"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

Aika moni kuitenkin odottaa esim. "pelastavaa rakkaussuhdetta" jne.

Ei tosiaan masentunut odota tuollaista, masentunut nimenomaan tuntee ettei kukaan voi häntä rakastaa eikä tämän vuoksi odota sellaista.

Ehkä kumpikaan ette oo väärässä, ja se vaihtelee miten masentunu asiat ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.

Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.

Kysyn tätä kaikilta masentuneita. Ihminen yleensä pystyy ohjaamaan ajatuksiaan, jos tahtoo. Pystyykö masentunut muuttamaan ajatuksiaan. Itsekkin herään joskus ajatellen miten synkkää kaikki on. En kuitenkaan halua jäädä siihen. Ajattelen lämmintä suihkua, puhtaita vaatteita, aamukahvia ja sitten nousen ylös. Näin koko päivästä voi tulla hyvä..

Ei jaksa käydä suihkussa, koko suihku tuntuu rasittavalta. Kuten puhtaiden vatteiden vaihto, samapa se haista niissä samoissa päivästä toiseen. Aamukahvin keittokin tuntuu varsin merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Jos hallitset tunteitasi ei ole mitään tarvetta patoa mitään tunnetta. Onko se kenties se vihan tunne mitä pitää sisälleen padota?

No ei kaikkia tunteita ole soveliasta ilmaista heti niiden ilmaantuessa, jos on vaikka semmonen tilanne. Mutta en tarkottanu ylempänä että patoaminen ja pakeneminen olis hyväks, ne on vaan tapoja hallita tunteita. Lähinnä pointti oli että halutunlaiseen tunnetilaan on mahdollista päästä.

Ei, et voi edelleenkään hallita tunteitasi vain käyttäytymistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.

Et ole ymmärtänyt masennuksen psykologiaa ollenkaan. Masentunut ei halua auttaa itseään, hän haluaa rangaista itseään, ei halua olon parantuvan, hän haluaa itsensä kärsivän tätä tarkoittaa itseen kääntynyt viha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Jos hallitset tunteitasi ei ole mitään tarvetta patoa mitään tunnetta. Onko se kenties se vihan tunne mitä pitää sisälleen padota?

No ei kaikkia tunteita ole soveliasta ilmaista heti niiden ilmaantuessa, jos on vaikka semmonen tilanne. Mutta en tarkottanu ylempänä että patoaminen ja pakeneminen olis hyväks, ne on vaan tapoja hallita tunteita. Lähinnä pointti oli että halutunlaiseen tunnetilaan on mahdollista päästä.

Ei, et voi edelleenkään hallita tunteitasi vain käyttäytymistäsi.

Puhut omasta puolestas, kaikki ei oo samalla tietoisuudentasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

T**an itseni! T: masentunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut voi kuunnella, puhua kannustavasti ja ohjata kaikkeen mukavaan, lääkkeet voi tehdä olon paremmaksi, terapeutti voi osaltaan auttaa, mutta kukaan tai mikään ei lopulta voi korjata tilannetta, jos masentunut vain odottaa, että toiset kantavat onnellisuuden hänen eteensä tarjottimella.

 

Luuletko ihan tosissasi että masentunut ihminen "odottaa että toiset kantavat onnellisuuden eteen tarjottimella"? En myöskään voi käsittää mistä olet saanut tämmöisiä ajatuksia.

No totta kai voi ajatella noin kun itse voi hallita omia ajatuksiaan. 

Itse voi myös hallita omia tunteita. Voi päättää mitä tuntee, ajattelemalla ajatuksia jotka sitä tunnetta edesauttaa. Voi päättää tuntea kiitollisuutta ja onnellisuutta. Tunne muodostuu ihmisen sisällä, joten on valheellista ajatella että tarvis jotain ulkoisia apuja siihen.

Kukaan ei pysty hallitsemaan omia tunteitaan.

Kyllähän niitä aika moni patoaa ja pakenee. Ei ehkä hallita voi, mutta voi luoda halutunlaisen tunteen ajatusten ja mielikuvien kautta.

Ei se tunne mihinkään katoa jos sen patoaa.

Ei tietenkään, mutta se on yks tapa "hallita" tunteita

Jos hallitset tunteitasi ei ole mitään tarvetta patoa mitään tunnetta. Onko se kenties se vihan tunne mitä pitää sisälleen padota?

No ei kaikkia tunteita ole soveliasta ilmaista heti niiden ilmaantuessa, jos on vaikka semmonen tilanne. Mutta en tarkottanu ylempänä että patoaminen ja pakeneminen olis hyväks, ne on vaan tapoja hallita tunteita. Lähinnä pointti oli että halutunlaiseen tunnetilaan on mahdollista päästä.

Ei, et voi edelleenkään hallita tunteitasi vain käyttäytymistäsi.

Ja masentunut ei kumpaakaan.

Olen parantunut masennuksesta ja se ei todellakaan tapahtunut itseä niskasta kiinni ottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Tuo voi päteä jossain tilanteessa, mutta en lähtis sen varjolla sivuuttaan kaikkia kokemuksia. Toki jokainen uskoo sen minkä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Tätä komppaan, en usko kenenkään oikeasti tietävän mitä on masennus ennekuin siihen itse sairastuu.

En usko että ne selkäänsä kääntävät, vaan eivät yksin kertaisesti jaksa masentuneen olotilaa ja sitä valitusta ja surkeutta. Onhan se varmaan ollut joillekin sivusta seuranneillekin raskasta ja on voinut tuntua siltä kuin masentunut imisi kaiken voiman läheisistäkin.

Mutta tsemppiä kaikille masentuneille ja lohduttava tieto on että siitä voi parantua ja masennus voi muuttua iloksi! Olen itsekkin joskus kärsinyt masennuksesta ja eihän se silloin ollut ja voin muistaa ettei masentuneena tainnut nähdä paljoa nokkaansa pitemmälle ja tuntui kuin kaikki mikä olisi ei voisi muuttua. Ja kurja olo vain jatkui ja jatkui, kunnes löysin avun uskon kautta ja koin elämän muutoksen. Käytin silloin myös huumeita (kannabista) mikä ehkä osaltaan auttoi tässä parannuksessa sillä sai näkemään myös valoisia puolia elämässä.

Sittemmin on päihteet jääny, mutta olen huomannut haikailevani kannabista yhäti niiden kultaisten muistojen takia ja rennon fiiliksen takia. Monet hyvät naurut naurettu kannabis päissään...

Masentuneet vois vastata tähän! Miks masentuneet ei koskaan neuvo ei-masentuneita???! Ihan sama missä tahansa asiassa niin neuvoja ei tipu, miksi? Vaikka perunankuorimaveitsen valintaan kysyt neuvoa niin masentunut ei kerro vinkkiä mistä ja millasta kannattaa harkita, saati anna neuvoja aparaatin käyttöön vaikka tietäisi.

On se joskus siinä syvimmässä synkässä ollessa ollut aika karua, kun kaverin kanssa puhelimessa puhuessa tämä on kylmästi todennut ettei jaksa puhua kun olen päättänyt olla sillä tuulella ja heittänyt luurin korvaan.

En toki odota vastausta kysymykseen hengitystä pidätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea? 

Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.

Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti. 

Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.

Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.

Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet vois vastata tähän! Miks masentuneet ei koskaan neuvo ei-masentuneita???! Ihan sama missä tahansa asiassa niin neuvoja ei tipu, miksi? Vaikka perunankuorimaveitsen valintaan kysyt neuvoa niin masentunut ei kerro vinkkiä mistä ja millasta kannattaa harkita, saati anna neuvoja aparaatin käyttöön vaikka tietäisi.

Mitkäs lääkkeet sulta on unohtunut.