Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Mitä pösilö sä oot??? JOs ei köyhällä ole varaa kissaan, miten olisi mummoon, vaikka sen saisikin ilmaiseksi! Suuri kuluerä se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Ymmärrän, että suomalaisilla on todella huonot sosiaaliset taidot ja tuollaisissa vastauksissa se myös ilmenee. Tosiaan, kuka vain voi ystävystyä suomessa ikärajoista riippumatta. Jos kaipaat elämääsi iäkkäämpää ystävää, niin voit löytää heitä vaikka ystäväpalvelun kautta, tai sitten vaikka vanhainkodeista. Jos tuntuu, että olet tosi hyvä nuorten ja lasten kanssa ja toivoisit elämääsi pienten jalkojen töminää, mutta et jaksa alkaa itse tehdä vauvoja, voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi aikuisystäväksi lapselle. TÄllaisia järjestöjä on suomessakin. Tosin se tosiaan vaatii sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä, joten siihen ei kannata ruveta, jos ei muutenkaan elämästään tunnu selviävän ja vastine kaikkeen on negatiiviseksi kääntäminen. Silloin olet toksinen, eikä sitä pitä levittää eteenpäin. Silloin kannattaakin jäädä määkimään ojansa pohjalle, jonka on itse itselleen kaivanut.
Lopetapa sitten se negatiivinen määkiminen ja etsi itsellesi sopivampi ketju. Tuossa vieressä on menossa esimerkiksi "Mikä Forrest Gumpin hahmon diagnoosi voisi olla?", joka voisi sopia sinulle kuin nenä päähän. Kipin kapin nyt sinne.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Mitä pösilö sä oot??? JOs ei köyhällä ole varaa kissaan, miten olisi mummoon, vaikka sen saisikin ilmaiseksi! Suuri kuluerä se silti on.
Paljonko mummo maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin. Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...
Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.
Pidän tavastasi ajatella.
Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.
Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.
Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.
Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.
Mutta mun ideassahan nuo mummot ja kissat ovat mummottomien ja kissattomien hoidettavina eivätkä töissä. Toki maalla kissa saa itse pyydystää hiiriä, jos haluaa, mutta erillistä rahapalkkaa siitä ei tarvitse kissalle maksaa, menee ihan ruokapalkalla tuokin. Riippuu kuitenkin hieman judirisesta sopimuksesta tapauskohhtaisesti mitä kukin tekee vai tekeekö mitään. Kohta minun tarvitsee laskuttaa sinua, jos vielä jatkan näitä päteviä neuvojani..
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täyttää Kelan sähköiset tukihakemukset.
Kirjasto
Luen mielenkiinnosta tätä ketjua. Työskentelen ns. köyhien parissa, siitä kiinnostus.
Vastaisin tuohon kysymykseen asioista, jotka vain köyhät ymmärtävät lainaamalla tuota yllä olevaa viestiä.
Köyhä ymmärtää mistä köyhä puhuu. Ihmiselle jonka ei tarvitse selviytyä taloudellisesti jokaisesta päivästä erikseen, köyhän huolet ovat helposti ratkaistavia, jopa tällä tavalla yhdellä sanalla. Kirjasto.
Mietin tätä omalta kohdaltani. Olen terve, en ole köyhä, olen aika nuorikin vielä, 38-vuotias. Minulla olisi kuitenkin hieman yli 9 kilometrin matka kotoani kirjastoon, eikä reitin varrella ole julkista liikennettä. Jaksaisinko minä edes tämän ikäisenä, terveenä ja kunnolliset kengät ja säänmukaisen vaatteet omistavana kävellä melkein 20 kilometriä säässä kuin säässä kyetäkseni täyttämään lomakkeita ja seuraamaan sähköpostiani jos se on ainoa jäljelle jäänyt keino asia hoitaa? Enpä usko. Miksi siis vaatisimme sellaista muilta? Köyhyyden ei pitäisi olla rangaistus.
T: diakonissa Varsinais-Suomesta
Juuri näin. Köyhien lisäksi vain jotkut köyhien kanssa työtä tekevät, kuten diakonissa, ymmärtävät köyhyyttä. Näillä "kirjasto" ja "hoida toisten kotieläimiä tai leikkaa naapurin nurmikko" -ihmisillä ei ole mitään käsitystä köyhyydestä. Ottaisivat edes pikkuisen selvää, mitä laki sanoo pimeän työn tekemisestä tai yrittäjäksi ryhtymisestä. Sieluni silmin näen mummelit tallaamassa kaduilla ja kujilla ruohonleikkuria perässään vetäen. Ikkunanpesuämpäri varusteineen toisessa kädessä ja eikun ovikelloja soittamaan ja palvelua tarjoamaan. Äkkiä olisi poliisit perässä, varsinkin siellä rikkaitten asujaimistoissa. Köyhien alueilla ei juurikaan leikattavia nurmikoita ole ja jos on , ne leikataan itse, eikä ikkunoita ole varaa muilla pesettää. Verottajan lisäksi kiinteistönhoito- ja siivousfirmatkaan tuskin hyvällä katsoisi näitä köyhiä apostolinkyydillä kulkevia palveluntarjoajia.
Ihan sinne alueen/kunnan someryhmään tai kaupan seinälle lappu ikkunanpesusta ja ruohonleikkuusta. Ja kuka edes pimeänä teettäisi, kun virallisesti hoitamalla saa kotitalousvähennyksellä 30% palkoista alennusta..
Varakkailla on robottileikkurit nykyään, köyhillä eläkeläisillä ei ole varaa ostaa palveluja, ikkunat ovat usein niin korkealla, että ei ole turvallista pestä niitä tikkailta. Itselläni on esim. sen verran tasapainovaikeuksia, että olen kaksi kertaa tippunut tikkailta ja oli tuuria, ettei käynyt kuinkaan. Joo eli kait nämä on niitä seli selejä sitten, mutta kumminkin... ei me muutenkaan eletä enää missään 80-90-luvulla.
vanhempani ovat varakkaita eikä heillä ole robottileikkuria eikä tule. piha on rinnetontti ja nurmikko on siellä muutamassa erillisessä läntissä. pitäisi ostaa robottileikkuri jokaiselle pihaosiolle, koska he eivät jaksa alkaa siirtelemään merkkinauhoja leikkuria varten. niinpä ostavat nurtsinleikkuupalveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
Itse ainakin olisin enemmän kuin mielissäni, jos joku tuttu oma-aloitteisesti tarjoutuisi ottamaan koirani hoitoon. Ei ole helppoa itse kysellä sellaista palvelusta vaikka olisikin siitä valmis myös maksamaan.
Ja tuo nyt oli täysin typerä kommentti hölmöistä huuteluista ja mankumisesta, kertoo vain sinun omasta asenneongelmastasi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
se on teidän defenssimekanisminne, vähän kuin rokotekriittisillä defenssinä on väittää kaikenlaisia höpöväitteitä rokotteista. varakkaat voivat hyvinkin ymmärtää köyhien arkea. Moni varakas on lähtöisin köyhistä oloista.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Ymmärrän, että suomalaisilla on todella huonot sosiaaliset taidot ja tuollaisissa vastauksissa se myös ilmenee. Tosiaan, kuka vain voi ystävystyä suomessa ikärajoista riippumatta. Jos kaipaat elämääsi iäkkäämpää ystävää, niin voit löytää heitä vaikka ystäväpalvelun kautta, tai sitten vaikka vanhainkodeista. Jos tuntuu, että olet tosi hyvä nuorten ja lasten kanssa ja toivoisit elämääsi pienten jalkojen töminää, mutta et jaksa alkaa itse tehdä vauvoja, voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi aikuisystäväksi lapselle. TÄllaisia järjestöjä on suomessakin. Tosin se tosiaan vaatii sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä, joten siihen ei kannata ruveta, jos ei muutenkaan elämästään tunnu selviävän ja vastine kaikkeen on negatiiviseksi kääntäminen. Silloin olet toksinen, eikä sitä pitä levittää eteenpäin. Silloin kannattaakin jäädä määkimään ojansa pohjalle, jonka on itse itselleen kaivanut.
Nuo ovat ilmeisesti juuri niitä asioita, joita vain oikeasti köyhät tajuavat?
Mähän annoin juuri hyviä neuvoja köyhille mummojen hankintaan, miksi pidät minua negatiivisena ja toksitiivisena vai mikä se oli ihmisenä? Et sinä minua tunne, en ole edes laktatiivinen tai laktoositon, nyt tuli suru köyhän puseroon tuntemattoman haukuista, yhyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Mitä pösilö sä oot??? JOs ei köyhällä ole varaa kissaan, miten olisi mummoon, vaikka sen saisikin ilmaiseksi! Suuri kuluerä se silti on.
Paljonko mummo maksaa?
Esimerkissä sen voi varastaa ilmaiseksi. Mutta mummot syö, tarvitsee lääkkeitä ja virikkeitä ja vaippoja. Ei mummon elättäminen ole halpaa! Paljon kalliinpaa kuin kissojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.
No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..
Joko tajusit?
Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.
Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Eikun ihan on köyhän saamattomuudesta mummottomuuskin kiinni. Kuka vain voi käydä "adoptoimassa" mummoja vaikka vanhustentaloista. Yöllä kommandopipopäässä murtautuu ikkunasta ja nappaa mummon mukaansa. Saa kuule ihan itte valita mieluisan. Mummon voi kuskata naapurilta varastetuilta kottikärryillä kotiinsa ja kunhan muistaa vähän ruokkia vaikka perunasosetta tai puuroa ja vaihtaa vaipat säännöllisesti niin siinä sinulle kivaa hoidettavaa ja seuraa. Ihan turha aina narista mitä ei voi ja mitä voi tehdä, se on vain korvien välistä kiinni ja köyhän mielikuvituksettomuutta kaikki negatiivisuus.
Mitä pösilö sä oot??? JOs ei köyhällä ole varaa kissaan, miten olisi mummoon, vaikka sen saisikin ilmaiseksi! Suuri kuluerä se silti on.
Ei ne potut mahdottomia maksa kaupassa, kissanruoka on kalliimpaa. Toki pitää muistaa varas.. eikun siis hankkia ne mummon lääkkeet samalla sieltä hoitopaikasta, paljon rauhoittavaa, niin elämä varamummon kanssa on ihan helppoa. Taas naita köyhän selityksiä, kun mikään ehdotus ei kelpaa. Tulee tässä väkisinkin toksitiiviseksi itse kukin.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin. Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...
Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.
Pidän tavastasi ajatella.
Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.
Enhän mä voi koko liikeideaani sepustaa täällä kaikille, muuten joku kateellinen varakas kokoomuslainen tulee ja varastaa bisneksen itselleen. Mutta sen verran voin neuvoa, että muistakaa kouluttaa itsenne juristiksi, ennen kuin alatte mihikään hoitojuttuihin, ettei tule sitten ongelmia.
Sinun liikeideasi on valitettavasti ollut käytössä jo pitkään. Osa vuokratyöfirmoista ihan varmasti toimittaa väliaikaisiin työsuhteisiin myös kissoja ja mummoja, jos tarvetta on.
Korjaan vähän viimeistä virkettäsi: muistakaa kouluttaa itsenne hyväksi juristiksi. Olen aikoinani istunut vastaajana riita-asiassa ja vieläkin ihmettelen sitä, miten sitkeästi vastapuolen kokematon ja vauhtisokea asianajaja puhui minun pussiini.
Mutta mun ideassahan nuo mummot ja kissat ovat mummottomien ja kissattomien hoidettavina eivätkä töissä. Toki maalla kissa saa itse pyydystää hiiriä, jos haluaa, mutta erillistä rahapalkkaa siitä ei tarvitse kissalle maksaa, menee ihan ruokapalkalla tuokin. Riippuu kuitenkin hieman judirisesta sopimuksesta tapauskohhtaisesti mitä kukin tekee vai tekeekö mitään. Kohta minun tarvitsee laskuttaa sinua, jos vielä jatkan näitä päteviä neuvojani..
Voi ei... Eikö me voitaisi sopia jonkinlaisesta bilateraalimallista? Kirjoitin juuri tuonne ylemmäs, että minulla on kolmen eri ammatin taidot, mutta joudun olosuhteiden vuoksi olemaan käyttämättä niitä. Pitäisi vain löytää se kolmas osapuoli, se hyvä juristi, joka tekisi meille sopimuksen, jottei kumpikaan pääse jekuttamaan.
Sinulla taisi muuten olla niitä vanhoja autoja. Voisin tulla niitä silittelemään. Eiväthän ne omiani tietysti ole, mutta...
Oikeasti köyhä tajuaa, että ei kannata omistaa mitään, minkä Kela voi edellyttää realisoimaan rahaksi toimeentulotukea hakiessa. Tämmösiä omistuksia on esim. oma kämppä tai auto. Ei kannata omistaa mitään, niin toimeentulotuelle jos pääsee ei tarvitse maksaa muuta kuin puhelinlasku. Lääkkeet saa hakea ilmaiseksi apteekkisitoutumuksella, kaikki erilliset sähkölaskut, vesilaskut, lastenhoitolaskut, läkärissäkäyntilaskut jne. kaikki voi lähettää Kelan maksettavaksi. Ja siis köyhähän et ole jos omistat jotain, jolla on rahallista arvoa. Ennenkuin oot myyny sen ja käyttänyt rahat elämiseen. Sitten olet köyhä, kun sulla ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.
Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä te ootte nääs."
missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.
Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.
Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.
se on teidän defenssimekanisminne, vähän kuin rokotekriittisillä defenssinä on väittää kaikenlaisia höpöväitteitä rokotteista. varakkaat voivat hyvinkin ymmärtää köyhien arkea. Moni varakas on lähtöisin köyhistä oloista.
Saiskos saman suomeksi kiitos? Höpöväitteet rokotteista on jotain defenssiä ja liittyy aiheeseen miten?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti köyhä tajuaa, että ei kannata omistaa mitään, minkä Kela voi edellyttää realisoimaan rahaksi toimeentulotukea hakiessa. Tämmösiä omistuksia on esim. oma kämppä tai auto. Ei kannata omistaa mitään, niin toimeentulotuelle jos pääsee ei tarvitse maksaa muuta kuin puhelinlasku. Lääkkeet saa hakea ilmaiseksi apteekkisitoutumuksella, kaikki erilliset sähkölaskut, vesilaskut, lastenhoitolaskut, läkärissäkäyntilaskut jne. kaikki voi lähettää Kelan maksettavaksi. Ja siis köyhähän et ole jos omistat jotain, jolla on rahallista arvoa. Ennenkuin oot myyny sen ja käyttänyt rahat elämiseen. Sitten olet köyhä, kun sulla ei ole mitään.
Muuten olet oikeassa, mutta toimeentulotuki ei ole mikään automaattinen maksaja. Mikä tahansa hakemus voidaan hylätä.
Minulla on Y-tunnus, mutta yritykseni lopetettiin vuosia sitten. Tästä huolimatta TE-virkailija kehotti minua olemaan noudattamatta edellisen aktiivimallin kehotusta tehdä satunnaisia työsuorituksia työmarkkinatuen leikkaamisen estämiseksi. Minun oli valittava kahdesta vaihtoehdosta:
a) en tee satunnaisia töitä, joten työmarkkinatukeani leikataan
b) teen satunnaisia töitä ja otan sen riskin, että TE-toimisto katsoo minun palanneen yrittäjäksi.
Ensimmäinen aktiivimalli on kuopattu, mutta periaate elää. Minulla on taidot kolmen ammatin harjoittamiseen, mutta karenssien ja harkinta-aikojen pelossa minun on pysyttävä toimettomana.