Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

En kiertele kirpputoreja enkä katso kaupan ilmoitustauluja.Mistä käytetystä tavarasta on kysyntää tai tarvetta? Onko netissä ostetaan palstoja? Ajattelin laittaa myyntiin jotain. Ei minulla,ole mitään design tavaraa myytävänä. Ei taida kelvata oh huonekalut koska pitää aina saada uutta Ikeaa ja iso tv. Ongelma on puhelin numero, jota ei kannattaisi laittaa julki koska tulee häirintä soittoja.

Koska maailman kauppa on pysähdyksissä tai ainakin hidastanut tulee puuteta jostain ja EUssa se on itse aiheutettua.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

se on teidän defenssimekanisminne, vähän kuin rokotekriittisillä defenssinä on väittää kaikenlaisia höpöväitteitä rokotteista.   varakkaat voivat hyvinkin ymmärtää köyhien arkea. Moni varakas on lähtöisin köyhistä oloista.

No ainakin tämän palstan perusteella hyvin harvalla varakkaammalla on mitään ymmärrystä köyhien elämästä. Joten voit tunkea ne defenssisi sinne, mihin aurinko jne....

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

Ja koska sinulla on, kaikilla muillakin on, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kotitalousvähennyksen saa vain alv-rekisteröityneen toimihan suorituksesta.

Ei kai jonkun köyhän random-ikkunapesijän palkkaa voi verovähennyksiin laittaa?

Taas sitten se köyhä random-ikkunanpesijä luokitellaan yrittäjäksi jos on alv-rek. Vaikuttaa moniin juttuihin elämää huonontavasti ja sekoittavaksi muutaman kympin ikkunanpesu.

Ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta täytyisi sitten olla niin paljon, että sillä eläisi.

Joku satunnainen kerta nimnenomaan potäisi tehdä pimeänä. Ja siitä työn teettäjä ei saa verovähennystä. Eikä ota kuin yrittäjiä siihen hommaan.

Yksi juttu on, että kuka päästää kotiinsa jonkun tuntemattoman random-köyhän? Jonkun pitäisi olla silloin itse läsnä. Tai miten todistat, jos alkaa syyttää, että olet varastanut jotain kun ei ole ketään paikalla.

Mitäs jos se vakuutukseton pimeä random-köyhä tippuu tikkailta ja teloo itsensä?

Kukaan ei korvaa, ei ainakaan työn suorittaja. Köyhä joutuu vielä suurempiin vaikeuksiin

Maksamalla palkan palkka.fi kautta saa vähentää sivukulut ja 30% palkasta. Ja tällöin vakuutus on voimassa, vaikkei erikseen alle 1300 euroa palkkoja vuodessa maksava työnantaja sitä edes ottaisi.

Mutt miten on, luetaanko se työn suorittaminen yrittämiseksi?

Miten laki kohtelee sitä köyhää työntekijää.

Ainakin menee silloin tieto verottajalle.

Saattaa sekoittaa elämää enemmän kuin on tuloa työstä jos on tukien tai työttömyyskorvaujsen varassa.

No ei tietenkään lueta, koska työnantajana toimii kotitalous. Toimeentulotuessakin on se 150 euron raja, jonka voi tienata ilman tuen muutosta. Ainakin sen verran kannattaa tehdä hommia.

Vierailija kirjoitti:

Smarketin Rainbow vadelmakääretorttu 1,49 eur on erikoisherkkuni kun rahatilanne sen sallii n. kerran kuussa.

Kannattavampaa leipoa itse.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan vinkkinä niille, joilla ei vuokrakämpässä pakastinta ole eivätkä jostain syystä ole sellaista osanneet itselleen vaatia/hankkia. Pakastimia saa ihan oikeasti jollain kympillä tai jopa ilmaiseksi kun ei ne uutenakaan maksa paljon mitään.

PS: Pakastin ei myöskään paina käytännössä mitään, eli sen voi tarpeen vaatiessa kuljettaa vaikka jalan kotiin jos muita vaihtoehtoja ei ole. (Ei tietenkään arkkupakastinta, mutta pienemmän kyllä)

Ei näitä kannata neuvoa, näille kymppi on mahdoton summa säästettäväksi eikä ilmaistavaroita kyetä hakemaan itse vaikka nokkakärryllä. Oikeasti suurin osa tällä palstalla valittavista on todella saamattomia.

Nokkakärry? Kerroppas, mistä köyhä nokkakärryn hankkii? Ei mulla ollut ennen yhtään sellaista kaveria, jolla ois nokkakärry ollut. Nyt ois varaa ostaa se milloin vain. Mutta silloin kun ei ollut varaa ees pölynimuriin, niin ei siinä helkutti vie nokkakärryjä osteltu.

Itse olen lainannut postista ja kirjastosta ilmaiseksi. Kysyvä voi saada.

T. Oma-aloitteinen köyhä

Facebookin puskaryhmät ja roskalavatkin on ihan otollisia paikkoja kysyä jos joltain onnistuisi avittaa kuljettamisessa vaikka työmatkan ohessa tai jos olisi lainata välineitä.

Olen nähnyt näitä kyselyitä ja suorittanut näitä ilmaiskuljetuksia huomattavasti useammin kuin olisin nähnyt täällä syrjäkylillä jonkun kantavan pakastinta selässään kilometritolkulla. Vaikka ensialkuun voikin tuntua nololta mennä kyselemään voiko joku ilmaiseksi ajella X pituisen matkan jonkun huonekalun tai kodinkoneen kanssa ovelle niin eipä tuo ole ihmeellisemmin minun elämääni vaikuttanut vaikka olen joskus töistä tullessa tuonut naapurin mummelille kaapin mukanani, kun liki sama matka tulee ajettua joka tapauksessa.

Nokkakärryjenkin lainaaminen on onnistunut kun muuten tuntuu vähän tyhmältäkin että ne vaan pölyttyy häkkivarastossa muuttojen välillä ikuisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

se on teidän defenssimekanisminne, vähän kuin rokotekriittisillä defenssinä on väittää kaikenlaisia höpöväitteitä rokotteista.   varakkaat voivat hyvinkin ymmärtää köyhien arkea. Moni varakas on lähtöisin köyhistä oloista.

No ainakin tämän palstan perusteella hyvin harvalla varakkaammalla on mitään ymmärrystä köyhien elämästä. Joten voit tunkea ne defenssisi sinne, mihin aurinko jne....

len nähnyt tällä palstalla montakin varakkaan ihmisen kommenttia, jossa kertoo miten köyhästä lähti ja miten sen teki

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Ohis. Tuolla ketjun alkupäässä joku moitiskeli minua kaverittomuudesta. En muista, millaisia ikäviä ominaisuuksia hän minulle keksi, mutta kuulemma niiden vuoksi saan syyttää vain itseäni siitä, ettei kukaan kuskaile minua autollaan ilmaiseksi.

Minä en ole sosiaalinen perhonen vaan kotihiiri. Töissä olin aivan toisenlainen, koska se oli työni edellytys, ja hyvinä aikoina todella näytin positiivisen puoleni, jonka olen aikaa sitten kuopannut. Minulla ei ollut hyvinäkään aikoina kovin monta tuttavaa, koska viihdyin vapaa-ajat itsekseni. En osannut haalia ympärilleni kavereita vain sen vuoksi, että olisi sitten verkosto, josta ammentaa apua tarvittaessa.

Nyt, kun köyhyys on vienyt minusta mehut monellakin tavalla, on silkka mahdottomuus, että menisin jonnekin puistonpenkille tekemään tuttavuutta - vaikkei kohde sitä tietäisikään, minä tietäisin, että motiivini on vain pakastimenkantajan löytäminen. Siis kuvaannollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

jos on sopimus  - jos vaikkapa vastapuoli on jättänyt maksamatta sen mitä sopimuksessa lukee - niin se on vain läpihuutojuttu, kun se käy kiertämässä oikeuden kautta. tuossa siis haettaisiin oikeudelta velvoittavaa päätöstä sopimuksessa mainitun summan maksamiseksi. kun oikeus sitten toteaa, että maksu on suoritettava, se lätkäisee siihen päälle viivästyskorot ja tarvittaessa laittaa sen ulosottoon. koko hommassa voi oikaista sitten niinkin, että laittaa jonkun perintäyhtiön asialle. Jos tekee itse, oppii ja ohjeet löytyy netistä. se hakemus maksaa jotain (muistaakseni) 80 euroa ja lopulta sitten se maksamatta jättänyt osapuoli maksaa. ja tämä koskaa tosiaan vain yksinkertaisia juttuja, joista näkee selvästi mitä pitäisi maksaa ja miksi perusteluineen. olen itse käynyt tuollaisen prosessin läpi eikä se niin vaikeaa ollut. aikaa siinä meni. eikä ollut kyse lemmikin hoidosta, vaan erään laitteen vuokrasta.

Aina välillä kuulee kun joku sanoo, että köyhällä vaan ei ole varaa maksaa etukäteen ja saada korvausta tai säästöä jälkikäteen.

Ei ollut kyseenalaistanut tuota mutta tuli kyllä syvä ymmärrys siinä vaiheessa kun 2v työttömyyden aikana ja päätteeksi kaikki säästöt oli laitettu muutaman sadan autoon (ilman sitä ei olisi työhaastatteluihinkaan päässyt) ja sinä päivänä sen tankkaamiseen että pääsi töihin. (Toki vielä muutin töiden perässä kauas tutuista seuduista joten ei tuttuja lähialueilla.)

Ja ekalla työviikolla se kottero hajosi tien poskeen ja vakuutusyhtiön hinauspalvelu vain iloisesti totesi että no mutta teillähän on hyvä tilanne: 50€ omavastuun jälkeen kunhan lähetätte kuitit meille niin korvaamme taksikyydin tienposkesta kotiin ja omavastuun ylittävä raha tulee alle viikossa takaisin.

Tililläni oli tuolloin 2,73€, palkkaan 3 viikkoa ja kotiin tuon tien penkalta 20 kilometriä. Ei vakuutusyhtiön aspan ilouutiset paljoa lohduttanut.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Ohis. Tuolla ketjun alkupäässä joku moitiskeli minua kaverittomuudesta. En muista, millaisia ikäviä ominaisuuksia hän minulle keksi, mutta kuulemma niiden vuoksi saan syyttää vain itseäni siitä, ettei kukaan kuskaile minua autollaan ilmaiseksi.

Minä en ole sosiaalinen perhonen vaan kotihiiri. Töissä olin aivan toisenlainen, koska se oli työni edellytys, ja hyvinä aikoina todella näytin positiivisen puoleni, jonka olen aikaa sitten kuopannut. Minulla ei ollut hyvinäkään aikoina kovin monta tuttavaa, koska viihdyin vapaa-ajat itsekseni. En osannut haalia ympärilleni kavereita vain sen vuoksi, että olisi sitten verkosto, josta ammentaa apua tarvittaessa.

Nyt, kun köyhyys on vienyt minusta mehut monellakin tavalla, on silkka mahdottomuus, että menisin jonnekin puistonpenkille tekemään tuttavuutta - vaikkei kohde sitä tietäisikään, minä tietäisin, että motiivini on vain pakastimenkantajan löytäminen. Siis kuvaannollisesti.

googlailepa netistä hakusanoilla vaihdantatalous tai aikapankki. Sinunkaltaisillesi voisi nuo tavat auttaa löytämään vaikka sitten kuljetusapua. Olen itsekin erakkokotihiiri, tai en ihan erakko, sillä nautin läheisistä ja kumppanista ja heidän seuastaan, mutta muuten en kaipaa sosiaalisia kontankteja. Jos ei olisi läheisia, niin varmasti etsisin noiden kautta kuljetusavut itselleni, jos sellaisia tarvitisisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhä tajuaa, että ei kannata omistaa mitään, minkä Kela voi edellyttää realisoimaan rahaksi toimeentulotukea hakiessa. Tämmösiä omistuksia on esim. oma kämppä tai auto. Ei kannata omistaa mitään, niin toimeentulotuelle jos pääsee ei tarvitse maksaa muuta kuin puhelinlasku. Lääkkeet saa hakea ilmaiseksi apteekkisitoutumuksella, kaikki erilliset sähkölaskut, vesilaskut, lastenhoitolaskut, läkärissäkäyntilaskut jne.  kaikki voi lähettää Kelan maksettavaksi. Ja siis köyhähän et ole jos omistat jotain, jolla on rahallista arvoa. Ennenkuin oot myyny sen ja käyttänyt rahat elämiseen. Sitten olet köyhä, kun sulla ei ole mitään.

Muuten olet oikeassa, mutta toimeentulotuki ei ole mikään automaattinen maksaja. Mikä tahansa hakemus voidaan hylätä.

Ei sitä hakemusta hylätä, jos henkilöllä ei oikeasti ole mitään omistuksia eikä tuloja. Se laskelman teko ei ole rakettitiedettä todellakaan ja ihan maallikkokin osaa laskea, onko oikeutettu toimeentulotukeen. Jos laskelman mukaan on tuloja tai omistuksia sen verran, että ne ylittää tietyn rajan ja toimeentulotuki hylätään, niin tällöin tällä ihmisellä on kyllä varallisuutta, mutta ei elämänhallintaa käyttää sitä ja tällöin henkilö vaan nyt yksinkertaisesti "elää yli varojensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhä tajuaa, että ei kannata omistaa mitään, minkä Kela voi edellyttää realisoimaan rahaksi toimeentulotukea hakiessa. Tämmösiä omistuksia on esim. oma kämppä tai auto. Ei kannata omistaa mitään, niin toimeentulotuelle jos pääsee ei tarvitse maksaa muuta kuin puhelinlasku. Lääkkeet saa hakea ilmaiseksi apteekkisitoutumuksella, kaikki erilliset sähkölaskut, vesilaskut, lastenhoitolaskut, läkärissäkäyntilaskut jne.  kaikki voi lähettää Kelan maksettavaksi. Ja siis köyhähän et ole jos omistat jotain, jolla on rahallista arvoa. Ennenkuin oot myyny sen ja käyttänyt rahat elämiseen. Sitten olet köyhä, kun sulla ei ole mitään.

Muuten olet oikeassa, mutta toimeentulotuki ei ole mikään automaattinen maksaja. Mikä tahansa hakemus voidaan hylätä.

Ei sitä hakemusta hylätä, jos henkilöllä ei oikeasti ole mitään omistuksia eikä tuloja. Se laskelman teko ei ole rakettitiedettä todellakaan ja ihan maallikkokin osaa laskea, onko oikeutettu toimeentulotukeen. Jos laskelman mukaan on tuloja tai omistuksia sen verran, että ne ylittää tietyn rajan ja toimeentulotuki hylätään, niin tällöin tällä ihmisellä on kyllä varallisuutta, mutta ei elämänhallintaa käyttää sitä ja tällöin henkilö vaan nyt yksinkertaisesti "elää yli varojensa".

Voi olla oikeus toimeentulotukeen, mutta se ei estä sitä, etteikö aivan oikeutetuilta näyttäviä hakemuksia hylättäisi. Esimerkiksi minulta hylättiin äskettäin hakemus, jonka sosiaalityöntekijä kehotti tekemään ja kertoi hyväksyvänsä heti sen saavuttua. Hakemus päätyi sattumalta aivan toisen henkilön käsittelyyn, ja tämä hylkäsi sen muitta mutkitta. Jollei minulla olisi ollut apunani tuota omaa virkailijaa, en olisi osannut väittää vastaan, jos edes olisin hoksannut tehdä koko hakemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

missä universumissa sinä oikein elät? Ainakin omat tuttuni ovat sekä helpottuneet, että iloisia siitä, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi hoitamaan heidän lemmikkejään. En ole rahapulassa, joten en pyydä siitä mitään maksua, nautin vain lemmikeistä ja kun oma kissa kuoli 20-vuoden ikäisenä pari vuotta sitten, en ole vielä kyennyt ottamaan uutta lemmikkiä tilalle, joten hoitolemmikit toimivat minulle korvikkeena.

Joskus ihmettelen tällä palstalla olevien ihmisten negatiivista ajatusmaailmaa. Tuntuu että elämän valo on valittaminen siitä miten huonosti asiat ovat omassa elämässä, sen sijaan että lähtisi ratkaisemaan niitä ja hankkimaan edes jostain iloa.

Elän oikeasti köyhän universumissa, joka poikkeaa aika paljon teidän rahapulattomien universumista. Opettelisit vaikka luetunymmärtämistä, niin olisit tajunnut asian jo aiemmista viesteistä, joissa on kerrottu mm., että ei-köyhät eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä köyhien arkea.

Olen eri, mutta sä näytät puhuvan ihan sivusta. Ja nyt tuossakin oli paljon sanoja, mutta ei yhtään asiaa.

No väännetään sitten rautalangasta, kun uuslukutaidottomuus jyllää  täälläkin vahvana. Eli köyhällä harvemmin on enää ketään sellaisia tuttuja, jotka matkustelisivat tai muutoin tarvitsisivat kissan tai koiran hoitajaa. Ja jos jollain köyhän tutulla olisikin kissa tai koira, niin heillä ei ole varaa maksaa hoidosta palkkaa vaikka hoitajaa joskus tarvitsisivatkin..

Joko tajusit?

Sittenhän voi lähteä etsimään uusia ystäviä ja laajentaa tuttavapiiriä.

Sehän on köyhälle helppoa kuin heinän teko. Et ole tainnut pahemmin tätä ketjua köyhän arjesta lueskella? Kukapa varakas ei tosiaan haluaisi randomia köyhää kaverikseen? Paljon kaikkia paikkoja, joissa köyhät ja ei-köyhät tapaavat henkilökohtaisuuksiaan jutustellen? Polkupyöräilemään ja selkään kyltti: "Kaivataan varakkaita tuttavia!"? Eiku hei feseen ilmoitus, miksen heti älynnyt, (Siks ku mä oon köyhä eli tyhmä ja saamaton laiskimus)

Minulla on köyhiä ystäviä enkä näe siinä mitään outoa.  ystävystyimme aikoinaan kirjastossa, kun istahdin kuumana päivänä penkille hänen viereensä ja aloimme jutella säästä ja viilennyskeinoista. Siitä se lähti. Yksi toinen köyhä on naapurini, jonka kanssa ollaan noissa piireissä tutustuttu ja ystävystytty. Käymme usein kaikenlaisissa ilmaistapahtumissa. Hän osaa löytää sellaisia mitkä minuakin kiinnostaa ja kun käyttää aikaansa niiden etsimiseen, niin minä vastavuoroissesti tarjoan meille matkat (eli mennään autollani). Kuten näet: voi tutustua ihmisiin noin vain. Pitää vain itse osata olla avoin ja sosiaalinen.

Miten sinusta ystävyyden esteenä olisi varakkuus/köyhyys tai miten sinusta vain varakkaalla ihmisellä voi olla lemmikkejä? Ei ystävyys lompakkoon katso.

 Ei varmaan kenenkään selässä kylttiä ole tulotasostaan, eikä tarvitsekaan, koska ystävyys ei lompakkoa katso.

Ja koska sinulla on, kaikilla muillakin on, vai mitä?

tuo on vain mielesi luomaa harhaa: en väittänyt noin.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

Tämä on taas ihan Kummelikamaa tosiaan. Täytyisi hankkia ystäviä siksi, että saisi hoitaa heidän lemmikkejään. Ja tietysti vielä sellaisia ystäviä, jotka olisivat siitä valmiita maksamaankin. Entä jos ei halua ystäviä? Haluaa vain sen lemmikin?

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on esitetty, että jollei ole varaa pitää koiraa tai kissaa, voi ottaa hoitoon toisten kissoja tai ulkoiluttaa toisten koiria. Totta kai voi, mutta toisen lemmikki ei ole oma lemmikki, siis elämänkumppani.

Sama pätee kaikkeen, joka voi olla omaa tai jonkun muun omaa. Sille, joka kaipaa omia isovanhempia, on ihan turha tulla selittämään, että saat käydä työntelemässä pyörätuolissa meidän mummoa silloin, kun me ei viitsitä.

on kylläkin tieteellisesti todettu, että esim. lemmikin silittäminen vähentää masennusoireilua eikä lemmikin tarvitse olla oma.

ps. Omat mummoni kuolivat kun olin parikymppinen ja sen jälkeen "adoptoin" itselleni uuden mummon. Hän oli yksinäinen vanhus, jonka luona kävin ihan vain siitä ilosta, että sain taas elämääni ikäihmisen. Heillä on joskus hyviä näkökulmia asioihin. Ystävystyimme ja olemme edelleen ystäviä. Ei varmastikaan ole sama kuin omat isoäitini, mutta lähelle pääsee ja iloa tuotamme toisillemme puolin toisin. Toisinaan lapsneikin käyvät häntä ilahduttamassa ja joskus menemme pienille autoajeluille. Hän ei jaksa pitkään autossa istua, mutta tykkä autoilusta, niin miksi en sitä hänelle tekisi. Saan samalla itse kuulla uskomattoman hauskoja juttuja tästä paikkakunnasta.

Ja noin meni asian ydin ohi kaukaa ja kaaressa.

Ei mennyt. Sinulla ei vain taida olla taitoa ymmärtää lukemaasi. Pointti oli se, että jos ei voi tehdä asiaa x, sitä ei pidä jäädä suremaan, vaa hankkia asia y, joka toimii korvikkeena.  Jos et voi pitää omaa kissaa, yritä päästä hoitamaan tuttujesi kissoja. Niihinkin voi luoda suhteen. Elämässä täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla, jotka käteen jaetaan. Turha vinkua toisen korttikättä.

Toi nyt on ihan pimeetä toimintaa mennä kiertelemään tuttujen luona mankumassa kissanhoitokeikkaa. Jotain Kummeli kamaa. Ei olisi varmaan paljon tuttuja sen jälkeen. Ei tosin oikeasti köyhällä niitä tuttuja juurikaan enää ole muutenkaan, varsinkaan sellaisia, jotka tarvitsisivat lemmikin hoitajaa.

Näen sieluni silmissä jonkun Heikki Silvennoisen näköisen hahmon huutelemassa kerrostalon pihalla, että "Panokset kovenee! Jos ette nyt heti anna kissojanne tai koirianne hoidettavaksi niin mä kirjoitan teistä Vauvapalstalle miten p**koja ja muka köyhiä  te ootte nääs."

Tämä on taas ihan Kummelikamaa tosiaan. Täytyisi hankkia ystäviä siksi, että saisi hoitaa heidän lemmikkejään. Ja tietysti vielä sellaisia ystäviä, jotka olisivat siitä valmiita maksamaankin. Entä jos ei halua ystäviä? Haluaa vain sen lemmikin?

Tietenkään köyhänä et sitä hanki, en minäkään, vaikka haluaisin. En myöskään todellakaan hanki ystäviä, mistään syystä. Yhä vähemmän siedän ihmisiä, lemmikki olisi kiva.

No ei kyllä mulla ollut pakastinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.

Ette ole ikinä kuulleet kirjallisesta sopimuksesta (tämä on kaikille teille, jotka kauhistelette ettei voi koskaan tietää milloin taivas tippuu niskaan ja lemmikin omistaja suuttuu)? Kun minä otan jonkun lemmikin hoitoon pidemmäksi aikaa, tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan kaikesta. Sellainen on juridisesti sitova asiakirja. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia (en ole eläinhoitolayrittäjä, asun pienellä paikkakunnalla ja koska teen töitä kotoa käsin, hoidan samalla toisten lemmikit). Kirjallinen sopimus pitää tehdä kaikista sellaisista asioista, joissa on vähintään kaksi osapuolta ja edes potentiaalinen mahdollisuus väärinymmärryksille. Kirjallisen sopimuksen hyviä puolia on sekin, että ei tarvitse turvautua muistiin ja tulkitojen mahdollisuus on vähäinen.

sivusta

Sopimukset ovat tosiaan näppäriä niin kauan, kun kumpikin osapuoli ymmärtää sopimuksen samalla tavalla ja pitää sopimuksesta kiinni.

Siksi sopimukset kirjoitetaan taiten. Ei: "kissa hoidetaan hyvin" Kyllä: kissalle annetaan aamulla ruokaa x, päivällä ruokaa y ja illalla ruokaa z. Juomavesi vaihdetaan kahdesti päivässä. Kissaa leikitetään siten ja täten x kertaa päivässä vähintään x minuutin ajan. Jos kissa sairastuu, ensin otetaan yhteyttä omistajaan, puhelinnumero se ja se. Jos kissa loukkaantuu vakavasti, kissa viedään eläinlääkärille z, jos eläinlääkäri z ei voi ottaa vastaan, päivystävälle eläinlääkärille.

ja niin edelleen.

Mutta jos sitä ei noudata, vaikka kuinka olisi taiten kirjoitettu? Onko varaa mennä oikeuteen Suomessa?! Jos julkista oikeusavustajaa odotat, niin moni sopimus ehtii palaa takassa.

jos on sopimus  - jos vaikkapa vastapuoli on jättänyt maksamatta sen mitä sopimuksessa lukee - niin se on vain läpihuutojuttu, kun se käy kiertämässä oikeuden kautta. tuossa siis haettaisiin oikeudelta velvoittavaa päätöstä sopimuksessa mainitun summan maksamiseksi. kun oikeus sitten toteaa, että maksu on suoritettava, se lätkäisee siihen päälle viivästyskorot ja tarvittaessa laittaa sen ulosottoon. koko hommassa voi oikaista sitten niinkin, että laittaa jonkun perintäyhtiön asialle. Jos tekee itse, oppii ja ohjeet löytyy netistä. se hakemus maksaa jotain (muistaakseni) 80 euroa ja lopulta sitten se maksamatta jättänyt osapuoli maksaa. ja tämä koskaa tosiaan vain yksinkertaisia juttuja, joista näkee selvästi mitä pitäisi maksaa ja miksi perusteluineen. olen itse käynyt tuollaisen prosessin läpi eikä se niin vaikeaa ollut. aikaa siinä meni. eikä ollut kyse lemmikin hoidosta, vaan erään laitteen vuokrasta.

Tuskin monella köyhällä ei tuollaisia voimavaroja alkaa käymään jotain oikeustaistelua kissanhoidon takia.

Kuten on sanottu, köyhälle ei saa tapahtua vahinkoja.

Jos saan 20 euroa viikon kissanhoidosta ja kissan omistaja ei sitä jostain syystä maksa en varmana lähde tuohon rumbaan.

Säästän ne hyvin pienet henkiset voimavarani johonkin muuhun.

Haluan valita taisteluni ja en todellakaan lähde hoitamaan vieraiden ihmisten elläimiä. Saan siitä melko varmasti harmia paljon enemmän kuin ne pienet roposet.

En keikuta omaa venettäni yhtään enempää.

Kuten jo tästäkin keskustelupalstasta on huomattu Suomessa on hyvin paljon omituisia ja kovin oudosti ajattelevia sekä toimivia ihmisiä. Etten sanoisi jotkut ovat jopa pelottavan outoja.

En todellakaan ota riskiä, että joku hoitamani eläimen omistaja on yksi heistä.

Vain oikeasti köyhä tajuaa mistä puhun.