Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Halusin kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa ilman että sisarukset oli aina siinä myös, ja että isä olisi tehnyt meidän lasten kanssa edes joskus jotain. Kadehdin naapurin lapsia tosi paljon koska he kävivät joka viikonloppuna isänsä kanssa luistelemassa, uimahallissa tms.

Tavaroista toivoin vuosia aitoa Barbieta. En saanut, sain kyllä synttärinä ja jouluna paljon sellaisia lahjoja joita en ollut toivonut. Äidin mukaan Barbie oli liian kallis, mutta jos ne monet halvemmat lelut olisi jättänyt ostamatta, niin kyllä niillä rahoilla olisi yhden Barbien saanut.

Huomiota, rakkautta, sänkyyn peittelyä

Oma hevonen

Balettiharrastus

Että minut olisi hyväksytty omana itsenäni, eikä yritetty pakottaa liian ahtaaseen ja sopimattomaan muottiin. Rattikelkka olisi ollut myös ihan kiva.

Olisin halunnut opetella soittamaan kanteleella tai päästä edes tanhupiiriin. Äiti kovasanaisesti kielsi ja sanoi, etten kuitenkaan oppisi mitään, niin ei kannata tuhlata aikaa ja rahaa.

Olisin halunnut että äiti lohduttaa kun itkin.

Että biologinen äitini olisi ottanut joskus yhteyttä.

Copic-tusseja. Niitä arvokkaita, joita vanhemmat hyvät piirtäjät omisti. Uskalsin ostaa itselle vasta, kun täytin 24v. Yhä syyllinen olo. Mutta kuinka taitava sitä nyt olisi, jos olisi saanut opetella tekniikkaa jo alakoulun lopulta saakka.

Ponin. Isäni vielä lupasi että hankkisi hepan jos saisin kaupungilta luvan elukan pitoon. Tiesi varmasti ettei lupaa PK-seudun omakotialueella myönnetä.

kiltti mies 40v kirjoitti:

Nuken. En saanut sitä koska se oli tyttöjen lelu ja 1980-luvulla eivät pojat saaneet leikkiä ainakin minun vanhempieni, sukulaisten ja tuttavien mielestä. Tytöt kyllä saivat leikkiä autoilla ja muilla "poikien leluilla" jo silloin.

Olen syntynyt 50-luvun lopulla ja pikkuveli 60-luvun alussa. Minä en leikkinyt nukeilla, mutta pikkuveli leikki ne loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin hevosen. En saanut!

Minä olisin saanut hevosen kyllä, mutta valitettavasti ei löytynyt riittävän läheltä tallipaikkaa niin että olisin pystynyt kulkemaan sinne itsenäisesti. Täytyi sitten tyytyä ratsastustunteihin.

Jotenkin tuo sana tyytyä kalskahtaa ikävästi. Tekisi mieli sanoa, että voi että, kun sinulla oli kurjaa.

Isän huomiota. Että leikkisi ja pelaisi kanssamme, kävisi vanhempain illoissa ja tulisi avoimien ovien päiviin, olisi selvin päin eikä tupakoisi sisällä. Kuoli sitten yksin 48vuotiaana kadulle.

Elää pelkällä karkilla. Syödä litran jäätelöä kerralla. Hankkia ponin.

Mikroauto, myöhemmin mopo. Kumpaakaan en saanut, mut mopon ostin kesätyöansioilla romuna ja kokoilin kuntoon.

Sittemmin ostin mikroauton ja myös mopoauton lapsilleni. Ja itselläni on ollut kuusi moottoripyörää, parhaillaan niitä on kaksi eri tyyppistä.

Eli jos/kun niitä leluja ei saa lapsena, niin ne sitten hankkii myöhemmin 😃

Oman Vicks-kurkkupastillirasian. En tosin kertonut toivettani kenellekään, joten ei ihme, etten sitä saanut.

Äidinrakkautta en lapsena saanut, vaan sain äidinraatelua monessa eri muodossa, ja siksi elämäni onkin ollut äärimmäisen raskas ja moniongelmainen.

Sellaisen polkupyörän millä olisi voinut opetella ajamaan, olin oikeasti kateellinen ystävälleni hänen serkuiltaan perimästä vanhasta pyörästä, mulle oli ostettu jostain huutokaupasta varmaan markalla joku neuvostovalmisteinen polkupyörä millä ei todellakaan voinut ajaa, siis se ei vaan kulkenut eteenpäin. Soittotunneille pianon soittoa opettelemaan oli myös suuri haave, unelmoin siitä vuosia ja olen ollut oikeasti katkera vielä aikuisenakin että tuo oli vanhempien mielestä täysin höpöhöpö hommaa, rahasta ei siis kiinni ollut, niinkuin ei varmasti mikään muukaan toteutumaton toive/haave lapsuudessa. 

Muumitalon ja Muumilaivan olisin kovasti halunnut. Jostain syystä vanhempani eivät pitäneet Muumeista. Ilmeisesti liian lapsellisia yms, rahaa kyllä olisi noihin ollut. Nykyään olen tehnyt askartelemalla Muumitalon. Joten se trauma on paikattu.

Hevosen. Maailman paras isäni sitten rakensi mulle sellaisen puusta, niin ison että sillä pystyi ratsastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Äidinrakkautta en lapsena saanut, vaan sain äidinraatelua monessa eri muodossa, ja siksi elämäni onkin ollut äärimmäisen raskas ja moniongelmainen.

En tiedä mitä sanoa. Eikä tämä ❤ tuntemattomalta varmaankaan auta mitään. Haluaisin vain jotenkin tsempata sinua ja toivottaa parempaa jatkoa.