Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Tänään on hyvä päivä. Jostain syystä tilille oli ilmestynyt 2, 77 euroa PayPal- maksuna. En tosin tiedä, että miksi. Oletan, että se on palautus tilillä olleista rahoista, en ole käyttänyt tiliä kuin kerran kymmenen vuotta sitten. Saan nyt makkaraa tai jotakin kaupasta, mistä ruoka tälle päivälle. Iloitsen jokaisesta säästettyä kolikostakin.
Viime viikolla löysin plussakorttini, jota en ole käyttänyt vuosiin. Tajusin, että siellä voi olla rahaa ja olikin, 7 euroa. Voi riemun päivää, ostin kalaa koko rahalla, tein keiton ja nautin kolme päivää. Jälkeenpäin tajusin, ehkä olisi pitänyt ostaa onki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.
Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.
ihan höpöjä puhut. Molemmat vanhempani kasvoivat köyhässä perheessä ja vaurastuivat itse. Meillä, heidän lapsillaan, ei ollut mitään käsitystä vanhempiemme varallisuudesta. Ei saatu kultalusikoita, ei etelänmatkoja, ei käyty edes laskettelemassa suomen hiihtokeskuksissa. Olen ylpeä vanhemmistani, että tekivät noin. (ei saatu edes viikko- tai kuukausirahaa, kuten monen köyhemmän perheen lapset saivat) Kun muutin pois kotoa, muutin omilleni, en saanut vanhemmiltani asuntoa opiskelupaikkakunnalta, eivät kustantaneet edes muuttoautoa, vaan sain lainata isän autoa, jolla ajoin sitten muutokuormani kanssa. (aijoo, ajokortin maksoivat, kuten kiakkien muidenkin koulukaverieni vanhemmat). Minäkin sitten tein itse rahani. missään vaiheessa en ole voinut ajatella, että ei hätää, vaikka tulisi konkurssi, äiti/isi auttaa.
Se perintö, jonak varakkaiden vanhempien lapset saavat ei ole niinkään varmaa. Oletko ajatellut, että nykypäivänä ihmiset elävät helposti 100-vuotiaiksi, joten kun se "lapsi" on saamassa perintöään, hän on mitä luultavimmin ollut eläkkeellä jo pitkään. Tai kuollut. Että vaikka minäkin tässä olen varakkaiden vanhempien lapsi, niin eipä ole näkynyt vanhempieni rahoja minun tililläni. En myöskään ole perustanut elämääni sen varalle, että saan sitten perintönä omaisuuden. Se olisi hullua. Kaikkea voi myös heidän omaisuudelleen tapahtua. Luonnonkatastrofit voivat viedä puut, tuli voi tuhota asunnot, pörrsi voi sukeltaa niin pahasti että sijoitusten arvon nousua takaisin pitää odottaa kymmeniä vuosia jne. Nykyisin vanhemmat voivat myös sulkea jonkun lapsistaan ulos perinnöstä testamentein ja muine verosuunnittelullisin keinoin. Minä en tiedä vanhempieni ajatuksia siitä kuka saa perintönsä. Ehkä he jättävätkin kaiken lapsenlapsilleen. Meillä ei puhuta raha-asioista, ei ole koskaan puhuttu muuten kuin, että vanhempani ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa ja ymmärtämään sen arvon sekä sen miten sitä hoidetaan.
Kaikki rahat, joita minulla on, on itse ansaittuja. Omat lapseni eivät hekään saa minulta mitään kultareunustettuja passeja rikkaiden lasten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?
Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.Eläkkeistä ja työttömyyspäivärahoista maksetaan aina paljon isommat verot kuin palkasta. 11,5% eläkkeestä on pieni vero. Työmarkkinatuesta menee 20% ja ansiosidonnaisesta taitaa mennä jopa 25%.
No niin, pieni ja pieni. Eläkkeeni on jotain 1200 brutto.
Ja esimerkiksi asumistuki lasketaan bruttotuloista.
Kyllä vero syö pienestä eläkkeestä kuitenkin oman osuutensa pois muista elämiseen menevistä kuluista.
Eläkkeestä ei saa verotukseen oikeastaan mitään vähennyksiä. Kotitalousvähennystä ei voi hyödyntää kun ei ole varaa mitään siihen oikeuttavaa asiaa ensin itse maksaa.
Toimeentulotuessa työssä käyvälle annetaan 150 euron tulovähennys. Eläkkeellä sitä vähennystä ei ole.
Eli jos on sama palkka tai sama eläke, niin palkkatyössä oleva saa tt-tukea laskennallisesti 150 euroa enemmän.
Tätä nyt ajoin takaa, tajuan sen, että maksan 11,5 % sen laskennallisen kaavan mukaan miten se on eläkkeeni mukaan laskettu.
Jos työmarkinatuessa on vero 20 % niin se korreloituu tt-tuella. Koska melko usein työmarkkinatuella elävä joutuu hakemaan tt-tuea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.
Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.
Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.
Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.
Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona. Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta. Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea. Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))
Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta, jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon. Ei se leimaa ihmistä.
Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.
Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.
Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.
Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.
"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.
Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".
Se EI ole vastaava tilanne.
Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.
Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus. Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko. Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa. Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.
Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas. Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.
Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.
Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa.
Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.
Tuli tähän mieleen oma kokemus asiasta. Joskus vuosia sitten olimme äitini kanssa kaupassa ja meillä myös raha vähissä. Ostimme melko paljon ja koko ajan jännitimme riittääkö rahat. Äitini vahtasi vaan sitä "kassan hinta riviä" ja minä pakkasin tavaroita. No, rahat onneksi riittivät, mutta jouduimme maksamaan sekä kortilla, että rahalla. Kauppa melko pieni ja meillä ostoksia aika paljon sekä vain yksi kassa. No lopputulos oli se, että jonossa takamme olleet alkoivat huutelemaan, että heillä on kiire ja kestää liian kauan yms. Moni sanoi samaa. Muistan vielä yhden jo varmaan 40-vuotiaan naisen kasvot edelleen, kun sieltä vihaisena huuteli. Ja tämä kassa ei sanonut mitään. Tuntui vähän jopa itse suhtautuvan ikävästi siihen, kun "teimme" jonoa. Sen jälkeen jokainen kerta, kun kaupassa kävin tuli tuo mieleen. Olen muutenkin vähän jännittynyt esim kaupassa ja en tykkää ihmisjoukosta. Tuossa kaupassa oli ikävää käydä sen kaiken jälkeen.
Joskus ostin isovanhemmille jotain heidän rahallaan ja maksoin omat ostokset kortilla. Silloinkin tuo sama ilmiö toistui ja kassakaan ei pitänyt siitä, että meni liikaa aikaa ja jonoa kertyi. Taas samaa ihmisten "kiirettä" ja valitusta. Jouduin sanomaan isovanhemmille etten voi heidän ostoksiaan enää ostaa samalla. Oli vielä pitkä matka kauppaan, etten voinut käydä toistamiseen. Lopulta ratkaisin asian niin, että jos minulla oli enemmän rahaa niin maksoin isovanhempien ruoat tililtäni ja he antoivat sitten käteisellä maksun minulle. Oikeastaan tämä oli ainoa kauppa missä ikäviä ihmisiä. Myöhemmin muutin toiseen maakuntaan ja olen saanut maksaa rauhassa. Jäi silti pieni pelko mieleen etten vaan ole liian hidas. Maksan itse mieluummin käteisellä kuin kortilla niin tiedän ja muistan tarkkaan rahani.
Tästä tuli mieleeni nuoruuteni ensimmäinen myyjän-pesti, kirjakaupassa. Sattumalta kuulin jossain radio-ohjelmassa paniikkihäiriöstä kärsivän ihmisen haastattelun: hän kertoi, että joinain päivinä joutuu ottamaan rauhoittavan lääkkeen voidakseen edes lähteä ulos, kaupassakäynti ei tahdo onnistua millään. Tarina herätti, en voi tietää asiakkaista mitään, ja jollekin voi olla kova pala saapua paikalle tai kysyä neuvoa. Yritin näyttää helposti lähestyttävältä, välillä kysyin, että voinko auttaa, vai haluaako asiakas vain katsella... Sen semmoista.
Onneksi minun suosimissani ruokakaupoissa, keskisuuressa kaupungissa, on mukavat ja jämptit kassat: kukaan ei hosu, ja jonossahuutelijat hiljennetään. Minä puolestani tarjoan pakkausapua vanhemmille mummuille ja papoille, jos samaan aikaan pakkaillaan ja näyttää siltä, että he hätääntyvät tavaroidensa kanssa. Usein se rauhallinen jutustelu kasseja pakatessa rauhoittaa tilanteen, eikä kukaan sure ja mieti mahdollisia mulkoilijoita. Rahapula ei siis ole ainoa seikka, mikä kauppareissua voi hankaloittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on hyvä päivä. Jostain syystä tilille oli ilmestynyt 2, 77 euroa PayPal- maksuna. En tosin tiedä, että miksi. Oletan, että se on palautus tilillä olleista rahoista, en ole käyttänyt tiliä kuin kerran kymmenen vuotta sitten. Saan nyt makkaraa tai jotakin kaupasta, mistä ruoka tälle päivälle. Iloitsen jokaisesta säästettyä kolikostakin.
Viime viikolla löysin plussakorttini, jota en ole käyttänyt vuosiin. Tajusin, että siellä voi olla rahaa ja olikin, 7 euroa. Voi riemun päivää, ostin kalaa koko rahalla, tein keiton ja nautin kolme päivää. Jälkeenpäin tajusin, ehkä olisi pitänyt ostaa onki.
Jaa, mää ostin pakasteseitä, josta tulee mielestäni parempi soppa kuin lohesta. Ongin kesäisin, mutta kyllä se on paremminkin harrastus, ei mato-ongella niin suuria saaliita tule, että sillä juuri merkitystä olisi, mutta ajankulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen."
Tämäkin on varmaan totta, mutta jos esim omia vanhempiani katsoo niin heillä ei ollut mahdollisuutta opiskella. Töihin joutuivat jo nuorina. Äitini tosin yritti hieman opiskella, mutta ns duunari alaa. Sen jälkeen olikin pitkiä aikoja työtön. Kävi vielä hoitalan koulutuksen vanhempana, että pääsisi töihin. Olikin liian "vanha" ja ei kaupungissa päässyt töihin. Muutti muualle ja sai pienessä kunnassa töitä. Silti jos katsoo perheemme elämää niin ei rikastumaan olla päästy. Monesti taistelua moni asia. Vanhemmat elivät toisaalta yli varojensa lainojen muodossa. Selvisimme yhden asunnon ostosta ja saivat velkoja pois. Sitten isä päätti, että nyt muutetaan kaupunkiin. Sitten uusi talo ja uudet velat. Niistä ei sitten selvittykään ja äiti jäi työttömäksi. Onneksi talo myytiin viimein ja sai velat pois ja raha riitti juuri kattamaan kaiken. En saanut perinnöksi velkaa. Tässä tietysti huono esimerkki elämästä, mutta näin moni varattomampi ei edes työnteolla rikastu. Pitäisi osata myös elää niin tarkasti jos on vähän rahaa. Meidätkin olisi pelastanut se, että olisimme jääneet sinne maalle ja ainakin talo rahoista olisi jäänyt myytäessä jotain käteen. Isäni päätös vaikutti paljon kaikkeen ja suuri virhe ottaa enää lainaa.
Nyt isäni saa eläkettä 1400 euroa, kun on ollut ainakin 50 vuotta töissä. Äitini tulee saamaan ehkä 1000 euroa, kun on ollut (työttömyydestäkin johtuen) vaan 20 vuotta töissä. Näin pieni palkka ei kerrytä eläkettä. Tosin kirjoitan tämän nyt niin, että ymmärrän virheemme ja sen, että moni köyhä ei voi ostaa koskaan taloa tai ei saa edes lainaa. Tajuan sen ja ymmärrän, että monella paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?
Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.
Mistä ihmeestä tämä nyt tuli? Mulla on bruttopalkka päälle 2000e/kk ja maksan veroa 17 %. Yleensä saan vähän takaisinkin. Työkaverilla prosentti taisi olla 14 huitteilla, tosin hänellä pienempi palkka ilman kokemuslisiä ym mitä mulla on. Muutenkin turha mielestäni kitistä eläkkeestä tai työttömyysetuuksista otettavista veroista, ne kun tulevat tilille ilman että pistää rikkaa ristiin. Lisäksi eläkeläiset todennäköisesti myös sairastavat jo enemmän, eli käyttävät palvelujakin enemmän. Sietää siitä veroja vähän maksaakin. Eikä kannata alkaa jaanaamaan siitä että " on tehty töitä 100 vuotta ja minulle kuuluu kyllä korotus eläkkeeseen eikä veroja mistään ja lääkkeet pitäs nyt saada ilmaiseksi ja hoitotarvikkeet tuotava ovelle myös ku minä oon tämän maan rakentanu itte" Työttömille vinkiksi: siivoushommia löytyy niin paljon kuin jaksaa tehdä. Vai oliko se nyt niin että siivous kuuluu jollekin muulle , ei minulle? Kyllä olette hauskoja, ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö yhteiskunnan palveluja itse kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?
Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.Mistä ihmeestä tämä nyt tuli? Mulla on bruttopalkka päälle 2000e/kk ja maksan veroa 17 %. Yleensä saan vähän takaisinkin. Työkaverilla prosentti taisi olla 14 huitteilla, tosin hänellä pienempi palkka ilman kokemuslisiä ym mitä mulla on. Muutenkin turha mielestäni kitistä eläkkeestä tai työttömyysetuuksista otettavista veroista, ne kun tulevat tilille ilman että pistää rikkaa ristiin. Lisäksi eläkeläiset todennäköisesti myös sairastavat jo enemmän, eli käyttävät palvelujakin enemmän. Sietää siitä veroja vähän maksaakin. Eikä kannata alkaa jaanaamaan siitä että " on tehty töitä 100 vuotta ja minulle kuuluu kyllä korotus eläkkeeseen eikä veroja mistään ja lääkkeet pitäs nyt saada ilmaiseksi ja hoitotarvikkeet tuotava ovelle myös ku minä oon tämän maan rakentanu itte" Työttömille vinkiksi: siivoushommia löytyy niin paljon kuin jaksaa tehdä. Vai oliko se nyt niin että siivous kuuluu jollekin muulle , ei minulle? Kyllä olette hauskoja, ei voi muuta sanoa.
Itse olet hassu. Tuliko parempi mieli kun pääsit vähän avautumaan? Toivottavasti tuli. Ei tarvi mennä pilaamaan muita ketjuja sitten enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.
Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.
Höpö höpö, turhaa lasten leimaamista. Minä olin köyhä kun sain lapseni, tein pätkätöitä ja olin pitkiä jaksoja työttömänä. Yksinhuoltajakin. Monen alan tutkinnot suoritettu opintolainalla jota maksoin 10v pois. Oma lapseni pärjäsi koulussa hyvin, ei tehnyt koskaan läksyjä kotona ala-asteen jälkeen, kuunteli koulussa. Pääsi ammattikouluun, kesätöihin. Sitten heti ammattikorkeakouluun ja harjoittelun jälkeen vakityöpaikkaan. Nyt on melkein 4000€/kk tulot. Oma talo, perhe jne. Puhutaan aika usein rahasta ja kannustan sijoittamaan joka kuukausi. Säästävät myös lapsille.
Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen.
Kommentoit vain ääripäitä mutta niiden välillä on monta erilaista tilannetta. Avaintermi on "taloustaidot" eli miten sitä rahaa käyttää, meneekö kaikkien mielitekojen perässä. Minä elän edelleen/taas työmarkkinatuella, monisairaana, mutta miten hienolta tuntuu seurata oman lapsen elämää, tuntee onnistuneensa lapsen kasvatuksessa edes jossain asiassa.
Minusta viestissäsi on ihmeellisintä se ettet ymmärrä kuinka hyvä tuuri lapsellasi on käynyt. Hän on pärjännyt koulussa, päässyt opiskelemaan, saanut töitä yms. Moni jää jo johonkin matkalle. Ei pääse opiskelemaan tai töihin. Voi sairastua. Ihmettelen ettet itse sairaana ja köyhänä ymmärrä tätä, että lapsesi olisi voinut saada saman tien kuin sinäkin. Tietysti ymmärrän työn teon merkityksen ja omat valinnat, mutta luulisi köyhän ymmärtävän, että elämässä on monta seikkaa mitkä voivat mennä pieleen. Uskon, että olet kasvattanut lapsesi hyvin, en kiellä sitä ja hyvä, että hän pärjää. Se on vaan niin, että esim pitkäaikaistyöttömyyttä, sairastumista, köyhyyttä yms ei taloustaidoilla pelasteta. Tietysti helpotetaan elämää ja eletään niin, että pärjätään mutta suuria muutoksia ei niin vaan tehdäkään. Luulisi, että ymmärrät sen jos olet itse edelleen siinä tilanteessa. Silti hyvä, että lapsellesi kävi hyvin. Moni ei vaan silti nouse köyhyydestä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirpputorilla kävin äsken, rahapäivänä taas. Ihanaa: ostin pussilakanat, tyynyliinat ja kaksi täkkiä, olivat vieläpä laadukkaita. Hinta yht. 15 euroa! :) Ollaan paleltu ohuissa täkeissä jo pari talvea, nyt löytyi hyvät petivaatteet. Lakanat Gudrun Sjöden, näyttävät kerran-pari pestyiltä, toki vanhaa mallistoa, mutta tod. tukevaa, kivan värikästä puuvillaa.. ;) Täkit Familon, tuoksahtivat juuri pestyiltä ja olivat vielä omassa pussissaan siististi.
- t. iloinen köyhä - ainakin tänään (ja tiedoksi, kyllä tein 'lutikkatarkastuksen' huolellisesti!)
Itse löysin taas uuden talon joka maksoi 10 euroa. Oli kyllä vähän kallis, mutta todella hyväkuntoinen niin päätin tuhlata ja ostaa sen. Edellinen maksoi 6 euroa ja alkaa olemaan rikki jo. Minulla oikeastaan melkein kaikki vaatteet kirppikseltä. Kengät ovat aina vaikea juttu, kun niitä ei oikein löydy ja yritän ostaa uutena. Onneksi omani kestävät hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.
Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.
Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eläkkeeni on todella pieni, veroprosentti on 0. Työkyvyttömyyseläke.
En saa tt-tukea. Näillä siis mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.
Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.
Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.
Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.
Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona. Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta. Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea. Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))
Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta, jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon. Ei se leimaa ihmistä.
Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.
Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.
Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.
Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.
"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.
Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".
Se EI ole vastaava tilanne.
Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.
Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus. Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko. Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa. Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.
Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas. Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.
Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.
Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa.
Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.
Tuli tähän mieleen oma kokemus asiasta. Joskus vuosia sitten olimme äitini kanssa kaupassa ja meillä myös raha vähissä. Ostimme melko paljon ja koko ajan jännitimme riittääkö rahat. Äitini vahtasi vaan sitä "kassan hinta riviä" ja minä pakkasin tavaroita. No, rahat onneksi riittivät, mutta jouduimme maksamaan sekä kortilla, että rahalla. Kauppa melko pieni ja meillä ostoksia aika paljon sekä vain yksi kassa. No lopputulos oli se, että jonossa takamme olleet alkoivat huutelemaan, että heillä on kiire ja kestää liian kauan yms. Moni sanoi samaa. Muistan vielä yhden jo varmaan 40-vuotiaan naisen kasvot edelleen, kun sieltä vihaisena huuteli. Ja tämä kassa ei sanonut mitään. Tuntui vähän jopa itse suhtautuvan ikävästi siihen, kun "teimme" jonoa. Sen jälkeen jokainen kerta, kun kaupassa kävin tuli tuo mieleen. Olen muutenkin vähän jännittynyt esim kaupassa ja en tykkää ihmisjoukosta. Tuossa kaupassa oli ikävää käydä sen kaiken jälkeen.
Joskus ostin isovanhemmille jotain heidän rahallaan ja maksoin omat ostokset kortilla. Silloinkin tuo sama ilmiö toistui ja kassakaan ei pitänyt siitä, että meni liikaa aikaa ja jonoa kertyi. Taas samaa ihmisten "kiirettä" ja valitusta. Jouduin sanomaan isovanhemmille etten voi heidän ostoksiaan enää ostaa samalla. Oli vielä pitkä matka kauppaan, etten voinut käydä toistamiseen. Lopulta ratkaisin asian niin, että jos minulla oli enemmän rahaa niin maksoin isovanhempien ruoat tililtäni ja he antoivat sitten käteisellä maksun minulle. Oikeastaan tämä oli ainoa kauppa missä ikäviä ihmisiä. Myöhemmin muutin toiseen maakuntaan ja olen saanut maksaa rauhassa. Jäi silti pieni pelko mieleen etten vaan ole liian hidas. Maksan itse mieluummin käteisellä kuin kortilla niin tiedän ja muistan tarkkaan rahani.
Tuollaisessa tilanteessa voit jämäkästi lopettaa pakkaamisen tai maksamisen, kääntyä sanojan puoleen ja sanoa: "koska huutelet minulle, se merkitsee sitä, että haluat keskustella kanssani ja ymmärräthän, että sitten menee vieläkin enemmän aikaa? Ja ymmärräthän, että pelkästään jo tuo sinun huutelusi sai menemään enemmän aikaa, koska huutelullasi sait kaikkien huomion itseesi ja kaikki toiminta katkesi? Haluatko nyt vielä jatkaa tätä keskustelua, vai saanko ihan rauhassa ja omassa tahdissani jatkaa näiden ostosten tekoa?" Sitten seisot ja katsot häntä silmiin, kun hän ei mitä luultavimmin vastaa mitään, loihdit kasvoillesi hymyn ja sanot "noniin.. kiitos!". Voin taata, että sama henkilö ei koskaan enää huutele sinulle kassajonossa, eivätkä ehkä muutkaan, jotka keskustelun kuulivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus menettelin näin, otin edellisen kauppakuitin mukaan ja ostin samat tavarat, raha riitti varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on hyvä päivä. Jostain syystä tilille oli ilmestynyt 2, 77 euroa PayPal- maksuna. En tosin tiedä, että miksi. Oletan, että se on palautus tilillä olleista rahoista, en ole käyttänyt tiliä kuin kerran kymmenen vuotta sitten. Saan nyt makkaraa tai jotakin kaupasta, mistä ruoka tälle päivälle. Iloitsen jokaisesta säästettyä kolikostakin.
Viime viikolla löysin plussakorttini, jota en ole käyttänyt vuosiin. Tajusin, että siellä voi olla rahaa ja olikin, 7 euroa. Voi riemun päivää, ostin kalaa koko rahalla, tein keiton ja nautin kolme päivää. Jälkeenpäin tajusin, ehkä olisi pitänyt ostaa onki.
Ei olisi. Ongen voi tehdä itse.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.
Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.
Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.
Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.
Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona. Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta. Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea. Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))
Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta, jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon. Ei se leimaa ihmistä.
Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.
Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.
Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.
Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.
"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.
Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".
Se EI ole vastaava tilanne.
Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.
Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus. Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko. Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa. Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.
Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas. Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.
Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.
Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa.
Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.
Tuli tähän mieleen oma kokemus asiasta. Joskus vuosia sitten olimme äitini kanssa kaupassa ja meillä myös raha vähissä. Ostimme melko paljon ja koko ajan jännitimme riittääkö rahat. Äitini vahtasi vaan sitä "kassan hinta riviä" ja minä pakkasin tavaroita. No, rahat onneksi riittivät, mutta jouduimme maksamaan sekä kortilla, että rahalla. Kauppa melko pieni ja meillä ostoksia aika paljon sekä vain yksi kassa. No lopputulos oli se, että jonossa takamme olleet alkoivat huutelemaan, että heillä on kiire ja kestää liian kauan yms. Moni sanoi samaa. Muistan vielä yhden jo varmaan 40-vuotiaan naisen kasvot edelleen, kun sieltä vihaisena huuteli. Ja tämä kassa ei sanonut mitään. Tuntui vähän jopa itse suhtautuvan ikävästi siihen, kun "teimme" jonoa. Sen jälkeen jokainen kerta, kun kaupassa kävin tuli tuo mieleen. Olen muutenkin vähän jännittynyt esim kaupassa ja en tykkää ihmisjoukosta. Tuossa kaupassa oli ikävää käydä sen kaiken jälkeen.
Joskus ostin isovanhemmille jotain heidän rahallaan ja maksoin omat ostokset kortilla. Silloinkin tuo sama ilmiö toistui ja kassakaan ei pitänyt siitä, että meni liikaa aikaa ja jonoa kertyi. Taas samaa ihmisten "kiirettä" ja valitusta. Jouduin sanomaan isovanhemmille etten voi heidän ostoksiaan enää ostaa samalla. Oli vielä pitkä matka kauppaan, etten voinut käydä toistamiseen. Lopulta ratkaisin asian niin, että jos minulla oli enemmän rahaa niin maksoin isovanhempien ruoat tililtäni ja he antoivat sitten käteisellä maksun minulle. Oikeastaan tämä oli ainoa kauppa missä ikäviä ihmisiä. Myöhemmin muutin toiseen maakuntaan ja olen saanut maksaa rauhassa. Jäi silti pieni pelko mieleen etten vaan ole liian hidas. Maksan itse mieluummin käteisellä kuin kortilla niin tiedän ja muistan tarkkaan rahani.
Tästä tuli mieleeni nuoruuteni ensimmäinen myyjän-pesti, kirjakaupassa. Sattumalta kuulin jossain radio-ohjelmassa paniikkihäiriöstä kärsivän ihmisen haastattelun: hän kertoi, että joinain päivinä joutuu ottamaan rauhoittavan lääkkeen voidakseen edes lähteä ulos, kaupassakäynti ei tahdo onnistua millään. Tarina herätti, en voi tietää asiakkaista mitään, ja jollekin voi olla kova pala saapua paikalle tai kysyä neuvoa. Yritin näyttää helposti lähestyttävältä, välillä kysyin, että voinko auttaa, vai haluaako asiakas vain katsella... Sen semmoista.
Onneksi minun suosimissani ruokakaupoissa, keskisuuressa kaupungissa, on mukavat ja jämptit kassat: kukaan ei hosu, ja jonossahuutelijat hiljennetään. Minä puolestani tarjoan pakkausapua vanhemmille mummuille ja papoille, jos samaan aikaan pakkaillaan ja näyttää siltä, että he hätääntyvät tavaroidensa kanssa. Usein se rauhallinen jutustelu kasseja pakatessa rauhoittaa tilanteen, eikä kukaan sure ja mieti mahdollisia mulkoilijoita. Rahapula ei siis ole ainoa seikka, mikä kauppareissua voi hankaloittaa!
Olet mukava ihminen, kun autat muita. Itse (tuon lainaamasi viestin kirjoittaja) olen sellainen ihminen joka jännittää joskus paljonkin eri tilanteita. Kaupassa pitää rauhoitella itseään, että kaikki on hyvin. Alkaa muuten huimata ja syke nousee. Sen vuoksi mukavaa jos joku ajattelee sitä, että haluaa helpottaa ihmisten kaupassa käyntiä. Ei voi tietää mitä toinen käy elämässään läpi.
Itselle tuli tästä mieleen apteekki käynti tänä talvena. Joissakin apteekeissa on ikävä tapa huutaa ne lääkkeet mitä joku hakee. Arvostan, että se farmaseutti tms sanoo hiljempaa ne reseptilääkkeet. Ei koko apteekin tarvitse kuulla mitä jokainen hakee. Tähän tapaukseen palatessa olin siis itsekin huonossa kunnossa ja unettomuudesta kärsin. Olin ihan viimeisillä voimillani siellä apteekissa ja heikko olo valvotun yön jälkeen. Siinä toisella "reseptikassalla" oli ennen minua eräs ihminen joka haki mielialalääkettä ja myös nukkumiseen lääkettä. Se kassan tyyppi oikein huusi niiden nimet, että koko apteekki kuuli. Se tyyppi joka niitä haki oli selvästi kiusaantunut ja häpeissään. Itse menin vielä katsomaan häntä, kun olin itsekin niin uupunut ja samalla koin myötätuntoa. Katsoi sitten minuun ja varmaan ajatteli, että ilkeästi nyt häntä vahtaan, vaikka en tarkoittanut sitä. Lähti sitten kiireellä ja pudotti yhden jutun, mutta onneksi huomasi sen. Olisin sitten juossut kyllä hänet kiinni ja antanut sen pudonneen tavaran jos ei olisi sitä huomannut.
Itse päädyin myöhemmin onneksi toiselle kassalle joka ihan erilainen ja puhui hiljaisemmin eikä kailottanut lääkkeitä, kun itselläkin kaikenlaista lääkettä ja en olisi halunnut koko apteekin tietoon niitä. Näin sillä on merkitystä miten esim kassa toimii. Olen itse tarkka huomaamaan jos joku on jännittynyt, kun itsekin usein olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.
Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.
Höpö höpö, turhaa lasten leimaamista. Minä olin köyhä kun sain lapseni, tein pätkätöitä ja olin pitkiä jaksoja työttömänä. Yksinhuoltajakin. Monen alan tutkinnot suoritettu opintolainalla jota maksoin 10v pois. Oma lapseni pärjäsi koulussa hyvin, ei tehnyt koskaan läksyjä kotona ala-asteen jälkeen, kuunteli koulussa. Pääsi ammattikouluun, kesätöihin. Sitten heti ammattikorkeakouluun ja harjoittelun jälkeen vakityöpaikkaan. Nyt on melkein 4000€/kk tulot. Oma talo, perhe jne. Puhutaan aika usein rahasta ja kannustan sijoittamaan joka kuukausi. Säästävät myös lapsille.
Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen.
Kommentoit vain ääripäitä mutta niiden välillä on monta erilaista tilannetta. Avaintermi on "taloustaidot" eli miten sitä rahaa käyttää, meneekö kaikkien mielitekojen perässä. Minä elän edelleen/taas työmarkkinatuella, monisairaana, mutta miten hienolta tuntuu seurata oman lapsen elämää, tuntee onnistuneensa lapsen kasvatuksessa edes jossain asiassa.Minusta viestissäsi on ihmeellisintä se ettet ymmärrä kuinka hyvä tuuri lapsellasi on käynyt. Hän on pärjännyt koulussa, päässyt opiskelemaan, saanut töitä yms. Moni jää jo johonkin matkalle. Ei pääse opiskelemaan tai töihin. Voi sairastua. Ihmettelen ettet itse sairaana ja köyhänä ymmärrä tätä, että lapsesi olisi voinut saada saman tien kuin sinäkin. Tietysti ymmärrän työn teon merkityksen ja omat valinnat, mutta luulisi köyhän ymmärtävän, että elämässä on monta seikkaa mitkä voivat mennä pieleen. Uskon, että olet kasvattanut lapsesi hyvin, en kiellä sitä ja hyvä, että hän pärjää. Se on vaan niin, että esim pitkäaikaistyöttömyyttä, sairastumista, köyhyyttä yms ei taloustaidoilla pelasteta. Tietysti helpotetaan elämää ja eletään niin, että pärjätään mutta suuria muutoksia ei niin vaan tehdäkään. Luulisi, että ymmärrät sen jos olet itse edelleen siinä tilanteessa. Silti hyvä, että lapsellesi kävi hyvin. Moni ei vaan silti nouse köyhyydestä koskaan.
En sano, etteikö köyhyydestä voisi nousta opiskelemalla ja työtä tekemällä, mutta se voi olla melko haasteellista pienituloisesta perheestä.
Pojallani on ammatillinen tukihenkilö neurologisten ongelmien takia. Tukihenkilö hehkutti, että aivan hyvin lukion jälkeen voi pitää välivuoden, hänkin piti. No, mulla ei ole varaa elättää täysi- ikäistä lasta vuotta, joten välivuosi ei tule kysymykseen, vaikka lapseni neurokirjon haasteiden takia se saattaisi olla hyväkin ratkaisu. Lapseni pyrkii yliopistoon eri kaupunkiin. En ollenkaan tiedä, että millä keinoin muutto sinne järjestyy, en käytännössä, enkä taloudellisesti. Meillä ei ole autoa. Köyhyys aiheuttaa paljon päänvaivaa ja kun nuori ei itse ole kovin näppärä käytännön asioissa, eikä hänellä ole sosiaalisia taitoja, eikä kavereita, niin kaikki tuntuu vaikealta.
No, koska saamme asumistukea, niin vanhemman lapsen mahdollinen muutto aiheuttaa sen, että myös minä ja nuorempi lapsi joudumme muuttamaan pienempään asuntoon. Sekin tuottaa ainakin nyt taloudellisia haasteita takuuvuokrineen ja muuttoautoineen. Asuntoja täällä onneksi on, mutta nuorimman lapsen itsenäistyessä olen jälleen muuton edessä. Tosin nuoremmalla lapsella on sen verran pahoja mt-ongelmia raskaista, yllättävistä elämäntapahtumista johtuen, että en löisi vetoa sen puolesta, että opiskelut onnistuvat.
Asuntoasia tulee silläkin tavalla vastaan, että vaikka olisi mukava luvata lapsille, että: "Voit aina palata kotiin." niin käytännössä se tarkoittaisi muuttamista siihen mun itsemurhakuutioon, jossa sitten asun.
Hyvin erilaisista lähtökohdista opiskelijoita siis on, enkä mä ihmettele, että vähävaraisten perheiden lapset eivät aina opiskele pitkälle, vaikka edellytyksiä olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirpputorilla kävin äsken, rahapäivänä taas. Ihanaa: ostin pussilakanat, tyynyliinat ja kaksi täkkiä, olivat vieläpä laadukkaita. Hinta yht. 15 euroa! :) Ollaan paleltu ohuissa täkeissä jo pari talvea, nyt löytyi hyvät petivaatteet. Lakanat Gudrun Sjöden, näyttävät kerran-pari pestyiltä, toki vanhaa mallistoa, mutta tod. tukevaa, kivan värikästä puuvillaa.. ;) Täkit Familon, tuoksahtivat juuri pestyiltä ja olivat vielä omassa pussissaan siististi.
- t. iloinen köyhä - ainakin tänään (ja tiedoksi, kyllä tein 'lutikkatarkastuksen' huolellisesti!)
Itse löysin taas uuden talon joka maksoi 10 euroa. Oli kyllä vähän kallis, mutta todella hyväkuntoinen niin päätin tuhlata ja ostaa sen. Edellinen maksoi 6 euroa ja alkaa olemaan rikki jo. Minulla oikeastaan melkein kaikki vaatteet kirppikseltä. Kengät ovat aina vaikea juttu, kun niitä ei oikein löydy ja yritän ostaa uutena. Onneksi omani kestävät hyvin.
Siis Takin ei taloa sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirpputorilla kävin äsken, rahapäivänä taas. Ihanaa: ostin pussilakanat, tyynyliinat ja kaksi täkkiä, olivat vieläpä laadukkaita. Hinta yht. 15 euroa! :) Ollaan paleltu ohuissa täkeissä jo pari talvea, nyt löytyi hyvät petivaatteet. Lakanat Gudrun Sjöden, näyttävät kerran-pari pestyiltä, toki vanhaa mallistoa, mutta tod. tukevaa, kivan värikästä puuvillaa.. ;) Täkit Familon, tuoksahtivat juuri pestyiltä ja olivat vielä omassa pussissaan siististi.
- t. iloinen köyhä - ainakin tänään (ja tiedoksi, kyllä tein 'lutikkatarkastuksen' huolellisesti!)
Itse löysin taas uuden talon joka maksoi 10 euroa. Oli kyllä vähän kallis, mutta todella hyväkuntoinen niin päätin tuhlata ja ostaa sen. Edellinen maksoi 6 euroa ja alkaa olemaan rikki jo. Minulla oikeastaan melkein kaikki vaatteet kirppikseltä. Kengät ovat aina vaikea juttu, kun niitä ei oikein löydy ja yritän ostaa uutena. Onneksi omani kestävät hyvin.
Siis korjaus, että takista kyse. Ei talosta sentään.
Alue: Aihe vapaa
Minä tuon edellisen kirjoittaja en taas uskalla olla menemättä kun en halua tehdä liikaa jonoa. Varsinkin jos on toisen kanssa kaupassa esim minä olin äitini kanssa niin tulee pakottava tarve mennä pakkaamaan. Yleensä jätän ne ns ei tarpeelliset yhteen kassiin josta on helppo antaa pois jos raha ei riitäkään. Onneksi en muista kuin pari kertaa näin käyneen. Erään kerran yksi kauppa lopetti ja sieltä sai kassalla alennusta paljon kaikesta. Itsekin keräsin paljon tavaraa ja aloin pelätä, ettei millään raha enää riitäkään. Menin sitten kassalle ja seurasin sitä hintaa. Sanoin sitten myyjälle ettei rahani millään enää riitä kaikkeen. Myyjä oli mukava ja sanoi, että älä huolehdi, että hän ei ole vielä vähentänyt alennusta kaikesta. Vähensi sitten lopuksi summasta kaikki alennukset ja näin rahani riitti hyvin. Oli valintatalon loppuunmyyti ja kävin siellä ostamassa varastoon kaikkea. Alennusta tuli muistaakseni jopa 70 prosenttia joka tuotteesta.