilla. On normaalia, että uuden mallin syntyminen vie aikaa. Aikaa voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Alkuun saatat toistaa kirosanamallia, vaikka olet jo aloittanut korvaavan mallin. Kuitenkin kun jatkat sitkeästi, niin kirosanamalli unohtuu ja korvaava malli syntyy. Älä tahallaan ruoki kirosanamallia, vaan korvaa aina ääneen lausumalla uusi malli päälle. Näin rakennat uutta muistijälkeä aivoihisi. Helpommilla asioilla on helpompi aloittaa, jotta omaksuu toimintamallin.