Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?
Kommentit (1151)
Jotenkin ihmetyttää joidenkin vanhempien sieluttomuus ja tylsämielisyys. Eri asia jos ei ole varaa kaikkeen, mutta jos on, ja silti ostetaan ihan mitä tahansa muuta paitsi juuri se, mitä lapsi on pitkään toivonut. Tai ei haluta ostaa mitään "humpuukia" vaan aina jotain järkevää.
Ei se niin vaarallista ole lapsen kehitykselle, jos saa lapsuusmuiston siitä että sai juuri sen asian jota sydän oli halajanut.
Olisin halunnut oppia soittamaan jotain soitinta, mutta äiti sanoi, että minulla ei kuitenkaan riitä kiinnostus opetella soittamaan mitään soitinta. Isä oli minun puolellani ja sanoi, että kyllä minä jaksan opetella soittamaan esim. kitaraa, kun selvästi todella paljon sitä haluan, mutta kun äiti sanoi ei, niin silloin se oli ei.
Sain aikuisten asiaa jo alle kouluikäisenä.
Että minulla olisi ollut oma perhe, äiti ja isä yhdessä
Hevosen. Paskat vanhemmat eivät vaan ilkeyttään suostuneet sitä mulle ostamaan :D
Gameboy. En saanut omaa, mutta serkku lainasi oman781sa kun siirtyi itse pelaamaan GBAlla. Kiitos serkku :)
Isän. Tai vähintään tiedon siitä, kuka on isäni, mutta äiti kielsi kyselemästä asiasta. Vasta kun itse aloin tutkia asiaa, sain selville, kuka isäni oli. En ehtinyt koskaan tavata isääni, sillä hän oli siinä vaiheessa jo kuollut, samoin kuin äitinikin. Joku tiesi kertoa, että isä kävi kerran katsomassa minua, kun olin vastasyntynyt, mutta siitä minulla ei tietenkään on mielikuvia, ei varsinkaan, kun olin kuulemma nukkunut. Nähtyään lapsensa isä ajettiin ulos.
Raittiin ja rakastavan isän. Ja vähemmän köyhän kodin. Mitään tavaraa/leluja en muista koskaan lapsena toivoneeni. Tai no ehkä polkupyörän. Sain sen myöhemmin, kun menin töihin ja itse ostin.
Ymmärsin jo hyvin pienenä, että turha toivoa mitään, kun ei kuitenkaan ole varaa ostaa (olisi todellisuudessa ollut, jos isä ei olisi ryypännyt rahoja). Saatuani omia lapsia tingin omista asioista ja menoista, jotta lapseni saivat kirjoja, pelejä, harrastusvälineitä ja leluja. Tietenkään ei holtittomasti, mutta niin, että eivät kokeneet jäävänsä kaikesta omaan ikätasoon kuuluvista asioista paitsi.