Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Voivat sitten mennä sinne ulkomaille. Miksi pitää palata Suomeen?

Monet oikeasti pitävät Suomesta kotimaanaan, täällä ovat juuret, perhettä ja sukua. Suomi on ollut melko turvallisenkin, moneen muuhun maahan verrattuna. Ja moni korkeasti koulutettu ja työstään innostunut haluaa myös muuta elämää työn ulkopuolella. Sen puuttumista ei raha korvaa.

Suomen työmarkkinoilla on yleisesti ongelmana, että pelätään palkata itseä osaavampia ja älykkäämpiä, vaikka se hyödyttäisi organisaatiota/ yhtiötä.

Työurani aikana (olen jo eläkkeellä) olen kohdannut kahdesti esimiehen, joka rohkeasti on palkannut itseään pätevämpiä. Toinen oli pitkäaikainen esimieheni, joka hyödynsi erikoisosaamistani täysimääräisesti ja sain mielenkiintoisia ja vaativia tehtäviä. Sain toimia myös alan järjestö-ja luottamustehtävissa kotimaassa ja kansainvälisesti.

Toinen oli kollegani, joka aiemmassa tehtävässään palkkasi määräaikaiseen avustajan tehtävään henkilön, joka kertoi, että hän on siirtymässä n. vuoden päästä toiseen määräaikaiseen tehtävään. Siirtyikin; kansanedustajaksi huomattavalla äänimäärällä (eri puolelta maata), ja pian ministeriksi.

Suomeen ei kannata jäädä tuhlaamaan voimavarojaan. Tuo artikkeli nyt viimeistään kertoo jo kaiken sen, minkä olen tiennyt aikoja sitten. Viisaat ymmärtää jättää tän plandian. Varmaan pitää se sota tulla ennen kuin saa itse aikaiseksi. 

Pitäisi siirtyä yleisten kielitutkintojen tyyppiseen systeemiin, jossa tietonsa voi osoittaa päivän mittaisessa tentissä riippumatta koulutustaustasta. Elämme internet-aikaa, jossa tiedon monopoli on murtunut. 

Noloa paljastaa tätä tabuasiaa, mutta lapsilla on pottakoulutus ja koirilla oma koulutuksensa. Vain ihmisillä on opintoja ja vain tietotaito on tärkeää; minulla on sanakirjoja, joista kansi on revennyt irti ja sanakirjoja, joissa kansi on vielä päällä ja molemmat ovat yhtä tärkeitä; tutkintotodistus on se kansi ja tärkeää on se varsinainen sisältö eli sivut, joka on yhtä kuin tieto. 

Yliopisto on myös tottelevaisuuskoe ja hallinnollisten esteratojen on tarkoitus rajoittaa kilpailua, jotta vain pieni osa ihmisistä saisi yrittää samoja työpaikkoja. Kun ihminen on kerran kirskuttanut hampaita X vuotta paperin eteen, hänen pitää työnantajansa vaatimuksesta kertoa sen olleen välttämätöntä ja moni inhoaa ajatusta siitä, että joku voisi osoittaa samat tietotaidot paljon kätevämmin, joten kehä jatkuu pyörimistään sukupolvesta toiselle. 

Mr. Emeritus-perämoottori Jacksfordin yliopistosta, please tear down this wall! Mennään tulevaisuuteen ja mahdollistetaan paperin saaminen muutenkin, kuin keskiajalla keksittyjen tottelevaisuuskokeiden kautta; ilman muuttoa ja koko elämän siirtämistä toiselle paikkakunnalle paperin takia, ilman turhia pääsykokeita, ilman kemiakonflikteja hankalien ihmisten kanssa, ilman kirjaston kirjojen lainaamista sen tiedon takia, minkä saa netistä ja kaikkea muuta ajanhukkaa ja hevonkakkaa, jonka takia moni ihminen on lähtenyt oman käden kautta, koska ei ole kelvannut työelämään edes päteväksi hakijaksi. 

Itseä paremmin koulutettua ei juuri kannata palkata, vanha totuus.

Suomessa vallitsee hillitön kaiken ulkomaalaisen yliarvostus.

Suomalaisen yliopiston läpikäyneenä ja ulkomaillakin olleena uskallan väittää, että suomalainen yliopistokoulutus ei jää opillisesti jälkeen ulkomaalaisista huippuyliopistoiksi nimetyistä yliopistoista. Meillä on koulutus joka asteella maailman kärkeä. Meillä vain aliarvostetaan omaa osaamista. Mikään Harvard ei yksinään tuo lisäarvoa työntekijälle oikeasti.

Haluaisin tietää konkreettisesti, miksi nämä ulkomaiset yliopistot muka kävelevät muiden yliopistojen ohi. Mitä Harvardissa opitaan sellaista, mitä ei muualla opita?

Vierailija kirjoitti:

Riinis x 2 .

Jaa, mikähän mahtaa olla Riiniksen kansainvälinen ura? Hepanhoitoa omalla tallilla.

Entä Riiniksen käymä huippuyliopisto? Näillä kahdella haastatellulla oli mittava YK-ura ja kokemusta kv-pankkisektorilta, joten enpä lähtisi vertaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on maailman eniten korkeasti koulutettuja ihmisiä työttömänä. Viekää osaamisenne ulkomaille, täällä sitä ei arvosteta.

Ei tuo vielä mitään kun osa koraanikoulun käyneistäkin on työelämän ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Itse olen jo miettinyt hakemista naisen nimellä, koska osa työnantajista tuntuu harrastavan positiivista syrjintää :/ 

IT-alalla se on toisin naisena en päässyt haastatteluun mutta kun jätin etunimen pois. Kutsuja tuli ovista ja ikkunoista. Azure platform architect.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vallitsee hillitön kaiken ulkomaalaisen yliarvostus.

Suomalaisen yliopiston läpikäyneenä ja ulkomaillakin olleena uskallan väittää, että suomalainen yliopistokoulutus ei jää opillisesti jälkeen ulkomaalaisista huippuyliopistoiksi nimetyistä yliopistoista. Meillä on koulutus joka asteella maailman kärkeä. Meillä vain aliarvostetaan omaa osaamista. Mikään Harvard ei yksinään tuo lisäarvoa työntekijälle oikeasti.

Haluaisin tietää konkreettisesti, miksi nämä ulkomaiset yliopistot muka kävelevät muiden yliopistojen ohi. Mitä Harvardissa opitaan sellaista, mitä ei muualla opita?

Konkretiaa en tarjoa, mutta oman arveluni kylläkin.

Harvardissa voi kerätä erittäin vaikutusvaltaisen verkoston, koska joka toisella opiskelijalla on taustallaan mahtava suku ja lisää harvardilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Työkaverina oli 10v sitten Lontoossa sijatsevasta maailmalla tunnetusta oppilaitokaesta 4-vuotiselta linjalta valmistunut graafinen suunnittelija.

Suomessa HR:n tädit kohtelivat sitä kuin jotain lähihoitajaa joka on nuorempana piirustellut matikantunneilla vähän jotain omiaan suttupaperille.

Lopulta se pääsi tuohon duuniin ihan tuttavan suosituksesta, kukaan ei tajunnut sen tutkinnosta tai CV:stä mitään.

Ihmettelen, millä meriiteillä rekrytoijat yleensä pääsevät hommaansa, kun eivät tunnu tajuavan oikein mistään mitään.

No minäpä kerron tuttavastani, joka on firmassa HR-päällikkö. Hän aloitti firmassa vuonna nakki ja kirves asiakaspalvelussa, eteni vuosien varrella markkinointiosastolle markkinointiassistentiksi ja sitten -päälliköksi. Koska asiakaspalvelu ja silloinen minimaalinen HR-osasto olivat kaaviossa samaa yksikköä ja yksikön päällikkö tykkäsi kyseisestä naisesta, hän siirtyi HR-assistentiksi. Aikansa siinä oltuaan yleni lopulta HR-kakkospäälliköksi ja kun tämä hänen suojelijansa lähti, niin hänestä tuli päällikkö. Vastaa rekryistä yhdessä kulloisenkin yksikön päällikön kanssa. Eikä mitään koulutusta alalle, ei sit niin minkäänlaista. Yo-merkonomi koulutukseltaan, koulutus 90-luvun alusta. Firma on tässä vaiheessa kasvanut isoksi ja tämä nainen vain siellä huseeraa ja on johtoportaaseen asti noussut. Eka duuni oli siis puhelimeen vastaamista asiakaspalvelussa. Tällä osaamisella pitäisi sit ymmärtää kaiken maailman koulutukset ja työkokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Työkaverina oli 10v sitten Lontoossa sijatsevasta maailmalla tunnetusta oppilaitokaesta 4-vuotiselta linjalta valmistunut graafinen suunnittelija.

Suomessa HR:n tädit kohtelivat sitä kuin jotain lähihoitajaa joka on nuorempana piirustellut matikantunneilla vähän jotain omiaan suttupaperille.

Lopulta se pääsi tuohon duuniin ihan tuttavan suosituksesta, kukaan ei tajunnut sen tutkinnosta tai CV:stä mitään.

Ihmettelen, millä meriiteillä rekrytoijat yleensä pääsevät hommaansa, kun eivät tunnu tajuavan oikein mistään mitään.

No minäpä kerron tuttavastani, joka on firmassa HR-päällikkö. Hän aloitti firmassa vuonna nakki ja kirves asiakaspalvelussa, eteni vuosien varrella markkinointiosastolle markkinointiassistentiksi ja sitten -päälliköksi. Koska asiakaspalvelu ja silloinen minimaalinen HR-osasto olivat kaaviossa samaa yksikköä ja yksikön päällikkö tykkäsi kyseisestä naisesta, hän siirtyi HR-assistentiksi. Aikansa siinä oltuaan yleni lopulta HR-kakkospäälliköksi ja kun tämä hänen suojelijansa lähti, niin hänestä tuli päällikkö. Vastaa rekryistä yhdessä kulloisenkin yksikön päällikön kanssa. Eikä mitään koulutusta alalle, ei sit niin minkäänlaista. Yo-merkonomi koulutukseltaan, koulutus 90-luvun alusta. Firma on tässä vaiheessa kasvanut isoksi ja tämä nainen vain siellä huseeraa ja on johtoportaaseen asti noussut. Eka duuni oli siis puhelimeen vastaamista asiakaspalvelussa. Tällä osaamisella pitäisi sit ymmärtää kaiken maailman koulutukset ja työkokemukset.

Minä tunnen samantyylisen tapauksen. Hän on aloittanut sihteerinä, noussut johdon sihteeriksi ja omia taitojaan railakkaasti yliarvioiden pyrkinyt ja päässyt eräänlaiseksi HR-päälliköksi oman toimen ohella. Osastojen omat rekrytoijat ovat hätää kärsimässä, kun hän haluaa olla mukana haastatteluissa. Se, että hän ei tiedä haettavan henkilön toimenkuvasta mitään, ei estä häntä olemasta äänessä. Hän on luonut itselleen monisatapäisen organisaation vihatuimman ihmisen maineen. Ei siis vähiten pidetyn, vaan vihatuimman.

Koulutukseltaan hän on vanhanmallinen HSO-sihteeri, eli valmistunut viimeistään 90-luvun alussa. (Mutta hänen miehensä on insinööri, kuten hän usein muistaa mainita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa painotetaan liian paljon sitä, että koulutuksen pitäisi aina vastata työtä. Joo se on selvä, että lääkärin tai sairaanhoitajan töitä ei voi tehdä ilman kyseisiä koulutuksia, mutta voisin väittää että esimerkiksi perus toimistohommia voisi tehdä kuka tahansa ihminen.

Kyllä! Itse ylioppilaspohjalta sain tehdä toimistohommia laidasta laitaan, samoin alkeellisia it (siihen aikaan atk) - hommia kun firmat siirsivät tietokantojaan tietokoneille. Opastus hommaan oli "tee näin" ja siihen sitten vastaus oli ok! Matkan varrella opittiin enemmän käytännön työssä. Ei tarvittu ulkopuolisia täsmäkoulutuksia, lupakortteja tai passeja. Työ opetti tekijäänsä.

Näin sen tulisi ollakin. Turha hienostella mitään normaaleja yksinkertaisia paperinpyöritysproseduureja.

Tuollaisia alkeellisia toimistohommia ei vaan nykyisin enää ole. Hyvä esimerkki on esim. sitessa apotti -järjestelmän käyttöönotto. Kyllä siellä lääkärit ja sossut omien töidensä ohella itse siirsivät tiedot vanhemmista järjestelmistä apottiin.

Jep, todella kansantaloudellisesti järkevää teetättää lääkärin 40000e palkalla töitä, jonka joku kesäesa tekisi 1800 eurolla. Mutta turha sitten miettiä miksi terveydenhuoltokustannukset niin pöhöttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän työnantajia. Miksi palkkaisin jonkun huippuyliopiston käyneen tulevan uraohjuksen, joka lähtee heti ensimmäisen tilaisuuden koittaessa pois, kun voin palkata saman ikäisen tradenomin, joka voi viihtyä hommissa useamman vuoden. Kun siis kyse on ihan perinteisistä toimistotöistä.

Jos se työntekijä osoittautuisi hyväksi ja hommat hänelle liian yksinkertaisiksi, niin miksi hänelle ei voisi antaa ylennystä yrityksen sisällä? Miksi pitää olettaa, että kaikki tekevät samaa työtä vuosikymmeniä.

Ylennyksiä ei pidä antaa, vaan vaativammat työt pitää laittaa julkiseen hakuun ja näin saada tehtäviin pätevimmät tekijät. Eikä ruskeakielisintä esimiehen kaveria.