Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun
15.03.2022 |
HS:n tämänpäiväinen artikkeli "Tämä taustasi on niin omituinen." Riikka Mikkolalla ja Sissi Penttilällä on tutkinto ulkomaalaisesta huippuyliopistosta, mutta Suomessa he eivät päässeet edes työhaastatteluihin."
https://www.hs.fi/visio/art-2000008670446.html
Surullista tosiaan, jos tämä on yleistäkin. Ei kyllä yllätä, kun itselläkin yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta maisteriksi valmistuneena on hyvin vaikea työllistyä edes tavanomaisiin toimistotöihin ilman suhteita. Miten paljon potentiaalia ja osaamista valuu hukkaan ja kirjaimellisesti ulkomaille, kun nurkkakuntaiset työnantajat eivät osaa hyödyntää tällaisten työntekijöiden osaamista.
Kommentit (294)
Jep, kaveri seurusteli vuosia ulkomaalaisen miehen kanssa. Lopulta suhde päättyi, kun kansainvälisellä linjalla huippuarvosanoin kauppatieteen maisteriksi valmistunut mies ei saanut töitä mistään. Ja kyse oli vielä ihan eurooppalaisesta. Iso ongelma oli kuulemma monessa firmassa se, ettei kaveri puhunut suomea kovin hyvin, ja suomalaiset ei suostuneet puhumaan englantia, vaikka kyse oli ihan kansainvälisistä firmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan varteenotettava teksti muuten, etenkin näin toiselle ulkomailla lipastot käyneelle mutta kuitenkin ulkomailla työskentelevälle.
Mutta tekstistä sai sen käsityksen että hän on mennyt työhaastatteluissa ja esim linkedinissä (:D) julistamaan miten siis RANSKAN PRESIDENTIT kävivät samat koulut kuin hän. Tämä antaa vain todella myötähäpeänsekaisen luotaantyöntävän kuvan koko tyypistä. Persoonallakin on paljon tekemistä työpaikan saannissa.
Aika monta Ranskan pressaa in tullut tuosta koulusta. Sielä oppii muutakin kuin käyttämään powerpointia. S eon oikeasti kova koulu mutta eihän Savonia ammattikorkeakoulusta valmistunut trade hr-partner tiedä asiaa joten pakko varmaan vähän buustata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekryopiston varmat peruskysymykset työhaastattelussa ovat:
- Missä näet itsesi 5 vuoden päästä
- Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut
- Mikä oli lempikouluaineesi 8-luokalla
- Mikä on lempivärisi
- Mikä soitin olisit jos vaihtoehtoina ovat tuuba, trumpetti tai kampiliira
- Mikä on lempiruokasi ja miksi
Ai helvetti, 4 noista kysytiin multa eilen "asiantuntijahommaan":)
Vastaisin: Känädä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Työntekijä antaa työpanoksensa ja saa vastineena palkkaa. Se riittää. Ongelmana on, ettei palkkaa haluta maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei välitetä meriiteistä, ellet hae jotain johtajan paikkaa. Muuten työt menevät tekopirteille ilmapäille ja yritykset kohti tuhoa. Ei ihme että kansakuntana köyhdytään, kun ei oteta niitä fiksuimpia tärkeisiin hommiin eli ei saada tuottavuutta, innovaatiota tai erikoistumista aikaan firmoissa. T. Katkera työtön "kympin tyttö", jolla yliopisto- ja amk-koulutus
Juuri näin. Ihmettelen tätä. Luulisi, että riittäisi suunnilleen älykkyystesti, joka kertoo kuinka hyvin aivot raksuttaa ja tutkinto, joka osoittaa, kuinka pitkäjänteinen ja ahkera osaa olla. Ahkera ja älykäs kyllä oppii nopeasti kaiken, jos vain sanotaan mitä pitäisi oppia siihen työhän.
Tarpeeksi älykäs oppii vuodessa jo vaikka ihan uuden kielen, todella korkealle tasolle.
Oppilaitoksiin valitaan parhaat, mutta sitten työpaikolle kelpaa kaikki, jos vaan sukunimi on oikea, vaikkei olisi edes itse koulutukseen päässyt.
Kyllä se USA. SSa on sama juttu. Vierasta ei oikein uskalla ottaa. Taustat täytyy selvitää Omat sukulaiset ovat sielläkin etusijalla. Jos on suomalaista sukujuurta siitäkin saa pisteen, ei ole huijjari. Koko suku työllistetään. Mielummin serkku tekee pitkää päivää, kun että siihen tuntematon otetaan. Voidaan myös täältä kysyä olisko teidän nuoret tulossa tänne, vaikka välillä. Siellä todella saa palkata kenet haluaa. Olisi iso virhe jos ottaisi koralliliutan suojelijan huippuyliopiston papereilla. Suomessa todella samat suvut myös viroissa. Sama " pursiseura" ja päikkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?
Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.Miksi luulet että kulttuurintutkimus olis höpöä? Et tunne monipuolista tiedekenttää.
Ja harva luulee pääsevänsä heti asiantuntijatöihin.Boris Johnsson opiskeli Oxfordissa klassisia tieteitä eli latinaa, antiikin kreikkaa sekä antiikin kreikan ja Rooman historiaa ja kulttuuria. Hyvin on johtanut Britanniaa näillä opein.
Poliitikoille ei ole pätevyysvaatimuksia. Joka tapauksessa tuokin on hyvä esimerkki siitä, että Britanniassa pätevyys ratkaisee vähemmän kuin mikä tahansa pilipalitutkinto mahdollisimman elitistisestä yliopistosta. Onneksi Suomi ei ole samanlainen kehitysmaa.
Tässä kommentissa tiivistyykin hyvin minkä vuoksi ulkomaalaisella koulutuksella ei työllisty Suomessa. Suomessa pohjimmillaan ajatellaan, että meidän koulumme on parempia ja työelämämme vaativampaa kuin missään muualla, joten ulkomaalaisella kokemuksella ja koulutuksella ei tee yhtään mitään. Suomen kaltaisessa ankkalammessa pärjää parhaiten luomalla suhdeverkostot, niinhän se aina pienissä piireissä menee, mistään muusta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Työntekijä antaa työpanoksensa ja saa vastineena palkkaa. Se riittää. Ongelmana on, ettei palkkaa haluta maksaa.
Ei riitä tällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pyrkiä hakemaan koulutustaan vastaavaa työkokemusta kesä- tai harjoittelupaikkoina opiskelujensa aikana. Jos opiskelee oikeustieteellistä tai tietoteknistä alaa ja työkokemusta löytyy vain pikaruokaketjun kassalta, niin vähän se särähtää korvaan. Kyllähän se niin on, että harjoittelupaikankin saa helpommin suhteilla, koska osaamisen ja motivaation taso tunnetaan.
Mutta ei se niin mene, että uraohjusmaisesti hankitaan ensin mahtavin tutkinto mikä keksitään ja sitten haetaan huipputehtäviin ja huippupalkalla. Tehtyä työtä arvostetaan enemmän kuin pätevyyttä, tai näin ainakin pitäisi olla. Pelkkä paperi ei ole todiste yhtään mistään muusta kuin tahdosta saada se paperi. Aika moni on menestynyt urallaan ilman tutkintojakin, mutta vähän tuuriakin siinä tarvitaan matkalla, kun on saanut työllistyä oikealle alalle oikeaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Työpanos ja työllistämispanos eivät miettimällä miksikään muutu, ellei lisäksi tuupata esim. spede-extroja.
Työpanosta ei tarvita ilman työllistämispanosta ja parhaat valitsevat molemmissa tapauksissa mieleisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Mitä muuta annettavaa kellään työntekijällä on kellekään työnantajalle kuin se oma työpanoksensa?
Sisältö tietysti vaihtelee, mutta mitä ihmeen uniikkilumihiutalelarppausta/magiaa mahdat tarkoittaa?
Kaikki yhteiskunnan paha johtuu hömo-opin, niinsanotun "Hömologian", opetuksen puutteesta kouluissamme. Kunhan vaan pojat saataisiin voimaantumaan mek-koleikein ja tytöt strä-ppäripe-ne-traatioharjottein, olisi suomi parempi paikka ihan jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on lääkäri, joka täydentää opintojaan Suomessa samalla kielitaitoaan kohentaen. Hän oli hakenut vakinaista paikkaa pikkukaupunkiin, jossa on yhä kamala lääkäripula. Hänet määrättiin kielikokeeseen. Mutta koska kaverini on kaukaa ulkopuolelta Euroopan, hän teki kielikokeessa pari lausevirhettä vaikka on ahkerasti opiskellut ja yhä opiskelee kieltämme.
Vanha naisnihilisti, joka koetta valvoi, hylkäsi kokeen. Siinähän haet Suomeen töihin, eikä alan työntekijöitä ole tai saa. Sitten valitetaan kun ei ole lääkäreitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Työpanos ja työllistämispanos eivät miettimällä miksikään muutu, ellei lisäksi tuupata esim. spede-extroja.
Työpanosta ei tarvita ilman työllistämispanosta ja parhaat valitsevat molemmissa tapauksissa mieleisensä.
No, jos perusteesi työpaikan saamiselle on, että eliittiyliopistosta valmistunut osaa siirtää papereita pinkasta toiseen yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin, on koulutus valunut käytännössä täysin hukkaan. Jos on kunnianhimoisesti lähtenyt hakemaan parempaa kuin muut, siinä samalla sulkee ovia taaksepäin. Sinua ei pidetä enää uskottavana hakijana mihinkään tylsään rutiinityöpaikkaan tai saat olla hiton uskottava ympäripuhuja vakuuttaaksesi työnantajan, että kannattaa antaa mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Mitä muuta annettavaa kellään työntekijällä on kellekään työnantajalle kuin se oma työpanoksensa?
Sisältö tietysti vaihtelee, mutta mitä ihmeen uniikkilumihiutalelarppausta/magiaa mahdat tarkoittaa?
Omat asiakkaani saavat parempaa ja asiantuntevampaa palvelua kuin kollegoiltani tai kilpailjoilta. Työnantaja olisi hullu, jos irtisanoisi minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekryopiston varmat peruskysymykset työhaastattelussa ovat:
- Missä näet itsesi 5 vuoden päästä
- Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut
- Mikä oli lempikouluaineesi 8-luokalla
- Mikä on lempivärisi
- Mikä soitin olisit jos vaihtoehtoina ovat tuuba, trumpetti tai kampiliira
- Mikä on lempiruokasi ja miksi
Ai helvetti, 4 noista kysytiin multa eilen "asiantuntijahommaan":)
Olisin viimeistään toisen kohdalla kysynyt että mitä tekemistä tällä on sen haettavan tehtävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.
Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.
Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.
Kyllä muuten auttaa, kun mietit mitä sinulla on annettavaa työnantajalle, etkä mieti ansaitsetko työpaikan enemmän kuin muut hakijat.
Mitä muuta annettavaa kellään työntekijällä on kellekään työnantajalle kuin se oma työpanoksensa?
Sisältö tietysti vaihtelee, mutta mitä ihmeen uniikkilumihiutalelarppausta/magiaa mahdat tarkoittaa?
Omat asiakkaani saavat parempaa ja asiantuntevampaa palvelua kuin kollegoiltani tai kilpailjoilta. Työnantaja olisi hullu, jos irtisanoisi minut.
Kuvittelet "yllättäen" itse olevasi parempi kuin muut ja paras, mutta samoin kuvittelevat monet muutkin. Sitten on vielä totuus ja yksittäisten rivioravanpyöräpörriäisten totuudet. Korvaamaton ei silti ole kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep, kaveri seurusteli vuosia ulkomaalaisen miehen kanssa. Lopulta suhde päättyi, kun kansainvälisellä linjalla huippuarvosanoin kauppatieteen maisteriksi valmistunut mies ei saanut töitä mistään. Ja kyse oli vielä ihan eurooppalaisesta. Iso ongelma oli kuulemma monessa firmassa se, ettei kaveri puhunut suomea kovin hyvin, ja suomalaiset ei suostuneet puhumaan englantia, vaikka kyse oli ihan kansainvälisistä firmoista.
En tiedä mistä hikipajoista tuo on työtä hakenut mutta teknologia-alalla englannin kieli on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Julkisella puolella "pätevyys" näkyy olevan määritellyn paperien ja mahdollisen kokemuksen kautta, mutta persoona ei taida olla kriteereissä. Hassua, vaikka nimenomaan monessa roolissa ja/tai tiimissä menestyminen vaatii sitä, että henkilö on ns. "hyvä tyyppi".
Jos kasaat vain paperilla pätevistä ihmisistä tiimin, se todennäköisesti suoriutuu heikommin, kuin paperilla "heikompi", mutta ryhmädynamiikaltaan toimivampi tiimi.