Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ihan randomien ihmisten kommentit vaikuttaa jotenkin tuollaiseen päätökseen, niin se tuskin on niin tärkeä asia sulle muutenkaan.
No pettää tai ei, mutta jos sinulla on noin tuskainen olo, niin jotain tuossa on vialla. Ihan vain sellainen perusasia, että jos luottamus horjuu, niin syyt siihen pitää selvittää. Ne voi joko olla epäilijässä itsessään (menettämisen pelko?) tai mahdollisessa pettäjässä, mutta joka tapauksessa ne näkyy siinä suhteessa ja siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Mielestäni tässä on vain vähän vaihtoehtoja: jutella miehen kanssa ihan pöydän ääressä ajan kanssa, naamatusten. Ja jos halutaan jatkaa yhdessä, niin menette terapiaan selvittämään suhteen solmuja. Ja yritätte yhdessä, ei erikseen. Yhteinen päämäärä, yhteinen hiili.
Jos kumppani ei suostu juttelemaan ja ottamaan sinun huolia todesta, niin sinulle jää vaihtoehdoksi joko tyytyä siihen (en suosittele) tai erota. Tuollainen asioiden yksin pohtiminen on todella kuluttavaa ja voi lopulta vaikka sairastuttaa sinut. Siksikin sinun täytyy päästää irti tavalla tai toisella.
Elämä on valintoja joka hetki. Tsemppiä ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tutkinut puhelinta, läppäriä taikka mitään hänen juttujaan. Mielessä on kyllä käynyt. Sekin että joku lähtisi katsomaan onko oikeasti siellä salilla vaiko ei. Mutta se kaikki olisi jollain muotoa väärin. En halua olla luulosairas kyttääjä. Vaikka siihen suuntaan tässä ollaan hyvää vauhtia menossa! Kun ei ole ns. todisteita eikä toinen mitään myönnä niin asia taitaa jäädä minun korvien väliin. Aloitan tänään uudestaan keskustelun ja katson johtaisiko se mihinkään. ap
Puhelin on yksityinen alue, mutta sali ei. Salilla voi käydä kuka tahansa. Se ei ole kyttäämistä että tarkistat onko joku henkilö jossain paikassa x kun on sanonut siellä olevansa.
Totta kai se on juuri tuollaista kyttäämistä. Miettikää nyt jos oma puoliso laittaisi jonkun seuraamaan teitä?! Toki tässä tapauksessa ymmärrettävää ja inhimillistä, jos oikeasti ei mitään keskusteluyhteyttä ole. Käyttäisin varmaan itse viimesijaisena keinona jotain tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli muinoin juttu salapoliisista, joka teki pettämisen käräytyskeikkoja. Jos mies epäili naistaan pettämisestä, 90% olikin vain miehen mustasukkaisuutta. Jos taas nainen epäili miestään, niin mies petti jotain 99% tapauksista.
Olen tehnyt yksityisetsivälle näitä käräytyskeikkoja. En sano, etteikö naiset osaisi myös pettää, mutta kyllä se on miehillä huomattavasti yleisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siksi, että tuo sun vainoharhaisuus on rasittavaa. En minäkään suostuisi keskustelemaan tuollaisen kanssa, kun olisin kertaalleen selittänyt asian.
Kertoisitko, miten selität kerralla sen, että et aikuisena ihmisenä tiedä, kestääkö menosi tällä kertaa tunnin, kaksi vai viisi? Perheellisenä, jolla on velvollisuuksia perheelleen, eikä näin ollen ihan ok järjestellä kalenteriaan lennosta ihan niinkus hotsittaa?
Jos lähden vaikka salille + uimaan tai syömään kaverin kanssa, ei mulla ole mitään kotiintuloaikaa. Sama miehelläni. Saa mennä. Sellainen on ahdistavaa, että joku kyttää perään. Jos on joku syy, miksi olisi tultava tiettyyn aikaan, siitä keskustellaan sitten ja hyvin on toiminut. Lapsia 3, yhdessä ollaan oltu parikyt vuotta, en ole pettänyt kertaakaan ja todella todennäköisenä pidän, ettei mieskään. Varma en voi olla, mutta sen vuoksi ei ole oikein heittää syytöksiä ilmaan.
Ihan totta? Onko siis niin, että salireissulla sulla voi viivähtää 5 t, uimareissulla 6 t ja syömästä tulet kotiin joskus ensi viikon tiistaina, ehkä?
Tai sitten on siten, että perheessä tiedetään kumminkin aika tarkkaan, minkä verran suunnilleen aikaa sulla menee salilla, uimassa tai syömässä kaverin kanssa, tiedetään, koska sua nyt suunnilleen voi odotella kotiin. Tämä on ihan normaalia.
Se, että toinen ei tiedä, koska ovi kolahtaa yöllä salireissun jälkeen, ei ole. Minä en tahtoisi odotella sillä tavalla ketään, en kaveria, en sukulaista, en ketään, että en tiedä, koska hän on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Se on sinun asiasi, miten elämääsi elät ja toisen sinisilmäisyyteen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Tiesin jo monta vuotta, että ystäväni mies pettää ja on hänelle epärehellinen, mutta heillä oli tuollainen ei-rajoittava parisuhde. Myöhemmin selvisi, että pettämistä oli koko avioliiton ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siksi, että tuo sun vainoharhaisuus on rasittavaa. En minäkään suostuisi keskustelemaan tuollaisen kanssa, kun olisin kertaalleen selittänyt asian.
Kertoisitko, miten selität kerralla sen, että et aikuisena ihmisenä tiedä, kestääkö menosi tällä kertaa tunnin, kaksi vai viisi? Perheellisenä, jolla on velvollisuuksia perheelleen, eikä näin ollen ihan ok järjestellä kalenteriaan lennosta ihan niinkus hotsittaa?
Jos lähden vaikka salille + uimaan tai syömään kaverin kanssa, ei mulla ole mitään kotiintuloaikaa. Sama miehelläni. Saa mennä. Sellainen on ahdistavaa, että joku kyttää perään. Jos on joku syy, miksi olisi tultava tiettyyn aikaan, siitä keskustellaan sitten ja hyvin on toiminut. Lapsia 3, yhdessä ollaan oltu parikyt vuotta, en ole pettänyt kertaakaan ja todella todennäköisenä pidän, ettei mieskään. Varma en voi olla, mutta sen vuoksi ei ole oikein heittää syytöksiä ilmaan.
Eri juttu, jos on etukäteen sovittuja menoja ja sehän on ihan selvää, jos mennään salille ja uimaan tai syömään, niin siellä kestää luonnollisesti enemmän aikaa, kuin pelkästään salilla. Jos minä ilmoitan meneväni pelkästään salille klo 18, niin ei todellakaan mieheni ymmärtäisi sitä, jos tulisin kotiin klo 22! Mieti nyt vähän...
Kuinka tyhmä se mies sitten on, jos menee panemaan eikä älyä vaimolle valehdella, että menee salille JA syömään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Tuolla tavalla se toimiikin suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Terveessä suhteessa kummallakin on vapaus tehdä mitä haluaa ja kumpikin tietää, että toinen ei tee mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Intuitio on usein oikeassa. Jos sinulla ei normaalisti ole taipumusta mustasukkaisuuteen, niin uskoisin vaistoa.
Ja vielä useammin se intuitio on kyllä väärässä. Mutta jokinhan suhteessa tuottaa ap:lle epävarmuutta. Jos pitkässä suhteessa ei ole tällaista aiemmin esiintynyt, niin olisihan se hyvä selvittää. Voihan se olla muutakin kuin epävarmuutta pettämisestä. Onhan se kunnioituksen puutetta toiselta, jos ei asioista suostu keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus APn kysymykseen: ei pidä erota pelkkien aavistuksien vuoksi. Pitää laittaa mies selkä seinää vasten ja vaatia vastauksia, joihin sinulla on aivan täysi oikeus. Olet oikeutettu kyselemään, missä toinen kuljeksii yötä myöten, tuntikausia, kun toiset ovat iltapuhteissa ja yöpedillä.
Seuraavan kerran valvot, istut olohuoneessa ja kun ovi kolahtaa, sanot rauhallisella äänellä, että nyt keskustelemme, mistä sinä olet tulossa. Jos vastauksena on äsähtelyä, että salilta ja mitä se sulle kuuluu, että jäin sinne juttelemaan, vastaat edelleen rauhallisella äänellä, että kyllä se vain kuuluu, koska tämä on avioliitto, perhe.
Jos sinä et halua kertoa, missä vietät aikaasi, haluat mennä ja tulla kertomatta koska ja minne, se tarkoittaa, että halua olla osa tätä avioliittoa ja perhettä ja se vaatii sitten toimenpiteitä meiltä molemmilta. Mihin toimenpiteisiin ryhdytään?
Jos sanoo, että oli salilla, niin luulisi sen riittävän vastaukseksi. Pitäisikö sitä alkaa valehtelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Meillä ihan sama, mutta en kyllä halua mieheltä mitään viestiä kun olen vapaalla. En ole koira, joka tulee kun pilliä vihelletään. Sen takia on kätevää kertoa monen aikaa suurinpiirtein tulee takaisin, voi saada esim. valmiin iltapalan kun toinen tietää varautua. Ja jos lapset tiarvitsevat apua läksyissä, tiedän autanko minä vai mies kun tulee takaisin. Helpottaa arkea toisin sanoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Tuolla tavalla se toimiikin suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Terveessä suhteessa kummallakin on vapaus tehdä mitä haluaa ja kumpikin tietää, että toinen ei tee mitään väärää.
Tässähän mainittiin yhtenä ongelmana se, että menot ovat spontaaneja ja kestoltaan määrittelemättömiä. Se on mielestäni ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla ilmenee tuota hullua mustasukkaisuutta aina. Joku naisten aivoissa on pahasti vialla.
Samaa olen ihmetellyt, että mistä nämä tunteet oikein kumpuaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Tuolla tavalla se toimiikin suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Terveessä suhteessa kummallakin on vapaus tehdä mitä haluaa ja kumpikin tietää, että toinen ei tee mitään väärää.
Tässähän mainittiin yhtenä ongelmana se, että menot ovat spontaaneja ja kestoltaan määrittelemättömiä. Se on mielestäni ihan normaalia.
Siis normaalia on, että saa mennä eikä aina voi tietää kauanko menoissa menee. Eikä se ole pettämistä, vaan hengähtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi
Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"
Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.
Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.
En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.
Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?
No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??
Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?
Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.
Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.
Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?
Kyse ei ole siitä, että ei saa mennä. Kyse on siitä, että jos toisen tavat toimia muuttuvat kovasti, sillä on vaikutuksia myös muihin.
Mutta vastaapa: onko sulle oikeasti ok se, että mies lähtee kotoa salille, aika kuluu, tulee iltatoimien aika, huomenna pitäisi lähteä normisti töihin, miestä ei näy, käyt nukkumaan ja joskus sitten iltayöstä ovi kolahtaa?
Eikö tulisi siinä 21-22 aikaan mieleen kysäistä, että onko kaikki ok? Itselleni tulisi ihan huoli, että mitä on tapahtunut, koska 4 t + matka-aika salilla on aika paljon. OIkeasti aika paljon. Oma äijä ei saa siellä kunnolla kahta tuntia kulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olet pitänyt asioita itsestään selvinä etkä ole nähnyt ja kuullut mitä ympärilläsi on tapahtunut.
Aika moni pitää itsestään selvänä, ettei kumppani petä. Mitä pitäisi erityisesti nähdä ja kuulla, jos itse ei ole muuttunut miksikään, vaan kaikki rullaa normaalisti yhteiselämässä.
Ei esim. uusi harrastus välttämättä hälytä mitään kelloja, se on vaan uusi harrastus. Nyt kun siihen menee noin paljon aikaa, eikä mies suostu mistään juttelemaan, on jo täysi syy epäilläkin. Ja pettää voi milloin vain, ei se siitä ole kiinni. On aika normaalia luottaa toiseen, ei se minkään idiootin tunnusmerkki ole, luottamus. Ja kuka pystyy olemaan täysin varma miehensä työmatkoista jne? Joiltain paljastuu jopa toinen perhe eri kaupungista.
Useimmat kertovat puolison salasuhteen paljastuttua, että ei osannut ihmetellä kun sxiäkin oli runsaasti ja kaikki oli ok. Mutta sitten rysähtikin ja olikin salasuhde. Pettäjä on aina kuitenkin syyllinen, ei siihen kuulostelut ja vainoamiset auta, jos joku niin toimii. Moni haluaa myös unohtaa mitä vaisto sanoo, joten luottaa.
Moni ei halua uskoa totuutta, koska se tekee kipeää. Vielä eronkin jälkeen ystäväni mietti miten on mahdollista, kun sexsikin toimi niin hyvin loppuun asti. Miehellä oli omat menot, hänellä omansa, välillä oli öitäkin poissa (muka kavereillaan) ja lopulta mies ilmoitti löytäneensä toisen naisen ja tahtoi erota.
Rakkaus on sokea ero tekee kipeää jo pelkkänä ajatuksena, itsepetos ja vaaleanpunainen harhausko kumppanin hyvyyteen kestää ja sitä pidetään hengissä tasan niin kauan kuin pettäjän salasuhde on viimein vakaalla pohjalla, ja ilmoitus erosta tulee sulle "puskista".
Vaisto on kertonut totuuden jo aikoja sitten, mutta mieli ei vaan suotu uskomaan. Tämä vaan pitkittää ja mutkistaa tuota väistämätöntä järkytystä, minkä jo aavistitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siksi, että tuo sun vainoharhaisuus on rasittavaa. En minäkään suostuisi keskustelemaan tuollaisen kanssa, kun olisin kertaalleen selittänyt asian.
Kertoisitko, miten selität kerralla sen, että et aikuisena ihmisenä tiedä, kestääkö menosi tällä kertaa tunnin, kaksi vai viisi? Perheellisenä, jolla on velvollisuuksia perheelleen, eikä näin ollen ihan ok järjestellä kalenteriaan lennosta ihan niinkus hotsittaa?
Ap ei ole kieltänyt mieheltä salikäyntejä, joten miksi hänen pitäisi ne lopettaa? Ja vaikka ap haluaisi kieltää toisen harrastukset, niin miksi mies siihen suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus APn kysymykseen: ei pidä erota pelkkien aavistuksien vuoksi. Pitää laittaa mies selkä seinää vasten ja vaatia vastauksia, joihin sinulla on aivan täysi oikeus. Olet oikeutettu kyselemään, missä toinen kuljeksii yötä myöten, tuntikausia, kun toiset ovat iltapuhteissa ja yöpedillä.
Seuraavan kerran valvot, istut olohuoneessa ja kun ovi kolahtaa, sanot rauhallisella äänellä, että nyt keskustelemme, mistä sinä olet tulossa. Jos vastauksena on äsähtelyä, että salilta ja mitä se sulle kuuluu, että jäin sinne juttelemaan, vastaat edelleen rauhallisella äänellä, että kyllä se vain kuuluu, koska tämä on avioliitto, perhe.
Jos sinä et halua kertoa, missä vietät aikaasi, haluat mennä ja tulla kertomatta koska ja minne, se tarkoittaa, että halua olla osa tätä avioliittoa ja perhettä ja se vaatii sitten toimenpiteitä meiltä molemmilta. Mihin toimenpiteisiin ryhdytään?
Aivan hirvittävän ahdistavaa olisi joutua tällaiseen kuulusteluun. Eikä tosiaankaan lisäisi halua olla "osa tätä avioliittoa". Ja joo, olen nainen.
Alue: Aihe vapaa
Intuitio on usein oikeassa. Jos sinulla ei normaalisti ole taipumusta mustasukkaisuuteen, niin uskoisin vaistoa.