Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Jep. Sopimusten takia ei tarvita lakimiehiä ja tuomareita mihinkään, aika turhia ammatteja ne siis on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut oman alueeni lähikaupan ilmoitustaululle lappusia, lisäksi kerrostaloni ilmoitustaululle. Kukaan ei ole kiinnostunut ainakaan lastenhoidosta, siivouksesta tai pihahommista. Olen kolmekymppinen perheenäiti, eli on kokemusta vähän siitä sun tästä. Sinänsä jännä, asun nimittäin pientalovaltaisella alueella, joten luulisi että edes joku vanhempi ihminen kaipaa apukäsiä? Ehkä ovat liian pihejä sitten, täällä on pitkä ketju siitäkin aiheesta kun iäkkäät vanhemmat eivät suostu ostamaan mitään palveluita...

Eihän niitä luekaan juuri kukaan enää, kun netistä kaiken näkee helpommin.

Käsittääkseni kotitalousvähennyksen saa vain alv-rekisteröityneen toimihan suorituksesta.

Ei kai jonkun köyhän random-ikkunapesijän palkkaa voi verovähennyksiin laittaa?

Taas sitten se köyhä random-ikkunanpesijä luokitellaan yrittäjäksi jos on alv-rek. Vaikuttaa moniin juttuihin elämää huonontavasti ja sekoittavaksi muutaman kympin ikkunanpesu.

Ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta täytyisi sitten olla niin paljon, että sillä eläisi.

Joku satunnainen kerta nimnenomaan potäisi tehdä pimeänä. Ja siitä työn teettäjä ei saa verovähennystä. Eikä ota kuin yrittäjiä siihen hommaan.

Yksi juttu on, että kuka päästää kotiinsa jonkun tuntemattoman random-köyhän? Jonkun pitäisi olla silloin itse läsnä. Tai miten todistat, jos alkaa syyttää, että olet varastanut jotain kun ei ole ketään paikalla.

Mitäs jos se vakuutukseton pimeä random-köyhä tippuu tikkailta ja teloo itsensä?

Kukaan ei korvaa, ei ainakaan työn suorittaja. Köyhä joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Meni näemmä ohi vielä kauempaa kuin miltä ensin näytti.

Oma ei ole sama kuin jonkun toisen oma. Lainattu ei ole oma.

P.S. Tulen huomenna lainaamaan sinun puolisoasi pariksi päiväksi. Sukupuolella ei ole väliä.

Voit ihan vapaasti koittaa lainata puolisoani, hän päättää itse menemisistään ja tulemisistaan sekä tekemisistään. Sinä et nyt tajunnut viestiäni edelleenkään. En ole misään väittänyt, että oma kissa ja toisen hoitokissa olisi sama asia. Kunhan sanoin, että jos ei voi ottaa omaa syystä tai toisesta, siihen on tyytyminen ja pitää etsiä toinen väylä, joka toimii korvikkeena. Esimerkiksi se hoitokissa.

Joten tulit selittelemään juuri siihen kirjoitukseen, jossa todetaan, että toisen lemmikki ei vain ole oma lemmikki eli elämänkumppani? 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin.  Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...

Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.

Pidän tavastasi ajatella.

Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.

Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kotitalousvähennyksen saa vain alv-rekisteröityneen toimihan suorituksesta.

Ei kai jonkun köyhän random-ikkunapesijän palkkaa voi verovähennyksiin laittaa?

Taas sitten se köyhä random-ikkunanpesijä luokitellaan yrittäjäksi jos on alv-rek. Vaikuttaa moniin juttuihin elämää huonontavasti ja sekoittavaksi muutaman kympin ikkunanpesu.

Ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta täytyisi sitten olla niin paljon, että sillä eläisi.

Joku satunnainen kerta nimnenomaan potäisi tehdä pimeänä. Ja siitä työn teettäjä ei saa verovähennystä. Eikä ota kuin yrittäjiä siihen hommaan.

Yksi juttu on, että kuka päästää kotiinsa jonkun tuntemattoman random-köyhän? Jonkun pitäisi olla silloin itse läsnä. Tai miten todistat, jos alkaa syyttää, että olet varastanut jotain kun ei ole ketään paikalla.

Mitäs jos se vakuutukseton pimeä random-köyhä tippuu tikkailta ja teloo itsensä?

Kukaan ei korvaa, ei ainakaan työn suorittaja. Köyhä joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin

Maksamalla palkan palkka.fi kautta saa vähentää sivukulut ja 30% palkasta. Ja tällöin vakuutus on voimassa, vaikkei erikseen alle 1300 euroa palkkoja vuodessa maksava työnantaja sitä edes ottaisi.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin.  Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...

Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.

Pidän tavastasi ajatella.

Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.

Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.

Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.

Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.

Onhan se nyt ihan eri oma kun jonkun toisen kissa. Jutun pointti on juuri se, että on oma. On läsnä kun sitä silittelyä kaipaa ja on tottunut omaan ihmiseen. Siihen on aivan eri tunneside, puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Oletko vilkaissut ketjun aihetta, hyvä "en ole rahapulassa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kotitalousvähennyksen saa vain alv-rekisteröityneen toimihan suorituksesta.

Ei kai jonkun köyhän random-ikkunapesijän palkkaa voi verovähennyksiin laittaa?

Taas sitten se köyhä random-ikkunanpesijä luokitellaan yrittäjäksi jos on alv-rek. Vaikuttaa moniin juttuihin elämää huonontavasti ja sekoittavaksi muutaman kympin ikkunanpesu.

Ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta täytyisi sitten olla niin paljon, että sillä eläisi.

Joku satunnainen kerta nimnenomaan potäisi tehdä pimeänä. Ja siitä työn teettäjä ei saa verovähennystä. Eikä ota kuin yrittäjiä siihen hommaan.

Yksi juttu on, että kuka päästää kotiinsa jonkun tuntemattoman random-köyhän? Jonkun pitäisi olla silloin itse läsnä. Tai miten todistat, jos alkaa syyttää, että olet varastanut jotain kun ei ole ketään paikalla.

Mitäs jos se vakuutukseton pimeä random-köyhä tippuu tikkailta ja teloo itsensä?

Kukaan ei korvaa, ei ainakaan työn suorittaja. Köyhä joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin

Maksamalla palkan palkka.fi kautta saa vähentää sivukulut ja 30% palkasta. Ja tällöin vakuutus on voimassa, vaikkei erikseen alle 1300 euroa palkkoja vuodessa maksava työnantaja sitä edes ottaisi.

Mutt miten on, luetaanko se työn suorittaminen yrittämiseksi?

Miten laki kohtelee sitä köyhää työntekijää.

Ainakin menee silloin tieto verottajalle.

Saattaa sekoittaa elämää enemmän kuin on tuloa työstä jos on tukien tai työttömyyskorvaujsen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täyttää Kelan sähköiset tukihakemukset.

Kirjasto

Luen mielenkiinnosta tätä ketjua. Työskentelen ns. köyhien parissa, siitä kiinnostus.

Vastaisin tuohon kysymykseen asioista, jotka vain köyhät ymmärtävät lainaamalla tuota yllä olevaa viestiä.

Köyhä ymmärtää mistä köyhä puhuu. Ihmiselle jonka ei tarvitse selviytyä taloudellisesti jokaisesta päivästä erikseen, köyhän huolet ovat helposti ratkaistavia, jopa tällä tavalla yhdellä sanalla. Kirjasto.

Mietin tätä omalta kohdaltani. Olen terve, en ole köyhä, olen aika nuorikin vielä, 38-vuotias. Minulla olisi kuitenkin hieman yli 9 kilometrin matka kotoani kirjastoon, eikä reitin varrella ole julkista liikennettä. Jaksaisinko minä edes tämän ikäisenä, terveenä ja kunnolliset kengät ja säänmukaisen vaatteet omistavana kävellä melkein 20 kilometriä säässä kuin säässä kyetäkseni täyttämään lomakkeita ja seuraamaan sähköpostiani jos se on ainoa jäljelle jäänyt keino asia hoitaa? Enpä usko. Miksi siis vaatisimme sellaista muilta? Köyhyyden ei pitäisi olla rangaistus.

T: diakonissa Varsinais-Suomesta

Juuri näin. Köyhien lisäksi vain jotkut köyhien kanssa työtä tekevät, kuten diakonissa, ymmärtävät köyhyyttä. Näillä "kirjasto" ja "hoida toisten kotieläimiä tai leikkaa naapurin nurmikko" -ihmisillä ei ole mitään käsitystä köyhyydestä. Ottaisivat edes pikkuisen selvää, mitä laki sanoo pimeän työn tekemisestä tai yrittäjäksi ryhtymisestä. Sieluni silmin näen mummelit tallaamassa kaduilla ja kujilla ruohonleikkuria perässään vetäen. Ikkunanpesuämpäri varusteineen toisessa kädessä ja eikun ovikelloja soittamaan ja palvelua tarjoamaan. Äkkiä olisi poliisit perässä, varsinkin siellä rikkaitten asujaimistoissa. Köyhien alueilla ei juurikaan leikattavia nurmikoita ole ja jos on , ne leikataan itse, eikä ikkunoita ole varaa muilla pesettää. Verottajan lisäksi kiinteistönhoito- ja siivousfirmatkaan tuskin hyvällä katsoisi näitä köyhiä apostolinkyydillä kulkevia palveluntarjoajia.

Ihan sinne alueen/kunnan someryhmään tai kaupan seinälle lappu ikkunanpesusta ja ruohonleikkuusta. Ja kuka edes pimeänä teettäisi, kun virallisesti hoitamalla saa kotitalousvähennyksellä 30% palkoista alennusta..

Varakkailla on robottileikkurit nykyään, köyhillä eläkeläisillä ei ole varaa ostaa palveluja, ikkunat ovat usein niin korkealla, että ei ole turvallista pestä niitä tikkailta. Itselläni on esim. sen verran tasapainovaikeuksia, että olen kaksi kertaa tippunut tikkailta ja oli tuuria, ettei käynyt kuinkaan. Joo eli kait nämä on niitä seli selejä sitten, mutta kumminkin... ei me muutenkaan eletä enää missään 80-90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Ja näitä sopimuksia valvoo...? Antaako omistaja siis pari hunttia eläinlääkärirahaa ennakkoon, koska kaikissa käymissäni eläinlääkäreissä on pitänyt maksaa heti välittömästi maksut eikä laskua ole ollut mahdollisuutta saada jälkeenpäin maksettavaksi. Ja jos asiakas ei suostu joihinkin ehtoihin jälkikäteen, niin asia kait pitää riitauttaa oikeudessa ja sehän se vasta halpaa lystiä onkin. Jokin olennainen meni minulta varmaan taas ohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kotitalousvähennyksen saa vain alv-rekisteröityneen toimihan suorituksesta.

Ei kai jonkun köyhän random-ikkunapesijän palkkaa voi verovähennyksiin laittaa?

Taas sitten se köyhä random-ikkunanpesijä luokitellaan yrittäjäksi jos on alv-rek. Vaikuttaa moniin juttuihin elämää huonontavasti ja sekoittavaksi muutaman kympin ikkunanpesu.

Ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta täytyisi sitten olla niin paljon, että sillä eläisi.

Joku satunnainen kerta nimnenomaan potäisi tehdä pimeänä. Ja siitä työn teettäjä ei saa verovähennystä. Eikä ota kuin yrittäjiä siihen hommaan.

Yksi juttu on, että kuka päästää kotiinsa jonkun tuntemattoman random-köyhän? Jonkun pitäisi olla silloin itse läsnä. Tai miten todistat, jos alkaa syyttää, että olet varastanut jotain kun ei ole ketään paikalla.

Mitäs jos se vakuutukseton pimeä random-köyhä tippuu tikkailta ja teloo itsensä?

Kukaan ei korvaa, ei ainakaan työn suorittaja. Köyhä joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin

Maksamalla palkan palkka.fi kautta saa vähentää sivukulut ja 30% palkasta. Ja tällöin vakuutus on voimassa, vaikkei erikseen alle 1300 euroa palkkoja vuodessa maksava työnantaja sitä edes ottaisi.

Mutt miten on, luetaanko se työn suorittaminen yrittämiseksi?

Miten laki kohtelee sitä köyhää työntekijää.

Ainakin menee silloin tieto verottajalle.

Saattaa sekoittaa elämää enemmän kuin on tuloa työstä jos on tukien tai työttömyyskorvaujsen varassa.

Yrityksen pitää olla ennakkoperintärekisterissä, eli työn suorittajalla pitää olla y-tunnus. Ja jos tulot jää pieniksi, ei yrittäjä joudu mitään alvejakaan tilittämään.

-eri

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Ja näitä sopimuksia valvoo...? Antaako omistaja siis pari hunttia eläinlääkärirahaa ennakkoon, koska kaikissa käymissäni eläinlääkäreissä on pitänyt maksaa heti välittömästi maksut eikä laskua ole ollut mahdollisuutta saada jälkeenpäin maksettavaksi. Ja jos asiakas ei suostu joihinkin ehtoihin jälkikäteen, niin asia kait pitää riitauttaa oikeudessa ja sehän se vasta halpaa lystiä onkin. Jokin olennainen meni minulta varmaan taas ohi?

taidat trollailla :D Meillä eläinlääkäri antaa aina laskun mukaan, jos vaikka ei ole pankkikorttia mukana (on näinkin käynyt, esim. kun piti lähteä mökiltä käymään eläinlääkärissä). Ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Ehkä meidät sitten tunnetaan tai tiedetään luotettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Ja näitä sopimuksia valvoo...? Antaako omistaja siis pari hunttia eläinlääkärirahaa ennakkoon, koska kaikissa käymissäni eläinlääkäreissä on pitänyt maksaa heti välittömästi maksut eikä laskua ole ollut mahdollisuutta saada jälkeenpäin maksettavaksi. Ja jos asiakas ei suostu joihinkin ehtoihin jälkikäteen, niin asia kait pitää riitauttaa oikeudessa ja sehän se vasta halpaa lystiä onkin. Jokin olennainen meni minulta varmaan taas ohi?

taidat trollailla :D Meillä eläinlääkäri antaa aina laskun mukaan, jos vaikka ei ole pankkikorttia mukana (on näinkin käynyt, esim. kun piti lähteä mökiltä käymään eläinlääkärissä). Ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Ehkä meidät sitten tunnetaan tai tiedetään luotettaviksi.

Itse taas olen parissakin eri eläinlääkärissä saanut lähteä viemään koiraa kotiin sillä aikaa, kun lasku on ollut vakuutusyhtiössä käsiteltävänä. On vain sanottu, että kunhan tulet saman päivän aikana maksamaan. Eikä nämä edes ole missään pikkukaupungissa tapahtunut, vaan toinen oli Helsingissä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut oman alueeni lähikaupan ilmoitustaululle lappusia, lisäksi kerrostaloni ilmoitustaululle. Kukaan ei ole kiinnostunut ainakaan lastenhoidosta, siivouksesta tai pihahommista. Olen kolmekymppinen perheenäiti, eli on kokemusta vähän siitä sun tästä. Sinänsä jännä, asun nimittäin pientalovaltaisella alueella, joten luulisi että edes joku vanhempi ihminen kaipaa apukäsiä? Ehkä ovat liian pihejä sitten, täällä on pitkä ketju siitäkin aiheesta kun iäkkäät vanhemmat eivät suostu ostamaan mitään palveluita...

Mua vähän noi pikahommat kiinnostaisi, mutta ei ole varaa edes menettää vaimoa, joten annetaan olla...

Mutta oikeasti, kyllä tuo mainitsemasi tilanne on todellisuutta nykyaikana, nuo neuvojat elävät ilmeisesti jollain toisella vuosikymmenellä.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.

Ymmärrän, että suomalaisilla on todella huonot sosiaaliset taidot ja tuollaisissa vastauksissa se myös ilmenee. Tosiaan, kuka vain voi ystävystyä suomessa ikärajoista riippumatta. Jos kaipaat elämääsi iäkkäämpää ystävää, niin voit löytää heitä vaikka ystäväpalvelun kautta, tai sitten vaikka vanhainkodeista. Jos tuntuu, että olet tosi hyvä nuorten ja lasten kanssa ja toivoisit elämääsi pienten jalkojen töminää, mutta et jaksa alkaa itse tehdä vauvoja, voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi aikuisystäväksi lapselle. TÄllaisia järjestöjä on suomessakin. Tosin se tosiaan vaatii sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä, joten siihen ei kannata ruveta, jos ei muutenkaan elämästään tunnu selviävän ja vastine kaikkeen on negatiiviseksi kääntäminen. Silloin olet toksinen, eikä sitä pitä levittää eteenpäin. Silloin kannattaakin jäädä määkimään ojansa pohjalle, jonka on itse itselleen kaivanut.