Yö meni vähillä unilla. Pitääkö tässä oikeasti erota vain omien aavistusten takia?!
En jaksaisi enää tätä miettimistä ja epäilyjä. Mies on ollut erilainen monellakin tapaa jo pidemmän aikaa. Eilen oli taas sellainen päivä kun viihtyi salilla neljä tuntia ja siihen matkat päälle. Tuli kotiin kun muut olivat jo nukkumaan menneet. Väittää että jää tuttujen kanssa juttelemaan sinne ja siksi reissut venyy. Ei myönnä tietenkään mitään pettämisiä tms. Kun olen olen yrittänyt asioista keskustella niin ei ole kiinnostusta, olen vähän kuin ilmaa. Olemme olleet yhdessä reilusti yli 20 vuotta enkä ole joutunut ennen näin inhottavia ajatuksia pyörittelemääm päässäni. Että en luota enää toisen sanaan, oikein missään asioissa. Tunne on outo ja vieras enkä pärjää enää kauaa näin. Eroavatko ihmiset vain omien aavistusten vuoksi, tuskin nyt sentäs? Miten luottamuksen saisi takaisin ja miksi sen olen menettänyt?
Kommentit (827)
Ala itsekin pyörimään salilla tai muissa menoissa välillä iltamyöhään. Kai mies voi olla joku ilta kotona, jos lasten takia aikuisen täytyy olla paikalla.
Yritä löytää jotain mukavaa elämääsi ja saada elämänilo takaisin. Jos mies ei välitä enää, et voi sitä pakottaa. Niin ikävältä kuin se tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa toki epäilyttävältä. Sinuna kuitenkin varmistuisin asiasta. Seuraa häntä tai palkkaa joku seuraamaan. Älä suostu siihen että mies kieltäytyy puhumasta. Ehkä noin pitkä suhde ansaitsee kunnon selvittelyn ennen eroa.
Pyydä jotain kaveria käymään kattomassa onko auto salin pihassa.
Ja jos ei pääse salille ja joku kostokroppa pitää saada, niin kotonakin voi harrastaa liikuntaa.
Jos lapset on vaunuiässä niin voihan lähteä reippaalle lenkille tms. Liikunnasta saa varmasti hyvää oloa jossain muodossa, oli se sitten vain pirteämpi olo tai jopa se kostokroppa.
Ootko soittanut sille salilla ollessaan? Kuuluuko taustalta miesten ähinöitä, raudan kolinaa? Vastaako edes puhelimeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh hun mitä sopaa... Eikö sitä voi kysyä suoraan. Naisilla on kyllä erikoinen ajatusmaailma.
Et ymmärrä lukemaasi? Ap:han kertoi kysyneensä.
Naisena n. 10 vuotta ahkerasti salilla käyneenä, en tunne yhtään miestä joka viettäisi salilla monta tuntia. Ne tekee raskaat treenit tunnissa, ja sitten saunaan ja suihkuun. Juttelevat siinä settien välissä tai paikan vapautumista odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne... 20 vuotta yhteistä elämää takana. Mies on jo pidempään kohdellut minua kuin unohdettua huonekalua. Olen tehnyt kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt keskustella, hoitaa, innostaa ja vietellä. Mikään ei ole auttanut. Muutama viikko sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että erotako sitten haluaisit, johon mies vastasi, että no voin muuttaa muualle, kun niin kerran haluat.
Koko elämä yhdessä ja mies ei ollut valmis taistelemaan edes näön vuoksi avioliittomme vuoksi. "Voin muuttaa muualle." Olo on niin petetty. Täysin hukkaan heitetty elämä. Seuraavalla viikolla mies oli lähtenyt vaatteidensa kanssa, kun olin töissä.
Samis tai niinkuin enkkulaks sanotaan I feel you!
Miten pahalle tuntuu kun huomaa ettei ole ollut toiselle yhtään mitään. Ei - niin - yhtään - mitään!
Siinä se on patsastellut ja feikannut kaiken olevan hyvin, vaikkei selvästi ole ollut.
Mitä hittoa?!!
Syytin itseäni kauan. Niin kauan. Vuosia. Ja ihan turhaan. Todella kauan meni ymmärtää olleensa suhteessa munattoman miehen kanssa koska se kuka teki väärin oli mies. Siis tässä tapauksessa koska olen heteronainen, en yleistä koska hyviä miehiä on paljon. Minä poimin sen mätämunan vai menikö sekin toisinpäin, koska olin siinä niin mikä ettei.
Viita kintaalla koko äijälle ja eropaperit vetämään jos on avioliitto. Pidä huoli että kaikki menee tasan koska niin sen kuuluu mennä etkä itkuja kuuntele kuinka hänelle ei jää mitään jonka virheen myöskin tein.
Oma keissini on niin surkeaa pas kaa että trolliksi luulisivat jos siitä oikeasti avautuisin.
Ja hankin kostokropan.
N55
Niinpä. Itsekin olen tuon kokenut. Mies eli suorastaan kaksoiselämää, kun olin sidottu kotiin kahden taaperon kanssa ja viimeisilläni raskaana.
Hirveää aikaa. Toinen tuli ja meni eikä ollut kuulevinaankaan, kun pyysin, että huomioisi minua tai auttaisi lasten kanssa. Koko ajan tuo sama epäily mielessä.
Kunnes sitten en kestänyt enää. Sanoin, että jos sulla on joku toinen, niin mene.
Hän oikein helpottui silmissä. Sai lähteä oikein luvan kanssa.
Sen jälkeen se koko valheiden verkko paljastui ja tunsin, että kysymyksessä ei ollut pettäminen vaan petos.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei olekaan kyse naisesta, vaan miehestä? Ihan mahdollistahan sekin olisi. Noissa piireissä homoja liikkuu enempi. Siksi mies jää viettämään aikaansa sinne salille treenien jälkeen.
Onko sillä yhtään mitään väliä kumpi sukupuoli siellä miehellä olisi vispilää kauppaamassa? Pahin on se, että ottaa suhteeseen jonkun ulkopuolisen ja jättää vaimon kotiin nyyhkimään. Se ulkopuolinen voi olla myös vaikka alkoholi. Se ei tietysti satuta samalla tavalla kuin se, että mies rakastuu naiseen/mieheen, mutta silti.
Systemaattinen pettäminen on petos.
Ei voi puhua hairahduksesta tai hetken hurmiosta.
Nämä on kyllä syytä erottaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne... 20 vuotta yhteistä elämää takana. Mies on jo pidempään kohdellut minua kuin unohdettua huonekalua. Olen tehnyt kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt keskustella, hoitaa, innostaa ja vietellä. Mikään ei ole auttanut. Muutama viikko sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että erotako sitten haluaisit, johon mies vastasi, että no voin muuttaa muualle, kun niin kerran haluat.
Koko elämä yhdessä ja mies ei ollut valmis taistelemaan edes näön vuoksi avioliittomme vuoksi. "Voin muuttaa muualle." Olo on niin petetty. Täysin hukkaan heitetty elämä. Seuraavalla viikolla mies oli lähtenyt vaatteidensa kanssa, kun olin töissä.
Täällä ollaan samoissa merkeissä, on kuin helvetin esikartanossa. Jotain odotetaan. Ehkä se juurikin odottaa sitä lupaa lähteä.
Rakkaus, välittäminen ja hellyys on kadonneet takavasemmalle jo aikaa sitten. Huoltosuhde tämä taitaa olla enää hänelle. Varikko ja tankkauspiste.
Tämän ketjun luettuani tajuan miten tyhjää elämäni on parisuhteen osalta. Kaikki merkit ilmassa, mutta mitään ei myönnetä.
Taidan tehdä ultimaatumin nyt viikonloppuna. Joko se on pariterapia tai ero. Ja terapian jälkeen se voi olla ero joka tapauksessa.
AP miten selvisit yöstä?
Ja kuule, vaikka miten esittää niin lapsesi kyllä tietää miten voit.
Missä kaupungissa asut? Joku täältä voisi auttaa sinua.
Mene Al Antonin kokoukseen, kertakin auttaa jo paljon. Sinne voi ottaa lapsen mukaan. Elokuva läppäriin ja kuulokkeet päähän.
Nyt heti soita johonkin että voit puhua. Kriisikeskus, turvakoti (niillä on myös keskusteluapua), alanonin päivystys, ihan kuka vaan kuka kuuntelee.
Olen ollut samassa tilanteessa pienen lapsen kanssa. Mies joi, meni ja petti. Selvisin ja olin onnellinen jo aika pian eron jälkeen vaikka rahat olivatkin tiukalla.
Juuri nyt on tärkeintä että saat puhuttua pari tuntia, että edes vähän helpottaa.
Voi hyvä ap. Voin kuvitella tuon tuskasi. Olen niin pahoillani puolestasi.
Olisiko sinulla mahdollista lähteä lapsen kanssa jonnekkin hetkeksi pois? Kun mies menee salille, niin lähdet vaikka taksilla ystävän luo, tai hotelliin. Jätä lappu pöydälle, että tarvit aikaa koota päätäsi kun kotona on niin ahdistavaa olla, kun joku on huonosti, mutta et tiedä mikä. Ehkä etäisyys teidän välillä tekisi hyvää molemmille nyt. On sinulle tosi ikävää vain jäädä kotiin katsomaan kun toinen häipyy ja odotella milloin mahtaa palata. Miehelle myös tekee hyvää olla yksin kodissa ilman teitä. Koska se hänen elämänsä olisi jos eroatte. Mies pitää sinua niin itsestäänselvänä ja siksi käyttäytyy kusipäisesti. Tyhjä ja eloton koti voi herättää tai sitten ei.
Voisit myös alkaa miettimään suunnitelmaa kuinka pärjäät jos suhteenne päättyy. Missä asut, miten lapsen hoito, huoltajuus. Kelan sivuilla on laskureita, joissa näkee esim asumistuen määrän. En tiedä oletko töissä ja miten pieni lapsenne on. Vaikka tilanne tuntuu todella surulliselta ja vaikealta, niin kannattaa alkaa pohjustamaan elämää eteenpäin, se saattaa auttaa vähän kun tietää, että pärjää ilman miestäkin.
Elä siedä tuollaista enää. Sinä murenet ja menet rikki tuossa. Suru ja stressi lopulta sairastuttaa elimistönkin jos se kauan jatkuu.
Vielä tohon sun otsikkoon. Ei nämä kertomaan jutut ole enää pelkkiä aavistuksia, miehen käytös osoittaa että teillä on isoja ongelmia, eikä miehesi kantti kestä ottaa niitä puheeksi.
Onko parisuhteessa mitään järkeä olla jos siinä voi huonosti olipa syy mikä tahansa? Jos yöt ja päivät menee miettiessä ja murehtiessa niin jotakin on parisuhteessa vialla ja jos on vielä pitkä suhde takana niin toisen muutoksen kyllä huomaa. Meillä on elettävä vain yksi elämä, kannattako sitä tuhlata huonoon parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne... 20 vuotta yhteistä elämää takana. Mies on jo pidempään kohdellut minua kuin unohdettua huonekalua. Olen tehnyt kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt keskustella, hoitaa, innostaa ja vietellä. Mikään ei ole auttanut. Muutama viikko sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että erotako sitten haluaisit, johon mies vastasi, että no voin muuttaa muualle, kun niin kerran haluat.
Koko elämä yhdessä ja mies ei ollut valmis taistelemaan edes näön vuoksi avioliittomme vuoksi. "Voin muuttaa muualle." Olo on niin petetty. Täysin hukkaan heitetty elämä. Seuraavalla viikolla mies oli lähtenyt vaatteidensa kanssa, kun olin töissä.
Täällä ollaan samoissa merkeissä, on kuin helvetin esikartanossa. Jotain odotetaan. Ehkä se juurikin odottaa sitä lupaa lähteä.
Rakkaus, välittäminen ja hellyys on kadonneet takavasemmalle jo aikaa sitten. Huoltosuhde tämä taitaa olla enää hänelle. Varikko ja tankkauspiste.
Tämän ketjun luettuani tajuan miten tyhjää elämäni on parisuhteen osalta. Kaikki merkit ilmassa, mutta mitään ei myönnetä.
Taidan tehdä ultimaatumin nyt viikonloppuna. Joko se on pariterapia tai ero. Ja terapian jälkeen se voi olla ero joka tapauksessa.
Hitto miten munattomia miehiä. Miksi ei voi katsoa niitä tekojaan ja ottaa vastuun ja päästää toinen elämään omaa elämää. Jos ei enää rakasta ja toinen houkuttaa enemmän, niin hyvänen aika, miksi ei vain kerro ja eroa? Ärsyttää tuollaiset raukkikset. On niitä naisissakin toki, mutta tuntuu, että yleisempää on miehellä pitää kahta samaan aikaan ja tehdä syyttömän vaimon elämästä helvettiä. Niin itsekästä ja kusipäistä.
Kerroit löytäneesi miehen kätköistä tyhjiä alkoholipulloja ja tölkkejä. Alkoholin kätkeminen on jo aika myöhäinen vaihe alkoholismissa, siinä vaiheessa on juotu jo pitkään ja näkyvästi, kunnes puolison "nalkutus" on saanut alkoholistin piilottamaan niitä.
Mitä teet miehellä, joka on alkoholisti ja pettää?
Vierailija kirjoitti:
Kerroit löytäneesi miehen kätköistä tyhjiä alkoholipulloja ja tölkkejä. Alkoholin kätkeminen on jo aika myöhäinen vaihe alkoholismissa, siinä vaiheessa on juotu jo pitkään ja näkyvästi, kunnes puolison "nalkutus" on saanut alkoholistin piilottamaan niitä.
Mitä teet miehellä, joka on alkoholisti ja pettää?
Onnistuu se naisiltakin juominen ja pettäminen.
Hei ap, miehesi käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin exäni suhteemme loppupuolella.
Emme olleet kihloissa tai naimisissa, mutta asuimme yhdessä ja suhteemme oli huomattavasti tuoreempi kun ongelmat alkoivat. Siinä suhteessa kaikki oli alussa mahtavaa, mutta yhdessä asuessa kaikki muuttui, toki elämäntilanteeni vaihtui myös, sillä parisuhteen alussa olin juuri valmistunut ja etsin alani töitä. Kun sain hyvän työn, miehen käytös pikku hiljaa muuttui ja perhetaustamme erot korostuivat.
Miehelle tuli selvästi jokin oman elämän kriisi, josta hän ei halunnut laisinkaan puhua, enkä lopulta tiedä, että kun hän hävisi omille menoilleen ovet paukkuen, että menikö hän juomaan johonkin baariin vai pettämään minua. Huomasin vain, että toinen oli etäinen, ärtyinen, raivosi pienestä, vältteli, lähti omille menoilleen kertomatta minne, eikä vastannut viesteihin/puheluihin. Vedit asiasta omat johtopäätökseni ja keskityin omaan elämääni. Kun minulle tarjottiin koulutustani vastaavaa työtä toisella paikkakunnalla, otin paikan vastaan, irtisanoin oman osuuteni asunnosta ja pakkasin tavarani. Mies koitti kovasti anella minua muuttamaan mieleni, mutta kun hän huomasi, ettei onnistuisi, jatkui sama vihamielinen käytös.
Ap, luota vaistoosi. Se kertoo, että jotakin on pielessä, tuskin turhaan. Voihan se olla, että miehesi vain juo, mutta kyllä kertomasi salireissu, jonka piti kestää 4h ja päätyi nopeasti, kertoo minullekin enemmän pieleen menneissä treffeistä jonkun toisen kanssa. Sali on aina siellä missä on ja treenata voi, kun paikka on auki, right? Tunnen useammankin "salikissan", mutten yhtään, joka olisi viettänyt siellä 4h putkeen. Treeni vie noin tunnin, siihen päälle voi olla ohjattu tunti jotakin lajia + suihku+sauna ja tutun kanssa rupattelua, mutta jos menee 4h, on jo lähdetty salilta syömään ja viettämään iltaa muualle.
Mielestäni tässä ap:n tapauksessa ei ole enää olennaista se, että pettääkö mies seksuaalisesti vai ei. Mies on jo pettänyt vaimonsa ja lapsensa käytöksellään ja laiminlyö heitä jatkuvalla syötöllä eikä enää osoita ”uskollisuutta ja rakkautta” puolisoaan kohtaan millään tasolla. Nyt vaan ap:n pitäisi jostain löytää voimia päästä pois suhteesta.
Jos mahdollista, hanki oma auto, vaikka halpakin että menemisesi ei ole autosta kiinni eikä mies voi käyttää valtaa auton kautta. Ala erilaisin keinoin järjestellä ulospääsyä tilanteesta. Onko realistista jäädä asumaan nykyiseen asuntoon vai lähteä pois lapsen kanssa (tuollainen ukko ei lasta ansaitse joten älä edes mieti kummalle lapsi jää). Kun mietit eri vaihtoehtoja ja niiden toteutustapoja niin ne on helpompi toteuttaa. Miehelle voit sanoa että et halua olla suhteessa jossa sinua ja lasta laiminlyödään ettekä saa sitä rakkautta ja huomiota mitä ansaitsette. Mies voi sitten täysillä keskittyä tärkeimpiin asioihin kun olette eronneet.
Tsemppiä ja voimia!
T. Ajat sitten myös pettäjästä eronnut
Plus että jos on pieniä lapsia, ja toinen huitelee menemään ja pettää, niin ei se petetty osapuoli pääse sinne salille ja joogaan kehittelemään kostokroppaa. Se petetty on kiinni niissä lapsissa. Ja se on koko kuvion raadollinen puoli. Pettäminen on yksi, ja toinen on jääminen vastuuseen yksin siten, ettei oma "voimaantuminen" ole edes oikein mahdollista.