Lue keskustelun säännöt.
Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"
Tunnetteko näitä tyyppejä? Avaudut esim omaan elämää liittyvästä asiasta/pulmasta, vaikka ihan vaan mietinnän tasolla tai vain kerrot kuulumisia. Tai kerrot mitä jollekkin tutullesi on käynyt, jotain kamalaa vaikka. Niin tämä tuttusi alkaa heti "ratkomaan" asiaa ja neuvomaan mitä pitäisi/olisi pitänyt tehdä tai toimia oikein. Sen sijaan että vain kuuntelisi sinua..
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Ylemmyydentunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se osoittaa jonkinlaista halveksuntaa toisen älyä kohtaan, jos alkaa jakaa neuvoja, joita toinen ei pyydä.
Tekisi joskus mieli kysyä, pidätkö tosiaan noin tyhmänä.
Näin. Jännä homma että joku ihmettelee että miksi hänestä ei pidetä vaikka pitäisi kyllä tajuta että ihmiset eivät tykkää kun joku haukkuu heitä tyhmäksi ja typeräksi. Vaikka ainoa tyhmä on tuo neuvoja itse kun ei edes ymmärrä että hän vain vitttuilee muille koko ajan ja sanoo heitä tyhmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Kaikkia asioita vaan ei voi ratkaista. Minusta on ylimielistä kuvitella, että pystyisin ratkaisemaan jonkin sellaisen ongelman, joka on vaivannut ystävää pitkään. Hänhän on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
99% nämä valituksen aiheet vaan eivät ole tällaisia, vaan valittaja ei vaan HALUA tehdä niille mitään.
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.
Ilo ja suru kuuluu ystävälle, mutta ei sitä ymmärrä jos on tuollainen kuin sinä jolla ystäviä ei ole, ksokoa neuvominen estää sen että kukaan haluaisi ystäväsi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Kaikkia asioita vaan ei voi ratkaista. Minusta on ylimielistä kuvitella, että pystyisin ratkaisemaan jonkin sellaisen ongelman, joka on vaivannut ystävää pitkään. Hänhän on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
99% nämä valituksen aiheet vaan eivät ole tällaisia, vaan valittaja ei vaan HALUA tehdä niille mitään.
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Sitten se neuvoja valittaa kaikille sukulaisille että "minä sanoin sille että kannattaisi lopettaa se sureminen ja ajatella positiivisesti mutta kun eihän se minua tottele, niin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää ratkaisukeskeiset ei ymmärrä sitä, et kertoja haluaa jakaa tunnettaan ja puhua siitä. Tunteet ensin käsittelyyn ja sitte vasta ratkasuehdotukset, jos kertoja niitä kaipaa.
Miksei sitä voi sitten sanoa, tai edes vihjata oikeaan suuntaan? Mistä ihminen, joka toimii aina rationaalisesti, osaa tuosta vain muuttaa itsensä yhtäkkiä tunneihmiseksi ja tunteiden kautta kaikkea peilaavaksi? Apua hänkin haluaa antaa omalla tavallaan.
Oman kokemukseni mukaan moni kyllä oppii sen sanomaankin, kun tarpeeksi monta kertaa ei ole tullut kohdatuksi. Pidempään kun ihmisiä tuntee, oppii myös ylipäänsä, kenen luo kannattaa minkäkinlaisen "ongelman" kanssa mennä.
Toiselta voi myös kysyä, millaista tukea tämä kaipaa eikä olettaa, että oma tapa toimii jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.
Riippuu ystävästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Kaikkia asioita vaan ei voi ratkaista. Minusta on ylimielistä kuvitella, että pystyisin ratkaisemaan jonkin sellaisen ongelman, joka on vaivannut ystävää pitkään. Hänhän on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
99% nämä valituksen aiheet vaan eivät ole tällaisia, vaan valittaja ei vaan HALUA tehdä niille mitään.
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.
Ilo ja suru kuuluu ystävälle, mutta ei sitä ymmärrä jos on tuollainen kuin sinä jolla ystäviä ei ole, ksokoa neuvominen estää sen että kukaan haluaisi ystäväsi olla.
Vain murto-osa ammattiterapeuteista on päteviä käsittelemään noin rankkoja aiheita, kuin lapsen kuolema. Nekin jotka näitä asioita hoitavat työkseen, purkavat hoitotyön aiheuttamia tunteita omassa terapiassaan ja työnohjauksessa.
Tällainen ei todellakaan kuulu ystävän hoidettavaksi, kun se ammattilaisellekin on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, olen ollut tuollainen. En tajunnut sen ärsyttävän, vaan yritin olla avuksi. Olen ilmeisesti käytännöllinen ja melko ratkaisukeskeinen ihminen. Olen kuitenkin tiedostanut tuon ja jo vuosia sitten opetellut pitämään suuni kiinni, kun toinen haluaa vaan puhua mieltään auki.
Nää ratkaisukeskeiset ei ymmärrä sitä, et kertoja haluaa jakaa tunnettaan ja puhua siitä. Tunteet ensin käsittelyyn ja sitte vasta ratkasuehdotukset, jos kertoja niitä kaipaa.
Kuulostaa ärsyttävältä. Voisiko se TuNnEihminenkin kasvaa aikuiseksi ja lopettaa turhan vouhkaamisen. Näissä TuNnEkeskusteluissa kun yleensä ei ole päätä eikä häntää, ne vaan jumittavat syvemmälle tunnekuohuihinsa kun niistä jauhetaan.
Sun kannattaa ihan vain pidättäytyä tunnekeskusteluista. Eivät selvästi ole vahvuutesi.
Ihmiset ovat rakentuneet erilaisiksi. On erilaisia tapoja toimia. Ei siitä kannata hermostua. Voithan sanoa että tarvitset vain kuuntelijaa et neuvoja. Mulla oli aikanaan kaveri joka paitsi yritti keksiä ratkaisuja ongelmiini, alkoi omatoimisesti ratkomaan niitä. Siitä se soppa vasta syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tästä syystä en kerro kenellekään yhtään mitään yhtään mistään asiasta. Ne eivät heille kuulu, ja ne "neuvot" ovat yleensä tasoa "tiesin tuon jo".
Vierailija kirjoitti:
Joo ärsyttää nämä avautujat, jotka eivät voi kuunnella neuvoja.
Sua auttaisi varmaan tieto, että pyytämättä annetut neuvot pilaa koko keskustelun. Jokainen keksii lopulta vain itse ratkaisut ongelmiinsa. Se, ettei hän noudata sun neuvojasi, johtuu siitä, että hän on eri ihminen kuin sinä.
Kuuntele ja ole myötätuntoinen, se on ainoa asia, mitä kannattaa tehdä. Tai esitä kysymyksiä, mutta älä pakota hyväksymään omia ratkaisukeinojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat rakentuneet erilaisiksi. On erilaisia tapoja toimia. Ei siitä kannata hermostua. Voithan sanoa että tarvitset vain kuuntelijaa et neuvoja. Mulla oli aikanaan kaveri joka paitsi yritti keksiä ratkaisuja ongelmiini, alkoi omatoimisesti ratkomaan niitä. Siitä se soppa vasta syntyi.
Tyypillistä läheisriippuvaisen toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Kaikkia asioita vaan ei voi ratkaista. Minusta on ylimielistä kuvitella, että pystyisin ratkaisemaan jonkin sellaisen ongelman, joka on vaivannut ystävää pitkään. Hänhän on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
99% nämä valituksen aiheet vaan eivät ole tällaisia, vaan valittaja ei vaan HALUA tehdä niille mitään.
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.
Ilo ja suru kuuluu ystävälle, mutta ei sitä ymmärrä jos on tuollainen kuin sinä jolla ystäviä ei ole, ksokoa neuvominen estää sen että kukaan haluaisi ystäväsi olla.
Vain murto-osa ammattiterapeuteista on päteviä käsittelemään noin rankkoja aiheita, kuin lapsen kuolema. Nekin jotka näitä asioita hoitavat työkseen, purkavat hoitotyön aiheuttamia tunteita omassa terapiassaan ja työnohjauksessa.
Tällainen ei todellakaan kuulu ystävän hoidettavaksi, kun se ammattilaisellekin on rankkaa.
Entäs kulttuurit, joissa ei ole maksullisia kuuntelijoita? Ihmisten pitää surra yksinään, koska eihän nyt lapsen menettämisen suru kuulu kenellekään muulle kuin ammattilaisen korville? Selvästikin itse pelkäät surua ja surevia ihmisiä. Eivät he mitään paholaisia ole, vaan edelleen tavallisia ihmisiä, joilla on surua kuten kaikilla meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan kyse olla melko triviaaleista asioista, jotka haluaa vain todeta toiselle ja joita ei esitä valittaakseen, märehtiäkseen ja vatvoakseen.
Esimerkki: Polvi leikattiin . Ei ollut mitään ongelmaa nostaa heitämällä jalkoja sänkyyn vatsalihasten avulla. Toinen polvi leikattiin. Nyt kyseinen liike aiheutti ensi alkuun aika suuren kivun reisiluussa. Kuitenkin näppäränä ihmisenä osasin kyllä vetää itseni sänkyyn kuin rapu - käsivoimillani.
Tähän kuuntelija: Sun pitää hakea jumooakuminauha ja sillä nostaa jalka.
Kyse ei ollut siitä, että tarvitsin neuvon vaan olin itse toki osannut keksiä keinon.
Ja olimme puhuneet paljon näistä leikkauksista siksi, koska kokemukset toipumisesta ovat niin erilaisia ja siis jakaneet kojkemuksia muidenkin käyttöön.
Voi tuntua todella pieneltä asialta, mutta jos tämä toistuu jatkuvasti neuvoautomaatin kanssa, se alkaa nyppiä. Neuvoautomaatti kuvittelee, että ihminen on täysin avuton vaikkei ole. Jos olisi, toki kysyisi neuvoa.
Kiinnostavaa, että sinua ärsyttää, jos tuohon tilanteeseen esitetään ratkaisua. Tuntuuko sinusta siis siltä, että toinen pitää sinua hieman hölmönä? Entä jos ajattelisitkin, että onpa kiva, kun toinen välittää ja haluaa auttaa?
MInullahan oli oma ratkaisuni. Konteksti oli sellainen, että keskustelimme toipumisprosesseista ja niiden eroista laajemmin. Tämä konteksti on tärkeä. LIsäksi lopussa kirjoitin, että pieni asia, mutta jos tällainen toistuu toistumistaan, se alkaa nyppiä.
Itse olen sellainen, että esitän yksilöidyn kysymyksen, jos sen neuvon tarvitsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan.
Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.
Muttakun sitä ei voi tietää. Ja ihmisiä ollaan.
Vaihtoehtoja kirjoitti:
Ihmiset ei tunnu käsittävän ensinäkään kahta kolmea asiaa:
- puhuja/ valittaja ei välttämättä ole tyhmä
- hän ei välttämättä kaipaa ratkaisua
- asia on voi olla vaan normaalia ns. kahvipöytäkeskusteluun verrattavaa kertomusta ikävistä asioista, jotka rassaa ja joihin itse ei voi vaikuttaa..
- vaikeatkaan asiat ei aina ratkea pätemisellä vaan myötätunnolla ( Huom! Sosiaaliala)
- neuvot on jo tiedossa
- neuvoja osoittaa vaan oman äkkipikaisuutensa ja lyhythermoisuutensa kuuntelemattomuudella
- vastapuoli ei osaa välttämättä itse keskustella siten että piristyisi, vaan vakiintunut rooliajattelu ja sitä myötä valittaminen korostuu valittajalla
- neuvoja voi haluta itse kuvitella olevansa fiksu
- neuvoja ei pidä valittajasta ja siksi neuvoo
- valittaja voi haluta kertoa ikäviä, ettei neuvoja niin kadehdi, taustalla pelko tai tieto tästä
- neuvoja ei näe itse myös valittavansa, mutta eri tavoin (esim pahaa puhuen muka kiltisti)
- valittaminen on ainut yritys saada myötätuntoa jos neuvoja on tunnekylmä ja levoton tapaus
Erinomainen kiteytys.
Ihmisiä tosiaan ollaan, itse en kerro suruista ja iloista ihmiselle jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Ihminen joka tuppisuuna peesailee ja kuuntelee toisten juttuja on mielestäni epämiellyttävä. En tarvitse ohjieta kuinka toimia, mutta toisen, hyvän ystävän pari sanaa voi auttaa hahmottamaan isoakin asiaa.
Jopa bussipysäkillä vieraan kauniit sanat voivat pelastaa päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vain murto-osa ammattiterapeuteista on päteviä käsittelemään noin rankkoja aiheita, kuin lapsen kuolema. Nekin jotka näitä asioita hoitavat työkseen, purkavat hoitotyön aiheuttamia tunteita omassa terapiassaan ja työnohjauksessa.
Tällainen ei todellakaan kuulu ystävän hoidettavaksi, kun se ammattilaisellekin on rankkaa.
Siis jos ystäväsi menettäisi lapsensa, hän ei saisi mainita eikä itkeä asiaa sulle? Olet niitä ystäviä, jotka hädän hetkellä katoavat, kunnes toinen kykenee taas iloisesti kahvittelemaan kanssasi kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hyvänpäiväntutuksi kutsuisin tuollaista. Omien ystävien kanssa emme todellakaan unohda toisiamme kaikkein vaikeimmilla hetkillä. Ei, kukaan ei yksin pysty "hoitamaan" toisen tuskaa, mutta voi osaltaan kulkea vierellä tukena.
Tunnen ihmisen, joka ei kuuntele, vaan vastaa joka asiaan heti "mä niin tiedän, miltä susta tuntuu".
Se on täysin mahdotonta. Vaikka olisi kokenut täysin saman asiankin, jokainen meistä kokee/ tuntee eri tavalla.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.