Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Miksi luulet että kulttuurintutkimus olis höpöä? Et tunne monipuolista tiedekenttää.

Ja harva luulee pääsevänsä heti asiantuntijatöihin.

Boris Johnsson opiskeli Oxfordissa klassisia tieteitä eli latinaa, antiikin kreikkaa sekä antiikin kreikan ja Rooman historiaa ja kulttuuria. Hyvin on johtanut Britanniaa näillä opein. 

Poliitikoille ei ole pätevyysvaatimuksia. Joka tapauksessa tuokin on hyvä esimerkki siitä, että Britanniassa pätevyys ratkaisee vähemmän kuin mikä tahansa pilipalitutkinto mahdollisimman elitistisestä yliopistosta. Onneksi Suomi ei ole samanlainen kehitysmaa.

Käypä suorittamassa sellainen "pilipalitutkinto". Voi hymy hyytyä.

Suomessa tiedetään ja osataan kaikki paremmin "ihan ite". Ei tänne mitään "ulkomaanpellejä" haluta sotkemaan meidän omia hiekkalaatikkoleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Miksi luulet että kulttuurintutkimus olis höpöä? Et tunne monipuolista tiedekenttää.

Ja harva luulee pääsevänsä heti asiantuntijatöihin.

Boris Johnsson opiskeli Oxfordissa klassisia tieteitä eli latinaa, antiikin kreikkaa sekä antiikin kreikan ja Rooman historiaa ja kulttuuria. Hyvin on johtanut Britanniaa näillä opein. 

Poliitikoille ei ole pätevyysvaatimuksia. Joka tapauksessa tuokin on hyvä esimerkki siitä, että Britanniassa pätevyys ratkaisee vähemmän kuin mikä tahansa pilipalitutkinto mahdollisimman elitistisestä yliopistosta. Onneksi Suomi ei ole samanlainen kehitysmaa.

Brittiläisessä kulttuurissa annetaan suuri arvo klassiselle sivistykselle vaikkei työpaikka olisi suoraan sen mukainen. Suomessa taas klassista sivistystä ei juurikaan arvosteta ihan yliopistomaailman ulkopuolella.

Useimmissa länsimaissa klassista sivistystä arvostetaan lujasti. Suomi on moukkamaa niiden rinnalla. Maineikkain klassisten tieteiden laitos on muuten MIT:ssa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä töitä saa järkevillä ulkomaisilla todistuksilla, jos niissä on selkeä punainen lanka. Näillä kahdella tapauksella todellakin se on omituinen. Siellä täällä tempoilu hyvissäkin yliopistoissa ei tee hakijasta pätevää. Päämäärän tulee näkyä.

Ensimmäisillä hakukirjeillään on moni tietämäni ulkomailla opiskellut saanut töitä. Briteissä opiskelleet ovat rehellisesti myöntäneet hakevansa töitä Suomesta, sillä kilpailu huippulahjakkaiden aasialaistaustaisten kanssa on raakaa. Heitähän noissa huippuyliopistoissa on todella paljon. Epäilen tuonkin artikkelin "koti-ikävää"  oikeaksi syyksi - työt ovat kiven alla heille kaikkialla, ei vain Suomessa.

Eli on siis positiivista, jos on tehnyt yhtä ja samaa koko työuransa ajan, eli sitä mitä on parikymppisenä päättänyt opiskella. Ei herranjestas miten elämästä vieraantunut, luutunut ja pölyttynyt ajattelutapa!

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tietynlaisesta ajatusvammasta eli huippuyliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi mihin tahansa työpaikkaan kuin tavallisen yliopiston ja tavallisen yliopiston kasvatti kuvittelee olevansa etuoikeutetumpi työhön kuin duunari. Syyttelyn sijaan pitäisi katsoa peiliin ja mitä miettiä mitä annettavaa itsellä on työnantajlle. Myönnän itsekin syyllistyneeni nuorempana tällaiseen oma napaiseen ajatusmalliin.

Se vain toisen osapuolen peiliinkatsominen ei auta yhtään jos toinen osapuoli yhä junnaa omanapaisena.

Työntekijän annettava on työpanos (vaihtelee yksilöittäin), mutta ei pidä ikinä unohtaa työnantajan annettavaa (vaihtelee firmoittain ja toisinaan myös yksilöittäin). Työnantajat ovat tottuneet liian hyvään ja hakijoiden jatkuvaan ylimäärään, siksi hykertelevät ylimielisinä tyranneina (hauraissa) norsunluutorneissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehteen tulee juttu kun oxfordissa opiskellut ei päässyt työhaastatteluun, täällä jää 20 kertaa vuodessa pääsemättä työhaastatteluun, eikä siitä mitään juttua tule, taas näitä muita paapotaan ja vouhotetaan.

Viisikymppisenä lähetän ehkä 200 hakemusta ja niistä 199 en pääse minkäänlaiseen haastatteluun. Se yksikin saattaa olla joku rekryfirman harjoituspuhelinhaastattelu jolla ne kouluttaa uusia rekrykonsulentteja eikä siinä ole tiedossa mitään todellista paikkaa. 

Ikä ratkaisee yllättävän paljon ottaen huomioon että lain mukaan se ei saisi ratkaista ollenkaan. 

Kolmekymppisillä on ihan sama juttu. Ei johdu iästä.

Vertasinkin siihen että lähetin siinä vaiheessa kun ikä alkoi vielä nelosella vastaavasti hakemuksia eri vaiheissa ja haastattelukutsuja tuli huomattavasti useammin. Tuossa välissä työkokemusta tuli pikaksen lisää mutta kun ikälaskuri pyörähti väärälle kymmenluvulle niin työnantajien kiinnostus lopahti täysin, varsinkin rekryfirmojen. 

Jos hakee Oxfordin käyneenä paikkana työpaikkaa ja haastattelija on joku it-tradenomi, niin turha kuvittellakaan että olisi mitään mahiksia. Eihän joku it-tradenomi haluaa periaatteestakaan sellaista henkilöä töihin samalle työpaikalle.

Ei Suomessa arvosteta nykyisin mitään tutkintoja tai yliopistoja pätkän vertaa paitsi jos hakee jotain yliopistovirkoja.

Poikkeuksena ne tutkinnot mitkä ovat lakisääteisesti pakollisia vaatimuksia ammatin harjoittamiseen kuten esim. lääketieteen tutkinto.

Suomessa saa työpaikan jos on entinen urheilija. Sitä arvostetaan. : )

Vierailija kirjoitti:

Jos hakee Oxfordin käyneenä paikkana työpaikkaa ja haastattelija on joku it-tradenomi, niin turha kuvittellakaan että olisi mitään mahiksia. Eihän joku it-tradenomi haluaa periaatteestakaan sellaista henkilöä töihin samalle työpaikalle.

Ei Suomessa arvosteta nykyisin mitään tutkintoja tai yliopistoja pätkän vertaa paitsi jos hakee jotain yliopistovirkoja.

Poikkeuksena ne tutkinnot mitkä ovat lakisääteisesti pakollisia vaatimuksia ammatin harjoittamiseen kuten esim. lääketieteen tutkinto.

Kummasti yliopistosta valmistuneilla on paras palkkataso ja matalin työttömyys Suomessa.

Työmarkkinat ovat kuin sinkkumarkkinat. Pienikin epäilyttävä mutu-fiilis ja tervemenoa. Jossain on oltava joku vieläkin parempi. 

Tähän on tultu, kun suuri osa yrityksistä palkkaa kaikenmaailman rekrytoimistojen kautta. Toimistojen, joiden konsultit palkataan koulun penkiltä työelämän "asiantuntijoiksi" ja jotka pyörittävät vuodesta toiseen niitä samoilla sapluunoilla firman kerran vuosia sitten ostamia testejä. Ne testit eivät kerro muuta, kuin ehkä korkeintaan sen ketkä osaavat niissä testeissä parhaiten huijata, tai kenen tai on keksiä päästään nopeasti jotain huttua, joka tyydyttää kysyjän senhetkisen tarpeen. Kasvokkain haastatteluissa valttina on taito lukea nopeasti vastapuolta. 

Lisäksi työpaikoilla ilmennyt kasvava tarve jenkkityyliselle "sosiaalisuudelle" johtaa vain useimpien oikeasti tuottavien introverttien feikkaamisen tarpeeseen. Sitäkään näissä haastatteluissa ei koskaan huomioida, mikä ero on soliaalisuuden tarpeella (henkilön oma tarve hölöttää) ja sosiaalisilla taidoilla (ihmisen kyky huomioida konteksti, kuunnella toista ja olla assertiivinen). 

Kun miettii jo lähtökohtaa rekryäjän kannalta, on helpoin ottaa se ilmiselvin valinta, vaikka se ei olisikaan paras valinta. Ei tule niin helposti sanktiota ja itselle on luvassa nopea bonus nopeasta valinnasta. Riskien minimointia. Siksi myös kaikenlainen itsepromootio ja portfolioiden luominen on suosiossa. Kyse ei ole siitä mitä minä osaan, vaan millaisen mielikuvan minä annan osaamisestani. Käytännössä siis illuusiosta. Kaikki eivät ole riittävän härskejä, tai ymmärtäneet vielä miten näitä illuusioida kannattaa alkaa luomaan. 

Työpaikat ovat usein väärällään näitä rasittavia, sosiaalista tarvetta tyydyttäviä tyhjänhölöttäjiä, jotka ovat olleet riittävän fiksuja luodakseen itsestään menestyjän ja nopeita voittoja kotiuttavan mielikuvan. Samat tyypit, jotka ovat sitten muiden riesana ja perässä vedettävinä. 

Niin työtekijät vastaavat kuin työnantajat huutavat. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Tuo on niin totta, että peukku ei riitä, vaan pitää tulla komppaamaan sanallisesti.

Lähetystöissä ulkomailla ei enää ole laumoittain suomalaisia työntekijöitä kuten aiemmin oli, mutta asenneongelma on edelleen sama. Kun lähetystövirkailija siirretään takaisin Suomeen, hän saa kulttuurisokin, kun ei olekaan kermana enää missään, vaan ihan tavallinen virkamies. Monille on kauhean vaikeaa karistaa prinsessa-asennettaan, ja työyhteisö kärsii siitä pitkään.

Asennevaurio on kummallakin sukupuolella, mutta miehissä se näkyy myös naisten pitäminen juoksutyttöinä asemaan ja vuosiin katsomatta. On häkellyttävää joutua kasvotusten tilanteessa, jossa ulkomailta tullut esimerkiksi katsoo, että mikään jono tai varaus tai fifo ei koske häntä, vaan hän on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen.

Näistä Suomeen palaavista sankareista tehdään mieluusti lehtijuttuja. Sitä tulee ihmetelleeksi, miten paksua pajunköyttä ihmisille tarjotaankaan luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan helvetisti niitä, jotka ovat päässeet samaan työpaikkaan kuin missä vanhempansa ovat, osaamisesta viis, kunhan on "hyvä tyyppi". 

Niin, mikä siinä on vikana?  Jos ihmisillä on sama koulutus ja kokemus (jos vaaditaan nimenomaan), niin mikä muu sitten voisi erottaa heidät kuin nimenomaan se, millaisia tyyppejä ovat?

Arpomalla hatusta vai?  Se nyt vasta tyhmää olisi. Sillä nyt vaan on valtava merkitys, millainen ihminen ominaisuuksiltaan, persoonaltaan...

Olen aina päässyt töihin ihan ilman suhteita. Samoin tuttavani. Jos te ette ole, niin vika on silloin ihan tasan itsessänne.   -   Hakijoita tapaa olla paljon, ja yksi otetaan. Silloin työnantaja ottaa juuri sen, jonka uskoo olevan tehtävään kokonaisuuden kannalta parhaiten sopiva.

Akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset eivät kaikki ole päteviä yritysten johtoon tai muillekaan johtotason paikoille, kun ovat lähes vuosikymmenen opiskelleet jotain tutkintoa varten. Pitää aloittaa niistä vähemmän koulupohjaa vaativista tehtävistä, ja kun niissä työskentelee muutaman vuoden ja menestyy, niin on mahdollisuus edetä työuralla niihin asiantuntija- ja päällikkötehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Nuo valittavat kaikesta, suuttuvat jos heitä ei valita sitten myöhemmin esimiestehtäviin koska "minulla on tutkinto ulkomaisesta yliopistosta!". Loukkaantuvat, jos joutuvat hoitamaan tavanomaisia suorittavia hommia "minulla on sentään ulkomaisesta yliopistosta tutkinto!".

Nuo ovat naisia, joten ovat koko ajan poissa. Aina masentaa, aina ahdistaa, sitten jäädäänkin jo perhevapaalle, jne  -aina on jotain jolloin työt eivät hoidu.

Meillä ylikoulutetaan akateemisia. Entisellä työpaikalla oli KTM/YTM  ym. töissä merkonomien kanssa merkonomin palkalla. Sitten valitetaan palkasta.

Nyt on jo uusi   käytäntö meillä.     Ei kannata edes  kertoa  asuneensa   pitkään    ulkomailla.  Pari  pariskuntaa on ihan  salannut ja  selitänyt jotain  keksittyä.     Olen minäkin monesti kyllästynyt  siskon  perheen   ainaiseen kehumiseen   miten  siellä  Metropoleissa  oli kaikki niin  hienosti.   Antaa vetää sinne vaan  , mitäs tänne  tulette  turvailemaan.   menkää  sinne  Helvettiin. Vieraalle  työtoverille   et voi  sano  vaikka  joutuisit kuuntelmaan  vieressä  vuosikausia. Eikä  Suomessa   kielitaidosta   makseta.  No nythän ne  pankkiirit tulivat pois Lontoosta.  Lapset vaan köyhien kanssa  peruskouluun suomeksi.  Ja mummin mökille  järven rantaan.  Kaikki onnellisia.   saihan  siellä enemmän  palkkaa, saa sillä täällä  kodin.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä päästötodistus Oxfordista(kaan) ei tee ihmisestä kaikkien alojen erityisasiantuntijaa. Jos samaa hommaa on hakenut joku, kellä on ko. alalta 10v työkokemus hän menee ohi, vaikka olisi mitkä paperit taskussa ja kaikki osaaminen puuttuu.  

Ja toisaalta, 10 vuoden kokemus siitä että tekee asiat tietämättään väärin, on sekin nollan arvoista.

Joten oikeasti niitä kandidaatteja pitäisi syvähaastatella, eikä tyytyä rekrytoinnissa HR-kanojen "kerro itsestäsi" ja "missä näet itsesi 5 vuoden päästä" -kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Henkilö jota lainasit tietää tasan tarkkaan tuon kaiken. Mutta kun se kateus! Että joku kehtaa valmistua jostain Oxfordista ja sitten tulla tänne sillä leuhkimaan! Kyllä on väärin niin!

Vierailija kirjoitti:

Akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset eivät kaikki ole päteviä yritysten johtoon tai muillekaan johtotason paikoille, kun ovat lähes vuosikymmenen opiskelleet jotain tutkintoa varten. Pitää aloittaa niistä vähemmän koulupohjaa vaativista tehtävistä, ja kun niissä työskentelee muutaman vuoden ja menestyy, niin on mahdollisuus edetä työuralla niihin asiantuntija- ja päällikkötehtäviin.

Ulkomailla tätä näkee paljon. Eka ne pennut paiskii töitä siellä muiden seassa, että ne tietää mitä ne työt on ja sit siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Rekryopiston varmat peruskysymykset työhaastattelussa ovat:

- Missä näet itsesi 5 vuoden päästä

- Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut

- Mikä oli lempikouluaineesi 8-luokalla

- Mikä on lempivärisi

- Mikä soitin olisit jos vaihtoehtoina ovat tuuba, trumpetti tai kampiliira

- Mikä on lempiruokasi ja miksi

Ai helvetti, 4 noista kysytiin multa eilen "asiantuntijahommaan":)