Tulen näköjään olemaan koko elämäni ajan sinkku.
Naiset eivät lähesty minua missään, eivät edes deittisovelluksissa. Olenko oikeasti niin ruma? Enkö ikinä tule kokemaan romanssia? N22
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ala heteroksi. M58
En, enkä edes pystyisi jos haluaisin.
Pride-jutut jatkuu eri puolilla Suomea elokuulle asti, niissä on joskus jotain deittailutapahtumia tai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Pride-jutut jatkuu eri puolilla Suomea elokuulle asti, niissä on joskus jotain deittailutapahtumia tai muuta.
Turhaa niissä on minun käydä. Olen jo kokeillut, tilanteet ovat ihmismäärän takia enemmänkin epämiellyttäviä, ja kukaan ei näytä kiinnostuvan minusta.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olet
Tiedän. Olen tiennyt ihan teini-iästä asti.
Olet tosi nuori, niin ei tosiaankaan kannata ajatella noin ja painaa itseään alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Olet tosi nuori, niin ei tosiaankaan kannata ajatella noin ja painaa itseään alaspäin.
Koen tämän kannan enemmänkin realistisena.
Jos kerran tiedät tuon, että olet ruma, sua ei lähestytä ja tulet pysymään sinkkuna, niin miksi täällä valitat ja uhriudut?
Tosin kertoohan tuo jo rumasta luonteesta kun, tuo valitus.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiedät tuon, että olet ruma, sua ei lähestytä ja tulet pysymään sinkkuna, niin miksi täällä valitat ja uhriudut?
Tosin kertoohan tuo jo rumasta luonteesta kun, tuo valitus.
Eikö juuri tällaisella palstalla saa mietiskellä? Ja en koe aloitustani valituksena, enemmänkin totesin asian miten se nyt on. Olen jo vuosia miettinyt tätä, mutta olen sisäistänyt asian vasta nyt. En yleensä tuo omia mietteitä elämästäni esiin varsinkaan oikeassa elämässä, joten kerroin siitä tänne.
Mikä kiire sinulla on seurustella? Itse aloitin vasta 27v
Mee too. Oon kyllä ihan hetero, mutta harvassa on ne ihmiset keiden takia luopuisin sinkkuudestani = vapaudestani. Ja kun sen tunteen pitäisi olla vielä molemminpuolinenkin. 🤔 Too much to handle. N33
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire sinulla on seurustella? Itse aloitin vasta 27v
Itse vihasin romantiikka lapsena, vihasin kaikkia romanttisia elokuvia ja niissä olevia suutelukohtauksia (enimmäkseen niiden äänien takia, mutta myös niiden tekojen takia) mutta teini-iän lopussa ja nyt aikuisena tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Olen muutenkin hyvin yksinäinen ihminen, mutta tällä kertaa se oli erilaista. Lukion aikana monet ystävistäni alkoivat seurustelemaan. Vihaan myöntää tämän, mutta olin erittäin kateellinen. Heille se seurustelu oli helppoa, koska he ovat nättejä heteroita. Joka kerta kun he puhuivat poikaystävistään, se tuntui kuin joku olisi hakannut minua lekalla sydämeen. Ei ollut helppoa olla se ruma, outo lesbo pienessä paikkakunnassa, kun kaikilla muilla oli niin mukavaa oman kumppanin kanssa. Nyt kun asun suuressa kaupungissa ja minulla olisi mahdollisuus löytää tyttöystävä, jokainen päivä yksin sattuu sieluun. En tiedä mikä minuun tätä tekstiä kirjoittaessa tuli, mutta yritän pidätellä kyyneliä juuri nyt. Ehkä aihe iskikin minuun pahemmin kuin mitä odotin. Pahoittelut, jos teksti on huonosti ymmärrettävää.
Jos Ap olet vasta alle 25 vuotias niin en nyt ihan velä olisi haluiaisi sinun vaipuvan syvimpään epätoivoon ja tuskaan kuinka et ole saanut mahdollsiuutta parisuhteeseen. - Itse tuskin olin 25 vuotiaana heterona pitänyt vastakkaisen sukupulen edustajaa kädestä tai halannut mutta en muista että niin olisi tapahtunut kenenkään samaa sukupuolta olevankaan kanssa. Nyt noin 40 vuotiaana en ole saanut mahdollisuutta harrastaa seksiä kumppanin kanssa.
Pitäsikö viiltää minun ranteet auki vai sanoa, vain, että näinkin on voinut elää ja olla, vaikka toki olen kokenut kateutta ja mustasukkaisuutta ja syvää itseinhoa mutta eivät nämä ole kyllä lisänneet mahdollisuuksiani löytää kumppania......
Vierailija kirjoitti:
Mee too. Oon kyllä ihan hetero, mutta harvassa on ne ihmiset keiden takia luopuisin sinkkuudestani = vapaudestani. Ja kun sen tunteen pitäisi olla vielä molemminpuolinenkin. 🤔 Too much to handle. N33
Minusta siinä pelottavampaa on itsensä paljastaminen kokonaan toiselle ihmiselle. Ja en puhu siitä irstaasta jutusta, vaan persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos Ap olet vasta alle 25 vuotias niin en nyt ihan velä olisi haluiaisi sinun vaipuvan syvimpään epätoivoon ja tuskaan kuinka et ole saanut mahdollsiuutta parisuhteeseen. - Itse tuskin olin 25 vuotiaana heterona pitänyt vastakkaisen sukupulen edustajaa kädestä tai halannut mutta en muista että niin olisi tapahtunut kenenkään samaa sukupuolta olevankaan kanssa. Nyt noin 40 vuotiaana en ole saanut mahdollisuutta harrastaa seksiä kumppanin kanssa.
Pitäsikö viiltää minun ranteet auki vai sanoa, vain, että näinkin on voinut elää ja olla, vaikka toki olen kokenut kateutta ja mustasukkaisuutta ja syvää itseinhoa mutta eivät nämä ole kyllä lisänneet mahdollisuuksiani löytää kumppania......
Valitettavasti tässä maailmantilanteessa ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Saatan vaikuttaa kärsimättömältä, mutta mieluusti viettäisin näitä epävarmoja aikoja jonkun kanssa.
Jos asennoituu noin ja lyö itseensä leiman, että ei kelpaa kellekään ja on riittämätön, niin se "diagnoosi" omasta elämästä alkaa toteuttaa itseään. Pitää katkaista tuo ajattelu ja työstää sitä. Itse olen hetero mutta tunnen aika paljon 🌈-porukkaa ja voin sanoa, että siellä ei tosiaankaan päde mitkään perinteiset kauneusihanteet ja joskus olen ajatellut kuinka vapaita he tuntuvat olevan perinteisistä ulkonäköpaineista ja että sehän on hienoa. Tunnen suuresti ylipainoisia pariutuneita lesboja, transnaisen joka löysi toisen transnaisen, butch-lesboparin, parin jossa toinen on muunsukupuolinen ja toinen butch, parin jossa toinen on femme-lesbo ja toinen butch jne. Sulle löytyy ihan takuulla pari tuolta, pitää työstää asennetta ja kokeilla uusia paikkoja ja tapoja kohdata ihmisiä. Sulla ei ole hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee too. Oon kyllä ihan hetero, mutta harvassa on ne ihmiset keiden takia luopuisin sinkkuudestani = vapaudestani. Ja kun sen tunteen pitäisi olla vielä molemminpuolinenkin. 🤔 Too much to handle. N33
Minusta siinä pelottavampaa on itsensä paljastaminen kokonaan toiselle ihmiselle. Ja en puhu siitä irstaasta jutusta, vaan persoonasta.
Onhan se. Mutta myös tosi palkitsevaa kun huomaa että se toinen ei lähdekään juosten karkuun vaikka huomaisi etten olekaan täydellinen kaikessa vaan ihan pelkkä ihminen :) N33
Vierailija kirjoitti:
Jos asennoituu noin ja lyö itseensä leiman, että ei kelpaa kellekään ja on riittämätön, niin se "diagnoosi" omasta elämästä alkaa toteuttaa itseään. Pitää katkaista tuo ajattelu ja työstää sitä. Itse olen hetero mutta tunnen aika paljon 🌈-porukkaa ja voin sanoa, että siellä ei tosiaankaan päde mitkään perinteiset kauneusihanteet ja joskus olen ajatellut kuinka vapaita he tuntuvat olevan perinteisistä ulkonäköpaineista ja että sehän on hienoa. Tunnen suuresti ylipainoisia pariutuneita lesboja, transnaisen joka löysi toisen transnaisen, butch-lesboparin, parin jossa toinen on muunsukupuolinen ja toinen butch, parin jossa toinen on femme-lesbo ja toinen butch jne. Sulle löytyy ihan takuulla pari tuolta, pitää työstää asennetta ja kokeilla uusia paikkoja ja tapoja kohdata ihmisiä. Sulla ei ole hätää.
Joo, ulkonäöllä ei välttämättä ole väliä. Osaisinpa vaan olla normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee too. Oon kyllä ihan hetero, mutta harvassa on ne ihmiset keiden takia luopuisin sinkkuudestani = vapaudestani. Ja kun sen tunteen pitäisi olla vielä molemminpuolinenkin. 🤔 Too much to handle. N33
Minusta siinä pelottavampaa on itsensä paljastaminen kokonaan toiselle ihmiselle. Ja en puhu siitä irstaasta jutusta, vaan persoonasta.
Onhan se. Mutta myös tosi palkitsevaa kun huomaa että se toinen ei lähdekään juosten karkuun vaikka huomaisi etten olekaan täydellinen kaikessa vaan ihan pelkkä ihminen :) N33
Löytäisinpä sellaisen naisen.
Ala heteroksi. M58