Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Trollihan tämä nyt lopultakin oli. Tyypilliseen trollitapaan tarinaan lisättiin aineksia lisää matkan varrella, että saataisiin mielenkiinto pysymään yllä ja vastauksia tulemaan. Mikään ratkaisuvaihtoehto ei kelpaa, joka sekin palvelee samaa tarkoitusta.
Tarina on todennäköisesti kombo jostain omista ja tuttavapiirin kokemuksista maustettuna hyvällä ripauksella mielikuvitusta.
Piilopullot olivat viimeinen paljastava niitti. Jos joku perhe-elämässä dokaa salaa omassa huoneessaan, kyllähän sen nyt hajusta huomaa. Kyllä on sikeäuninen eukko, jos mies kömpii viereen joskus aamuyöllä, eikä herää siihen ja haista viinan hajua.
Ap:n suomen kieli on myös varsin hyvää poiketen useimmista palstan kirjoittajista. Oikeastaan ainoa kiinnostava asia on enää, mikä oli tämän jutun pointti noin kaiken kaikkiaan? Kokeilla omia kirjoittajan ja manipuloijan lahjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko hän muuttunut ulkoisesti? Noin pitkien salireissujen jatkuessa pitää joku muutos kroppaan tulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin hommata rahat etsivän palkkaamiseen? En halua sotkea ystäviäni tällaiseen ja he asuvat muutenkin kauempana että hankalaksi menisi. En myöskään lapsen kanssa lähde taksilla ajelemaan. Mies on kuin tuuliviiri, kun ne suunnitelmat muuttuu ja muuttuu lennossa niin mitenköhän sitä etsivääkään saa aina paikanpäälle? Juu ei ole kokemusta. Tässä hommassa on vain se mutta että itse ylitän sen rajan mistä en olisi ylpeä. Alennun yhtä "hulluksi" kuin mieheni jos oikeasti etsivään otan yhteyttä. Mutta mitä jää vaihtoehdoiksi jos haluan saada tämän päätökseen? Ei mies tule mitään myöntämään jos on pettänyt. Epätietoisuutta en jaksa. Enkä tuota ikävää käytöstä minua kohtaan. ap
Minulle olisi aivan samantekevää pettääkö vai ei. Sinua haluaisin eron joka tapauksessa. Mitä väliä sillä syyllä on, jos toinen on näin sekaisin. En jatkaisi oman ja lapseni elämän pilaamista enää hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä nyt lopultakin oli. Tyypilliseen trollitapaan tarinaan lisättiin aineksia lisää matkan varrella, että saataisiin mielenkiinto pysymään yllä ja vastauksia tulemaan. Mikään ratkaisuvaihtoehto ei kelpaa, joka sekin palvelee samaa tarkoitusta.
Tarina on todennäköisesti kombo jostain omista ja tuttavapiirin kokemuksista maustettuna hyvällä ripauksella mielikuvitusta.
Piilopullot olivat viimeinen paljastava niitti. Jos joku perhe-elämässä dokaa salaa omassa huoneessaan, kyllähän sen nyt hajusta huomaa. Kyllä on sikeäuninen eukko, jos mies kömpii viereen joskus aamuyöllä, eikä herää siihen ja haista viinan hajua.
Ap:n suomen kieli on myös varsin hyvää poiketen useimmista palstan kirjoittajista. Oikeastaan ainoa kiinnostava asia on enää, mikä oli tämän jutun pointti noin kaiken kaikkiaan? Kokeilla omia kirjoittajan ja manipuloijan lahjoja?
Samoissa mietteissä. Ja trollin tunnusmerkit hyvin toit esille. Mutta mitäpä sitten? Ei tällainen kevyt sunnuntaihöpötys mitään pahaa saa aikaiseksi, ei pyydetä lahjoitusta millekään epämääräiselle pankkitilille, eikä avaamaan kummallisia linkkejä, rauhallinen ilmapiiri, joillekin hyvää vertaistukea, eli niille joiden oikeasti kurja elämä ei ole provo jne.
Mikä pakko kaikki on ottaa niin vakavasti? Itsekin hoksasin piilopullosta. Koko kämppä haisee, ja sen kyllä huomaa. Ja ihostakin tuoksahtaa läpi alkoholi, vaikka kuinka pesisi. ja näkeehän pikku kännin katseesta ja kuulee äänestä. Ex alkoi juopoksi, niin tuttu juttu.
Riistakamera, no niinpä. Mutta ihan harmoton satu, mikä sai naiset pitämään yhtä, eikös vaan? Kepeää ja iloista. :D Mä luen näitä provoja aina tyylipisteitä jaellen, joskus on ihan loistavia kun taas toisinaan pyydän taiteilijaa vielä hieman harjoittelemaan. Mutta aina nämä saavat unohtamaan ikävän arjen ja hetkeksi pois normikuvioista. Aivot narikkaan.
Kyllä toinen voi juoda salaa niin ettei koko perhe siitä tiedä. Jos ei vedä kunnon kännejä niin ihan varmasti onnistuu. Jos juo vaikka illassa muutaman kaljan niin ei sitä seuraavna päivänä kukaan tiedä että jatkoiko kumppani vielä yöllä juomistaan esim. muutamalla paukulla. Näin itselleni kävi. Tiesin että mies juo mutta en sitä mitenkä paljon. Ei siitä vaan huomannut. Yleensä kun vielä veti urakalla valkosipulia, ja söi pastilleja ja nukahti sohvalle yöksi niin eipä jäänyt kiinni! Mä löysin tontilta ties mihinkä piilotettuja tyhjiä tölkkejä ja pulloja. En usko että olen ainut jolle on näin käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toinen voi juoda salaa niin ettei koko perhe siitä tiedä. Jos ei vedä kunnon kännejä niin ihan varmasti onnistuu. Jos juo vaikka illassa muutaman kaljan niin ei sitä seuraavna päivänä kukaan tiedä että jatkoiko kumppani vielä yöllä juomistaan esim. muutamalla paukulla. Näin itselleni kävi. Tiesin että mies juo mutta en sitä mitenkä paljon. Ei siitä vaan huomannut. Yleensä kun vielä veti urakalla valkosipulia, ja söi pastilleja ja nukahti sohvalle yöksi niin eipä jäänyt kiinni! Mä löysin tontilta ties mihinkä piilotettuja tyhjiä tölkkejä ja pulloja. En usko että olen ainut jolle on näin käynyt.
Juoppo tai alkoholin juomistaan piilotteleva kyllä käryää jossain vaiheessa. Harvoin ne tyytyvät pariin kaljaan, ja jos mies harva se ilta vetää "muutaman", tulisi itselleni ainakin heti epäilys, että meneekö sitä enemmänkin, jos käyn aikaisemmin nukkumaan, ja mies jää "töitä vielä tekemään koneelle" tms.
Jokainen on erilainen, yksi on hölmö tossukka, joka jää heti kiinni, toinen ovelampi, mutta todella nerokastakin piilottelua olen saanut nähdä ja kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Monet täällä tuntuvat tietävän täysin, mitä mies ajattelee. Mieheltä on kuulemma loppunut täysin halu olla yhdessä. Kuinka kauan näin on ollut, koska halu loppui? Mistä tiedätte?
Mielestäni oleellista on aika mistä puhutaan. Parin kuukauden ajan outo käytös on ihan eri asia kuin vaikka 2 vuotta. Kelle tahansa voi tulla ohimeneviä kriisejä, masennusta ym. Ei se ole sama asia kuin et "kun halu on loppunut, niin se on loppunut." Ei, se haluttomuus voi aivan hyvin myös mennä ohi ja rakkaus ja luotto palata.
Lapsellista ap:n suhteen mestarointi, ylimielistä leikkiä kaikkitietävää ja suorastaan määrätä ap eroamaan, koska TE tiedätte, ettei suhteesta voi enää missään olosuhteissa tulla mitään.
Mitä jos mies on masentunut ja käyttää vaikka steroideja? Ne muuttaa luonnetta.
Terapiat on auttaneet tosi monia, minua ja puolisoanikin, ei kannata koskaan aliarvioida. Tottakai vaatii, et molemmat myöntää et ongelmia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Monet täällä tuntuvat tietävän täysin, mitä mies ajattelee. Mieheltä on kuulemma loppunut täysin halu olla yhdessä. Kuinka kauan näin on ollut, koska halu loppui? Mistä tiedätte?
Mielestäni oleellista on aika mistä puhutaan. Parin kuukauden ajan outo käytös on ihan eri asia kuin vaikka 2 vuotta. Kelle tahansa voi tulla ohimeneviä kriisejä, masennusta ym. Ei se ole sama asia kuin et "kun halu on loppunut, niin se on loppunut." Ei, se haluttomuus voi aivan hyvin myös mennä ohi ja rakkaus ja luotto palata.
Lapsellista ap:n suhteen mestarointi, ylimielistä leikkiä kaikkitietävää ja suorastaan määrätä ap eroamaan, koska TE tiedätte, ettei suhteesta voi enää missään olosuhteissa tulla mitään.
Mitä jos mies on masentunut ja käyttää vaikka steroideja? Ne muuttaa luonnetta.
Terapiat on auttaneet tosi monia, minua ja puolisoanikin, ei kannata koskaan aliarvioida. Tottakai vaatii, et molemmat myöntää et ongelmia on.
Useimpia on varmaankin raivostuttanut se miten mies kohtelee lastaan. Vaikka olisi millainen virus, steroidit tai tauti päällä, kantapään rakosta synkkään masennukseen ja muita diagnooseja saanut siihen väliin, niin sellainen kerrotaan sille omalle kumppanille ja aletaan selvittelemään mitä yhdessä tehdään.
Tuollainen hyytävä tyrmäys kertoo oleellisen miehestä, joka dissaa perheensä täydellisesti. Itselleni tämä on se viimeinen niitti. Miten sä voit olla yhtä ja suojella sun perhettä, jos ketjun yksi lenkki päättää katkaista sen omalta kohdaltaan ja alkaa perseilemään miten haluaa, täysin vailla vastuuta?
Kyllä eteenpäin menon ja paranemisen täytyy lähteä siitä, että nielee ylpeytensä, ajattelee omaa lastaan, ja pyytää apua! Toinen vaihtoehto on jättää se salasuhde tai kertoa siitä ja alkaa järjestellä perhesuhteita uusiksi, sen on sentään velkaa ihmiselle, jonka kanssa on jakanut elämänsä 20 vuotta.
Meistä useimmat on myös nähneet ja kokeneet, kuinka anteeksianto on täysin hyödytöntä utopiaa, kun jo se anteeksipyyntö ja katumus on perustunut ihan jollekin muulle kuin aidolle ja rehelliselle tunteelle, joten vaaka saattaa kallistua niin, että kehotetaan eroamaan.
Miksi kukaan kuluttaisi aikaansa. ollen jatkuvasti pahoilla mielin jonkun kotityrannin mielivaltaisessa kurimuksessa? Hukkaan heitetty elämä sellainen. Ja edelleen, lapsi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin hommata rahat etsivän palkkaamiseen? En halua sotkea ystäviäni tällaiseen ja he asuvat muutenkin kauempana että hankalaksi menisi. En myöskään lapsen kanssa lähde taksilla ajelemaan. Mies on kuin tuuliviiri, kun ne suunnitelmat muuttuu ja muuttuu lennossa niin mitenköhän sitä etsivääkään saa aina paikanpäälle? Juu ei ole kokemusta. Tässä hommassa on vain se mutta että itse ylitän sen rajan mistä en olisi ylpeä. Alennun yhtä "hulluksi" kuin mieheni jos oikeasti etsivään otan yhteyttä. Mutta mitä jää vaihtoehdoiksi jos haluan saada tämän päätökseen? Ei mies tule mitään myöntämään jos on pettänyt. Epätietoisuutta en jaksa. Enkä tuota ikävää käytöstä minua kohtaan. ap
Minulle olisi aivan samantekevää pettääkö vai ei. Sinua haluaisin eron joka tapauksessa. Mitä väliä sillä syyllä on, jos toinen on näin sekaisin. En jatkaisi oman ja lapseni elämän pilaamista enää hetkeäkään.
Sun motto on, et heti ero vaan jos toinen on mennyt sekaisin? Missä rakkaus? Et tainnut rakastaa alunalkaenkaan puolisoasi... Kivat päivät otat vastaan mut ylämäessä loppuu limitti heti, ei kun ERO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Monet täällä tuntuvat tietävän täysin, mitä mies ajattelee. Mieheltä on kuulemma loppunut täysin halu olla yhdessä. Kuinka kauan näin on ollut, koska halu loppui? Mistä tiedätte?
Mielestäni oleellista on aika mistä puhutaan. Parin kuukauden ajan outo käytös on ihan eri asia kuin vaikka 2 vuotta. Kelle tahansa voi tulla ohimeneviä kriisejä, masennusta ym. Ei se ole sama asia kuin et "kun halu on loppunut, niin se on loppunut." Ei, se haluttomuus voi aivan hyvin myös mennä ohi ja rakkaus ja luotto palata.
Lapsellista ap:n suhteen mestarointi, ylimielistä leikkiä kaikkitietävää ja suorastaan määrätä ap eroamaan, koska TE tiedätte, ettei suhteesta voi enää missään olosuhteissa tulla mitään.
Mitä jos mies on masentunut ja käyttää vaikka steroideja? Ne muuttaa luonnetta.
Terapiat on auttaneet tosi monia, minua ja puolisoanikin, ei kannata koskaan aliarvioida. Tottakai vaatii, et molemmat myöntää et ongelmia on.
Useimpia on varmaankin raivostuttanut se miten mies kohtelee lastaan. Vaikka olisi millainen virus, steroidit tai tauti päällä, kantapään rakosta synkkään masennukseen ja muita diagnooseja saanut siihen väliin, niin sellainen kerrotaan sille omalle kumppanille ja aletaan selvittelemään mitä yhdessä tehdään.
Tuollainen hyytävä tyrmäys kertoo oleellisen miehestä, joka dissaa perheensä täydellisesti. Itselleni tämä on se viimeinen niitti. Miten sä voit olla yhtä ja suojella sun perhettä, jos ketjun yksi lenkki päättää katkaista sen omalta kohdaltaan ja alkaa perseilemään miten haluaa, täysin vailla vastuuta?
Kyllä eteenpäin menon ja paranemisen täytyy lähteä siitä, että nielee ylpeytensä, ajattelee omaa lastaan, ja pyytää apua! Toinen vaihtoehto on jättää se salasuhde tai kertoa siitä ja alkaa järjestellä perhesuhteita uusiksi, sen on sentään velkaa ihmiselle, jonka kanssa on jakanut elämänsä 20 vuotta.
Meistä useimmat on myös nähneet ja kokeneet, kuinka anteeksianto on täysin hyödytöntä utopiaa, kun jo se anteeksipyyntö ja katumus on perustunut ihan jollekin muulle kuin aidolle ja rehelliselle tunteelle, joten vaaka saattaa kallistua niin, että kehotetaan eroamaan.
Miksi kukaan kuluttaisi aikaansa. ollen jatkuvasti pahoilla mielin jonkun kotityrannin mielivaltaisessa kurimuksessa? Hukkaan heitetty elämä sellainen. Ja edelleen, lapsi....
Sanot "jatkuvasti pahoillaan", eli tunnut sinäkin tietävän, että tämä on kestänyt jo kauan. Entä jos on kyse päivistä, tai viikosta parista?
Monet miehet ovat tunnevammaisia, eli tarvitsevat apua ymmärtääkseen, et tarvitsevat apua. Ehkä multa on mennyt jotkut ap:n viestit ohi tässä ketjussa, mutta ekasta viestistä en saanut käsitystä, että kaikki toivo olis jo mennyt.
Hetken sekavuus voi johtua ihan mistä vaan. Kyllä, ON törkeää ettei avaudu vaimolle ja laiminlyö lastaankin. Mutta en mä nyt eroa kehoittaisi ottamaan, ennenkuin asia on todella oikeasti nostettu pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Monet täällä tuntuvat tietävän täysin, mitä mies ajattelee. Mieheltä on kuulemma loppunut täysin halu olla yhdessä. Kuinka kauan näin on ollut, koska halu loppui? Mistä tiedätte?
Mielestäni oleellista on aika mistä puhutaan. Parin kuukauden ajan outo käytös on ihan eri asia kuin vaikka 2 vuotta. Kelle tahansa voi tulla ohimeneviä kriisejä, masennusta ym. Ei se ole sama asia kuin et "kun halu on loppunut, niin se on loppunut." Ei, se haluttomuus voi aivan hyvin myös mennä ohi ja rakkaus ja luotto palata.
Lapsellista ap:n suhteen mestarointi, ylimielistä leikkiä kaikkitietävää ja suorastaan määrätä ap eroamaan, koska TE tiedätte, ettei suhteesta voi enää missään olosuhteissa tulla mitään.
Mitä jos mies on masentunut ja käyttää vaikka steroideja? Ne muuttaa luonnetta.
Terapiat on auttaneet tosi monia, minua ja puolisoanikin, ei kannata koskaan aliarvioida. Tottakai vaatii, et molemmat myöntää et ongelmia on.
Useimpia on varmaankin raivostuttanut se miten mies kohtelee lastaan. Vaikka olisi millainen virus, steroidit tai tauti päällä, kantapään rakosta synkkään masennukseen ja muita diagnooseja saanut siihen väliin, niin sellainen kerrotaan sille omalle kumppanille ja aletaan selvittelemään mitä yhdessä tehdään.
Tuollainen hyytävä tyrmäys kertoo oleellisen miehestä, joka dissaa perheensä täydellisesti. Itselleni tämä on se viimeinen niitti. Miten sä voit olla yhtä ja suojella sun perhettä, jos ketjun yksi lenkki päättää katkaista sen omalta kohdaltaan ja alkaa perseilemään miten haluaa, täysin vailla vastuuta?
Kyllä eteenpäin menon ja paranemisen täytyy lähteä siitä, että nielee ylpeytensä, ajattelee omaa lastaan, ja pyytää apua! Toinen vaihtoehto on jättää se salasuhde tai kertoa siitä ja alkaa järjestellä perhesuhteita uusiksi, sen on sentään velkaa ihmiselle, jonka kanssa on jakanut elämänsä 20 vuotta.
Meistä useimmat on myös nähneet ja kokeneet, kuinka anteeksianto on täysin hyödytöntä utopiaa, kun jo se anteeksipyyntö ja katumus on perustunut ihan jollekin muulle kuin aidolle ja rehelliselle tunteelle, joten vaaka saattaa kallistua niin, että kehotetaan eroamaan.
Miksi kukaan kuluttaisi aikaansa. ollen jatkuvasti pahoilla mielin jonkun kotityrannin mielivaltaisessa kurimuksessa? Hukkaan heitetty elämä sellainen. Ja edelleen, lapsi....
Sanot "jatkuvasti pahoillaan", eli tunnut sinäkin tietävän, että tämä on kestänyt jo kauan. Entä jos on kyse päivistä, tai viikosta parista?
Monet miehet ovat tunnevammaisia, eli tarvitsevat apua ymmärtääkseen, et tarvitsevat apua. Ehkä multa on mennyt jotkut ap:n viestit ohi tässä ketjussa, mutta ekasta viestistä en saanut käsitystä, että kaikki toivo olis jo mennyt.
Hetken sekavuus voi johtua ihan mistä vaan. Kyllä, ON törkeää ettei avaudu vaimolle ja laiminlyö lastaankin. Mutta en mä nyt eroa kehoittaisi ottamaan, ennenkuin asia on todella oikeasti nostettu pöydälle.
Jatkuvasti, tarkoitan aamusta iltaan. Ap on yrittänyt kysellä, ja siihen saa ärähdyksiä vain. Tuntee varmaan itsensä vähintään ruttotautiseksi, kun ei toinen enää edes silmiin voi katsoa. Sellaisen kuvan tuosta saa, olkoon provo tai ei. Voihan näitä miettiä ihan fiktionakin.
Ja en vaan käsitä, enkä hyväksy, että toimii noin isänä! Jokainen päivä on lapselle liikaa ja aiheuttaa tuskaa ja kostautuu myöhemmin, ja senpä takia yksikin tunti on iäisyys ja miehen on otettava järki käteen, vaikka kuinka "masentais".
Lapsen kustannuksella ei olla masentuneita, vaan silloin elämä laitetaan uusiksi. Tuo ei ole lähdössä mihinkään hoitoon tai terapiaan. Pitäis kuitenkin olla jo menossa. Tai ainakin kertoa mikä hemmetti siellä päässä viiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti apn mies ymmärtää erota, sen verran seinähullu ap on. Ei mikään ihme että viihtyy mielummin salilla kuin kotona.
Tänään yritän vielä kunnolla saada keskustelua aikaiseksi. Sain onneksi vähän enemmän nukuttuakin. Miehellä on vapaata ja aamulla vaikutti mielialakin olevan ns. normaali. Puhui normaalisti, ei kiukutellut tms. Odotan vain sopivaa hetkeä.
Jotkut täällä ovat neuvoneet heti eroamaan ja ovat täysin vakuuttuneita pettämisestä ja siitä ettei paska mies voi muutakaan huonoa käytöstään ikinä enää muuttaa. Tämä kaikki voi olla totta mutta hätiköiden en päätöksiäni tule tekemään. Se että on tuntenut toisen ihmisen reilusti yli 20 vuotta tarkoittaa sitä että yhteiseen elämään on mahtunut haasteitakin joista on lopulta selvitty. Meille on tapahtunut hyvinkin ikäviä asioita eikä olla koskaan luovutettu vaan puskettu ylös niistä montuista. Siksi en hätiköiden ala päätöksiäni tekemään. Vaikka sydämeni sanookin ettei tästä selvitä yhdessä vaan on muutoksen aika. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi pitää ihan paikkansa, että jää juttelemaan tuttujen kanssa. On vaan ihastunut johonkin tuttuun. Jos teillä on lapsia hoida ne johonkin hoitoon ja otatte aikaa keskustelulle.
Ja höpö höpö ei siihen jutteluun voi joka kerta kulua monta tuntia. Salilta pääsee pois tunnin treenin jälkeen. Mut jos vielä sen jälkeen viettää 3 tuntia jossain niin on syytäkin epäillä ja siis joka kerta. Eihän tossa oo enää mitään perusteita muuhun kuin että pettää. Siinä myös syy siihen ettei halua asiasta keskustella.
Voipi olla, että ukon sivusuhde loppui jo, kun kerran tuli kotiin ovet paukkuen. Tuskin tulee sitä silti myöntämään.
Lapsella ei välttämättä tule olemaan helppoa olla puolet kuukaudesta isällään jos ei isän kanssa ole välit hyvät. Ei siinä auta mitkään valitukset eikä oikeustoimet jos isä haluaa lapsen yhteishuoltajuuden. Tämäkin pitää muistaa kun mietitään eroperheitä. Vaikka lapset vaistoaisi kuinka kireän tunnelman jne. kotonaan ja se olisi haitallista heille niin haitallista se vasta onkin jos lapsi on kaksin isänsä kanssa useita päiviä. Tiedän muutaman vastaavan tapauksen. Ja sääliksi näitä lapsia käy. Miettikääs sitä arvon naiset!
Vierailija kirjoitti:
Tänään yritän vielä kunnolla saada keskustelua aikaiseksi. Sain onneksi vähän enemmän nukuttuakin. Miehellä on vapaata ja aamulla vaikutti mielialakin olevan ns. normaali. Puhui normaalisti, ei kiukutellut tms. Odotan vain sopivaa hetkeä.
Jotkut täällä ovat neuvoneet heti eroamaan ja ovat täysin vakuuttuneita pettämisestä ja siitä ettei paska mies voi muutakaan huonoa käytöstään ikinä enää muuttaa. Tämä kaikki voi olla totta mutta hätiköiden en päätöksiäni tule tekemään. Se että on tuntenut toisen ihmisen reilusti yli 20 vuotta tarkoittaa sitä että yhteiseen elämään on mahtunut haasteitakin joista on lopulta selvitty. Meille on tapahtunut hyvinkin ikäviä asioita eikä olla koskaan luovutettu vaan puskettu ylös niistä montuista. Siksi en hätiköiden ala päätöksiäni tekemään. Vaikka sydämeni sanookin ettei tästä selvitä yhdessä vaan on muutoksen aika. ap
Hei lopeta jo toi satuilu. Alkaa mennä jo tylsäksi. Ihan kiva satu, nyt voit siirtyä seuraavaan.
Nainen kysyy ”Rakastatko minua”
Mies vastaa ”Totta kai”
Eli mahdollisesti on totta…..kai
Alkaa minullakin tulla sellainen olo, että jopa oli tarina. Olen kommentoinut ja antanut mielestäni hyviä neuvoja ja rohkaissut. Nyt tämä keskustelu on muuttunut viihteeksi: odotetaan seuraavaa jaksoa. Ehkä kyseessä on sittenkin trolli? Ei kuitenkaan turha keskustelu, moni on saanut varmasti vertaistukea.
En jaksa lukea kuin keskustelun ekan sivun, mutta minä ehdotan, että hakeudutte pariterapiaan ja syyksy ilmoitat, että koet, että kommunikaatio välillänne ei enää toimi kuin ennen ja asiat ovat muuttuneet ja tunnet olosi huonoksi