Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla
24.03.2022 |
Jopa niillä jotka on vannoneet tukevansa ja ymmärtävänsä sitten, lopulta kääntävät selkänsä, ikäänkuin tahallani olisin masentunut ja ajattelen synkästi pilaten heidän päivänsä. Pettyvät, kun heidän sanoillaan ei olekaan mitään taianomaista parantavaa vaikutusta, joten täytyy vaan ottaa itseä niskasta.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.
Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti.Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.
Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.
Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.
Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.
Mistä masentunut loihtii ne mentaaliset resurssit, joka tuohon työhön vaaditaan? Jos resursseja ei ole, työtä ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Masentuneen aivot eivät toimi terveiden aivojen tapaan. Terveitä aivoja voi kouluttaa, sairaat aivot eivät vastaa ärsykkeisiin odotetulla tavalla.
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Kyllä tutkimuksissa näkyy masentuneen aivoissa muutoksia nimenmaan niiden hermoverkostojen rakenteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.
Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.
Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.
Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.
Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea?
Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.
Saisiko jonkin esimerkin? Joko itsestäsi tai jostain tuntemastasi masentuneesta tai ihan kuvitellunkin, että minkä tasoisia asioita niihin lappuihin kuuluu laittaa?
Onkohan normaalia, että masennus jotenkin tuhoaa myös luovuuden ja taitoja? Tykkäsin ja osasin kuulemma aikoinaan piirtää, mutta nykyään masennuksen läpikäyneenä hyvä jos tikku-ukkoa enää syntyy. Suurin ongelma vaikuttaa olevan se, ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta eikä saa enää sitä samaa innostusta piirtämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Noi edustaa vanhoja tutkimuksia jotka jo todettu vääriksi. Vieläkään ei tiedetä tarkoin miten lääkkeet vaikuttavat jos vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
Kyllä jaksaa, mutta ei vaan huvita. Siitä loputtomasta rypemisestä saa narsistista mielihyvää. Mutta se pitää myös sitten hyväksyä ettei kukaan jaksa loputtomiin sitä katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ajatella masentuneena iloisia asioita siinä missä "terveenäkin". Ongelma on siinä, että näiden ns. iloisten asioiden ajattelu ei vaikuta mielialaani kohentavasti, usein jopa päinvastoin. Tämän vuoksi olen kokenut terapiankin turhauttavaksi, koska en saa siellä mitään uusia oivalluksia. Olen vuosikymmenien aikana ajattelut asian kaikilta eri kanteilta jo. Olen lukenut depressiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, terapeuteille suunnattuja oppaita, filosofiaa, self helpiä, pohtinut itse.. Terapeutti toistaa minulle itsestäänselvyyksiä. Turhauttavaahan se on terapeutillekin.
Minun mielestä asia voi olla niinkin että masennus on rangaistusta ihmiselle ihmisen synneistä ja mielestäni tämäkin asia pitäisi selvittää, kärsiikö jotain huonoa karmaa esim teoistaan, onk ohyvä vai huono ihminen muita kohtaan, miten kohtelee muita ihmisiä, minkälainen seksuaalisuus on, onko rasisti, käyttääkö päihteitä, minkälainen ruokavalio. Uni-valve rytmi olisi hyvä olla kunnossa ja ihmiselle tekee hyvää saada luonnon valoa auringosta. Vaikka kevät ja kesä on joskus ollut raskasta aikaa masentuneille, niin ajattelisin että aurinko piristää kaikenlaisia ihmisiä.
Terveydelliset seikat joskus vaikuttanut masennukseen ja ihminen on voinut kärsiä samalla tietämättään esim jonkun vitamiinin puutosta, tai vähäisestä raudasta (anemiasta), tai muuta puutosta ja hyvä tämäkin selvittää ja yleensä verikokeilla selviää.
Itelläkin elämä ollut aika harmaata kun skitso lääkityksellä eikä paljon mikään tunnu miltään, mutta olen yrittänyt pärjäillä ja tulla toimeen. Minulla on lisäksi haaveita ja toiveita joita haluaisin toteuttaa mm matkustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan normaalia, että masennus jotenkin tuhoaa myös luovuuden ja taitoja? Tykkäsin ja osasin kuulemma aikoinaan piirtää, mutta nykyään masennuksen läpikäyneenä hyvä jos tikku-ukkoa enää syntyy. Suurin ongelma vaikuttaa olevan se, ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta eikä saa enää sitä samaa innostusta piirtämiseen.
On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.
Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti.Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.
Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.
Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.
Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.
Mistä masentunut loihtii ne mentaaliset resurssit, joka tuohon työhön vaaditaan? Jos resursseja ei ole, työtä ei voi tehdä.
Ainoastaan aivokuollut ei voi tehdä itse. Se aloitetaan pienin hippusin. Ei oteta 6 vuoden päivittäistä suunnitelmaa 24/7. Pienillä hippusilla saadaan aikaan pieniä muutoksia, jotka mahdollistavat ajan mittaan isommat muutokset. Aivosolut tuhoutuvat ja uusiutuvat, aivoissa muodostuu uusia yhteyksiä. Muutosta tapahtuu pikkuhiljaa.
Miksi tiimipelaajat eivät masennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tiimipelaajat eivät masennus?
Siis miksi eivät masennu?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan normaalia, että masennus jotenkin tuhoaa myös luovuuden ja taitoja? Tykkäsin ja osasin kuulemma aikoinaan piirtää, mutta nykyään masennuksen läpikäyneenä hyvä jos tikku-ukkoa enää syntyy.
Masennus lisää motorista kömpelyyttä. Itsellä tämä näkyy käsin kirjoittamisessa ja samoin muistitoiminnoissa on selkeää muutosta. Esimerkiksi lukuisat salasanat ovat vaikeita hallita. Kaikkea tekemistä leimaa sellainen epävarmuus ja asioiden toistuva varmistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.
Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.
Kyllä jaksaa, mutta ei vaan huvita. Siitä loputtomasta rypemisestä saa narsistista mielihyvää. Mutta se pitää myös sitten hyväksyä ettei kukaan jaksa loputtomiin sitä katsella.
Draamakuningas/tarmasentuneet nyt saisikin jättää yksin eikä suoda tippaakaan sitä kaipaamaansa huomiota.
Masennus on kuin pilvinen synkkä taivas missä ei ole sävyjä eikä vaihtelua. Näköalattomuutta, itkua, itsesääliä, vihaa, epätasapainoa, surkeutta. Tästähän on joskus ollut vaikea parantua kun ei tiedetä varmasti mistä alkaa, mutta ajattelisin että sopiva lääkitys voi auttaa näkemään asiat uudessa valossa. Hoidetaanhan nykyään adhd lapsiakin lääkkeillä jotka taisivat olla jotain amphetamiini johdannaisia ja ajattelisin että masennukseenkin voisi jotkut piristävät lääkkeet auttaa.
Joku puhui kannabiksen avusta ja sen voin hyvin uskoa, sillä kannabis saa ihmisen nauramaan ja näkemään asioita eri tavalla. Kannabis on joskus auttanut ihmisiä ajattelemaan paremmin kuin normaalista, jossa ollaan omissa ajatus luupeissa vankeina ilman ulos pääsyä tai tietoa paremmasta, uudesta tiedosta. Jotenkin pitäisi saada uusittua ajatuksensa ja päästä tuosta synkkien ajatusten kehästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Kannattaa etsiä uusia tutkimuksia aiheesta. Vanhoissa tutkimuksissa näin luultiin mutta myöhemmin todettu vääriä olettamuksia asiasta. Siis noilla lääkkeillä saadaan toki aivokemiaa muutoksia mutta ne eivät paranna masennusta eivätkä ole sen aiheuttajia. Myöhemmin serotiinipiotoisuuksien määrän tutkiminen ei ole todettu olevan suorassa suhteessa masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä asia voi olla niinkin että masennus on rangaistusta ihmiselle ihmisen synneistä ja mielestäni tämäkin asia pitäisi selvittää, kärsiikö jotain huonoa karmaa esim teoistaan, onk ohyvä vai huono ihminen muita kohtaan, miten kohtelee muita ihmisiä, minkälainen seksuaalisuus on, onko rasisti, käyttääkö päihteitä, minkälainen ruokavalio.
Mitä ihmettä minä juuri luin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.
Masennukseen käytettään mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä jotka aika suoraan vaikuttavat aivokemiaan. Jos aivokemiassa ei tapahtuisi muutoksia ei näitä lääkkeitä tarvittaisi.
Noi edustaa vanhoja tutkimuksia jotka jo todettu vääriksi. Vieläkään ei tiedetä tarkoin miten lääkkeet vaikuttavat jos vaikuttavat.
Sinä voit ihan itse perehtyä vertaisarvioituihin tutkimuksiin vaikka tästä linkistä yleistystesi sijaan: https://scholar.google.com/scholar?hl=en&as_sdt=0%2C5&q=serotonin+reupt…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.
Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.
Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti.Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.
Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.
Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.
Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.
Olen sairastanut masennusta 30 vuotta. Vaihdellen lievästä vaikeaan masennukseen.
Muutaman kerran olen onnistunut "ohjelmoimaan" aivoni uudestaan, mutta taas olen kuopassa. En tiedä riittävätkö voimani enää. Olet oikeassa, että työ on tehtävä itse, mutta se on todella rankkaa.
Pelkäätkö masennusta? Minä en. Olen yhtä krooninen kuin sinäkin, mutta nykyisin aika ok kunnossa vaikeassakin elämäntilanteessa, koska en pelkää M-sanaa enää lainkaan. Tiedän miltä paha olo tuntuu, tiedän miten siitä noustaan, tiedän mitä kannattaa tehdä milloinkin. Ja olen hyväksynyt itseni ihmisenä ja ymmärtänyt, että minun kokemuksillani ja perimälläni masennus nyt vain on asia, jonka kanssa on ihan mahdollista tulla toimeen.
Alue: Aihe vapaa
Et ole selvästikään lukenut yhtäkään sivullista masennuksen neuropsykologiasta.