Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!

Vierailija kirjoitti:

Sanoit olevasi nainen. Oletko sinä juuri niitä hyvin koulutettuja (niin kuin koiria koulutetaan), ettet koskaan, ikinä vaadi etkä edellytä keneltäkään mitään? Koska se olisi vaivaannuttavaa ja takertuvaa?

Tämä kuulostaa pahalta; olen juuri tuollainen. En kylläkään se keneltä kysyit, mutta tuo osui ja upposi. Toisaalta miksi vaatisin ja edellyttäisin - jos ihminen ei itse halua olla kohtuullinen tai käyttäytyä, voi olla kohtuuton ja käyttäytyä kuten tahtoo, mutta ilman minua.

Miesten kanssa ajatteluni toimii, mutta esimiehenä ja äitinä ei oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin omituista että parisuhteessa saa petkuttaa ja valehdella mutta puhelimen tai läppärin tsekkaaminen on monen mielestä väärin. Jos mies ei halua keskustella niin ihan oma vika, silloin kyllä ap ei tarvitse olla mikään marttyyri ja kunnioittaa miehen yksityisyyttä kun mies selkeästi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja kenties pettää. Se että vaikenee ja ei suostu puhumaan on täysin epäkunnioittavaa käytöstä. Miten voi jatkaa suhdetta jos toinen osapuoli ei suostu puhumaan? Luottamus luo turvallisuutta ja miehen tehtävä on juuri luoda naiselle turvallisuuden tunteen.

Mustasukkaisten hullujen oikeutus laittomuuksille. EI! Toisen omaan ei kajota ilman lupaa. Piste.

Ainahan vainoharhainen halutessaan syyn keksii

Jos sinulla ei ole mitään salattavaa ei ole mitään syytä suojella puhelinta kun PUOLISO haluaa sen tsekata. Tästä ei pitäisi kenenkään taipua. Nämä puhelimen piilottelijat ja "mun puhelin,minun ikioma älä koske!"-tyypit ovat melkein aina hämäriä tapauksia. 

Mun puhelin on kuppainen paska, jota en ole vielä saanut vaihdettua. Olen viime aikoina useasti joutunut lainailemaan miehrn puhelinta milloin mihinkin, kun meillä on melko päällekkäiset puhelinluettelot, mies on valmiiksi sisäänkirjautuneena päiväkodin vuoronvaraussovellukseen, jne.

Minun toimiani helpottaakseen hän otti väliaikaisesti näytön lukituksen pois, järjesteli appipikakuvakkeet käytettävämpään muotoon ja laittoi kaikki ilmoitusäänet kovemmalle, jotta kuulisin ne paremmin.

Ei mitään puhelinmustasukkaisuuden merkkiäkään missään.

Ja huom. tätä ennen en ollut koskaan käpistellyt miehen puhelinta näin paljon koska ei ollut tarvetta. Onkin hämmentävä olo siitä, miten vapaa pääsy minulla hänen puhelimeensa on.

Salille se taaskin lähti, myöhään illalla. Vaikka menee aikaiseen aamuun töihin huomenna. Tulee kuulema ehkä yhdeltätoista takaisin? Sen verran puhui minulle tänään. On ollut omissa oloissaan sen ajan mitä kotona ollut eikä tullut juttelemaan taikka yhtikäs mitään minulle. Mun oli tarkoitus avata suuni mutta en pystynytkään. Miksi mä olen näin onneton tapaus, etten kykene sanomaan suoraan mitä ajattelen miehestäni. Mun pumppu on sekasin, ihan hirvee olo. Koko kroppa on jännittynyt, tekisi mieli huutaa ja raivota, itkeä, polttaa tupakkaa (en polta koskaan ), en enää kestä tätä epätietoisuutta. Pakko olla vain kuin ei mitään sisälläni tapahtuisi. Lapsi ei saa nähdä että äiti on pimahtamassa. En tule nukkumaan ensi yönäkään normaalisti. Lähtisin sinne vetun salille just nyt heti jos vain pääsisin. Ei vain onnistu, en voi lasta jättää kotiin yksin eikä ole toista autoa. Mä en enää jaksa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli haluat pitää miehesi, niin ole viisas ja älä näytä että harmittaa.

Sen sijaan ala panostaa itseesi , että kiinnostuu viettämään sinun kanssasi yhteistä aikaa.

Jos alat kyttäämään tai tenttamaan, niin pitkän suhteesi ajat karille.

Ole itsevarma ja panosta itseesi näkyvästi vaikka tilanne ottaisi päähän.

Laskelmoivat ohjeet laitoit. Kuinka hyvä miehen tulee olla, että tällainen teatteri kannattaa?

Liittykö tämä ylläpitoon, miksi näin kannattaisi tehdä, en ymmärrä?

Sellaiset ei ymmärrä jotka eivät koskaan ole kokeneet syvää kiintymystä kumppaniinsa.

On ihan ookoo taistella oman liittonsa puolesta, sillä kaiken se kestää , kaiken se kärsii, mutta ei koskaan kuole jos on aitoa kamaa.

Ei kande hajottaa omaa perhettään jonku satunnaisen flingin takia.

Tiedän monta ukkoa jotka itkee entisen vaimonsa perään ja salassa vaimokin kaipaa mutta ylpeys pakotti laittamaan petturin pihalle, kun rakaus ei riittänyt anteeksi antamaan.

Ylpeys vaan ei paljoo lämmitä yksinäisinä öinä.

Eli kannattaa oikeasti miettiä kuinka toimii tossa tilanteessa.

Ylpeys ei ehkä lämmitä, mutta terve itsekunnioitus, ah, se se saa kyllä veren kiertämään. Kaikista tärkein rakkaus ihmisellä on aina omaan itseen: Minä olen arvokas eikä minua saa kohdella väärin.

Ei ole naisen velvollisuus hoitaa, ymmärtää eikä antaa anteeksi miehen omasta huonosta itsetuntemuksesta (ja ehkä itsetunnosta) johtuvia lapsuksia, ei syrjähyppyjä eikä mitään muutakaan huonoa kohtelua.

Aito anteeksianto voi tulla vain aidon anteeksipyynnön jälkeen, jos tulee. (Anteeksianto ei ole milään velvollisuus.) Ja todellinen anteeksipyyntö on sellainen, että 1. tosiasiat tunnustetaan sellaisina kuin ne ovat, ja että 2. käytös muuttuu pysyvästi. Kaikki muu on manipulaatiota.

Lopuksi: Pitkä parisuhde, vaikka nyt se maaginen loppuelämän kestänyt, ei tarkoita sitä, että suhde olisi ollut onnellinen.

Rupee valmistelemaan selustaa, säästämään rahaa jne.

Tsemiä! Sä selviit kyllä!

t.se joka kyseli samaa 10 vuotta sitten

Kysele ihan mielenkiinnosta sen saliohjelmista ja onko sillä joku tavoite treeneissä?

Jos sä menisit sinne salille ja mies ei olis missään pahoilla teillä, niin se voi viedä kriisiä seuraavalle tasolle.

Mä veikkaan että se pettää sua.

Pyydä kaveria katsomaan, onko auto siellä? Tai soita salille, että sulle tuli hirveä huimaus/oksennus tai mikä tahansa kohtaus ja tarvita heti apua. Jos ilmoittavat, että lähti jo tai ei tullut tänään, saat kunnon dataa keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Huh hun mitä sopaa... Eikö sitä voi kysyä suoraan. Naisilla on kyllä erikoinen ajatusmaailma.

Juuri näin. Kyllähän tuo homma haisee ja näin siinä käy, kun pari kasvaa erilleen ja hellyys loppuu. Mitä sitä vatvomaan? Suora kysymys ja ero tai sopimus asioiden korjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin omituista että parisuhteessa saa petkuttaa ja valehdella mutta puhelimen tai läppärin tsekkaaminen on monen mielestä väärin. Jos mies ei halua keskustella niin ihan oma vika, silloin kyllä ap ei tarvitse olla mikään marttyyri ja kunnioittaa miehen yksityisyyttä kun mies selkeästi harjoittaa henkistä väkivaltaa ja kenties pettää. Se että vaikenee ja ei suostu puhumaan on täysin epäkunnioittavaa käytöstä. Miten voi jatkaa suhdetta jos toinen osapuoli ei suostu puhumaan? Luottamus luo turvallisuutta ja miehen tehtävä on juuri luoda naiselle turvallisuuden tunteen.

Mustasukkaisten hullujen oikeutus laittomuuksille. EI! Toisen omaan ei kajota ilman lupaa. Piste.

Ainahan vainoharhainen halutessaan syyn keksii

Jos sinulla ei ole mitään salattavaa ei ole mitään syytä suojella puhelinta kun PUOLISO haluaa sen tsekata. Tästä ei pitäisi kenenkään taipua. Nämä puhelimen piilottelijat ja "mun puhelin,minun ikioma älä koske!"-tyypit ovat melkein aina hämäriä tapauksia. 

Mun puhelin on kuppainen paska, jota en ole vielä saanut vaihdettua. Olen viime aikoina useasti joutunut lainailemaan miehrn puhelinta milloin mihinkin, kun meillä on melko päällekkäiset puhelinluettelot, mies on valmiiksi sisäänkirjautuneena päiväkodin vuoronvaraussovellukseen, jne.

Minun toimiani helpottaakseen hän otti väliaikaisesti näytön lukituksen pois, järjesteli appipikakuvakkeet käytettävämpään muotoon ja laittoi kaikki ilmoitusäänet kovemmalle, jotta kuulisin ne paremmin.

Ei mitään puhelinmustasukkaisuuden merkkiäkään missään.

Ja huom. tätä ennen en ollut koskaan käpistellyt miehen puhelinta näin paljon koska ei ollut tarvetta. Onkin hämmentävä olo siitä, miten vapaa pääsy minulla hänen puhelimeensa on.

Näin se menee meilläkin.

Rakastajattaria varten on vaan toinen puhelin ja viestisovellukset .

Kantsii olla avoin niin luottamus säilyy.

Miten nämä salijutut onkin niin klassisia!

Myös meidän eroa enteili jatkuvat salikäynnit. Ja nimenomaan niin, ettei etukäteen voinut kertoa kuinka kauan siellä salilla menee. Meni kauan. Käyn nykyään itsekin salilla, ja aika hyvin osaan arvioida kauan siellä menee- teen joko pidemmän ohjelman, jolloin venyttelyineen siellä menee reilu tunti tai lyhyemmän ohjelman, jolloin menee 30-40 min. Säännöllisesti liikkuva kyllä tietää, että kuinka pitkän treenin minäkin päivänä tekee. Ja jos kotona odottaa perhe, niin treenaa sitten sen mukaan.

Kun yritin ehdottaa hänelle hyvää väliä lähteä salille (esim. kun toinen lapsista päiväunilla), niin ex raivostui tästä ja tiuski, että hän päättää ihan ITSE koska käy salilla, eikä silloin kuin "annan hänelle luvan". Eli halusi tulla ja mennä miten itselle (ja toiselle naiselle, ilmeisesti) sopi.

Joku kirjoitti yllä siitä, miten päätti yllättää miehensä ja tulla salille mukaan. Niin minäkin. Hankin vuoden jäsenyyden samalle salille ja hankin lapsille hoitajan. Oli iso taloudellinen ja logistinen satsaus itseltä. Mies oli todella vaivaantunut. Kerran kävi kanssani, siis yhdessä kerran, pysytteli kaukana minusta ja kotona ärähti, että sali on yksilölaji, eikä parilaji. Haluaa käydä yksin.

No, hän seurustelee nykyään pt:n kanssa ja tasan käyvät salilla yhdessä. Kävivät jo meidän avioliiton aikana, tietty. Mitään ei ole tietenkään myöntänyt koskaan.

Meillä merkkinä oli nimenomaan uudet treenivaatteet, jatkuva salilla käyminen, ruokavalion muutos, "ylityöt", kärttyisyys kotona ja se, ettei mistään aikatauluista saanut koskaan kysellä. Tuona aikana olin täysin sidottu töiden jälkeen kotiin ja lapsiin, koska miehellä oli aina ylitöitä tai salia.

Vierailija kirjoitti:

Salille se taaskin lähti, myöhään illalla. Vaikka menee aikaiseen aamuun töihin huomenna. Tulee kuulema ehkä yhdeltätoista takaisin? Sen verran puhui minulle tänään. On ollut omissa oloissaan sen ajan mitä kotona ollut eikä tullut juttelemaan taikka yhtikäs mitään minulle. Mun oli tarkoitus avata suuni mutta en pystynytkään. Miksi mä olen näin onneton tapaus, etten kykene sanomaan suoraan mitä ajattelen miehestäni. Mun pumppu on sekasin, ihan hirvee olo. Koko kroppa on jännittynyt, tekisi mieli huutaa ja raivota, itkeä, polttaa tupakkaa (en polta koskaan ), en enää kestä tätä epätietoisuutta. Pakko olla vain kuin ei mitään sisälläni tapahtuisi. Lapsi ei saa nähdä että äiti on pimahtamassa. En tule nukkumaan ensi yönäkään normaalisti. Lähtisin sinne vetun salille just nyt heti jos vain pääsisin. Ei vain onnistu, en voi lasta jättää kotiin yksin eikä ole toista autoa. Mä en enää jaksa. ap

Nyt kannattaa aloittaa oman uuden elämän suunnittelu. Mistä kämppä? Vai lähteekö mies? Kun näkee tulevaisuuden mahdollisuudet konkreettisina oikeina vaihtoehtoina, on helpompi keskustella ilman epätoivoa. Ja muista että huomenna on sun vuoro lähteä salille; pyydä kaveri mukaan.

Entä jos ei olekaan kyse naisesta, vaan miehestä? Ihan mahdollistahan sekin olisi. Noissa piireissä homoja liikkuu enempi. Siksi mies jää viettämään aikaansa sinne salille treenien jälkeen.

Iso lämmin halaus ap <3 sinulla on nyt akuutti kriisi päällä ja se on iso rasitus keholle ja mielelle. Onko sulla ketään läheistä kenelle soittaa ja kenen kanssa jutella asiasta? Siskoa, veljeä, ystävää? Mun oma isä oli yllättävän hyvä tuki omassa avioerossa.

Joku neuvoikin tuolla jo suunnittelemaan tulevaa, komppaan tätä. Kun nyt hyväksyt tilanteen ja otat omaan käsiin asiat, lupaan, että tuo tuska puolittuu. Keskity siihen mihin itse voit vaikuttaa ja mitä kannattaa tehdä nyt. Jos voi luottaa ettei mies juo, jätä lapsi hänelle ja lähde omille menoille tuulettumaan tai pidemmäksi aikaa yksin/lapsen kanssa esim. viikonlopuksi pois (mummolaan esim). Jos ei senkään jälkeenkään mies suostu juttelemaan tilanteesta, homma on aika selvä ja ala suunnutella ainakin väliaikaisesti asumisjärjestelyjä uusiksi.

Tsemppiä, tästä selvitään vielä <3

Vierailija kirjoitti:

Salille se taaskin lähti, myöhään illalla. Vaikka menee aikaiseen aamuun töihin huomenna. Tulee kuulema ehkä yhdeltätoista takaisin? Sen verran puhui minulle tänään. On ollut omissa oloissaan sen ajan mitä kotona ollut eikä tullut juttelemaan taikka yhtikäs mitään minulle. Mun oli tarkoitus avata suuni mutta en pystynytkään. Miksi mä olen näin onneton tapaus, etten kykene sanomaan suoraan mitä ajattelen miehestäni. Mun pumppu on sekasin, ihan hirvee olo. Koko kroppa on jännittynyt, tekisi mieli huutaa ja raivota, itkeä, polttaa tupakkaa (en polta koskaan ), en enää kestä tätä epätietoisuutta. Pakko olla vain kuin ei mitään sisälläni tapahtuisi. Lapsi ei saa nähdä että äiti on pimahtamassa. En tule nukkumaan ensi yönäkään normaalisti. Lähtisin sinne vetun salille just nyt heti jos vain pääsisin. Ei vain onnistu, en voi lasta jättää kotiin yksin eikä ole toista autoa. Mä en enää jaksa. ap

Selvitä hyvä ihminen tämä asia nyt ennen kuin sekoat. Voitko pyytää joltain kaveriltasi kyytiä sinne salille? Tai sitten lapsi kainaloon ja taksiin. Minä en enää tuota jäisi ihmettelemään vaan toimisin heti.

Turhaan menet salille kyttäämään, ei se siellä ole.

Laittaako treenivaatteet pesuun tullessaan, vai onko ne puhtaat?

Vierailija kirjoitti:

Salille se taaskin lähti, myöhään illalla. Vaikka menee aikaiseen aamuun töihin huomenna. Tulee kuulema ehkä yhdeltätoista takaisin? Sen verran puhui minulle tänään. On ollut omissa oloissaan sen ajan mitä kotona ollut eikä tullut juttelemaan taikka yhtikäs mitään minulle. Mun oli tarkoitus avata suuni mutta en pystynytkään. Miksi mä olen näin onneton tapaus, etten kykene sanomaan suoraan mitä ajattelen miehestäni. Mun pumppu on sekasin, ihan hirvee olo. Koko kroppa on jännittynyt, tekisi mieli huutaa ja raivota, itkeä, polttaa tupakkaa (en polta koskaan ), en enää kestä tätä epätietoisuutta. Pakko olla vain kuin ei mitään sisälläni tapahtuisi. Lapsi ei saa nähdä että äiti on pimahtamassa. En tule nukkumaan ensi yönäkään normaalisti. Lähtisin sinne vetun salille just nyt heti jos vain pääsisin. Ei vain onnistu, en voi lasta jättää kotiin yksin eikä ole toista autoa. Mä en enää jaksa. ap

Ap, miehelläsi on mt-ongelma joka tulee selvittää tarkkaan. Meillä oli sama tilanne 2,5v sitten. Mies oikeasti JUOKSI kaiken vapaa-aikansa koska hänellä oli niin paha olo. Minullakin oli hirveä ahdistus. Hakeuduimme hoitoon. Kohtalaisen pienellä lääkityksellä päästään eteenpäin. Kun asiat selvisivät, tuli rauha ja tasapaino elämään. On ihanaa olla ja elää yhdessä.

Kaikkea hyvää sinulle aloittaja ja rauhallista yötä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli aikoinaan sama tilanne. Ero ja yksinjääminen kauhistutti vaikka ei ollut vielä lapsia.

Olin päässyt hiukan lihomaan ja mies oli hyvässä tikissä.

Aloin käymään kuntosalilla (eri paikassa, missä mies kävi) halusin treenata "kostokropan".

en ahdistellut miestä kysymyksillä, koska mulla ei ollut todisteita.

Sainkin kroppani lopulta hyvään kuntoon kuntosalin ja ruokavalion avulla. Hurahdin myös kuntokeskuksessa joogaan joka auttoi mua tosi paljon myös henkisesti, kävin myös kampaajalla. kävelin myös paljon tuohon aikaan vain lievittääkseni ahdistusta.

Lopulta siinä kävi niin, että mies epäili, että MULLA on suhde, koska kuntoiluvimma, "uusi hoikka ja kiinteä keho, uusi kampaus, uudet vaatteet, paljon poissa kotoa...

Mulle ei selvinnyt koskaan, oliko hänellä suhdetta, mutta yhdessä ollaan oltu jo yli 10v.

Opin ehkä sen, että se toinen ihminen ei ole omaisuuttasi. ihmissuhteetkin elävät ja muuttuvat.

Kokeile sinäkin, että alat käymään salilla tai joogassa tai muissa treeneissä.

tee elämästäsi niin kiireistä ettet ehdi murehtimaan kotona, missä miehesi pyörii.

En siis tarkoita rivakkaa baarikierrosta vaan asioita, jotka tukevat hyvinvointiasi, esim. kuntoilu ja terveet elämäntavat, kampaajalla käynti...

Jätä miehesi rauhaan. Älä järkkäile draamoja.

Jos hänellä on toinen nainen, niin jätä hänelle ne draamat. Ajattele, kuinka paljon se toinen nainen kärsii, nähdessään miestäsi vain muutaman tunnin viikossa ja unelmoi päivästä jolloin hän saa miehen kokonaa omakseen. Sinä sentään saat "nauttia" miehesi seurasta jatkuvasti.

Se toinen nainen menettää ennen pitkää hermonsa ja alkaa nalkuttaa ja kiahdella miehellesi, kun tämä ei eroa. Suhteesta tulee miehellesi pian helvetti, kun hän joutuu lepyttelemään tätä toista naista, kestää tämän draamakohtauksia ja estämään häntä paljastamasta suhdetta sinulle.

Anna tämän toisen naisen paljastaa "pahimmat puolensa" miehellesi. Mikään ei pelästytä ja karkoita miestä pahemmin kuin naisen hysteerinen anelu, raivokohtaukset ja syyllistävä uhriutuminen.

Siksi pidä pää kylmänä. Älä vihjaile äläkä v*ittuile. ole normiystävällinen. Hän on lopussa helpottunut, kun hän palaa niiden "kuntosalituntien" jälkeen kotiin luoksesi.

Tämä on ihan täyttä höpinää.

En minä ainakaan tuollaisessa suhteessa haluaisi olla.

Haluan , että mieheni on myös ystäväni ( ei toki ainoa) ja haluan että on avoimet ja lämpimät välit enkä jaa häntä kenenkään toisen naisen kanssa.

Ellei näin ole, on suhde arvoton.

Voi mennä kokonaan, jos minä en riitä.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Jos haluat oikeasti selvittää asian, niin ei auta kuin nostaa kissa pöydälle. Kysy mieheltäsi tiukkaan sävyyn onko hänellä nyt jotain meneillään. Vaadi saad tietää asioiden oikea laita. Tai lähde seuraavalla kerralla itse mukaan salille tai pyydä kyyti jonnekin salin lähistölle.  Ilmoita tämä vasta siinä vaiheessa, kun ukko on lähdössä salille.

Äh. Kysy tiukkaan sävyyn….

Kerro mieluummin, miltä sinusta tuntuu.

Sen sinä tiedät. Muu on muuta.

Sinun tunteesi ovat tosi.

Sama tilanne... 20 vuotta yhteistä elämää takana. Mies on jo pidempään kohdellut minua kuin unohdettua huonekalua. Olen tehnyt kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt keskustella, hoitaa, innostaa ja vietellä. Mikään ei ole auttanut. Muutama viikko sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että erotako sitten haluaisit, johon mies vastasi, että no voin muuttaa muualle, kun niin kerran haluat.

Koko elämä yhdessä ja mies ei ollut valmis taistelemaan edes näön vuoksi avioliittomme vuoksi. "Voin muuttaa muualle." Olo on niin petetty. Täysin hukkaan heitetty elämä. Seuraavalla viikolla mies oli lähtenyt vaatteidensa kanssa, kun olin töissä.