"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla

Masentunutta voi tukea siten, että auttaa oppimaan mielenhallintaa hyvinä kausina. Sitten kun voimakas ahdistus ja apatia iskevät päälle niin voi järjellä puhua, että muistatko miten me tästä juteltiin silloin. Masentunut voi ja pystyy ajattelemaan järjellä, mutta se on todella vaikeaa, koska tunteet ovat voimakkaat ja ahdistus sattuu ihan fyysisesti. Tätä on niin vaikeaa selittää ulkopuoliselle. Vaatii aika paljon toki välittämistä toiselta, että jaksaa tukea. Olen saanut vinkkeinä kaikenlaisia elimistön hämäyskeinoja, kuten pään uittamisen jääkylmässä vedessä. Jos masentunut ei itse jaksa tätä järjestää voi auttaa ja järjestää sen jääastian. Kun pahin vaihe on ohi niin juttelu ja itsensä rauhoittaminen onnistuvat paremmin. Voi katsoa ettei masentunut käytä alkoholia, huumeita jne. Paljon voi tehdä ja auttaa jos haluaa mikäli masentunut on itselle merkittävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Neurotiede ei tue yksinkertaistustasi. Aivojen emotionaalinen prosessointi on suurelta osin esitietoista. Edes "järkeillessäsi" jotain matemaattista, abstraktia tehtävää aivojesi emotionaalinen prosessointi ei suinkaan nuku. Ylipäätään ihminen on psykofyysisesti virittynyt dynaaminen kokonaisuus, jossa kärjistäen "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Jopa suolistosi terveydentila vaikuttaa mielialaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Masentunut on ainoa, joka voi saada itsensä takaisin raiteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Tunne ja ajatus on eri asiat.

Ajatus vaikuttaa tunteisiin. Mieti ahistavia asioita, niin fyysinen tunne muuttuu sen mukaiseksi. Mieti iloisia asioita, senkin mukaiseksi tunteet vaihtuu. Mieti sitruunan puraisua, syljen eritys lisääntyy.

Ei nyt ihan noinkaan. Masentunut vaikka kuinka ajattelee jtk iloista mukavaa asiaa ei vaikuta siihen masennukseen koska se on sairaus. Terveellä ihmisellä tämä voi toimia mutta ei sairaalla. Masennus on paljon muuta(kin) kuin fyysinen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.

Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.

Kysyn tätä kaikilta masentuneita. Ihminen yleensä pystyy ohjaamaan ajatuksiaan, jos tahtoo. Pystyykö masentunut muuttamaan ajatuksiaan. Itsekkin herään joskus ajatellen miten synkkää kaikki on. En kuitenkaan halua jäädä siihen. Ajattelen lämmintä suihkua, puhtaita vaatteita, aamukahvia ja sitten nousen ylös. Näin koko päivästä voi tulla hyvä..

Masentuneelle lämmin suihku, puhtaat vaatteet ja jopa se aamukahvi ovat liuta vaatimuksia, joiden eteen tuuskahtaa nenälleen, joten lykkää niitä niin pitkään kuin voi. Et nyt tiedä mistä puhut. Lopulta niitä alkaa pelätä. 

Toipuminen on itsensä aivopesua toiseen suuntaan kuin mitä olet tähän asti antanut aivosi peseytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Eli ap on oikeassa ja masentuneet saisi vaan ottaa itseään niskasta ja lopettaa sen masentelun. Vai onko tälle jokin tietty aikaraja jonka jälkeen asenne menee sellaiseksi?

Se on tietoista toimintaa. Etsit tietoa aiheesta ja päätät uuden toimintasuuntasi. Sitten opettelet uusin ohjein uuden toimintamallin. Vaatii satoja toistoja ja takkuaa alussa, mutta alkaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Masentunutta voi tukea siten, että auttaa oppimaan mielenhallintaa hyvinä kausina. Sitten kun voimakas ahdistus ja apatia iskevät päälle niin voi järjellä puhua, että muistatko miten me tästä juteltiin silloin. Masentunut voi ja pystyy ajattelemaan järjellä, mutta se on todella vaikeaa, koska tunteet ovat voimakkaat ja ahdistus sattuu ihan fyysisesti. Tätä on niin vaikeaa selittää ulkopuoliselle. Vaatii aika paljon toki välittämistä toiselta, että jaksaa tukea. Olen saanut vinkkeinä kaikenlaisia elimistön hämäyskeinoja, kuten pään uittamisen jääkylmässä vedessä. Jos masentunut ei itse jaksa tätä järjestää voi auttaa ja järjestää sen jääastian. Kun pahin vaihe on ohi niin juttelu ja itsensä rauhoittaminen onnistuvat paremmin. Voi katsoa ettei masentunut käytä alkoholia, huumeita jne. Paljon voi tehdä ja auttaa jos haluaa mikäli masentunut on itselle merkittävä ihminen.

Olen samaa mieltä, että pohjatyö pitää tehdä silloin kun on hyvät ajat ja henkisiä resursseja. Valitettavasti jos joku tulee minulle muistuttelemaan näistä opeista masennuttuani, minua alkaa välittömästi ärsyttää. Koska kyllähän minä TIEDÄN ja muistan ne oivallukset silloinkin, mutta ne eivät vain millään tavalla resonoi enää emotionaalisesti, vaan tuntuvat valheellisen optimistiselta lässytykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

Aika moni kuitenkin odottaa esim. "pelastavaa rakkaussuhdetta" jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Jos hallitset tunteitasi ei ole mitään tarvetta patoa mitään tunnetta. Onko se kenties se vihan tunne mitä pitää sisälleen padota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Masentunut on ainoa, joka voi saada itsensä takaisin raiteilleen.

Sittenhän se ja sama kun masentuneet jättää yksin jos muilla ei kerran ole mitään vaikutusta, eikö niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Manipuloimaan niitä pystyy, ja ohjaamaan itseään myönteisempiin ajatuksiin, kun oppii ne synkkyyskuviot ulkoa. Mutta silti se tahtoo olla märkivän haavan ompelemista umpeen ilman dreeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

Aika moni kuitenkin odottaa esim. "pelastavaa rakkaussuhdetta" jne.

Ei tosiaan masentunut odota tuollaista, masentunut nimenomaan tuntee ettei kukaan voi häntä rakastaa eikä tämän vuoksi odota sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Masentunut on ainoa, joka voi saada itsensä takaisin raiteilleen.

Sittenhän se ja sama kun masentuneet jättää yksin jos muilla ei kerran ole mitään vaikutusta, eikö niin.

Itse asiassa, aika usein se onkin paras vaihtoehto. Ihminen jätetään rauhaan jolloin hänellä on vähemmän ahdistumisen ja pelon aiheita. Ottaa itse yhteyttä kun haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kuitenkin odottaa esim. "pelastavaa rakkaussuhdetta" jne.

Käsittämättömiä uskomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Jos hallitset tunteitasi ei ole mitään tarvetta patoa mitään tunnetta. Onko se kenties se vihan tunne mitä pitää sisälleen padota?

No ei kaikkia tunteita ole soveliasta ilmaista heti niiden ilmaantuessa, jos on vaikka semmonen tilanne. Mutta en tarkottanu ylempänä että patoaminen ja pakeneminen olis hyväks, ne on vaan tapoja hallita tunteita. Lähinnä pointti oli että halutunlaiseen tunnetilaan on mahdollista päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?