Lue keskustelun säännöt.
Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"
Tunnetteko näitä tyyppejä? Avaudut esim omaan elämää liittyvästä asiasta/pulmasta, vaikka ihan vaan mietinnän tasolla tai vain kerrot kuulumisia. Tai kerrot mitä jollekkin tutullesi on käynyt, jotain kamalaa vaikka. Niin tämä tuttusi alkaa heti "ratkomaan" asiaa ja neuvomaan mitä pitäisi/olisi pitänyt tehdä tai toimia oikein. Sen sijaan että vain kuuntelisi sinua..
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä tosiaan ollaan, itse en kerro suruista ja iloista ihmiselle jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Ihminen joka tuppisuuna peesailee ja kuuntelee toisten juttuja on mielestäni epämiellyttävä. En tarvitse ohjieta kuinka toimia, mutta toisen, hyvän ystävän pari sanaa voi auttaa hahmottamaan isoakin asiaa.
Jopa bussipysäkillä vieraan kauniit sanat voivat pelastaa päivän.
Täällä on peräänkuulutettu, että pitää sanoa, jos kaipaa "vain" kuulijaa. Senkin voi sanoa, jos kaipaa toisen mielipiteitä/näkemyksiä tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tykkää vain valittaa eikä ratkoa omia ongelmiaan. Ärsyttää varsinkin jos vuodesta toiseen saa kuunnella samaa ulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on todella melkoista selkään puukottamista. Kerrot huolistasi ja ongelmistasi, toinen alkaa vääntämään asiaa niin, että lopulta vaikutat itse saaneesi ongelmat aiheutetuksi ja olevasi tilanteessasi syyllinen. Lisäksi saa osakseen ylimääräisiä neuvoja ja ohjeita, millä ei edes ole tekemistä asian kanssa. Toivoo sitten vain, että ei olisi paljastanut ja puhunut mitään, sillä tavoin sai vain ryöpytystä ja toisen ylemmyydentunnetta kestettäväksi.
Jos et halua ratkaista ongelmaasi, olet osa sitä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihminen joka jauhaa aina samoista asioista, mutta ei tee mitään muuttaakseen niitä.
Kaikkia asioita vaan ei voi ratkaista. Minusta on ylimielistä kuvitella, että pystyisin ratkaisemaan jonkin sellaisen ongelman, joka on vaivannut ystävää pitkään. Hänhän on itse oman elämänsä paras asiantuntija.
99% nämä valituksen aiheet vaan eivät ole tällaisia, vaan valittaja ei vaan HALUA tehdä niille mitään.
Alleviivasit juuri sen mikä on neuvojan onglema. Hän ei ymmärrä että toiset eivät kaipaa hänen neuvojaan, koska hänen neuvoillaan ei kukaan tee mitään. Ihmiset ovat vain niin kohteliaita (paitsi neuvojat) etteivät viitsi sanoa sinulle ettei neuvosi ole hyviä. Jos joku itkee lapsensa menettämistä, hän suree silloin. Ei suruun tarvita lääkäriä ja terapeuttia ja kamomillateetä eikä jooga paranna surua vaan suru menee sitten kun prosessi on valmis, ja jää taka-alalle sitten. Ei sitä pysty sinun neuvoillasi mitenkään nopeuttamaan.
Tällaiset itkut kuuluvat ammattitaitoiselle terapeutille, eivät ystävän niskaan. Aivan liian suuri kuorma ystävän päälle kipattuna.
Ilo ja suru kuuluu ystävälle, mutta ei sitä ymmärrä jos on tuollainen kuin sinä jolla ystäviä ei ole, ksokoa neuvominen estää sen että kukaan haluaisi ystäväsi olla.
Vain murto-osa ammattiterapeuteista on päteviä käsittelemään noin rankkoja aiheita, kuin lapsen kuolema. Nekin jotka näitä asioita hoitavat työkseen, purkavat hoitotyön aiheuttamia tunteita omassa terapiassaan ja työnohjauksessa.
Tällainen ei todellakaan kuulu ystävän hoidettavaksi, kun se ammattilaisellekin on rankkaa.
Entäs kulttuurit, joissa ei ole maksullisia kuuntelijoita? Ihmisten pitää surra yksinään, koska eihän nyt lapsen menettämisen suru kuulu kenellekään muulle kuin ammattilaisen korville? Selvästikin itse pelkäät surua ja surevia ihmisiä. Eivät he mitään paholaisia ole, vaan edelleen tavallisia ihmisiä, joilla on surua kuten kaikilla meillä.
Ai ok sä kirjoittelet jostain Afrikasta. Lie niin erilainen kulttuuri muutenkin ettei kannata näihin länsimaisiin keskusteluihin osallistua sieltä käsin.
Selvästikin itse omaat alhaisen älykkyyden, jos nyt aletaan tekemään diagnooseja toisista. Sano sarvikuonoille terveisiä!
"Tarvitsen vain kuuntelijaa" = "Istu hiljaa ja odota kun kaadan kaiken sisäisen pskani sun päälle, saat sanoa enintään "voi että", toistan tätä myös säännöllisesti samaa pskaa päällesi kaataen mutta sun pitää vaan ottaa se vastaan kun musta nyt vaan tuntuu sille että sun rooli on olla likasankona". #tosiystävyys
Mielestäni ihmiset, jotka vuodattavat ongelmiaan ystävilleen ilman yritystäkään muuttaa asioita/päästä murheistaan yli, ja vieläpä loukkaantuvat ystävän vääränlaisesta tukemisesta, ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä tosiaan ollaan, itse en kerro suruista ja iloista ihmiselle jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Ihminen joka tuppisuuna peesailee ja kuuntelee toisten juttuja on mielestäni epämiellyttävä. En tarvitse ohjieta kuinka toimia, mutta toisen, hyvän ystävän pari sanaa voi auttaa hahmottamaan isoakin asiaa.
Jopa bussipysäkillä vieraan kauniit sanat voivat pelastaa päivän.
Täällä on peräänkuulutettu, että pitää sanoa, jos kaipaa "vain" kuulijaa. Senkin voi sanoa, jos kaipaa toisen mielipiteitä/näkemyksiä tilanteeseensa.
Anteeksi en lukenut koko ketjua.
Ystävät joille avaudun tietävät kyllä ilman ohjeitani millainen minä olen, paasaan aikani ja yritän tarpoa eteenpäin. Rakkain ystävä antaa tulla, sanoo hyvinkin suoraan, siinäpä sitten suodatan päästäkseni eteenpäin. Usein kiittelen, hyvä kun sanoit suoraan.
Sisarista pari ei sano koskaan mitään, kuuntelevat kiltisti eivätkä kerro omista asioistaankaan koskaan mitään, vaikka avioero olisi ovella.
Psykologi jolle olen joskus maksanut kuuntelee nenäliinapakka valmiiksi pöydällä tunneryöppyä varten. Saattaa sanoa lopuksi, kuinka hienosti olenkaan jäsennellyt elämääni.
Minä ratkaisukeskeisenä ihmisenä puhun ongelmistani oikeastaan vain silloin, kun
a) haluan kuuntelijalta näkemyksiä ja ehdotuksia, miten voisin yrittää ratkaista asian, koska en ole vielä itse keksinyt kovin hyvää ratkaisua
b) kerron, miksi jokin asia on minulla hoitamatta tai kesken, tai miksi en pääse tulemaan paikkaan x. Tällöin en odota ratkaisua tai neuvoja, koska ne minulla periaatteessa on itsellänikin, mutta en ole jostain syystä kyennyt tai ehtinyt vielä niitä toteuttaa. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi suru tai sairaus: tarvitsen nyt suru- tai toipumis- tai lepoaikaa, en tee suunnitelluista asioista kuin äärettömän pakolliset.
Muutoin en jaksa ongelmistani puhua kenenkään kanssa, ne eivät ole elämässäni keskiössä muuten kuin ratkaistavina asioina. Keskityn edistämään hyviä asioita.
n51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tarvitsen vain kuuntelijaa" = "Istu hiljaa ja odota kun kaadan kaiken sisäisen pskani sun päälle, saat sanoa enintään "voi että", toistan tätä myös säännöllisesti samaa pskaa päällesi kaataen mutta sun pitää vaan ottaa se vastaan kun musta nyt vaan tuntuu sille että sun rooli on olla likasankona". #tosiystävyys
"Tarvitsen vain kuuntelijaa"="Mun tarvitsee kertoa, miltä musta tuntuu, ja kaipaan toisen läsnäoloa/myötätuntoa." Ei kaikille tuollainen kuuntelijan rooli ole mikään ongelma. Sellaiselle toki varmasti on, joka pitää tunteita "sisäisenä p*skana".
Jos joku haluaa, että joku kuuntelee, niin miksi eivät voi puhua vin mikrofonille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmiset, jotka vuodattavat ongelmiaan ystävilleen ilman yritystäkään muuttaa asioita/päästä murheistaan yli, ja vieläpä loukkaantuvat ystävän vääränlaisesta tukemisesta, ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.
Eivät sen itsekkäämpiä kuin ihmiset, jotka kuvittelevat ymmärtävänsä toisen tilanteesta kaiken ja jyräävät toisen tunteet toitottaen pyytämättä neuvojaan, ja vieläpä loukkaantuvat, kun ne eivät kelpaa.
Jos se 'kertoja' ei ole tosi tuttu ihminen niin voi olla vaikeaa tietää haluaako hän että toinen vain kuuntelee vai että hän myös antaisi omia ajatuksiaan asiasta. Minulle on käynyt kummallakin lailla. Yksi kertoja otti itseensä kun yritin antaa suuntia ratkaisuun hänen pulmaansa ja toinen loukkaantui kun vain kuuntelin koska hän oli mielessään ajatellut että voisin ehkä jotenkin auttaa 'ulkopuolisen näkökannalla'. Siis en kai minä mikään ajatusten lukia ole, vaikka toisinaan tuntuu että pitäisi olla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmiset, jotka vuodattavat ongelmiaan ystävilleen ilman yritystäkään muuttaa asioita/päästä murheistaan yli, ja vieläpä loukkaantuvat ystävän vääränlaisesta tukemisesta, ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.
Minulla on sairauksia joiden kanssa olen oppinut pärjäämään. Joskus voin jopa itse oireita helpottaa esim. liikunnalla. Olen lukemattoman määrän hakenut tietoa netistä ja vertaisilta.
Muutama ystäväni ei hyväksy että tilani on pysyvä. Yksi moittii siitä että en noudata hänen neuvojaan, siksi en parannu. Pahimmassa vaiheessa hän neuvoi minua sellaisella neuvolla josta olisin saattanut saada verenmyrkytyksen. Hän oli 100 % varma että en siksi parane koska en noudata hänen neuvoaan. Aina hänen kanssa puhuessaan hän tenttasi olenko tehnyt niin kuin hän käski. Tämä oire oli rakenteellinen ja se parani 2 viikossa sen jälkeen kun pääsin leikkaukseen.
Toisen sairautta tai tilaa voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole itse käynyt samaa läpi. Siksi kannattaa miettiä kun antaa neuvoja että onko tämä oikeasti hyvä neuvo vai saattaako tämä jopa pahentaa tilannetta.
Saman ihmisen talousneuvojen johdosta jouduin nuorempana taloudellisiin vaikeuksiin sillä luotin hänen "viisauteensa".
Niin, se myötätunto, se monesti olisi hyvä asia. Empatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin valittajaa neuvotaan..
Älä aina valita, ei ketään kiinnosta.
juu tollasten besserwissereitten kanssa ei viiti juurikaan viestitellä tai soitella. mun isosisko on kova neuvomaan kun soitellaan ja yleensä ne puhelut loppuu lyhyeen kun ärsyttää se neuvominen. olis vaan empaattinen se riittää ilman niitä joka puheluisia neuvoja. no muuten hyvä sisko joten antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset tekevät niin tyhmiä valintoja, että on velvollisuus neuvoa.
On tuskallista katsoa sivusta kun muutamat tekevät jatkuvasti samoja typeriä valintoja ja sitten itkevät kun taas kävi näin. Se on raskasta. Ne toisen murheet vievät omat yöunet.
Silloin helposti haluaa antaa neuvoja, vaikka tietää ettei toinen halua niitä kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä tosiaan ollaan, itse en kerro suruista ja iloista ihmiselle jolla ei ole mistään mitään mielipidettä. Ihminen joka tuppisuuna peesailee ja kuuntelee toisten juttuja on mielestäni epämiellyttävä. En tarvitse ohjieta kuinka toimia, mutta toisen, hyvän ystävän pari sanaa voi auttaa hahmottamaan isoakin asiaa.
Jopa bussipysäkillä vieraan kauniit sanat voivat pelastaa päivän.
Täällä on peräänkuulutettu, että pitää sanoa, jos kaipaa "vain" kuulijaa. Senkin voi sanoa, jos kaipaa toisen mielipiteitä/näkemyksiä tilanteeseensa.
Anteeksi en lukenut koko ketjua.
Ystävät joille avaudun tietävät kyllä ilman ohjeitani millainen minä olen, paasaan aikani ja yritän tarpoa eteenpäin. Rakkain ystävä antaa tulla, sanoo hyvinkin suoraan, siinäpä sitten suodatan päästäkseni eteenpäin. Usein kiittelen, hyvä kun sanoit suoraan.
Sisarista pari ei sano koskaan mitään, kuuntelevat kiltisti eivätkä kerro omista asioistaankaan koskaan mitään, vaikka avioero olisi ovella.
Psykologi jolle olen joskus maksanut kuuntelee nenäliinapakka valmiiksi pöydällä tunneryöppyä varten. Saattaa sanoa lopuksi, kuinka hienosti olenkaan jäsennellyt elämääni.
Minä en puhu ongelmistani kenellekään muulle kuin joskus lääkärille tai terapeutille.
Olen aina ollut se, kenelle Ihmiset tykkäävät vuodattaa ongelmiaan. Tiedän kuinka raskasta se on enkä siksi halua kuormittaa läheisiäni ongelmillani.
Minä odotan ystävältä vinkkejä, miten hän asian ratkaisisi, jos kerron jostain ongelmastani.
Sääliä ja hyysäämistä en kaipaa. Nehän vaan takaa, ettei mikään muutu.
Eikä siitäkään tarvitse ottaa nokkiinsa, kun ne neuvot, joita kukaan ei ole pyytänyt, eivät "kelpaa". Kommunikoida voi kumpaankin suuntaan, kysyä mitä toinen tarvitsee ja sanoa, jos ei kykene/halua toisen tarpeisiin vastata.