Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Monet täällä tuntuvat tietävän täysin, mitä mies ajattelee. Mieheltä on kuulemma loppunut täysin halu olla yhdessä. Kuinka kauan näin on ollut, koska halu loppui? Mistä tiedätte?
Mielestäni oleellista on aika mistä puhutaan. Parin kuukauden ajan outo käytös on ihan eri asia kuin vaikka 2 vuotta. Kelle tahansa voi tulla ohimeneviä kriisejä, masennusta ym. Ei se ole sama asia kuin et "kun halu on loppunut, niin se on loppunut." Ei, se haluttomuus voi aivan hyvin myös mennä ohi ja rakkaus ja luotto palata.
Lapsellista ap:n suhteen mestarointi, ylimielistä leikkiä kaikkitietävää ja suorastaan määrätä ap eroamaan, koska TE tiedätte, ettei suhteesta voi enää missään olosuhteissa tulla mitään.
Mitä jos mies on masentunut ja käyttää vaikka steroideja? Ne muuttaa luonnetta.
Terapiat on auttaneet tosi monia, minua ja puolisoanikin, ei kannata koskaan aliarvioida. Tottakai vaatii, et molemmat myöntää et ongelmia on.
Useimpia on varmaankin raivostuttanut se miten mies kohtelee lastaan. Vaikka olisi millainen virus, steroidit tai tauti päällä, kantapään rakosta synkkään masennukseen ja muita diagnooseja saanut siihen väliin, niin sellainen kerrotaan sille omalle kumppanille ja aletaan selvittelemään mitä yhdessä tehdään.
Tuollainen hyytävä tyrmäys kertoo oleellisen miehestä, joka dissaa perheensä täydellisesti. Itselleni tämä on se viimeinen niitti. Miten sä voit olla yhtä ja suojella sun perhettä, jos ketjun yksi lenkki päättää katkaista sen omalta kohdaltaan ja alkaa perseilemään miten haluaa, täysin vailla vastuuta?
Kyllä eteenpäin menon ja paranemisen täytyy lähteä siitä, että nielee ylpeytensä, ajattelee omaa lastaan, ja pyytää apua! Toinen vaihtoehto on jättää se salasuhde tai kertoa siitä ja alkaa järjestellä perhesuhteita uusiksi, sen on sentään velkaa ihmiselle, jonka kanssa on jakanut elämänsä 20 vuotta.
Meistä useimmat on myös nähneet ja kokeneet, kuinka anteeksianto on täysin hyödytöntä utopiaa, kun jo se anteeksipyyntö ja katumus on perustunut ihan jollekin muulle kuin aidolle ja rehelliselle tunteelle, joten vaaka saattaa kallistua niin, että kehotetaan eroamaan.
Miksi kukaan kuluttaisi aikaansa. ollen jatkuvasti pahoilla mielin jonkun kotityrannin mielivaltaisessa kurimuksessa? Hukkaan heitetty elämä sellainen. Ja edelleen, lapsi....
Sanot "jatkuvasti pahoillaan", eli tunnut sinäkin tietävän, että tämä on kestänyt jo kauan. Entä jos on kyse päivistä, tai viikosta parista?
Monet miehet ovat tunnevammaisia, eli tarvitsevat apua ymmärtääkseen, et tarvitsevat apua. Ehkä multa on mennyt jotkut ap:n viestit ohi tässä ketjussa, mutta ekasta viestistä en saanut käsitystä, että kaikki toivo olis jo mennyt.
Hetken sekavuus voi johtua ihan mistä vaan. Kyllä, ON törkeää ettei avaudu vaimolle ja laiminlyö lastaankin. Mutta en mä nyt eroa kehoittaisi ottamaan, ennenkuin asia on todella oikeasti nostettu pöydälle.
Jos luit vain aloituksen, niin et tiedä että mies on deeku jolla on piilopulloja joka paikassa. Ei sellainen mies enää käy salilla. Sen ainut kiinnostuksen kohde on viina, ja työ ainut pakollinen asia jonka se pyrkii hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei välttämättä tule olemaan helppoa olla puolet kuukaudesta isällään jos ei isän kanssa ole välit hyvät. Ei siinä auta mitkään valitukset eikä oikeustoimet jos isä haluaa lapsen yhteishuoltajuuden. Tämäkin pitää muistaa kun mietitään eroperheitä. Vaikka lapset vaistoaisi kuinka kireän tunnelman jne. kotonaan ja se olisi haitallista heille niin haitallista se vasta onkin jos lapsi on kaksin isänsä kanssa useita päiviä. Tiedän muutaman vastaavan tapauksen. Ja sääliksi näitä lapsia käy. Miettikääs sitä arvon naiset!
Juoppo ei saa lasta puolet ajasta itselleen, hyvä jos saa edes joskus viikonlopuksi. Ei ehkä haluakaan. Ja kun kerran kärähtää kännissä lapsen seurasta yksinään, niin yhteishuoltajuus päättyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tänään yritän vielä kunnolla saada keskustelua aikaiseksi. Sain onneksi vähän enemmän nukuttuakin. Miehellä on vapaata ja aamulla vaikutti mielialakin olevan ns. normaali. Puhui normaalisti, ei kiukutellut tms. Odotan vain sopivaa hetkeä.
Jotkut täällä ovat neuvoneet heti eroamaan ja ovat täysin vakuuttuneita pettämisestä ja siitä ettei paska mies voi muutakaan huonoa käytöstään ikinä enää muuttaa. Tämä kaikki voi olla totta mutta hätiköiden en päätöksiäni tule tekemään. Se että on tuntenut toisen ihmisen reilusti yli 20 vuotta tarkoittaa sitä että yhteiseen elämään on mahtunut haasteitakin joista on lopulta selvitty. Meille on tapahtunut hyvinkin ikäviä asioita eikä olla koskaan luovutettu vaan puskettu ylös niistä montuista. Siksi en hätiköiden ala päätöksiäni tekemään. Vaikka sydämeni sanookin ettei tästä selvitä yhdessä vaan on muutoksen aika. ap
Ensimmäinen ehto miehelle on että lähtee vieroitushoitoon, hakee apua alkoholismiinsa. Minnesotahoito kuukaudeksi on vähintä millä pääsee alkuun, kaikki muu on vain silmänlumetta. Tuo siis jos olet valmis katsomaan sormien läpi pettämistä.
Minä en usko noita juttujasi, piilopullot paljasti. Sitten riistakamera, joka yhtäkkiä löytyikin myös kotoa. Ja ettet koskaan ole soittanut miehelle noilla pitkillä reissuillaan, tai lähtenyt perään, ehdottanut mukaan lähtemistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei välttämättä tule olemaan helppoa olla puolet kuukaudesta isällään jos ei isän kanssa ole välit hyvät. Ei siinä auta mitkään valitukset eikä oikeustoimet jos isä haluaa lapsen yhteishuoltajuuden. Tämäkin pitää muistaa kun mietitään eroperheitä. Vaikka lapset vaistoaisi kuinka kireän tunnelman jne. kotonaan ja se olisi haitallista heille niin haitallista se vasta onkin jos lapsi on kaksin isänsä kanssa useita päiviä. Tiedän muutaman vastaavan tapauksen. Ja sääliksi näitä lapsia käy. Miettikääs sitä arvon naiset!
Juoppo ei saa lasta puolet ajasta itselleen, hyvä jos saa edes joskus viikonlopuksi. Ei ehkä haluakaan. Ja kun kerran kärähtää kännissä lapsen seurasta yksinään, niin yhteishuoltajuus päättyy siihen.
Valvotut tapaamiset saa. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tänään yritän vielä kunnolla saada keskustelua aikaiseksi. Sain onneksi vähän enemmän nukuttuakin. Miehellä on vapaata ja aamulla vaikutti mielialakin olevan ns. normaali. Puhui normaalisti, ei kiukutellut tms. Odotan vain sopivaa hetkeä.
Jotkut täällä ovat neuvoneet heti eroamaan ja ovat täysin vakuuttuneita pettämisestä ja siitä ettei paska mies voi muutakaan huonoa käytöstään ikinä enää muuttaa. Tämä kaikki voi olla totta mutta hätiköiden en päätöksiäni tule tekemään. Se että on tuntenut toisen ihmisen reilusti yli 20 vuotta tarkoittaa sitä että yhteiseen elämään on mahtunut haasteitakin joista on lopulta selvitty. Meille on tapahtunut hyvinkin ikäviä asioita eikä olla koskaan luovutettu vaan puskettu ylös niistä montuista. Siksi en hätiköiden ala päätöksiäni tekemään. Vaikka sydämeni sanookin ettei tästä selvitä yhdessä vaan on muutoksen aika. ap
Mies tekee 14 tuntista työpäivää matkoineen, ei ihme, että on paremmalla tuulella vapaapäivänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei välttämättä tule olemaan helppoa olla puolet kuukaudesta isällään jos ei isän kanssa ole välit hyvät. Ei siinä auta mitkään valitukset eikä oikeustoimet jos isä haluaa lapsen yhteishuoltajuuden. Tämäkin pitää muistaa kun mietitään eroperheitä. Vaikka lapset vaistoaisi kuinka kireän tunnelman jne. kotonaan ja se olisi haitallista heille niin haitallista se vasta onkin jos lapsi on kaksin isänsä kanssa useita päiviä. Tiedän muutaman vastaavan tapauksen. Ja sääliksi näitä lapsia käy. Miettikääs sitä arvon naiset!
No ei taida yhteishuoltajuus oikein toimia jos ap:n mies on kerrallaan pois kotoa yli 18 tuntia, ensin töissä ja sitten salilla.
Jep. Eihän lapsi näe juuri isäänsä jo isän työnkään vuoksi. Jos lähtee töihin esim. kuudelta aamulla, on kotona vasta kello kahdeksan illalla. Oli lapsi sitten taaperoikäinen tai alakoululainen, on jo lähes nukkumassa, kun isänsä töistä tulee. Eipä siinä paljon yhteistä aikaa jää, vaikka salilla ei kävisikään.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin, että harrastetaan seksiä nyt vaan kenen kanssa halutaan, sota alkaa. Ei välitä. Kohta, ei vielä mutta ennen kesää.
On se vaan hyvä, että tollasten varassa ei tää maailma sentään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus APn kysymykseen: ei pidä erota pelkkien aavistuksien vuoksi. Pitää laittaa mies selkä seinää vasten ja vaatia vastauksia, joihin sinulla on aivan täysi oikeus. Olet oikeutettu kyselemään, missä toinen kuljeksii yötä myöten, tuntikausia, kun toiset ovat iltapuhteissa ja yöpedillä.
Seuraavan kerran valvot, istut olohuoneessa ja kun ovi kolahtaa, sanot rauhallisella äänellä, että nyt keskustelemme, mistä sinä olet tulossa. Jos vastauksena on äsähtelyä, että salilta ja mitä se sulle kuuluu, että jäin sinne juttelemaan, vastaat edelleen rauhallisella äänellä, että kyllä se vain kuuluu, koska tämä on avioliitto, perhe.
Jos sinä et halua kertoa, missä vietät aikaasi, haluat mennä ja tulla kertomatta koska ja minne, se tarkoittaa, että halua olla osa tätä avioliittoa ja perhettä ja se vaatii sitten toimenpiteitä meiltä molemmilta. Mihin toimenpiteisiin ryhdytään?
Aivan hirvittävän ahdistavaa olisi joutua tällaiseen kuulusteluun. Eikä tosiaankaan lisäisi halua olla "osa tätä avioliittoa". Ja joo, olen nainen.
Parisuhteeseen kuuluu se, että toisen hyvinvoinnista huolehditaan. Jos kumppani aiheuttaa toiminnallaan pelkoa, niin normaali ihminen huolehtii, että parisuhteeseen palaa tasapaino. Jos minä olisin poissa ja aiheuttaisi sillä huolta kumppanille, niin olisin todella pahoillani siitä ja muuttaisin toimintatapaa.
Kytätä ei saa, eikä kahlita toista kotiin. Mutta jos joku on muuttunut noin radikaalisti mitä ap:n suhteessa on tapahtunut, niin on täysin normaalia miettiä miksi niin on ja silloin siitä pitää keskustella, eikä se ole kuulustelemista.
Muuttaisit toimintatapaa = ?
Musta toi kuulostaa tuhoisalta eikä millään tavalla tasapainoiselta.
Ymmärsinkö oikein: mielestäsi se, että sen sijaan et on poissa tuntikausia epämääräisesti ja se aiheuttaa puolisolle huolta, muuttaakin toimintatapaansa niin, että kertoo vaikka suunnilleen kuinka kauan jossain menossa aikoo olla, ja jos siellä nyt meneekin kauemmin mikä on ihan sinänsä ymmärrettävää, niin vaikka tekstaa tai soittaa puolisolle, et hei, meneekin sen ja sen verran vielä, niin TÄMÄ on tuhoisaa ja tasapainotonta toimintaa??
Häiritseekö ketään tämän ketjun otsikko? Ensimmäinen lause hämää että missä tässä ketjussa puhutaan, ja onkin turha siihen nähden että toinen lause itsessään kuvaa ketjun sisältöä huomattavasti paremmin.
Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että jos ei keskustelu auta, pakkaisin laukkuni. Mies myöntää jos on myönnettävää ja taistelee eroamista vastaan jos on taisteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa" eli ei ole ollut mitään isompaa riitaa, minkä jälkeen alkanut mykkäkoululaiseksi tai mököttämään. Ei syytä, ei selitystä, ei mitään konkreettista. Miten pitkään tällaista pitäisi niinkuin katsella vierestä?
Joku tuolla tiuski, kuinka heti täällä aletaan usuttaa eroamaan. Puhua on yritetty, keskusteluja viritelty, ei saisi edes kysäistä oliko salilla jotain häikkää kun palasitkin kotiin jne.
Millainen tiuskijan oma suhde on? Mä ainakin hiiltyisin jos lapseni edessä isä toimisi noin epävakaasti, täysin ilman mitään ymmärrettävää syytä, mitä voisi alkaa käsittelemään, pyytää omaa väärää tekoaan tai sanomistaan/loukkaamistaan anteeksi tms.
Itsekäs pska se siellä vain riehuu ja kiukuttelee, kun vaimo ei älyä lähteä kotoaan litomaan lapsen kanssa. "Salilla" jo kysellään miksi ei lähde...
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, ettei se mies välttämättä ole edes siellä salilla.
No shit scherlock!
Sitähän täällä moni on jo sanonut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, palaa kertomaan miten keskustelu miehen kanssa sujui.
Vierailija kirjoitti:
Ap, palaa kertomaan miten keskustelu miehen kanssa sujui.
Tuskin ukko mitään tunnustaa. Pettäjillä ja juopoilla on vain yksi periaate: älä tunnusta mitään, vaikka jäisit kiinni housut nilkoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JÄTÄ SE SIKA!!!
Lopeta toi yhden lauseen typerä huutaminen, kiitos!
Alkaa vähitellen kyllästyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Joo, ehdottomasti eroa.
Me täällä ollaan parisuhde -asiantuntijoita. Tiedetään laakista milloin pitää erota ja milloin on syytä jatkaa liittoa.
Onko sattunut jotain joka mietityttää noin? Ja onko lapsia minkäikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Joo, ehdottomasti eroa.
Me täällä ollaan parisuhde -asiantuntijoita. Tiedetään laakista milloin pitää erota ja milloin on syytä jatkaa liittoa.
No ainakin vois kysyä haluaako mies erota, vai mikä on homman nimi. Jos ei siihenkään mitään vastaa, vaan ärhentelee menemään, on vastaus aika selvä, eli ei halua käsitellä asiaa, aivan sama.
Kuka tuollaista luolamiestä sietää? Ei mitään kunnioitusta omia läheisimpiä kohtaan, vaan lyö oven nenän edestä kiinni. Välinpitämätön omaa lastaankin kohtaan!
Mulla ainakin menisi luottamus niin, että vaikka jäisin saman katon alle, ja "on nyt ollut tässä vähän pinna kireellä ja anteeksi" -selitys tulisikin, miettisin silti koko ajan milloin seuraavan kerran pimahtaa ja mihin se vielä eskaloituu. Veisin lapsen turvallisempaan ympäristöön, tervettä elämää elämään.
Kaikki tietänevät Tallinnassa asustavan pariskunnan, joista toinen, Tape, sanoi, että Tiina pettäisi luottamuksen, jos lihoisi, mutta pahemmin mun mielestä tässä on petetty se oma kumppani mielenosoituksellisella käytöksellä ja omanlaisellaan halveksunnalla, täydellisellä dissauksella.
Vaikea neuvoa kun ei tiedä tapausta.
Yhteishuoltajuus ei vaikuta asumisjärjestelyihin,ne on 2 erillistä asiaa. Näistä myös sovitaan erikseen.
En käsitä miten vaikea se on tajuta.
Jos sovitaan, että on yhteishuoltajuus, molemmat vanhemmat päättävät monista isoista asioista YHDESSÄ. Riippumatta siitä, asuuko lapsi puolet ajasta toisen luona ja puolet toisen, tapaako toista vanhempaa lainkaan tai tapaako vaikka joka toinen vkl.
Yksinhuoltajuus on asia erikseen. Sitä ei kevyin perustein saa, edes vaikka asuisi satojen kilometrien päässä toinen vanhemmista, jne.
Sori ot. Aina vaan tympäisee, että nämä kaksi asiaa rinnastetaan toisiinsa..
No ei taida yhteishuoltajuus oikein toimia jos ap:n mies on kerrallaan pois kotoa yli 18 tuntia, ensin töissä ja sitten salilla.