Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!

Oma kokemukseni on avopuolisoni pettämisestä pahin mitä voi olla. Yli 6 vuoden ajan mitä on yhdessä asuttu, viime syksynä herra ääliö tunnusti että on juossut paremman p... Takia thai hieronta paikoissa. Tiesin kyllä että käy hieronta jutuissa, mutta on ollut sen 10x valmis lisää rahaa työntämään perseeseen.

Naikkoset kysyy heti hieronta homman jälkeen, saako olla muita palveluita. Rahalla saa mitä vain näköjään.

Olin kyllä välillä ihmetellyt hänen kireetä käytöstä, ja jaksoi välillä kehua heidän hierontaa.

Koskaan ei luottamus enää palaudu.🙄

Valvomisen jälkeen ja muutenkin sekavassa olotilassa en tekisi noin isoa päätöstä. Yrittäisin ottaa etäisyyttä asiaan jotenkin ja nukkua ja miettiä rauhassa, mitä teen. Tunteita ei tietysti pääse pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nukkunut juuri lainkaan. Rankka päivä edessä kun vointi on mitä on. Pumppu tässä kovilla tuntuu olevan. Mies ei puhunut eilenkään paljoakaan kun tuli töistä. Oli selvästi kuitenkin kiukkuinen sekä minulle että lapselle jostain, mutta mistä? Jotain tiuskaisi että kuinka hän ei saa olla salilla mutta lapsi saa valvoa? En tajunnut koko kommenttia. Nythän on viikonloppu eikä lapsi ollut keskellä yötä hereillä enkä ollut salista sanonut hänelle mitään. Ennen nukkumaan menoa alkoi valmistelee salikassia. Totesi vain että menee huomenna (tänään) töiden jälkeen salille jos jaksaa. Siinä kaikki kommunikointi. Itse en jaksanut sanoa mitään. Elikkä emme näe toisiamme ehkä ollenkaan kun on ensin 14 tuntia töiden, matkojen vuoksi pois ja sitten salireissu päälle. Tämähän on sitä meidän normaalia arkea, turha tässä on valittaa. Kyllä toisen täytyy antaa harrastaa ilman jäkätystä kuten mieheni on joskus sanonut. Vika on minussa eikä hänessä kun en tätä ymmärrä. ap

Mitä järkeä olla tuollaisessa suhteessa? Kannattaisiko suoraan vaan erota tai tosiaan vähintään muuttaa erilleen. 

Oma exäni käyttäytyi tympeästi, oli poissa omilla reissuillaan ja jonkinlaista säätöä oli naisten kanssa. Ei suostunut puhumaan, ei eroamaan. Lopulta minä hommasin oman asunnon ja muutin salaa kun mies oli poissa. 

Jälkikäteen mies sanoi että hän yritti käyttäytyä paskamaisesti jotta minä tekisin likaisen työn koska hänellä ei ollut munaa erota.

En ole hetkeäkään katunut eroa, päin vastoin. Epävarmuudessa ja kurjassa suhteessa eläminen on rankkaa. Erokin on rankka mutta se menee ohi. Huonossa suhteessa eläminen vaan kuluttaa vuodesta toiseen.

Nimenomaan etenkin moni mies toimii juurikin noin, että pyrkii mahdollisimman kauas siitä omasta kumppanista, jotta tämä tekisi sen likaisen eropäätöksen! Saattaa juurikin pettää mennen tullen, käyttää deittisovelluksia ja elää ihan omaa uutta elämäänsä sen parisuhteen ulkopuolella. Varmaan kyrsii, kun se akka ei vieläkään ole tajunnut lähteä, vaikka oli viikon reissulla puhelin kiinni ja muutenkin nähnyt vaimoa viimeksi 2 viikkoa sitten pikaisesti olohuoneessa. Tuollaiset lierot eivät osaa erota, koska sehän saisi hänet näyttämään pahikselta MUIDEN silmissä. Kivampi, kun joku muu hoitaa sen likaisen duunin ja saa vaikka itkeä tihrustaa omille sukulaisille ja kavereille, että vaimo jätti ja kaikki meni, yhyyy, voi minua reppanaa. No, nyt voikin sitten 2 päivää erosta tavata taas sitä Liisaa, mahtaakohan se tulla pesemään kalsareitani...

Voisiko olla, että mies "oikeuttaa" huonoa käytöstään aiheetta syyttämällä vaimoa/koittamalla provosoida/...? Mies käyttäytyy huonosti, tietää sen itsekin, ja koittaa päässään saada vaimon näyttämään syylliseltä pettämiseensä/...? Tämä on tosi, tosi yleistä etenkin keskenkasvuiseksi jääneillä miehillä. Vaikuttaa, ettei ole kasvanut vastuuseen isänä. Tämän osoittaa miehen kommentti "miksi lapsi saa valvoa ja hän ei saa mennä salille", mies siis rinnastaa itsensä lapseen. Olen pahoillani ap, sulla on tosi epäreilu tilanne sun ja lapsen kannalta. Miehen käytökselle et voi mitään, et ole  vastuussa miehesi käytöksestä/tunteista/... Pidä itsestäsi huolta, ja ole sinä lapselle se lämmin, oikeasti aikuinen vanhempi. A

Vierailija kirjoitti:

Valvomisen jälkeen ja muutenkin sekavassa olotilassa en tekisi noin isoa päätöstä. Yrittäisin ottaa etäisyyttä asiaan jotenkin ja nukkua ja miettiä rauhassa, mitä teen. Tunteita ei tietysti pääse pakoon.

Mutta on aika järkyttävää, että joutuu miettimään tuollaisia asioita ihan yksin, kun toinen ei välitä. En pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa. Normaalit aikuiset pystyvät myös keskustelemaan niistä epämukavista asioista, esim. erosta.

Kiertoon kirjoitti:

Kiertoon kirjoitti:

No, erositteko ?

tämä oli tarkoitettu, siihen kukkakauppa-kuitti-kommenttiin, tämä vastaus.

Itseasiassa tilanne on hyvin tuore ja vielä selvittämätön, siksi en yrittänyt antaa neuvoa sen puolesta miten asia pitäisi AP ratkaista. En usko että on olemassa yhtä toimivaa ratkaisua jokaisen suhdesotkuun..

Totuus on että mies on ollut kumppanini ja paras ystäväni 15 vuotta, ei se historia meiltä minnekään katoa. Jo lapsen vuoksi olisimme aina sidottu toisiimme. Rakastan ja välitän ja näen miten hänen mielenterveytensä on heikoilla.

Hän vannoo rakastavansa minua ja uskonkin sen. Mutta hän välittää myös siitä toisesta kovasti ja kokee yhteyttä hänen kanssaan. Suoraan sanottuna se satuttaa minua enemmän kuin fyysinen pettäminen ikinä olisi. Että kaikki mitä me olimme ja olemme ja kaikki mitä ollaan tehty ja koettu on yhtäkkiä samalla viivalla jonkun toisen kanssa jonka kanssa on kiva puhua.

Haluan antaa hänelle aikaa selvitä mielenterveysongelmistaan ja on siinä itsekäskin syy: en pystyisi juuri nyt selviämään arjesta lapsen kanssa kaksin ilman muuttoa tai työpaikan vaihtoa. En myöskään tahdo ihan helpolla rikkoa lapsen perhettä liian hätäisesti. Ollaan edelleen yhtä tehokas tiimi kotona.

Nyt on omaan mieleen kuitenkin alkanut hiipiä mörköjä. Kun omat unelmat menivät palasiksi ja pysyivät kuin limbossa niin pitkän aikaa, on mieli alkanut rakentaa niitä uusiksi. Ja kuin huomaamattani olen alkanut rakentaa niitä uudelle pohjalle, että teenkin kaiken vain itse. Uskon että teen niin suojatakseni itseäni. Ja kun se prosessi mielessä alkaa, se johtaa myös pikkuhiljaa tunnepuolen viilentämiseen.

Kuten varmaan huomaat kamppailen asian kanssa paljon eikä valmiita ratkaisuja ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvomisen jälkeen ja muutenkin sekavassa olotilassa en tekisi noin isoa päätöstä. Yrittäisin ottaa etäisyyttä asiaan jotenkin ja nukkua ja miettiä rauhassa, mitä teen. Tunteita ei tietysti pääse pakoon.

Mutta on aika järkyttävää, että joutuu miettimään tuollaisia asioita ihan yksin, kun toinen ei välitä. En pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa. Normaalit aikuiset pystyvät myös keskustelemaan niistä epämukavista asioista, esim. erosta.

Olen samaa mieltä. Tarkoitin vain, että yliväsyneenä tulee helposti tehtyä asioita tavalla, jota katuu myöhemmin. Parisuhde on tärkeä asia. Eroaa tai jää, niin on hyvä, että on sisäinen varmuus ratkaisun tehdessään? Mutta se on totta, että epäluottamus on asia, jonka kanssa on pidemmän päälle raskasta elää.

Ap, yritä kuvitella, millaisen sisustuksen haluaisit ihan omaan kotiisi. Haluaisitko jonkin kivan kukan ikkunalaudalle, ensi jouluksi jokin tietty joulukoriste, omaan sänkyysi jokin kaunis huopa?

Yritä eläytyä siihen, miten ihanaa on heräillä rauhallisena viikonloppuaamuna, kun lapsi vielä nukkuu, ja voit mennä keittämään uudessa omassa kodissasi aamukahvia rauhassa. Olet nukkunut sikeästi ja voit hyvin, tunnet olevasi levännyt ja terve. Katselet ulos ikkunasta aurinkoista säätä ja sitä, kun puiden lehtiin puhkeaa pieniä hiirensilmuja.

Kun lapsi herää, hän on iloinen ja hyväntuulinen. Sinäkin olet onnellinen. Syötte yhdessä aamupalaa ja lähdette sitten kaikessa rauhassa leikkipuistoon.

Illalla, kun lapsi nukahtaa, lekottelet hetken omalla sohvallasi ja katsot vähän telkkaria ja sitten menet nukkumaan ja mietit, että olipa tänään hyvä päivä. Luet pari sivua jotain kirjaa ja nukahdat helposti syvään uneen.

Aika paljon kivempaa elämää kuin nykyinen, vai mitä? Yritä kuvitella se mahdollisimman elävästi, niin se tulee mahdolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiertoon kirjoitti:

Kiertoon kirjoitti:

No, erositteko ?

tämä oli tarkoitettu, siihen kukkakauppa-kuitti-kommenttiin, tämä vastaus.

Itseasiassa tilanne on hyvin tuore ja vielä selvittämätön, siksi en yrittänyt antaa neuvoa sen puolesta miten asia pitäisi AP ratkaista. En usko että on olemassa yhtä toimivaa ratkaisua jokaisen suhdesotkuun..

Totuus on että mies on ollut kumppanini ja paras ystäväni 15 vuotta, ei se historia meiltä minnekään katoa. Jo lapsen vuoksi olisimme aina sidottu toisiimme. Rakastan ja välitän ja näen miten hänen mielenterveytensä on heikoilla.

Hän vannoo rakastavansa minua ja uskonkin sen. Mutta hän välittää myös siitä toisesta kovasti ja kokee yhteyttä hänen kanssaan. Suoraan sanottuna se satuttaa minua enemmän kuin fyysinen pettäminen ikinä olisi. Että kaikki mitä me olimme ja olemme ja kaikki mitä ollaan tehty ja koettu on yhtäkkiä samalla viivalla jonkun toisen kanssa jonka kanssa on kiva puhua.

Haluan antaa hänelle aikaa selvitä mielenterveysongelmistaan ja on siinä itsekäskin syy: en pystyisi juuri nyt selviämään arjesta lapsen kanssa kaksin ilman muuttoa tai työpaikan vaihtoa. En myöskään tahdo ihan helpolla rikkoa lapsen perhettä liian hätäisesti. Ollaan edelleen yhtä tehokas tiimi kotona.

Nyt on omaan mieleen kuitenkin alkanut hiipiä mörköjä. Kun omat unelmat menivät palasiksi ja pysyivät kuin limbossa niin pitkän aikaa, on mieli alkanut rakentaa niitä uusiksi. Ja kuin huomaamattani olen alkanut rakentaa niitä uudelle pohjalle, että teenkin kaiken vain itse. Uskon että teen niin suojatakseni itseäni. Ja kun se prosessi mielessä alkaa, se johtaa myös pikkuhiljaa tunnepuolen viilentämiseen.

Kuten varmaan huomaat kamppailen asian kanssa paljon eikä valmiita ratkaisuja ole tarjolla.

Ohoh mitä selittelyä, että olette tehokas tiimi ja mieskin rakastaa, mutta sillä on mielenterveysongelma minkä takia kokee yhteyttä toiseen naiseen ja haluaa tätä.  Voisko olla, että pelkäät vaan yksin jäämistä ja yrität kovasti takertua siihen mitä teillä joskus oli.

Seksi on miehelle aika tärkeää siksi ei kannata olla holtiton alapäänsä kunnon ja vartalonsa suhteen ja huolehtia puhtaat lakanat alusvaatteet.Mutta voit sanoa hänelle että voidaan asua yhdessä kunnes lapset lähtee ja nukkua vaikka eri sängyssä tai jos eroatte molemmat etsii uuden asunnon.

Kirjoitin ylempänä omasta ihan vastaavasta kokemuksestani, joka lopulta päättyi eroon. Nostan hattua kaikille, jotka pystyvät toimimaan ja itse nostamaan kytkintä. Itse en pystynyt, liian paljon oli pelissä ja lamaannuin. Mies ei ole koskaan tähänkään päivään asti tunnustanut pettämistä, ja edelleen, vuosia myöhemmin huomaan pohtivani asiaa. Totuus olisi ehkä vapauttanut, nyt vuosien pitkä liitto ja perhe rikkoontui epämääräisessä kaaoksessa. Uskon, että jos mies olisi ollut rehellinen, niin ainakin itse olisin kimpaantunut ja saanut siitä voimia toimia. Lopputulosta se ei olisi muuttanut, mutta prosessia kyllä. Ihan liikaa energiaa meni miehen tunneskaalan tulkitsemiseen, epäilin toista naista tai sekoamista.

Minunkin ex sanoi myöhemmin, että oli yrittänyt saada minua eroamaan. Oli myös aivan raivoissaan siitä, että olin niin "täydellinen", olisi halunnut minun olevan se bad guy. Sitten selitti minulle ja muille, kuinka minuun ei voinut luottaa.

Hän on uudessa vakavassa suhteessa ja kaikki vaan klikkasi. Nimittäin kaikki se mitä tämä nainen on ja mitä minä en ole, oli niitä asioita, joista mies minua sätti suhteen loppumetreillä. Ihan jo se, etten ollut kuin tämä nainen, riitti miehen inhoon. Esimerkiksi kokkaustapani oli väärä (käytin kermaa), tämä uusi nainen ei käytä jne.

Luota vaistoosi ap, mutta anna itsellesi aikaa. Hakeudu pariterapiaan vaikka yksin.

Silti voi asua yhdessä kirjoitti:

Seksi on miehelle aika tärkeää siksi ei kannata olla holtiton alapäänsä kunnon ja vartalonsa suhteen ja huolehtia puhtaat lakanat alusvaatteet.Mutta voit sanoa hänelle että voidaan asua yhdessä kunnes lapset lähtee ja nukkua vaikka eri sängyssä tai jos eroatte molemmat etsii uuden asunnon.

Mitä vttua oikein selität? Muista vaan pestä se heppisi, lopeta kaljan kittaus ja vaihda joskus petivaatteet ja kalsarit.

Hyi heti pesulle kirjoitti:

On myös naisia jotka on kauheassa kunnossa haisee pahalle hampaat hoitamatta alapää rehottaa voi olla sukupuoli tauteja on hoitamaton iho hiukset kynnet ja hermot riekaleina on naisia jotka on hikisiä lihavia läähättää ja syö kokoajan jotain ei vaihda alusvaatteita kuolaa suupielessä hormonit sekaisin.Lääkäri voi auttaa hormoneissa.Kissankusi astiat haisee sohva haisee patja haisee on veriläikkiä ikkunat on likaiset varpaan kynnet leikkaamatta.Täi munia hiuksissa ja satiaset karvoista ja sitten kuvitellaan että ollaan seksikkäitä.

Niin on sellaisia miehiäkin.

Hyi heti pesulle kirjoitti:

On myös naisia jotka on kauheassa kunnossa haisee pahalle hampaat hoitamatta alapää rehottaa voi olla sukupuoli tauteja on hoitamaton iho hiukset kynnet ja hermot riekaleina on naisia jotka on hikisiä lihavia läähättää ja syö kokoajan jotain ei vaihda alusvaatteita kuolaa suupielessä hormonit sekaisin.Lääkäri voi auttaa hormoneissa.Kissankusi astiat haisee sohva haisee patja haisee on veriläikkiä ikkunat on likaiset varpaan kynnet leikkaamatta.Täi munia hiuksissa ja satiaset karvoista ja sitten kuvitellaan että ollaan seksikkäitä.

Eikö sinulla ole munaa jättää tuollaista naista? Kertoa miten asiat on ja elämä jatkuu erillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiertoon kirjoitti:

Kiertoon kirjoitti:

No, erositteko ?

tämä oli tarkoitettu, siihen kukkakauppa-kuitti-kommenttiin, tämä vastaus.

Itseasiassa tilanne on hyvin tuore ja vielä selvittämätön, siksi en yrittänyt antaa neuvoa sen puolesta miten asia pitäisi AP ratkaista. En usko että on olemassa yhtä toimivaa ratkaisua jokaisen suhdesotkuun..

Totuus on että mies on ollut kumppanini ja paras ystäväni 15 vuotta, ei se historia meiltä minnekään katoa. Jo lapsen vuoksi olisimme aina sidottu toisiimme. Rakastan ja välitän ja näen miten hänen mielenterveytensä on heikoilla.

Hän vannoo rakastavansa minua ja uskonkin sen. Mutta hän välittää myös siitä toisesta kovasti ja kokee yhteyttä hänen kanssaan. Suoraan sanottuna se satuttaa minua enemmän kuin fyysinen pettäminen ikinä olisi. Että kaikki mitä me olimme ja olemme ja kaikki mitä ollaan tehty ja koettu on yhtäkkiä samalla viivalla jonkun toisen kanssa jonka kanssa on kiva puhua.

Haluan antaa hänelle aikaa selvitä mielenterveysongelmistaan ja on siinä itsekäskin syy: en pystyisi juuri nyt selviämään arjesta lapsen kanssa kaksin ilman muuttoa tai työpaikan vaihtoa. En myöskään tahdo ihan helpolla rikkoa lapsen perhettä liian hätäisesti. Ollaan edelleen yhtä tehokas tiimi kotona.

Nyt on omaan mieleen kuitenkin alkanut hiipiä mörköjä. Kun omat unelmat menivät palasiksi ja pysyivät kuin limbossa niin pitkän aikaa, on mieli alkanut rakentaa niitä uusiksi. Ja kuin huomaamattani olen alkanut rakentaa niitä uudelle pohjalle, että teenkin kaiken vain itse. Uskon että teen niin suojatakseni itseäni. Ja kun se prosessi mielessä alkaa, se johtaa myös pikkuhiljaa tunnepuolen viilentämiseen.

Kuten varmaan huomaat kamppailen asian kanssa paljon eikä valmiita ratkaisuja ole tarjolla.

Ohoh mitä selittelyä, että olette tehokas tiimi ja mieskin rakastaa, mutta sillä on mielenterveysongelma minkä takia kokee yhteyttä toiseen naiseen ja haluaa tätä.  Voisko olla, että pelkäät vaan yksin jäämistä ja yrität kovasti takertua siihen mitä teillä joskus oli.

Mielenterveysongelma on se masennus ja burn out. Tuon naisen se päästi elämäänsä ihan itse.

Olen itsenäinen ihminen, aina ollut. En ole mustasukkainen ihminen juuri itsetuntoni kautta. Mies tuntee minut ja tietää hänkin että minä pärjään kyllä, kävi mitä vain. Siksi en ole pelokas sen asian suhteen ja siksi varmasti olenkin alkanut suunnitella tulevaa vain itseni ja lapseni kautta. En vain halua heittää mitään pois ilman että koen kääntäneeni kaikki kivet. Koen olevani sen velkaa myös lapselleni.

Niinkuin joka aiemmin ketjussa sanoi, pettäjä helposti piiloutuu vastuulta sysäämällä sen kumppanilleen. Niin tässäkin tilanteessa on. Pallo on heitetty minulle koska mies myöntää, että ihan jo laiskuuttaan olisi helpompi vain jäädä tähän suhteeseen ja antaa kaiken tutun ja turvallisen jatkua.

Taidan itsekkin tietää jo kuinka tässä käy. Tuskin pystyn pääsemään yli tästä haavasta jonka tämän toisen naisen vertaaminen minuun aiheutti. Pieni kytevä kauna sisälläni sanoo jo ääneen, että heitä sille toiselle vaan, mies tulee katumaan tätä valintaa loppuikänsä.

Minkä ikäinen on perheen lapsi? Kyllähän moni pärjää totaaliyksinhuoltajanakin pienen lapsen kanssa. On olemassa vuoropäiväkoteja, voi muuttaa työpaikan lähelle ja hakea siitä päiväkotipaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti minusta alkaa tuntua, että Ap on kuin onkin Porvoosta :/ Toteuttaa sitä kaavaa, että kun ensin on lukijoiden luottamus saavutettu kertomalla muutama suhteellisen uskottava viesti, niin sitten kierroksia lisätään, tulee piilopullot ja riistakamerat ja salilla asustelut, ilman että Ap:n puolelleen voittamat lukijat osaavat tai haluavat epäillä. Jos kerran salilla hengailu oli tiedossa, miksei Ap kertonut siitä heti? Sehän olisi tarjonnut jonkinlaista selitystä sille, että salikäynti voi venähtää.

Mä olisin huolestunut noista piilopulloista ennen kuin olisin heti ollut salijuttuja tänne kirjoittelemassa. Ja olisin ilman palsta-apua jo ottanut selvää miten voi olla mahdollista että salilla menee noin tuhottomasti aikaa perheen isältä?? 

Ja tuo ynseä ja outo käytöshän viittaa jo todellisiin ongelmiin. Kuka jää kiltisti  ihmettelemään. Itse olisin jo istuttanut tuoliin ja inttänyt niin kauan, että joku lopputulema olisi saatu aikaiseksi, vaikka se ero sitten.

Riistakamera vesitti koko jutun lopullisesti.

Alkoholisti juo vuosikaudet näkyvästi ja enenevästi ennenkuin hänelle tulee tarve piilotella pulloja (koska puoliso huomauttaa ja kehottaa hoitoon). Silloinkin näkyvillä on joku "hajupullo" joka selittää miksi haisee, esim. avattu olutpullo, vaikka humala tulee niistä piilotetuista vodka-, kossu- ym. pulloista. Yksikään kohtuukäyttäjä ei piilottele pulloja kaappeihin.

Jos sisällä olisi kuvattu, niin sisällä olisi ollut toinen kamera. Miten se nyt heti löytyi kun ei ole löytynyt aiemmin? Ei se kamera osaa päättää ketä se kuvaa, se kuvaa aina kun joku liikkuu, eli myös silloin kun mies olisi kotona.

Oli miten oli, jos tämä on totta, niin heittäisin pihalle juopon jo sillä perusteella, enkä tietenkään katselisi pettävää miestäkään. Helppo olisi saada selville monella konstilla miehen touhut, soittamalla, menemällä perään vaikka taksilla, jos haluaisi.

Siis tämähän on ihan selvä keissi! Mies pettää ja yrittää kaikin tavoin päästä ap:sta eroon, paitsi sillä tavalla, että sanoisi ihan suoraan, että haluaa erota. Miesten logiikkaa parhaimmillaan. Asiat vaan katoaa ympäriltä *puff* eikä tarvitse sen suuremmin liata käsiään eikä tarvitse rasittaa päätään ja äänihuuliaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis tämähän on ihan selvä keissi! Mies pettää ja yrittää kaikin tavoin päästä ap:sta eroon, paitsi sillä tavalla, että sanoisi ihan suoraan, että haluaa erota. Miesten logiikkaa parhaimmillaan. Asiat vaan katoaa ympäriltä *puff* eikä tarvitse sen suuremmin liata käsiään eikä tarvitse rasittaa päätään ja äänihuuliaan.

Ja niin tyypillistä tuo syyttely kyttäämisistä ja "nalkutuksesta", vaikka toinen vain viattomasti kyselee mihin aikaan suurin piirtein tulet kotiin. Yhteinen lapsi ja koti, ja ainakin ap:n mielestä parisuhde.

Ei tuollainen viritys ole mitään suhdetta nähnytkään. Olen itse kokenut samanlaista käytöstä, ja oli todella ahdistava ja räjähdysaltis tunnelma kotona. Liukenin tosin aika äkkiä. Vauva oli 10kk vanha. Nopeasti tapahtui vauvan syntymän jälkeen kaikki, eli miehen täydellinen muutos; jätti työnsä, alkoi viihtyä baarissa, yöt poissa ja näykki minua kaikin tavoin. Lopuksi tuli väkivalta mukaan.  Ja minäkin sain sen usein kuullun lempinimen "vainoharhainen".

Mies jaksaa näköjään kitua ja odottaa että toinen tekee ratkaisun, mutta ei pysty viheltämään peliä poikki. Ajattelis nyt edes omaa lastaan, jonka on käytännössä jo hylännyt kokonaan. Tunnevammainen ukko. Onneksi olkoon vaan sille "salisutturalle" joka tuon omakseen nappaa. 

Ihan eniten miettisin, että miltä omassa sielussa tuntuu. Sitten miettisin, että se sama tunne välittyy lapseen ja hänen elämä on surullista sanattomasti. Pysähdy nyt ap ja katso elämääsi. Voitko jatkaa noin? Et voi. Jos jatkat, niin tuhoudut ja lapsesi kärsii myös. Jotain on pakko tehdä. Puhu miehelle ja jos muutosta ei tule, niin eroa.

Mieti miten monella muulla tavalla voisit elämää elää. Tuo harmaa paska voi häipyä pois ja aurinko pääsee sisään. Kohta tulee ihana kevät ja sinäkin voit olla vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vaan kokee sut ahdistavana ja istuu vaikka kirjastossa tai kavereillaan, salin lisäksi

Tämähän se olisi. Perhe-elämä tökkii jollain tasolla ja haluaa viettää aikaansa muualla... "poissa silmistä, poissa mielestä"

Mä kans luulen näin. Tämä on nimittäin aika yleistä. Yleensä molemmat tarvitsee etäisyyttä ja hengähdystaukoa, eli kunhan sitä on sitten molemmille tarjolla, jos molemmat sitä kaipaavat.

Silloin kun tarvitaan etäisyyttä ja hengähdystaukoa, se on merkki siitä, että halutaan erota. Jompi kumpi. Aika monta eroa jo sivusta seuranneena näin lähes kuusikymppisenä tullut huomattua. Epämääräiset menot ja keskusteluhaluttomuus toinen varma tuntomerkki.

En oo samaa mieltä. Etkö tosiaan ole kuullut oman ajan tarpeesta? Joskus ruuhkavuodet ovat vaan uuvuttavia. Se vaihe voi mennä ohi, jos molemmat niin ovat asennoituneet ja haluavat.

Montako kertaa olet itse parisuhteesta eronnut?

No minkä helkkarin takia tästä oman ajan tarpeesta ei voi avoimesti keskustella, vaan sitä pitää ottaa tunti tällöin, neljä tuntia tuolloin asiasta puhumatta??

Jotta toinen voisi asennoitua ja haluta oman ajan ottoa, siitä pitää keskustella. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää?

Miten te asiat hoidatte? Kaivatte jonkun kalenterin joka puna- ja sinilaputatte et "tuolla sulle tunti ja mulle täällä"? Helkkarin rasittavaa ja kontrolloivaa. Minä voin ainakin spontaanisti lähteä lenkille ja siellä menee pari tuntia, voin kotimatkalla käydä kaupoillakin... Ei haittaa miestä enkä tee mitään tiliä ajankäytöstäni, tilanteet voivat muuttua. Jos mies haluaa, et tulen nopeammin kotiin, voi laittaa viestiä ja tulen. Mutta harvemmin niin tekee.

Mies voi mennä ihan vastaavasti kaverin kans harrastamaan omia menojaan. Ei ole multa pois.

Miksi toisen ei voi antaa mennä? Miksi pitää aina rajoittaa ja hönkiä niskaan?

Tuolla tavalla se toimiikin suhteessa, jossa luottamus on kunnossa. Terveessä suhteessa kummallakin on vapaus tehdä mitä haluaa ja kumpikin tietää, että toinen ei tee mitään väärää.

Meillä on luottamus kunnossa ja terve suhde, mutta etenkin lasten myötä ei vaan voi aina mennä ja tehdä mitä haluaa. Asioita pitää sopia ja järjestellä etukäteen. On myös toisen kunnioittamista, että se oma salireissu ei voi venähtää seuraavaan aamuun.

Mitä järjestelmistä lasten hoidossa on? Käy pesulla, antaa iltapalan ja laittaa nukkumaan. Tähän ei normaalissa perheessä tarvita kahta aikuista.

Tämähän riippuu täysin siitä, minkä ikäisiä lapset ovat. Teinit tekee kaiken itsestään. Pienet vauvat ja taaperot saattaa sitoa kaiken ajan. Oletko isä joka jätti äidin yksin lasten kanssa ja olet salilla 4 h illassa? Silloin sitä ei huomaakaan kuinka vaativaa lasten hoitaminen voi olla.

No vähän ohi aiheen, mutta eivät ne teinitkään tee kaikkea itsestään.

Teinitkin tarvitsevat vanhemman läsnäoloa, kuuntelijaa, ohjausta, neuvoja, aivan järkyttävästi ruokaa ja ihan yhtä paljon rakkautta.

Ja jos harrastavat tavoitteellisesti jotain, silloin se on koko perheen harrastus.

T. Teinejen äiti ja futisjoukkueen johtaja.