Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.

Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.

Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.

Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.

Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.

Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona.  Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta.  Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea.  Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))

Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta,  jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon.  Ei se leimaa ihmistä.

Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.

Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.

Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.

Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.

"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.

Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".

Se EI ole vastaava tilanne.

Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.

Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.

Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus.  Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko.  Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa.  Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.

Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas.  Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.

Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.

Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.

Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa. 

Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.

eikö olisi mielelle parempi iloita siitä, että pystyi maksamaan itse ruokaostoksensa.

Olisi, mutta muakin nolottaa tuollainen. Ihmiset norkoilee kärsimättöminä jonossa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

Höpö höpö, turhaa lasten leimaamista. Minä olin köyhä kun sain lapseni, tein pätkätöitä ja olin pitkiä jaksoja työttömänä. Yksinhuoltajakin. Monen alan tutkinnot suoritettu opintolainalla jota maksoin 10v pois. Oma lapseni pärjäsi koulussa hyvin, ei tehnyt koskaan läksyjä kotona ala-asteen jälkeen, kuunteli koulussa. Pääsi ammattikouluun, kesätöihin. Sitten heti ammattikorkeakouluun ja harjoittelun jälkeen vakityöpaikkaan. Nyt on melkein 4000€/kk tulot. Oma talo, perhe jne. Puhutaan aika usein rahasta ja kannustan sijoittamaan joka kuukausi. Säästävät myös lapsille.

Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen.

Kommentoit vain ääripäitä mutta niiden välillä on monta erilaista tilannetta. Avaintermi on "taloustaidot" eli miten sitä rahaa käyttää, meneekö kaikkien mielitekojen perässä. Minä elän edelleen/taas työmarkkinatuella, monisairaana, mutta miten hienolta tuntuu seurata oman lapsen elämää, tuntee onnistuneensa lapsen kasvatuksessa edes jossain asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Mistä ruoka. Pitkä kylmä talvi aiheuttaa kovempaa ruuan menekkiä

Että opiskelu on luksusta. Aikuisella on aikuisen menot, kaikilla on kellossa saman verran tunteja vuorokaudessa, eikä niitä kaikkia voi käyttää kouluun ja töihin. Ja että monta vuotta on pitkä aika kituutella vailla harrastuksia tai mitään rientoja.

Kirpputorilla kävin äsken, rahapäivänä taas. Ihanaa: ostin pussilakanat, tyynyliinat ja kaksi täkkiä, olivat vieläpä laadukkaita. Hinta yht. 15 euroa! :) Ollaan paleltu ohuissa täkeissä jo pari talvea, nyt löytyi hyvät petivaatteet.  Lakanat Gudrun Sjöden, näyttävät kerran-pari  pestyiltä, toki vanhaa mallistoa, mutta tod. tukevaa, kivan värikästä puuvillaa.. ;) Täkit Familon, tuoksahtivat juuri pestyiltä ja olivat vielä omassa pussissaan siististi.

- t. iloinen köyhä - ainakin tänään  (ja tiedoksi, kyllä tein 'lutikkatarkastuksen' huolellisesti!)

Tänään on hyvä päivä. Jostain syystä tilille oli ilmestynyt 2, 77 euroa PayPal- maksuna. En tosin tiedä, että miksi. Oletan, että se on palautus tilillä olleista rahoista, en ole käyttänyt tiliä kuin kerran kymmenen vuotta sitten. Saan nyt makkaraa tai jotakin kaupasta, mistä ruoka tälle päivälle. Iloitsen jokaisesta säästettyä kolikostakin.

Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?

Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.

Kommentti otsikon aihepiiriin. Minun elämäni kohokohtia ovat viime vuosina - äkkiköyhtymiseni jälkeen - olleet ruoan verkko-ostokset. En pääse itse kauppaan, joten joudun ostamaan aivan kaiken verkosta, siis sen, mitä siellä on saatavilla - ja tietysti maksamaan kuljetuksista, 10-13 euroa kerta.

Näin se käy. Eilen tein työmarkkinatukihakemuksen, ja saan huomenna rahat. Tein jo viikko sitten ruokatilauksen, koska nykyisin sen voi tehdä ilman katevarausta. Tämän viikon jälkeen olen muokannut ostoslistaa monta kertaa päivässä: ostan kaikenlaista ruokaa ja käyttötavaraa, mitä en näillä rahoilla mitenkään pysty ostamaan. Hetken kuitenkin kuvittelen, että pystyn, ja vatsassani lepattelee jännityksen ja innostuksen perhosia. Tässä kuussa olen myös tehnyt ostoslistaa verkkoapteekkiin samalla menetelmällä; lopulta vain särkylääke ja korvatulpat saavat jäädä.

Kuljetusta edellisenä päivänä poistan listalta kaiken ylimääräisen, ja jäljelle jäävät köyhän verkko-ostajan määrältään ja laadultaan rajoittuneet ostokset. Tänä aamuna poistin kyydistä kaksi erikoisempaa leipää, neulelangat ja kalan. Karsittavaa jäi vielä, joten mielikuvituksessani pääsen vielä tänään kaupan hyllyille "valitsemaan". Ehkä olen ostavinani neulelangat vielä toiseen kertaan.

Yksi huomio. Viime aikoina olen tilauksessani käydessäni saanut monta kertaa ilmoituksen siitä, että jokin listani tuote on lopussa. Tätä on aiemmin tapahtunut ani harvoin, ja kyseessä on aina ollut jokin sesonkituote kuten runebergintortut tai joulukinkku, mutta nyt lopussa ovat olleet jotkin makaronit, näkkileivät ja muut hamstraustuotteet, jotka ostettiin loppuun myös kaksi vuotta sitten, kun koronahysteria tyhjensi hyllyjä. Älkää, kohtuullisen hyvin toimeen tulevat, viitsikö tällä kertaa hamstrata niin, että vähävaraisilta loppuu perusruoka. Jooko?

Vierailija kirjoitti:

Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?

Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.

Eläkkeistä ja työttömyyspäivärahoista maksetaan aina paljon isommat verot kuin palkasta. 11,5% eläkkeestä on pieni vero. Työmarkkinatuesta menee 20% ja ansiosidonnaisesta taitaa mennä jopa 25%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Suuttuisin jos tulisit minun ostoksiani maksamaan. Näytän köyhältä, enkä aina varaa riittävästi rahaa ostoksiin, tai teen typeriä heräteostoksia joita kadun jo kassalla ja jätän pois. Tilillä on kuitenkin useamman vuoden bruttotuloja vastaavat säästöt. Kaikki eivät koe tarvetta esittää hyvätuloista.

Vierailija kirjoitti:

Ilman rahaa ei voi oikeasti tehdä yhtään mitään. Lenkillä voi käydä. Kengätkin maksaa. 

Totta.

Ja köyhä tajuaa sen että mitään halpaa ei voi ostaa.

Esimerkki juurikin noista kengistä. Ainoa harrastus rahattomana oli käydä joka päivä kävelyllä. Ostin kahdet markettikengät kun en vielä tajunnut että köyhän on pakko ostaa kallista. Molemmista talven pakkasilla halkesi pohja. Ensimmäinen pari hajosi ensimmäisenä talvena ja keräsi kävellessä lunta pohjan sisälle. Ajattelin että niiden täytyi olla pelkkiä maanantaikappaleita ja kun keväällä alkoi jalat kastua, ostin toiset. Toisista kengistä halkesi myös pohjat puolen vuoden sisällä. Rahaa ei ollut, joten niillä kengillä jouduin kärvistellä yli vuoden kun olin tempputyöllistettynä päivätoimintaryhmään ja keräsin rahaa kunnon talvikenkiin, joita jouduin käyttämään myös kesällä. Aina kun satoi, olin koko päivän jalat märkinä. Että sellainen kertomus tämän päivän "hyvinvointisuomesta". Tuolla viimeisellä lauseella viittaan myös siihen kuinka yksinäistä oli käydä lenkillä, kun kaverit kävivät punttisalilla ja tietysti kahveilla jne. Sosiaaliset suhteet menivät tuona ajanjaksona täysin piloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

Höpö höpö, turhaa lasten leimaamista. Minä olin köyhä kun sain lapseni, tein pätkätöitä ja olin pitkiä jaksoja työttömänä. Yksinhuoltajakin. Monen alan tutkinnot suoritettu opintolainalla jota maksoin 10v pois. Oma lapseni pärjäsi koulussa hyvin, ei tehnyt koskaan läksyjä kotona ala-asteen jälkeen, kuunteli koulussa. Pääsi ammattikouluun, kesätöihin. Sitten heti ammattikorkeakouluun ja harjoittelun jälkeen vakityöpaikkaan. Nyt on melkein 4000€/kk tulot. Oma talo, perhe jne. Puhutaan aika usein rahasta ja kannustan sijoittamaan joka kuukausi. Säästävät myös lapsille.

Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen.

Kommentoit vain ääripäitä mutta niiden välillä on monta erilaista tilannetta. Avaintermi on "taloustaidot" eli miten sitä rahaa käyttää, meneekö kaikkien mielitekojen perässä. Minä elän edelleen/taas työmarkkinatuella, monisairaana, mutta miten hienolta tuntuu seurata oman lapsen elämää, tuntee onnistuneensa lapsen kasvatuksessa edes jossain asiassa.

Voi päästä, mutta tasan ei käy onnenlahjat.

Lapsesi kohdalla en kyllä puhuisi työn teosta, jos hänen ei tarvinnut edes läksyjä tehdä kotonaan, hän on ilmeisesti harvinaisen lahjakas muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman rahaa ei voi oikeasti tehdä yhtään mitään. Lenkillä voi käydä. Kengätkin maksaa. 

Totta.

Ja köyhä tajuaa sen että mitään halpaa ei voi ostaa.

Esimerkki juurikin noista kengistä. Ainoa harrastus rahattomana oli käydä joka päivä kävelyllä. Ostin kahdet markettikengät kun en vielä tajunnut että köyhän on pakko ostaa kallista. Molemmista talven pakkasilla halkesi pohja. Ensimmäinen pari hajosi ensimmäisenä talvena ja keräsi kävellessä lunta pohjan sisälle. Ajattelin että niiden täytyi olla pelkkiä maanantaikappaleita ja kun keväällä alkoi jalat kastua, ostin toiset. Toisista kengistä halkesi myös pohjat puolen vuoden sisällä. Rahaa ei ollut, joten niillä kengillä jouduin kärvistellä yli vuoden kun olin tempputyöllistettynä päivätoimintaryhmään ja keräsin rahaa kunnon talvikenkiin, joita jouduin käyttämään myös kesällä. Aina kun satoi, olin koko päivän jalat märkinä. Että sellainen kertomus tämän päivän "hyvinvointisuomesta". Tuolla viimeisellä lauseella viittaan myös siihen kuinka yksinäistä oli käydä lenkillä, kun kaverit kävivät punttisalilla ja tietysti kahveilla jne. Sosiaaliset suhteet menivät tuona ajanjaksona täysin piloille.

Mun halpislenkkarit pysyi ehjinä, mutta jotenkin imi sen kosteuden pohjien läpi, eli jalat kastui aina märiksi. Muuten hyvät kengät, mutta sopivat vain kuivana aikana käyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.

Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.

Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.

Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.

Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.

Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona.  Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta.  Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea.  Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))

Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta,  jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon.  Ei se leimaa ihmistä.

Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.

Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.

Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.

Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.

"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.

Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".

Se EI ole vastaava tilanne.

Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.

Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.

Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus.  Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko.  Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa.  Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.

Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas.  Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.

Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.

Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.

Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa. 

Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.

Tuli tähän mieleen oma kokemus asiasta. Joskus vuosia sitten olimme äitini kanssa kaupassa ja meillä myös raha vähissä. Ostimme melko paljon ja koko ajan jännitimme riittääkö rahat. Äitini vahtasi vaan sitä "kassan hinta riviä" ja minä pakkasin tavaroita. No, rahat onneksi riittivät, mutta jouduimme maksamaan sekä kortilla, että rahalla. Kauppa melko pieni ja meillä ostoksia aika paljon sekä vain yksi kassa. No lopputulos oli se, että jonossa takamme olleet alkoivat huutelemaan, että heillä on kiire ja kestää liian kauan yms. Moni sanoi samaa. Muistan vielä yhden jo varmaan 40-vuotiaan naisen kasvot edelleen, kun sieltä vihaisena huuteli. Ja tämä kassa ei sanonut mitään. Tuntui vähän jopa itse suhtautuvan ikävästi siihen, kun "teimme" jonoa. Sen jälkeen jokainen kerta, kun kaupassa kävin tuli tuo mieleen. Olen muutenkin vähän jännittynyt esim kaupassa ja en tykkää ihmisjoukosta. Tuossa kaupassa oli ikävää käydä sen kaiken jälkeen.

Joskus ostin isovanhemmille jotain heidän rahallaan ja maksoin omat ostokset kortilla. Silloinkin tuo sama ilmiö toistui ja kassakaan ei pitänyt siitä, että meni liikaa aikaa ja jonoa kertyi. Taas samaa ihmisten "kiirettä" ja valitusta. Jouduin sanomaan isovanhemmille etten voi heidän ostoksiaan enää ostaa samalla. Oli vielä pitkä matka kauppaan, etten voinut käydä toistamiseen. Lopulta ratkaisin asian niin, että jos minulla oli enemmän rahaa niin maksoin isovanhempien ruoat tililtäni ja he antoivat sitten käteisellä maksun minulle. Oikeastaan tämä oli ainoa kauppa missä ikäviä ihmisiä. Myöhemmin muutin toiseen maakuntaan ja olen saanut maksaa rauhassa. Jäi silti pieni pelko mieleen etten vaan ole liian hidas. Maksan itse mieluummin käteisellä kuin kortilla niin tiedän ja muistan tarkkaan rahani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman rahaa ei voi oikeasti tehdä yhtään mitään. Lenkillä voi käydä. Kengätkin maksaa. 

Totta.

Ja köyhä tajuaa sen että mitään halpaa ei voi ostaa.

Esimerkki juurikin noista kengistä. Ainoa harrastus rahattomana oli käydä joka päivä kävelyllä. Ostin kahdet markettikengät kun en vielä tajunnut että köyhän on pakko ostaa kallista. Molemmista talven pakkasilla halkesi pohja. Ensimmäinen pari hajosi ensimmäisenä talvena ja keräsi kävellessä lunta pohjan sisälle. Ajattelin että niiden täytyi olla pelkkiä maanantaikappaleita ja kun keväällä alkoi jalat kastua, ostin toiset. Toisista kengistä halkesi myös pohjat puolen vuoden sisällä. Rahaa ei ollut, joten niillä kengillä jouduin kärvistellä yli vuoden kun olin tempputyöllistettynä päivätoimintaryhmään ja keräsin rahaa kunnon talvikenkiin, joita jouduin käyttämään myös kesällä. Aina kun satoi, olin koko päivän jalat märkinä. Että sellainen kertomus tämän päivän "hyvinvointisuomesta". Tuolla viimeisellä lauseella viittaan myös siihen kuinka yksinäistä oli käydä lenkillä, kun kaverit kävivät punttisalilla ja tietysti kahveilla jne. Sosiaaliset suhteet menivät tuona ajanjaksona täysin piloille.

Mun halpislenkkarit pysyi ehjinä, mutta jotenkin imi sen kosteuden pohjien läpi, eli jalat kastui aina märiksi. Muuten hyvät kengät, mutta sopivat vain kuivana aikana käyttämiseen.

Jatkan vielä, että kuljin kyllä noilla lenkkareilla talven, koska ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.

Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.

Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.

Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.

Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.

Kassalla voi sanoa ihan vapaasti, että maksan nämä erikseen, ei tarvitse käydä välillä kotona.  Voi jopa laittaa ostokset samaan ja antaa hilut ja sanoa, että loppu kortilta.  Ja jopa niin, että hilut + pullokuitti ja loput kortilta, kassa osaa kyllä laskea.  Tämä on asia, jonka vain todella köyhä tajuaa:))

Moni varakaskin maksaa osan käteisellä, ja loput kortilta,  jos haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon.  Ei se leimaa ihmistä.

Niin, mutta tuskin niin, että maksaa 50 senttiä käteisellä ja 1,50 senttiä kortilla. Ja ne ovat hänen ainoat rahansa. Silti saattaa aattaa olla vielä päiviä, jopa viikko eläkkeeseen tai tukeen.

Tässä taas sekoitetaan ns. normaali leikkitilanne ja köyhän äärimmäinen tilanne.

Ensin köyhä on tuskissaan kulkenut kaupassa ja laskenut, ettei se ostos vain ylitä 2 euroa.

Tätä tuskin ne "huvikseen" käteisellä ja kortilla maksavat ole tehneet kauppaa kierrellessään.

"Haluaa vaikka lompakkoon kertyneistä kolikoista eroon". Tämä kuvaa sen kaiken, mitä eroa on köyhällä ja rikkailla.

Tilanne on aivan eri. Miksi sitten verrata omahyväisesti ja sormi pystyssä opettaen: "kyllähän me varakkaatkin teemme näin".

Se EI ole vastaava tilanne.

Köyhä jännittää ja tuskailee kaupassa ja jännittää ja tuskailee vielä eteenpäinkin miten pärjää loppupäivät.

Ja ne ovat köyhän ainoat rahat.

Anteeksi, jos tuli sellainen kuva, ei ollut missään nimessä tarkoitus.  Tuo ensimmäinen neuvoja oli ainakin oikeasti köyhä tyyliin 0,30 tilillä ja kädessä 0,80 pullokuitti sekä euron kolikko.  Siksi mainitsin tuon, että varakkaatkin näin tekevät, jos joku nolostelee vielä asiaa.  Itseäni se ei leimaa, koska elämää on nähty puoleen jos toiseenkin.

Joku kirjoitti käyvänsä välissä kotona, niin siksi oli ihan hyvä kertoa, ettei ole mitenkään outoa maksaa sekä käteisellä että kortilla, eikä summalla ole väliä, eikä sillä onko maksaja köyhä vai varakas.  Kassalle se maksu kelpaa joka tapauksessa.

Tässä on se nolous köyhyydestä takana. Hävettää. Tiedän tunteen. Nyt vanhempana köyhänä tsemppaan itseni kauppaan mennessäni että eipä mitään, tulin hakemaan vain tätä yhtä tavaraa, kun puuttui kotoa. Tsemppaan itseni itsevarmaksi. En tiedä näkyykö feikki ulos, mutta varmoin askelin liikun enkä tuijottele lattiaan.

Mä ostan muuten ruokakermaksi esim perunaa sisältävään laatikkoon kuohukermaa ja blandaan sen 50/50. Ruokakerma 2 kpl tulee kalliimmaksi. Maku ihan sama jossei parempikin. Nyt ei kannata vouhottaa rasvaprosenteista, please.

Anteeksi nyt, mutta miksi te noloilette ja häpeätte köyhyyttänne? Jos se on teidän arkipäivää, niin hyväksykää se. EI ole myöskään mitään syytä miettiä mitä toiset ajattelee tai tuomitseeko toinen. Jos tuomitsee, niin sitten tuomitsee, ei teidän tarvitse siitä mallia ottaa ja asettua rooliin, johon toinen teidät haluaa. 

Ihminen minäkin vain olen, enkä voi sille häpeän tunteelle mitään, kun maksan ostokseni lähikaupassa kourallisella hiluja. Tämä on pieni kylä ja kun rahat ovat vähissä, niin silloin en voi mennä muuhun kauppaan, jossa ei ole tuttuja myyjiä tai asiakkaita. Sinänsä huvittavaa, että kaikkien nähtävillä kuitenkin on se, etten käy työssä ja ei tarvitse kummoinen Sherlock olla päätelläkseen, että olen PA, mutta silti; pikkukolikoilla maksaminen edustaa mulle jotain suurempaa asiaa, kuin mitä se on.

Tuli tähän mieleen oma kokemus asiasta. Joskus vuosia sitten olimme äitini kanssa kaupassa ja meillä myös raha vähissä. Ostimme melko paljon ja koko ajan jännitimme riittääkö rahat. Äitini vahtasi vaan sitä "kassan hinta riviä" ja minä pakkasin tavaroita. No, rahat onneksi riittivät, mutta jouduimme maksamaan sekä kortilla, että rahalla. Kauppa melko pieni ja meillä ostoksia aika paljon sekä vain yksi kassa. No lopputulos oli se, että jonossa takamme olleet alkoivat huutelemaan, että heillä on kiire ja kestää liian kauan yms. Moni sanoi samaa. Muistan vielä yhden jo varmaan 40-vuotiaan naisen kasvot edelleen, kun sieltä vihaisena huuteli. Ja tämä kassa ei sanonut mitään. Tuntui vähän jopa itse suhtautuvan ikävästi siihen, kun "teimme" jonoa. Sen jälkeen jokainen kerta, kun kaupassa kävin tuli tuo mieleen. Olen muutenkin vähän jännittynyt esim kaupassa ja en tykkää ihmisjoukosta. Tuossa kaupassa oli ikävää käydä sen kaiken jälkeen.

Joskus ostin isovanhemmille jotain heidän rahallaan ja maksoin omat ostokset kortilla. Silloinkin tuo sama ilmiö toistui ja kassakaan ei pitänyt siitä, että meni liikaa aikaa ja jonoa kertyi. Taas samaa ihmisten "kiirettä" ja valitusta. Jouduin sanomaan isovanhemmille etten voi heidän ostoksiaan enää ostaa samalla. Oli vielä pitkä matka kauppaan, etten voinut käydä toistamiseen. Lopulta ratkaisin asian niin, että jos minulla oli enemmän rahaa niin maksoin isovanhempien ruoat tililtäni ja he antoivat sitten käteisellä maksun minulle. Oikeastaan tämä oli ainoa kauppa missä ikäviä ihmisiä. Myöhemmin muutin toiseen maakuntaan ja olen saanut maksaa rauhassa. Jäi silti pieni pelko mieleen etten vaan ole liian hidas. Maksan itse mieluummin käteisellä kuin kortilla niin tiedän ja muistan tarkkaan rahani.

Mä en ole köyhänä koskaan varma riittääkö mun rahat tai meneekö kortti läpi. En siis uskalla mennä pakkaamaan ostoksiani ennen kuin olen ne maksanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupassa. Taas on se aika kuusta, kun tili on lähes tyhjä. Piti maksaa ostokset osin tililtä, osin käteisellä. En mä tiedä, mutta mulle se on jotenkin köyhyyden yksi kiusallisimmista tilanteista. Hyvä tietysti, että oli edes sen verran yhteensä, että sain ostokseni maksettua.

Minä teen noissa tapauksissa aina niin, että menen kahdesti kauppaan. :) Toisella kerralla maksan kortilla ja toisella käteisellä. Tai sitten peräkkäisinä päivinä, jos ei ihan pakko kaikkea ostaa samana päivänä. Näin voi helposti tehdä, kun kauppaan on lyhyt matka.

Näin voi tehdä sillon kun käteistä on riittävästi ja kortilla on riittävästi järkeviin osoksiin. Täytyy olla kummallakin muutamia euroja.

Mutta jos on esimerkiksi 1 euroa käteistä ja kortilla on 2 euroa eli yhteensä 3 euroa niin järkevämpäähän on ostaa kerralla 3 euron tavarat. Saatat saada vaikka yhden tarvitsemasi 2,80 euron tuotteen. Tai ainakin voi vertailla eri mahdollisuuksia mitä saa 3 eurolla. Kuin että osta sillä 1 eurolla jotain mitä sillä saa ja seuraavana päivänä 2 jotain eurolla mitä sillä saa.

Vain oikeasti köyhä tajuaa, että silloin kuin hän joutuu kaupassa maksamaan sekä käteisellä, että kortilla kyse on todella pienistä hiluista.

Minä pyydän kassaa laskuttamaan kirtilla x €, ja totean maksavani loput käteisellä. Kukaan ei kohottele kulmia, enkä osaa itsekään pitää tilannetta nolona. Asiat asioina!

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

Olen kyllä itsekin huomannut tämän. Asun aika pienessä kunnassa ja täälläkin monella nuorella on jo hirveän suuri omaisuus. Eivät millään olisi saaneet lainoja suuriin taloihinsa yms jos katsotaan heidän palkkatulojaan. Kyllä se varallisuus on tullut jo vanhemmilta ja vanhemmat takanneet lainat. Yksikin on 25- vuotias ja hänellä vaan amis ammatti jota tehnyt pari vuotta. Muu aika kotona ja pieniä lapsia. Mies huonopalkkaisissa duunaritöissä. Silti kallis yli 300000 euron talopaketti, uudet autot, hevosia, matkustellaan yms. Eivät olisi kyllä omilla tuloillaan saavuttaneet tuota elintasoa ainakaan noin nuorina. Samoin eräs samanikäinen opiskelee vasta ja lapsia myös. Hieno uusi talo. Mies tekee duunaritöitä myös. Tälläkin naisella hevosia myös monta ja kilpailee niillä. On itse sanonut, että vanhemmat kustantavat paljon. En kadehdi heitä muuten kuin sen vuoksi, että melko stressitöntä elämää rahan puolesta.