Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Polkupyörää, mutta ei ollut rahaa.

Toinen unelma oli Commodore 64, mutta siihen ei todellakaan ollut rahaa. Tiedä missä olisin jos sen olisin saanut. Opettelin ohjelmoimaan vasta aikuisena, kun opintolainalla sain 486:n hankittua.

Aiemmin tällä viikolla kun olin pienempi kuin nyt olisin halunnut työpaikan

Vierailija kirjoitti:

Halusin hevosen. En saanut!

Minä olisin saanut hevosen kyllä, mutta valitettavasti ei löytynyt riittävän läheltä tallipaikkaa niin että olisin pystynyt kulkemaan sinne itsenäisesti. Täytyi sitten tyytyä ratsastustunteihin.

Mustan nahkatakin.

Kipsin käteen tai jalkaan

Vierailija kirjoitti:

Lohikäärmettä lemmikiksi 🤣 Olin niiiin pettynyt kun minulle selvisi, ettei sellaisia olekaan ja jään ilman omaa lohikäärmettä

Mä kanssa muistan kun Muumipeikolla oli lohikäärme ja mä niiiiiiiiin halusin kanssa!

Oman ponin.

Lisäksi kerroin aina sitä pyytäessäni miten simppeli homma tämä olisi: ponihan voi aivan hyvin asua autotallissa. Pikkulapsen logiikka on niin mahtavaa.

Mä halusin kunnollisen pyörän. Aina jotain käytettyjä romuja kaikki. Myöhemmin isä oli töissä paikallisessa työvoimakoulutusta järjestävässä firmassa ja se järjesti sitten siellä, että ne rakentaa mulle pyörän ja tästä olin innoissani ja kovat oli puheet ja odotukset. Kovasti kyseltiin, että millasen haluan ja halusin 18-vaihteisen maastopyörän. Tätä sai odottaa pitkään ja kuinka sitä isä hehkutti, että tulee hieno ja jne. No mitä sitten sain? Kunnostetun 3-vaihteisen 70-80 luvun nuorisopyörän ja elettiin ysärin loppua. Olin juuri vaihtanut koulua ja kyllä sille romulle naurettiin koulussa ja hävetti ajaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottiin vaikka kuinka kauan miesnukkea. Meillä ei ikinä ollut Keniä. Voitteko kuvitella? 

Meiltä puuttui myös Ken. Isosiskoni sai koukkukätisiä Barbeja ja minä niitä tavallisia. Leikkasin yhdeltä hiukset, se sai olla mies.

Koskaan en saanut Silja Linen hyljettä. Omalle lapselle ostin sellaisen :)

Haaveilin paljon omasta huoneesta. En myöskään saanut vanhemmiltani koko lapsuus- ja nuoruusaikana syntymäpäivälahjoja. Olisi ollut kiva, kun olisi huomioitu.

Undulaatin. Oli kissa, mutta maaseudulla se oli enimmäkseen ulkona viihtyvä niin siitä ei ollut kovin paljoa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Koiran tai kissan sekä kunnollisen parkkitalon (sellaisen, jossa oli hissi autoja varten). 

Meillä oli sellainen parkkitalolelu, se hissi meni ensimmäiseksi rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran tai kissan sekä kunnollisen parkkitalon (sellaisen, jossa oli hissi autoja varten). 

Meillä oli sellainen parkkitalolelu, se hissi meni ensimmäiseksi rikki.

Mul oli sama! Se hissi meni rikki ennen kun edes aloin muistamaan elämisestä mitään, silllä se oli aina hajalla.

Halusin Mekano rakennussarjan ja autoja. En saanut koska olin tyttö ja tytöthän ei leiki sellaisilla.

Folioilmapalloa en saanut koskaan. Siis niitä kuviollisia kaasu-vappupalloja.

Nukkekoti ja meikkipää.

Vierailija kirjoitti:

Folioilmapalloa en saanut koskaan. Siis niitä kuviollisia kaasu-vappupalloja.

Minun vanhempani kysyivät vappuna, että haluanko foliopallon vai Lintsille? Minä valitsin lähes aina sen pallon. Kuvittelin, että ne on jotenkin samanarvoisia :D:D Yhtään en tajua vanhempieni logiikkaa tuossa, mutta ehkä he naureskelivat halvalle lapselleen.

En minäkään saanut foliopalloa, unelmien Barbia, päässyt huvipuistoon saati ulkomaille. En saanut koiraa tai muita lemmikkejä. Pianon olisin halunnut kun osasin sitä soittaa, mutta pystyin soittamaan vain koulussa. No, ensimmäinen vakava seurustelukumppani sitten aikoinaan halusi antaa minulle kaiken, mistä olin lapsena jäänyt vaille. Barbeja ei sentään tarvinnut hankkia mutta foliopallon osti kun olin 18 vee.

Tanskandogia - ja vaikka teini-ikäisenä kävin töissä ja säästin rahatkin siihen, en saanut hankkia.

Lastenastiastoa nukkeleikkeihin. Harmitti, kun en sitä saanut.