Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Nasar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
tiedätkö että yllättävän iso osa suomalaisista ei ymmärrä sanaa
juridiikka ollenkaan. se kuullostaa lähinnä pelottavan vieraan
kuuloiselta vaikkapa verratuna sanoihin puuro, pirtti, mustavalko-tv jne jne
Onko suomi sinun äidinkielesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.
Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.
ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten täyttää Kelan sähköiset tukihakemukset.
Kirjasto
Luen mielenkiinnosta tätä ketjua. Työskentelen ns. köyhien parissa, siitä kiinnostus.
Vastaisin tuohon kysymykseen asioista, jotka vain köyhät ymmärtävät lainaamalla tuota yllä olevaa viestiä.
Köyhä ymmärtää mistä köyhä puhuu. Ihmiselle jonka ei tarvitse selviytyä taloudellisesti jokaisesta päivästä erikseen, köyhän huolet ovat helposti ratkaistavia, jopa tällä tavalla yhdellä sanalla. Kirjasto.
Mietin tätä omalta kohdaltani. Olen terve, en ole köyhä, olen aika nuorikin vielä, 38-vuotias. Minulla olisi kuitenkin hieman yli 9 kilometrin matka kotoani kirjastoon, eikä reitin varrella ole julkista liikennettä. Jaksaisinko minä edes tämän ikäisenä, terveenä ja kunnolliset kengät ja säänmukaisen vaatteet omistavana kävellä melkein 20 kilometriä säässä kuin säässä kyetäkseni täyttämään lomakkeita ja seuraamaan sähköpostiani jos se on ainoa jäljelle jäänyt keino asia hoitaa? Enpä usko. Miksi siis vaatisimme sellaista muilta? Köyhyyden ei pitäisi olla rangaistus.
T: diakonissa Varsinais-Suomesta
Juuri näin. Köyhien lisäksi vain jotkut köyhien kanssa työtä tekevät, kuten diakonissa, ymmärtävät köyhyyttä. Näillä "kirjasto" ja "hoida toisten kotieläimiä tai leikkaa naapurin nurmikko" -ihmisillä ei ole mitään käsitystä köyhyydestä. Ottaisivat edes pikkuisen selvää, mitä laki sanoo pimeän työn tekemisestä tai yrittäjäksi ryhtymisestä. Sieluni silmin näen mummelit tallaamassa kaduilla ja kujilla ruohonleikkuria perässään vetäen. Ikkunanpesuämpäri varusteineen toisessa kädessä ja eikun ovikelloja soittamaan ja palvelua tarjoamaan. Äkkiä olisi poliisit perässä, varsinkin siellä rikkaitten asujaimistoissa. Köyhien alueilla ei juurikaan leikattavia nurmikoita ole ja jos on , ne leikataan itse, eikä ikkunoita ole varaa muilla pesettää. Verottajan lisäksi kiinteistönhoito- ja siivousfirmatkaan tuskin hyvällä katsoisi näitä köyhiä apostolinkyydillä kulkevia palveluntarjoajia.
Kaupn ilmoitustaulun kautta tulevat työt ovat pimeää työtä vasta sitten, jos niitä ei ilmoita verottajalle. Jos palkkiot menevät tietyn rajan yli, pitää myös maksaa veroa. Jos jäävät tietyn rajan alle, silti pitää niistä ilmoittaa verottajalle, mutta veroa niistä ei mene.
Olen laittanut oman alueeni lähikaupan ilmoitustaululle lappusia, lisäksi kerrostaloni ilmoitustaululle. Kukaan ei ole kiinnostunut ainakaan lastenhoidosta, siivouksesta tai pihahommista. Olen kolmekymppinen perheenäiti, eli on kokemusta vähän siitä sun tästä. Sinänsä jännä, asun nimittäin pientalovaltaisella alueella, joten luulisi että edes joku vanhempi ihminen kaipaa apukäsiä? Ehkä ovat liian pihejä sitten, täällä on pitkä ketju siitäkin aiheesta kun iäkkäät vanhemmat eivät suostu ostamaan mitään palveluita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.
Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.
ja niin edelleen.
Jokaisessa mainitsemassasi kohdassa on tulkinnanvaraisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin voi ulkoiluttaa naapurin koiraa tai hoitaa.. Ei onnistu köyhältä kuitenkaan?
Lapsilla ei ole vielä tarpeeksi älyä ajatella, mitä kaikkea koiran kanssa voi huonolla tuurilla tapahtua ulkoilutuksen aikana. Tuolloin vastuu on mielestäni koiran omistajalla, joka koiransa on lasten käsiin antanut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsetkin voi ulkoiluttaa naapurin koiraa tai hoitaa.. Ei onnistu köyhältä kuitenkaan?
Ei ainakaan tämän palstan köyhiltä. Heiltä ei onnistu minkäänlainen taloudellinen ajattelu tai toiminta säästämisen suhteen. Aina löytyy joku tekosyy miksi ei voi vaikka vaihtaa halvempaan kahviin. Ties vaikka pulu tulee ja kakkaa kahviin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.
Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.
ja niin edelleen.
Jokaisessa mainitsemassasi kohdassa on tulkinnanvaraisuutta.
höpöhöpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!
Kyllä jääkaapissasi on oltava edes pakastelokero. En todellakaan usko, etteikö olisi. Lisäksi jos asut vuokralla, on vuokranantajan hankittava edes jonkinlainen pakastin, joka kuuluu kodin perusvarusteisiin.
Olen yli 20 vuotta vuokrannut asuntoa, eikä missään sanota, että pakastin pitää olla. Sitä ei asunnossa myöskään ole, eikä kukaan vuokralainen ole sitä myöskään sinne pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Meni näemmä ohi vielä kauempaa kuin miltä ensin näytti.
Oma ei ole sama kuin jonkun toisen oma. Lainattu ei ole oma.
P.S. Tulen huomenna lainaamaan sinun puolisoasi pariksi päiväksi. Sukupuolella ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin. Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...
Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.
Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.
Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.
Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.
Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.
En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.
nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.
Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).
Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.
Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.
Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.
Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.
Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.
Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.
sivusta
Niin sitten ei tarvita mitään vakuutuksiakaan? Jos se näin varmuudella toimii, niin mikä ettei sitten... Saako niitä sopimuksia jostain valmiina vai laaditaanko ne jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.
ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.
Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.
Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena. Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.
Meni näemmä ohi vielä kauempaa kuin miltä ensin näytti.
Oma ei ole sama kuin jonkun toisen oma. Lainattu ei ole oma.
P.S. Tulen huomenna lainaamaan sinun puolisoasi pariksi päiväksi. Sukupuolella ei ole väliä.
Voit ihan vapaasti koittaa lainata puolisoani, hän päättää itse menemisistään ja tulemisistaan sekä tekemisistään. Sinä et nyt tajunnut viestiäni edelleenkään. En ole misään väittänyt, että oma kissa ja toisen hoitokissa olisi sama asia. Kunhan sanoin, että jos ei voi ottaa omaa syystä tai toisesta, siihen on tyytyminen ja pitää etsiä toinen väylä, joka toimii korvikkeena. Esimerkiksi se hoitokissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut oman alueeni lähikaupan ilmoitustaululle lappusia, lisäksi kerrostaloni ilmoitustaululle. Kukaan ei ole kiinnostunut ainakaan lastenhoidosta, siivouksesta tai pihahommista. Olen kolmekymppinen perheenäiti, eli on kokemusta vähän siitä sun tästä. Sinänsä jännä, asun nimittäin pientalovaltaisella alueella, joten luulisi että edes joku vanhempi ihminen kaipaa apukäsiä? Ehkä ovat liian pihejä sitten, täällä on pitkä ketju siitäkin aiheesta kun iäkkäät vanhemmat eivät suostu ostamaan mitään palveluita...
Paikkakunnan Facebook -ryhmä toiminnee parhaiten. Ja toki tuttujen kautta löytyy parhaiten.
Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.
Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.
Tuosta tulikin hyvä idea köyhien vaihtopalvelulle, jossa voisi esim. vaihtaa vanhan söpön vähähoitoisen mummon vastaavaan pieneen vähänälkäiseen koiraan, mummo sisäsiisti, joten samaa toivotaan koiraltakin. Määräaikaisvaihtoja tai vuokrauksiakin voisi olla, eli vaikka kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan...
Nyt mä rikastun tällä mun uudella liikeidealla ja sitten voin tulla tänne köyhiä solvaamaan ja leuhkimaan paremmuuttani.
Pidän tavastasi ajatella.
Yksi kysymys kuitenkin jäi: tarkoittaako "kissa kesäksi käytettyä pakastinta vastaan" sitä, että pakastimen omistaja antaa pakastimen ja saa kissan, vai sitä, että hän antaa pakastimen ja saa vastineeksi kissalle oleskelupaikan kesäksi? Tämä on kirjattava hyvin tarkasti sopimuspaperiin, jottei löydä itseään käräjiltä.
tiedätkö että yllättävän iso osa suomalaisista ei ymmärrä sanaa
juridiikka ollenkaan. se kuullostaa lähinnä pelottavan vieraan
kuuloiselta vaikkapa verratuna sanoihin puuro, pirtti, mustavalko-tv jne jne