Lue keskustelun säännöt.
Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
18.03.2022 |
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Mitä mä just luin? Et pääse miehen autoon? Olette olleet 20v yhdessä ja sinulla ei ole avaimia autoon?
Ei sillä että se nyt mitään auttaisi. Sinuna yksinkertaisesti vaan seuraisin autoa tai menisin kuntosalille jossa mies treenaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin hommata rahat etsivän palkkaamiseen? En halua sotkea ystäviäni tällaiseen ja he asuvat muutenkin kauempana että hankalaksi menisi. En myöskään lapsen kanssa lähde taksilla ajelemaan. Mies on kuin tuuliviiri, kun ne suunnitelmat muuttuu ja muuttuu lennossa niin mitenköhän sitä etsivääkään saa aina paikanpäälle? Juu ei ole kokemusta. Tässä hommassa on vain se mutta että itse ylitän sen rajan mistä en olisi ylpeä. Alennun yhtä "hulluksi" kuin mieheni jos oikeasti etsivään otan yhteyttä. Mutta mitä jää vaihtoehdoiksi jos haluan saada tämän päätökseen? Ei mies tule mitään myöntämään jos on pettänyt. Epätietoisuutta en jaksa. Enkä tuota ikävää käytöstä minua kohtaan. ap
Mitä ihmeen hömppää! 😂
Mustasukkainen akka ja ukko riitelee, laittaa riistakameroita ja yksityisetsiviä. Jospa daami kysäisis KGBn agentti Putleria salaiseen palveluun, ellei James Bond pääse tulemaan.😎
Lycka till!
Toisiaan mustasukkaisesti eri laittein kyttäävä pariskunta hakeutukoon asianmukaiseen hoitoon, terapia/lääkkeet. Kyllä se siitä.
Ap, millä paikkakunnalla asut? Voin tulla vakoilemaan miehen salikäyntejä ihan ilmaiseksi, jos olet lähistöllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen on perheen lapsi? Kyllähän moni pärjää totaaliyksinhuoltajanakin pienen lapsen kanssa. On olemassa vuoropäiväkoteja, voi muuttaa työpaikan lähelle ja hakea siitä päiväkotipaikkaa.
Tähän lapsen ikään ap ei ole vastannut, vaikka kysytty on.
Jos ovat olleet yhdessä reilu 20 vuotta, tuskin ihan pieni lapsi kyseessä tai sitten lapsi syntynyt useiden kahdestaan vietettyjen vuosien jälkeen ja mies ei kykene ottamaan roolia perheellisenä/isänä.
Ei se lapsi kauhean iso voi olla, koska ap sanoi jossain vastauksessaan, ettei voi lähteä kuntosalille tarkistamaan onko mies siellä, kun lapsi pitäisi ottaa mukaan. Kyllä jo kouluikäinen pärjää sen aikaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Huh hun mitä sopaa... Eikö sitä voi kysyä suoraan. Naisilla on kyllä erikoinen ajatusmaailma.
Ja se mieskö sitten vastaa siihen suoraan kysymykseen, että kyllä petän, jos pettää. Ahhahaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ap jo uutta viestiä tulille tai ketju hiipuu. Mitäs seuraavaksi?
Neljä tuntia on aivan normaali, jopa nopea, salitreenin kesto mikäli mukana on matka-ajat ja kaikki oheistoiminta.
Normaalissa treenissä menee noin 15min vaatteiden vaihdossa, 15min alkulämmöissä ja alkuvenyttelyissä, treenin voimaosuus kestää noin 60min ja bodaus toiset 60min, varsinaiessa treenissä menee siis yhteensä 120min. Näiden jälkeen vielä venytellään vartti, maistellaan proteiinipirtelöä sekä otetaan saunat ja suihkut joissa menee 45-75min. Yhteensä siis itse kuntosalilla menee keskimäärin 195 - 225 minuuttia. Jos matka-ajat ovat 30min suuntaan niin neljä tuntia on jo pikatreeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä kysyttävä että millä itse liikut jos teillä on vain yksi auto etkä saa sillä kulkea? Onko miehesi nakittanut sinut jonnekin syrjäkylä ole josta et pääse omin avuin edes pois??!!!
Sen GPS laitteen voi kiinnittää autoon ulkopuolellekin niin et tarvitse sitä etsivää.
Ja täällä toinen joka voi ajella katsomaan onko ukkosi salilla jos paikkakunta täsmää.
Soita miehesi vanhemmille ja kerro mitä on meneillään. Tai veljellesi tai jollekin joka voi näyttää miehellesi mistä kana pissii.
Tuli muuten mieleen että kun yksi työkaveri alkoi käydä salilla ja sekaantuu steroideihin, nyt on käytös muuttui täysin, oli kuin ihan toinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nukkunut juuri lainkaan. Rankka päivä edessä kun vointi on mitä on. Pumppu tässä kovilla tuntuu olevan. Mies ei puhunut eilenkään paljoakaan kun tuli töistä. Oli selvästi kuitenkin kiukkuinen sekä minulle että lapselle jostain, mutta mistä? Jotain tiuskaisi että kuinka hän ei saa olla salilla mutta lapsi saa valvoa? En tajunnut koko kommenttia. Nythän on viikonloppu eikä lapsi ollut keskellä yötä hereillä enkä ollut salista sanonut hänelle mitään. Ennen nukkumaan menoa alkoi valmistelee salikassia. Totesi vain että menee huomenna (tänään) töiden jälkeen salille jos jaksaa. Siinä kaikki kommunikointi. Itse en jaksanut sanoa mitään. Elikkä emme näe toisiamme ehkä ollenkaan kun on ensin 14 tuntia töiden, matkojen vuoksi pois ja sitten salireissu päälle. Tämähän on sitä meidän normaalia arkea, turha tässä on valittaa. Kyllä toisen täytyy antaa harrastaa ilman jäkätystä kuten mieheni on joskus sanonut. Vika on minussa eikä hänessä kun en tätä ymmärrä. ap
Kysyitkö sinä häneltä, että mikä häntä riepoo ja miltä hänestä itsestään tuntuu se, ettette näe toisianne? Kerro, ettei se tunnu enää millään tavalla normaalilta ja haiskahtaa nimenomaan siltä, että jostain syystä (toinen nainen) hän haluaa olla sinusta mahdollisimman kaukana. Jos miestä oikeasti harmittaisi tilanteenne, niin hän pyrkisi muuttamaan jotain. Ja tottakai pitää olla omia menoja ja omia harrastuksia, mutta eikö se perheen pitäisi olla kaikista tärkeintä.
Täytyy kyllä sanoa, että ei tuollaisessa varmaan auta muu, kuin muuttaa erilleen, ellei mikään muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mies oikein hakemalla hakee sitä, että ilmoitat hänelle, että nyt erotaan. Hän ei sitä saa sanotuksi. Minä en edes jäisi odottamaan mitään pettämisiä, vaan minulle riittäisi ihan tuollainen kylmä etäisyys ja se, ettei asioista osata keskustella.
Mies on muuttunut aviomiehestä kylmäksi, ärtyneeksi ja torjuvaksi kämppäkaveriksi, joka ei enää välitä perheestään tai naisensa tunteista laisinkaan. Selvästi todellakin haluaisi, että koti olisi tyhjä ja vaimo häipynyt salilta tullessa.
Mitä miehen vielä tarvitsee tehdä, ennen kuin ap ymmärtää, että tämä lovestory on tullut tiensä päähän. Todellakin, jos miehellä olisi jotain tunteita, niin varmasti koettaisi tehdä asialle jotain, mutta nyt vaan loitontaa toista yhä kauemmas.
Ja kyllä, odottaa että ap tekee päätöksen ja hän saa sitten vain uhriutua ja kertoa "salilla" että olen nyt vapaa ja (sukulaisille) "mut jätettiin, yhyy". Uusi nainen paijailee tyytyväisenä.
Toisaalta, ei avioliitossa ole kyse ennen kaikkea tunteista, vaan lupauksista tahtoa. Vaikuttaa siltä, että mies ei enää tahdo, mutta kyllähän asiasta täytyy puhua juurta jaksaen.
Miksi mies ei enää tahdo? Onko vain väliaikainen kriisi menossa, tyytymättömyys omaan elämään heijastuu sitten ihan kaikkeen muuhunkin? Mitä mies voisi tehdä toisin että saisi elämänilonsa takaisin, mitä vaimo? Mistä löytää taas se rakkaus ja kipinä? Vai eikö enää löydy?
Kyllä, avioliitto on eräänlainen tahtotila, ja jotkuthan sanovat, että joka aamu päätän olla oman kumppanin kanssa ja rakastaa ja kunnioittaa, tai "me valitsemme toisemme yhä uudelleen".
Tässä tapauksessa se on tuo mies, joka tekee niitä omia valintojaan ihan itsekseen, ja jättää kumppaninsa täysin yksin arpomaan missä mennään. Ei välitä, vaikka tietää takuulla kuinka suurta turvattomuutta ja pelkoa tuollainen toiminta aiheuttaa. Ei vaan välitä, ei tahtoa. Mikä se syy tähän oikein on???
Mutta näyttäis nykyaika olevan sellainen, että tahtotila koskee vain sitä omaa napaa, eli mitä MINÄ kulloinkin tahdon ja milloin minulla on hyvä olo tai mieli. Kompromissi tai toisen asemaan asettuminen on jo sen verran vaativa juttu, että siinä jää oman itsekkyyden ja halujen jälkeen toiseksi vaativampi yhteiseen hiileen puhaltaminen.
Se kun ei ole niin kivaa ja prosessissa joutuu syvien tunteiden käsittelyyn ja myönnytyksiin, sekä pelaamaan myös sen toisen ehdoilla. Siitä ei minäitse tykkää laisinkaan.
Ei kai tuossa auta kuin ap:n aktivoituminen ja loppujen lopuksi päättää tuollainen suhteen irvikuva. Mitä kannattaa yrittää enää mennä mihinkään terapioihin tai keskustellakaan mistään, kun tuo kaveri on näyttänyt todellisen luonteensa ja on selvää, että ei muutu. Jatkossa törmätään samankaltaisiin tunnemyrskyihin ja tlanne vaan kärjistyy, kun ei mies halua tulla puolitiehen vastaan, edes kertomalla mistä on kyse.
Jos ei esim. masennusta halua alkaa hoitaa, niin minkäs teet. Tahtotila on yhteinen elämä, mutta tuosta puuttuu täysin se tahto. Yksinään ei kukaan pysty tahtomaan.
Ja vaikka mikä olisi syy, on ihmisen tajuttava että kun on lapsi kuvioissa, homma menee niin, ettei tuollaisen käytöksen pitäisi olla edes mahdollista. Naisena jättäisin jo tuollaisen piirteen takia.
Terapiaan kannattaa mennä, kunhan molemmat osapuolet sitä tahtovat. Meistä näyttää nyt siltä, että mies ei halua suhdetta ollenkaan, mutta eihän me 100-varmoja voida olla. Vain hän itse tietää, mitä mielessä on ja mitä ei. Voihan olla, että mies vähän tahtookin, mutta joistain syistä jotkut asiat estävät häntä tekemään asialle mitään rakentavaa. Mutta JOS muutoksen tuulta vain yhtään löytyy, niin kaikki on mahdollista, myös muutos.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap jo uutta viestiä tulille tai ketju hiipuu. Mitäs seuraavaksi?
Salikassista löytyy ratsatessa jotain mikä antaa aihetta pettämiseen. Ei kuitenkaan vielä ihan niitä kortsuuja.
Tai sitten ap on laittanut kassiin vaikka omenoita, eikä mies ole ihmetellyt ollenkaan. Siispä kassia ei ole edes avattu, vaikka salilla käynti on jatkunut. Miehen takki vois vaikka tuoksua parfymille, sen salaperäisen hiuksen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nukkunut juuri lainkaan. Rankka päivä edessä kun vointi on mitä on. Pumppu tässä kovilla tuntuu olevan. Mies ei puhunut eilenkään paljoakaan kun tuli töistä. Oli selvästi kuitenkin kiukkuinen sekä minulle että lapselle jostain, mutta mistä? Jotain tiuskaisi että kuinka hän ei saa olla salilla mutta lapsi saa valvoa? En tajunnut koko kommenttia. Nythän on viikonloppu eikä lapsi ollut keskellä yötä hereillä enkä ollut salista sanonut hänelle mitään. Ennen nukkumaan menoa alkoi valmistelee salikassia. Totesi vain että menee huomenna (tänään) töiden jälkeen salille jos jaksaa. Siinä kaikki kommunikointi. Itse en jaksanut sanoa mitään. Elikkä emme näe toisiamme ehkä ollenkaan kun on ensin 14 tuntia töiden, matkojen vuoksi pois ja sitten salireissu päälle. Tämähän on sitä meidän normaalia arkea, turha tässä on valittaa. Kyllä toisen täytyy antaa harrastaa ilman jäkätystä kuten mieheni on joskus sanonut. Vika on minussa eikä hänessä kun en tätä ymmärrä. ap
Kysyitkö sinä häneltä, että mikä häntä riepoo ja miltä hänestä itsestään tuntuu se, ettette näe toisianne? Kerro, ettei se tunnu enää millään tavalla normaalilta ja haiskahtaa nimenomaan siltä, että jostain syystä (toinen nainen) hän haluaa olla sinusta mahdollisimman kaukana. Jos miestä oikeasti harmittaisi tilanteenne, niin hän pyrkisi muuttamaan jotain. Ja tottakai pitää olla omia menoja ja omia harrastuksia, mutta eikö se perheen pitäisi olla kaikista tärkeintä.
Täytyy kyllä sanoa, että ei tuollaisessa varmaan auta muu, kuin muuttaa erilleen, ellei mikään muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mies oikein hakemalla hakee sitä, että ilmoitat hänelle, että nyt erotaan. Hän ei sitä saa sanotuksi. Minä en edes jäisi odottamaan mitään pettämisiä, vaan minulle riittäisi ihan tuollainen kylmä etäisyys ja se, ettei asioista osata keskustella.
Mies on muuttunut aviomiehestä kylmäksi, ärtyneeksi ja torjuvaksi kämppäkaveriksi, joka ei enää välitä perheestään tai naisensa tunteista laisinkaan. Selvästi todellakin haluaisi, että koti olisi tyhjä ja vaimo häipynyt salilta tullessa.
Mitä miehen vielä tarvitsee tehdä, ennen kuin ap ymmärtää, että tämä lovestory on tullut tiensä päähän. Todellakin, jos miehellä olisi jotain tunteita, niin varmasti koettaisi tehdä asialle jotain, mutta nyt vaan loitontaa toista yhä kauemmas.
Ja kyllä, odottaa että ap tekee päätöksen ja hän saa sitten vain uhriutua ja kertoa "salilla" että olen nyt vapaa ja (sukulaisille) "mut jätettiin, yhyy". Uusi nainen paijailee tyytyväisenä.
Toisaalta, ei avioliitossa ole kyse ennen kaikkea tunteista, vaan lupauksista tahtoa. Vaikuttaa siltä, että mies ei enää tahdo, mutta kyllähän asiasta täytyy puhua juurta jaksaen.
Miksi mies ei enää tahdo? Onko vain väliaikainen kriisi menossa, tyytymättömyys omaan elämään heijastuu sitten ihan kaikkeen muuhunkin? Mitä mies voisi tehdä toisin että saisi elämänilonsa takaisin, mitä vaimo? Mistä löytää taas se rakkaus ja kipinä? Vai eikö enää löydy?
Kyllä, avioliitto on eräänlainen tahtotila, ja jotkuthan sanovat, että joka aamu päätän olla oman kumppanin kanssa ja rakastaa ja kunnioittaa, tai "me valitsemme toisemme yhä uudelleen".
Tässä tapauksessa se on tuo mies, joka tekee niitä omia valintojaan ihan itsekseen, ja jättää kumppaninsa täysin yksin arpomaan missä mennään. Ei välitä, vaikka tietää takuulla kuinka suurta turvattomuutta ja pelkoa tuollainen toiminta aiheuttaa. Ei vaan välitä, ei tahtoa. Mikä se syy tähän oikein on???
Mutta näyttäis nykyaika olevan sellainen, että tahtotila koskee vain sitä omaa napaa, eli mitä MINÄ kulloinkin tahdon ja milloin minulla on hyvä olo tai mieli. Kompromissi tai toisen asemaan asettuminen on jo sen verran vaativa juttu, että siinä jää oman itsekkyyden ja halujen jälkeen toiseksi vaativampi yhteiseen hiileen puhaltaminen.
Se kun ei ole niin kivaa ja prosessissa joutuu syvien tunteiden käsittelyyn ja myönnytyksiin, sekä pelaamaan myös sen toisen ehdoilla. Siitä ei minäitse tykkää laisinkaan.
Ei kai tuossa auta kuin ap:n aktivoituminen ja loppujen lopuksi päättää tuollainen suhteen irvikuva. Mitä kannattaa yrittää enää mennä mihinkään terapioihin tai keskustellakaan mistään, kun tuo kaveri on näyttänyt todellisen luonteensa ja on selvää, että ei muutu. Jatkossa törmätään samankaltaisiin tunnemyrskyihin ja tlanne vaan kärjistyy, kun ei mies halua tulla puolitiehen vastaan, edes kertomalla mistä on kyse.
Jos ei esim. masennusta halua alkaa hoitaa, niin minkäs teet. Tahtotila on yhteinen elämä, mutta tuosta puuttuu täysin se tahto. Yksinään ei kukaan pysty tahtomaan.
Ja vaikka mikä olisi syy, on ihmisen tajuttava että kun on lapsi kuvioissa, homma menee niin, ettei tuollaisen käytöksen pitäisi olla edes mahdollista. Naisena jättäisin jo tuollaisen piirteen takia.
Terapiaan kannattaa mennä, kunhan molemmat osapuolet sitä tahtovat. Meistä näyttää nyt siltä, että mies ei halua suhdetta ollenkaan, mutta eihän me 100-varmoja voida olla. Vain hän itse tietää, mitä mielessä on ja mitä ei. Voihan olla, että mies vähän tahtookin, mutta joistain syistä jotkut asiat estävät häntä tekemään asialle mitään rakentavaa. Mutta JOS muutoksen tuulta vain yhtään löytyy, niin kaikki on mahdollista, myös muutos.
Toki jokainen meistä voi muuttua, mutta kun noin törkeän ynseää on kohtelu, en enää lähtis itse mihinkään terapiaan tuollaista rahtaamaan. Ja eihän tuo mies mitään muutosta parempaan haluakaan, kuten totesin.
Lapsi kärsii ja mies vaan perseilee, sen verran anteeksiantamatonta, että ei ole mitään mikä saisi minut uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen.
Vaikka ois pelannut yhteisen tilin rahat, talot ja autot, niin senkin vois vielä ymmärtää, kunhan kertoisi syyn ja mikä siihen johti. Edes jotain järkevää selitystä, mutta kun ei mitään. Ei pienintä kunnioitusta. Game over.
Bodari-Make kirjoitti:
Neljä tuntia on aivan normaali, jopa nopea, salitreenin kesto mikäli mukana on matka-ajat ja kaikki oheistoiminta.
Normaalissa treenissä menee noin 15min vaatteiden vaihdossa, 15min alkulämmöissä ja alkuvenyttelyissä, treenin voimaosuus kestää noin 60min ja bodaus toiset 60min, varsinaiessa treenissä menee siis yhteensä 120min. Näiden jälkeen vielä venytellään vartti, maistellaan proteiinipirtelöä sekä otetaan saunat ja suihkut joissa menee 45-75min. Yhteensä siis itse kuntosalilla menee keskimäärin 195 - 225 minuuttia. Jos matka-ajat ovat 30min suuntaan niin neljä tuntia on jo pikatreeni.
No entäs käytös? Sali peruuntui, niin äkäisenä syyttelemässä vaimoa jostain kyyläämisestä, ei puhu mitään, ei osallistu mihinkään, vaimo on kuin ilmaa, ei EDES lapsestaan ole kiinnostunut, kun iltamyöhään vääntyy ääneti kotiin ja painelee luolaansa. Mitäs yhteiseloa tuollainen on, kuin kaksi vierasta saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs miespuolinen sukulaiseni ja yksi hyvistä ystävistäni, on myös ollut uskollisena avioliitossa 20 vuotta. Hän yllättäen jäi kiinni vaimonsa pettämisestä. Myös mulle tuli yllärinä, ehkä kun vaimo on myös hyvä ystäväni.
Vaimo oli jo pidemmän aikaa vaistonnut jotain ja huomannut samoja merkkejä kun ap. Puhuttiin niistä usein, mutta en osannut täysin uskoa: " Tyhmä mää!"
Mies kertoi mulle jälkikäteen, että hän jos hän voisi kääntää aikaa takaisin, niin hän ei olisi ikinä lähtenyt pettämään.
Kohtalo järjesti hänelle ansan. Hän oli mennyt työpaikan järjestämään tilaisuuteen, jonne hänen ei aluperinkään pitänyt mennä ja kohtasi siellä naisen johon hän oli teininä ollut salaa ihastunut. Naisenkaan ei ollut kuulemma pitänyt alunperin osallistua.
Hän vain rakastui ja hänestä tuntui kuin sameaan veteen olisi virrannut uutta raikasta vettä.
Aluksi salasuhde oli ollut kuin huumaavaa leikkiä. Millään ei ollut mitään merkitystä.
Sitten hän huomasi sotkeutuneensa valheiden verkkoon, missä mikään ei ollut totta. Vaimolleen hän valehteli työmenoistaan ja rakastajattarelleen hän esitti eroavaa miestä jolla oli vaimo enää paperilla.
Valheet ahdisti ja syyllisyys kalvoi. Hän tiuski vaimolleen ja eristäytyi. Hän petti ja valehteli kahdelle hienolle naiselle, joita hän rakasti ja ei ikimaailmassa olisi halunnut satuttaa. Hän sanoi, että se oli hänen elämänsä karmeinta aikaa.
Lopulta hänellä oli kaksi onnetonta naista, jotka kaikki vaistosivat jollain tasolla, mitä oli meneillään. Kumpikin yritti tivata häneltä totuutta, jota hänessä ei ollut miestä kertomaan. Hän näki, kuinka kumpikin yritti luottaa hänen sanomisiinsa ja syyttivät itseään ja omaa "höpöä psyykettään" vainoharhaisista tunteistaan ja ahdistuksestaan. Mies tunsi piston sydämessään kun tiesi, että kumpikin oli oikeassa terveine vaistoineen, eikä vain "sekoamassa".
Lisäksi hän pelkäsi menettävänsä kummatkin naiset. kuten lopulta tapahtui. Se oli hänen pahin pelkonsa ja se tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Mites se riistakamera, sitä ei ole vahtinut ja kaipaillut?
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä mitenkä oma mieli ja tunteet seilaa laidasta laitaan. Välillä en voisi uskoa mitenkään sitä että mies olisi voinut pettää. Ajattelen että mielikuvitukseni on vain lähtenyt laukalle. Ja kun mietin mitenkä mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan niin ajattelen että on se kyllä välillä tosi mukavakin. Ei kaikki ole vain mustaa. Seuraavassa hetkessä ero tuntuisi maailmanlopulta ja sitten ei taas ollenkaan. Myös koston ja katkeruuden tunteita on ilmassa. Voisin kostaa miehelle jollain todella inhottavalla tavalla jos pettämisestä jäisi kiinni. On asioita joita hänkään ei haluaisi päivänvaloon tuoda. Ei ole täydellinen vaikka niin antaakin muiden ymmärtää.
Puhelimen katsomista on ehdotettu. Ei onnistuisi koska vahtii sitä ja se on lukittuna. Autoonkaan en mitään pääse laittamaan. Vahtii sitäkin ja avaimia säilyttää itsellään. Tietokone on myös lukittuna. Nämä mainitut jutut ovat vähän muutenkin kyseenalaisia toimia. Sitä etsivä-asiaa harkitsen jos ei liian kalliiksi tule. Vaikka onkin selvää ettei miehen käytös ole hyvää jne. Paljon pitäisi muuttua että tästä ylös vielä noustaisiin niin itselleni olisi tärkeää saada tietää totuus. Vasta sen jälkeen voisin aloittaa elämäni muualla, ilman häntä. Olen saanut teiltä paljon hyviä vastauksia, miettimistä riittää. Kiitos! ap
Höpö höpö. Kukaan ei autoaan kyttää kuin haukka. Trolli mikä trolli.
Te jotka jankutatte parisuhdeterapiaa niin se nyt on vain ajan peluuta. Kun on loppunut halu olla yhdessä niin se on loppunut. Ei terapiat auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen on perheen lapsi? Kyllähän moni pärjää totaaliyksinhuoltajanakin pienen lapsen kanssa. On olemassa vuoropäiväkoteja, voi muuttaa työpaikan lähelle ja hakea siitä päiväkotipaikkaa.
Tähän lapsen ikään ap ei ole vastannut, vaikka kysytty on.
Jos ovat olleet yhdessä reilu 20 vuotta, tuskin ihan pieni lapsi kyseessä tai sitten lapsi syntynyt useiden kahdestaan vietettyjen vuosien jälkeen ja mies ei kykene ottamaan roolia perheellisenä/isänä.Ei se lapsi kauhean iso voi olla, koska ap sanoi jossain vastauksessaan, ettei voi lähteä kuntosalille tarkistamaan onko mies siellä, kun lapsi pitäisi ottaa mukaan. Kyllä jo kouluikäinen pärjää sen aikaa yksin.
Siinä tapauksessa lapsi syntynyt ehkä jo kuolleeseen suhteeseen miehen puolelta olettaen, että ap ja miehensä ovat jo n. nelikymppisiä, jos reilut parikymmentä vuotta olleet yhdessä.
Mies hillunut ja hilluu edelleen, kun lasta ei olisikaan.
Mitenkä tuon ikäiset miehet viihtyvät noin paljon yhdessä joka viikko? Eikö niiden vaimoilla, naisilla ole muka mitään sanottavaa vai ovatko muka sinkkuja jotka vain pyörivät salilla tuntikausia? Kuka teistä käy salilla, onko siellä sellaisia miehiä hengailemassa? Onko ap:n mies bi?
Ei saleilla hengaile kuin nuoret teinit eikä korona-aikana nekään. Provohan tämä on.
Kyllä, avioliitto on eräänlainen tahtotila, ja jotkuthan sanovat, että joka aamu päätän olla oman kumppanin kanssa ja rakastaa ja kunnioittaa, tai "me valitsemme toisemme yhä uudelleen".
Tässä tapauksessa se on tuo mies, joka tekee niitä omia valintojaan ihan itsekseen, ja jättää kumppaninsa täysin yksin arpomaan missä mennään. Ei välitä, vaikka tietää takuulla kuinka suurta turvattomuutta ja pelkoa tuollainen toiminta aiheuttaa. Ei vaan välitä, ei tahtoa. Mikä se syy tähän oikein on???
Mutta näyttäis nykyaika olevan sellainen, että tahtotila koskee vain sitä omaa napaa, eli mitä MINÄ kulloinkin tahdon ja milloin minulla on hyvä olo tai mieli. Kompromissi tai toisen asemaan asettuminen on jo sen verran vaativa juttu, että siinä jää oman itsekkyyden ja halujen jälkeen toiseksi vaativampi yhteiseen hiileen puhaltaminen.
Se kun ei ole niin kivaa ja prosessissa joutuu syvien tunteiden käsittelyyn ja myönnytyksiin, sekä pelaamaan myös sen toisen ehdoilla. Siitä ei minäitse tykkää laisinkaan.
Ei kai tuossa auta kuin ap:n aktivoituminen ja loppujen lopuksi päättää tuollainen suhteen irvikuva. Mitä kannattaa yrittää enää mennä mihinkään terapioihin tai keskustellakaan mistään, kun tuo kaveri on näyttänyt todellisen luonteensa ja on selvää, että ei muutu. Jatkossa törmätään samankaltaisiin tunnemyrskyihin ja tlanne vaan kärjistyy, kun ei mies halua tulla puolitiehen vastaan, edes kertomalla mistä on kyse.
Jos ei esim. masennusta halua alkaa hoitaa, niin minkäs teet. Tahtotila on yhteinen elämä, mutta tuosta puuttuu täysin se tahto. Yksinään ei kukaan pysty tahtomaan.
Ja vaikka mikä olisi syy, on ihmisen tajuttava että kun on lapsi kuvioissa, homma menee niin, ettei tuollaisen käytöksen pitäisi olla edes mahdollista. Naisena jättäisin jo tuollaisen piirteen takia.