Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"

- Mikä on maailman homoin nimi?

- P ut1n 😄

Mulla on _todella _ lihava ystävä. Se kysyy multa neuvoja "miten pysyt noin laihana,mitä syöt" yms. Tottakai mä neuvon kun kysytään! Tää ystävä on muuten kaikin puolin ihana mutta se alkaa valittaa mulle kun ei laihdu. Että se on mun vika kun annan paskoja neuvoja!

Mun vika että se ei laihdu?? Mä oon kyllä sanonu että älä kysele sitten mee vaikka ravitsemusterapeutin puheille. Se on sitten kuulemma kallista. En tajuu tällasta vinkumista!

Itsehän kysyit neuvoa,ole sitten hiljaa.

Osa ihmisistä on ns ammattivalittajia. Samat aiheet kymmeniä vuosia ja mikä merkillisintä, 'muitten vika kaikki'.

Kun kysyy, oletko puhunut tästä x kanssa? Vastaa, olen puhunut, muttei se mitään auta. Ja siirtyy seuraavaan aiheeseen.

Toiselle valittajalle, tuo sun ongelma on vaikea, oletko miettinyt, että terapiasta olisi hyötyä? Vastaa, olen käynyt, muttei siitä ole mitään apua.

Että jaksoinko olla oksennusämpärinä loputtomiin.

Joo.... todellakin tiedän. Minulla jo kohta 70v ystävä joka tietää aina ja kaikissa asioissa miten olisi tai olisi ollut parempi toimia. Häneltä tulee aina 10 ohjetta joka tilanteeseen vaikkei hän tiedä välttämättä asian kaikkia puolia eikä lakia. Esim nyt hiljattain työhöni liittyvässä tilanteessa hän ehdotteli jopa lainvastaista toimintaa koska ei tiedä työlainsäädäntöä, eikä mitenkään voisi tehdä sitä mitä hän esitti. Ihan hassu. Hän vie oikein inttää ja hänen äänensävy on hyvin määräävä, ei keskusteleva ja hän tuntuu aina tietävän mikä minulle on parasta. Hän jopa kertoo mihin matkakohteeseen minun tulisi mennä sen sijaan mihin olen menossa. Mitä helvettiä hän puuttuu siihen mihin olen menossa. Olen häntä nuorempi mutta kuitenkin jo keski-ikäinen, kai hän on ottanut jonkinlaisen äidin roolin minuun nähden. Toisaalta olen huomannut että tekee tätä muillekin. 

Veikkaan että tuo piirre kumpuaa jostain itsekeskeisyydestä, kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään, hän ei kuuntele toisia, puhuu heti päälle, vetää puheen aina itseen. Hän haluaa olla äänessä ja haluaa tuoda näkemyksensä esille vaikkei sitä kysytäkään. 

Ihan hiton ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on _todella _ lihava ystävä. Se kysyy multa neuvoja "miten pysyt noin laihana,mitä syöt" yms. Tottakai mä neuvon kun kysytään! Tää ystävä on muuten kaikin puolin ihana mutta se alkaa valittaa mulle kun ei laihdu. Että se on mun vika kun annan paskoja neuvoja!

Mun vika että se ei laihdu?? Mä oon kyllä sanonu että älä kysele sitten mee vaikka ravitsemusterapeutin puheille. Se on sitten kuulemma kallista. En tajuu tällasta vinkumista!

Ystävälläsi saattaa olla esim. insuliiniresistenssi tai vaikkapa lipödeema. Ensimmäinen estää laihtumisen, jälkimmäinen kerää (naisilla, joilla se on) rasvaa, vaikka söisi kohtuudella eikä tuo rasva lähde, vaikka söisi kuinka vähän. Muitakin syitä on, mutta nuo kaksi tulivat nyt ensimmäisenä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän kysyit neuvoa,ole sitten hiljaa.

Eihän hän mitään neuvoa kysynyt, vaan kaipasi kuuntelevaa ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ns ammattivalittajia. Samat aiheet kymmeniä vuosia ja mikä merkillisintä, 'muitten vika kaikki'.

Kun kysyy, oletko puhunut tästä x kanssa? Vastaa, olen puhunut, muttei se mitään auta. Ja siirtyy seuraavaan aiheeseen.

Toiselle valittajalle, tuo sun ongelma on vaikea, oletko miettinyt, että terapiasta olisi hyötyä? Vastaa, olen käynyt, muttei siitä ole mitään apua.

Että jaksoinko olla oksennusämpärinä loputtomiin.

Siis kysyit "oletko miettinyt, että terapiasta olisi hyötyä"? Aika alentuva asenne sinulla. Todennäköisesti kaveri on hyvinkin miettinyt terapiaa ja jopa saattanut käydä terapiassa, kuten sinunkin kaverisi oli.

Ja tuo, että jonkun muu käytös aiheuttaa ongelmia, ei välttämättä ole kaverisi vika. Jos tekijän kanssa on puhuttu, mutta hän ei aio muuttaa toimintaansa, niin silloinhan ongelma jatkuu, eikä se ole kohteen eli tässä tapauksessa tuon sinun kaverisi vika eikä hän voi tehdä enempää kuin puhua tuon kiusaajan kanssa.

Joku yrittää auttaa ja antaa uusia näkökulmia, niin menee tunteisiin? 

 

Minua taas v*tuttaa sellainen pelkkä empaattinen nyökyttely, josta ei ole mitään hyötyä. Ehdottomasti saa ystävälliseen sävyyn keksiä ongelmiin ratkaisuja, sitä varten todelliset ystävät ovat! Ja niin ongelmat voivat ihan jopa ratketa. Aina ei itse näe metsää puilta ja ulkoa tulevat näkökulmat ovat kultaa. 

Ärsyttää parikin tyyppiä, jotka aina somessa avautuvat ja sitten kun heidän kaverinsa yrittävät kommentoida jotain tsemppaavaa tai neuvoja tilanteeseen, niin alkavat reuhata etteivät halunneet mitään neuvoja :D. Voisivatko sitten heti sanoa, ettei halua tilanteeseen ratkaisua, kun kitistä vaan kitinän ilosta..

Itsekin varmasti yrittäisin antaa jonkun neuvon avautujalle, jos minulla sellainen olisi.

Minulle sanottiin kiukkuisesti, ettei tarvitse neuvoa semmoisissa asioissa, joissa hän ei kysy neuvoa. Ainoastaan semmoisissa, missä kysyy. Ja niihin en sitten muka osaa neuvoa. Okei. Minun siis maallikkona pitäisi osata neuvoa mihin kannattaa sijoittaa. Pankin sijoitusneuvot eivät kelpaa.

Itsellä sellaiset neuvot ärsyttää, jotka liittyy omaan sairauteen ja joku heittää, vaikkei tyyppi ole edes tutustunut koko ehdotukseensa itse (kuullut että joku kasvi auttaa sen sairauden hoidossa, ja kun tutkin asiaa, niin ko kasvia on hankala saada Suomessa, ja se sairauskin oli vähän eri.) Osa mun ongelmaa on, että koen että jos toinen neuvoo ja otan neuvon vastaan, niin mun pitäisi sitten kokeilla sitä. Mun on tosi vaikea sanoa ei. Ja sitten kannan syyllisyyttä, kun koen luvanneeni. Onpa hölmöä.

Ja se, että ohitetaan se tunne.. kerran yksi ihminen oli loukannut mua. Valitin siitä kavereille, jotka ohitti täysin mun tunteen ja näki heti miksi tää kaveri oli tehnyt niin ja "annat vaan olla,  ei se tarkoittanut". En usko, että näille kavereille jaan enää mitään vastaavaa. Se loukkasi vaan lisää, ettei ketään edes yrittänyt nähdä mun puolta asiasta. 

Mulla on sellainen läheinen, jolla on asiat AINA huonosti. Ja jos ei ole, niin sitten hänellä on vähintään kymmenen katastrofiajatusta siitä, miten ne asiat kohta sitten on taas huonosti. Olen kuunnellut häntä nyt kolmisenkymmentä vuotta ja ei, en jaksa enää. Olen alkanut ehdottaa ratkaisuja ihan siksi, että en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella vuodesta toiseen, miten kaikki on aina huonosti. Ja kaiken huippuna, hänhän ei kuuntele muiden ongelmia, vaan ohittaa ne pikkujuttuina tai sitten tarjoilee juurikin ratkaisuja XD

Mitä järkeä on jauhaa asiasta, jollei sille aio tehdä mitään?

Minulla on ollut muutamia kavereita (jo entisiä, luojan kiitos), joille tuntui olevan elämän idea se, että pääsee avautumaan kaverille milloin mistäkin vähäpätöisestä asiasta tyyliin (nimet keskittyjä): Maija sanoi, että mulle sopi paremmin se sininen kuin punainen pusero, mutta kun minä tykkään punaisesta, miten se kehtaa???? Ja viime viikolla sanoi, että mulle kävisi paremmin lyhyempi hame nilkkapituisen sijaan, kun tykkään housuista, nnyyh!!!!!!

Kun tuollaisia tilanteita, joissa on pakolla aiheutettu itselle joku tunnephjainen kriisi, tulee koko ajan, niin lopulta sitä väsyy kuuntelemaan ja alkaa vaikka neuvoa. Kun sitten neuvottu hermostuu neuvomiseen, niin voi sano,että en jaksa loputonta kitinääsi ja näin pääsee huonosta ja toksisesta kaveruussuhteesta eroon (sori kaikille, jos koette tuon neuvoksi). Tuota tilannetta ennen on neuvottua koetettu lukuisia kertoa neuvoa hoitamaan omat tunnekriisinsä itse eikä kuormittaa toisia turhilla ja itsetehdyllä kriiseillä, mutta kun se ei ole auttanut, niin sitten tilanne pitää lopettaa tyylittömästi paukauttamalla etten jaksa kuunnella  ainaisia kriisejäsi.

Tarkoittaako aloittaja ettei kuuntelija saa sanoa mitään mikä voidaan tulkita neuvomiseksi? Jos toinen valittaa jalkaansa niin sanon kyllä mikä voisi auttaa vaikkei hän sitä kysyisikään.

Siis mä neuvon koska välitän siitä toisesta ja haluan ratkoa ne sen ongelmat. Ei siinä mitään pahaa ole. Miksi ylipäänsä avaudut, jos et halua apua?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sellaiset neuvot ärsyttää, jotka liittyy omaan sairauteen ja joku heittää, vaikkei tyyppi ole edes tutustunut koko ehdotukseensa itse (kuullut että joku kasvi auttaa sen sairauden hoidossa, ja kun tutkin asiaa, niin ko kasvia on hankala saada Suomessa, ja se sairauskin oli vähän eri.) Osa mun ongelmaa on, että koen että jos toinen neuvoo ja otan neuvon vastaan, niin mun pitäisi sitten kokeilla sitä. Mun on tosi vaikea sanoa ei. Ja sitten kannan syyllisyyttä, kun koen luvanneeni. Onpa hölmöä.

Ja se, että ohitetaan se tunne.. kerran yksi ihminen oli loukannut mua. Valitin siitä kavereille, jotka ohitti täysin mun tunteen ja näki heti miksi tää kaveri oli tehnyt niin ja "annat vaan olla,  ei se tarkoittanut". En usko, että näille kavereille jaan enää mitään vastaavaa. Se loukkasi vaan lisää, ettei ketään edes yrittänyt nähdä mun puolta asiasta. 

Sairauksista: Yleensä sairas itse on jo kokeillut kaikki mahdolliset kikkakolmoset sataan kertaan ja tietää, etteivät ne toimi. Kun sitten joku kuulee, että ai sulla on tuo sairaus ja rupeaa heti neuvomaan, että tee näin, niin siinä kohtaa sairas tietenkin toteaa, ettei se toimi. Neuvoja nakkelee niskojaan ylimielisenä ja toteaa, että ai ei apu kelpaa. Hän ei ymmärrä, ettei saman, toimimattomaksi havaitun neuvon toisteleminen ole mitään auttamista sen sairaan ihmisen näkökulmasta, vaikka sillä hyvää tarkoitettiinkin.

Minäkin olen kokenut tuon jälkimmäisen. Kaveri loukkasi minua tosi pahasti, ja kun kerroin siitä poikaystävälleni, joka myös tunsi tuon kaverini (joka oli nainen), poikaystävä suuttui minulle ja tokaisi, että ei hän varmastikaan tarkoittanut. Ihan kuin sillä olisi ollut merkitystä! Ja itse asiassa jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä tuo kaveri tarkoitti nimenomaan sivaltaa vyön alle, hän nimittäin teki sitä jatkuvasti. Poikaystävä vain oli sen verran kauempana tuttavapiirissä, ettei hän ollut itse joutunut tuon ilkeilyn kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on jauhaa asiasta, jollei sille aio tehdä mitään?

Tarkoitus on saada puhua aiheesta ja saada empatiaa, jonka jälkeen jaksaa sitten ryhtyä toimeen ja muuttaa asioita. Ihminen on laumaeläin, joten toisten hyväksyntä ja tuki on meille elintärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako aloittaja ettei kuuntelija saa sanoa mitään mikä voidaan tulkita neuvomiseksi? Jos toinen valittaa jalkaansa niin sanon kyllä mikä voisi auttaa vaikkei hän sitä kysyisikään.

Tuonkin voi tehdä niin monella tavalla. Jos kuuntelet myötätuntoisena ja nyökyttelet ja sitten ystävällisellä äänensävyllä (osalle tuokin on ilmeisesti tuntematon käsite) kysyt, että oletko jo kokeillut asiaa x, niin se on monen mielestä juuri oikeanlaista kuuntelemista eikä neuvominen haittaa. Jos sen sijaan keskeytät ja täräytät tylysti, että no tee näin, niin ei tarvi enää kärsiä, se jättää aika pahan maun.