Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Sori kun viesti ei näkynyt ja tulikin jo kaksi samaan aiheeseen. Noihin edellisiin siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina   ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"

Tämä lienee tyhmä kysymys, mutta kysynpä silti. Miksi maksukorttisi ja lompakkosi ovat noin kaukana toisistaan? Ja missä kaupassa kassahenkilö sanoo, että kortilla ei ole rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirpputorilla kävin äsken, rahapäivänä taas. Ihanaa: ostin pussilakanat, tyynyliinat ja kaksi täkkiä, olivat vieläpä laadukkaita. Hinta yht. 15 euroa! :) Ollaan paleltu ohuissa täkeissä jo pari talvea, nyt löytyi hyvät petivaatteet.  Lakanat Gudrun Sjöden, näyttävät kerran-pari  pestyiltä, toki vanhaa mallistoa, mutta tod. tukevaa, kivan värikästä puuvillaa.. ;) Täkit Familon, tuoksahtivat juuri pestyiltä ja olivat vielä omassa pussissaan siististi.

- t. iloinen köyhä - ainakin tänään  (ja tiedoksi, kyllä tein 'lutikkatarkastuksen' huolellisesti!)

Itse löysin taas uuden talon joka maksoi 10 euroa. Oli kyllä vähän kallis, mutta todella hyväkuntoinen niin päätin tuhlata ja ostaa sen. Edellinen maksoi 6 euroa ja alkaa olemaan rikki jo. Minulla oikeastaan melkein kaikki vaatteet kirppikseltä. Kengät ovat aina vaikea juttu, kun niitä ei oikein löydy ja yritän ostaa uutena. Onneksi omani kestävät hyvin.

Siis korjaus, että takista kyse. Ei talosta sentään.

Ohis. Minä ajattelin, että nytpä on tosi yritteliästä sarkasmia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

Höpö höpö, turhaa lasten leimaamista. Minä olin köyhä kun sain lapseni, tein pätkätöitä ja olin pitkiä jaksoja työttömänä. Yksinhuoltajakin. Monen alan tutkinnot suoritettu opintolainalla jota maksoin 10v pois. Oma lapseni pärjäsi koulussa hyvin, ei tehnyt koskaan läksyjä kotona ala-asteen jälkeen, kuunteli koulussa. Pääsi ammattikouluun, kesätöihin. Sitten heti ammattikorkeakouluun ja harjoittelun jälkeen vakityöpaikkaan. Nyt on melkein 4000€/kk tulot. Oma talo, perhe jne. Puhutaan aika usein rahasta ja kannustan sijoittamaan joka kuukausi. Säästävät myös lapsille.

Köyhyydestä voi päästä pois myös työtä tekemällä. Se vanhempien kannattaa opettaa lapsilleen.

Kommentoit vain ääripäitä mutta niiden välillä on monta erilaista tilannetta. Avaintermi on "taloustaidot" eli miten sitä rahaa käyttää, meneekö kaikkien mielitekojen perässä. Minä elän edelleen/taas työmarkkinatuella, monisairaana, mutta miten hienolta tuntuu seurata oman lapsen elämää, tuntee onnistuneensa lapsen kasvatuksessa edes jossain asiassa.

Minusta viestissäsi on ihmeellisintä se ettet ymmärrä kuinka hyvä tuuri lapsellasi on käynyt. Hän on pärjännyt koulussa, päässyt opiskelemaan, saanut töitä yms. Moni jää jo johonkin matkalle. Ei pääse opiskelemaan tai töihin. Voi sairastua. Ihmettelen ettet itse sairaana ja köyhänä ymmärrä tätä, että lapsesi olisi voinut saada saman tien kuin sinäkin. Tietysti ymmärrän työn teon merkityksen ja omat valinnat, mutta luulisi köyhän ymmärtävän, että elämässä on monta seikkaa mitkä voivat mennä pieleen. Uskon, että olet kasvattanut lapsesi hyvin, en kiellä sitä ja hyvä, että hän pärjää. Se on vaan niin, että esim pitkäaikaistyöttömyyttä, sairastumista, köyhyyttä yms ei taloustaidoilla pelasteta. Tietysti helpotetaan elämää ja eletään niin, että pärjätään mutta suuria muutoksia ei niin vaan tehdäkään. Luulisi, että ymmärrät sen jos olet itse edelleen siinä tilanteessa. Silti hyvä, että lapsellesi kävi hyvin. Moni ei vaan silti nouse köyhyydestä koskaan.

En sano, etteikö köyhyydestä voisi nousta opiskelemalla ja työtä tekemällä, mutta se voi olla melko haasteellista pienituloisesta perheestä.

Pojallani on ammatillinen tukihenkilö neurologisten ongelmien takia. Tukihenkilö hehkutti, että aivan hyvin lukion jälkeen voi pitää välivuoden, hänkin piti. No, mulla ei ole varaa elättää täysi- ikäistä lasta vuotta, joten välivuosi ei tule kysymykseen, vaikka lapseni neurokirjon haasteiden takia se saattaisi olla hyväkin ratkaisu. Lapseni pyrkii yliopistoon eri kaupunkiin. En ollenkaan tiedä, että millä keinoin muutto sinne järjestyy, en käytännössä, enkä taloudellisesti. Meillä ei ole autoa. Köyhyys aiheuttaa paljon päänvaivaa ja kun nuori ei itse ole kovin näppärä käytännön asioissa, eikä hänellä ole sosiaalisia taitoja, eikä kavereita, niin kaikki tuntuu vaikealta.

No, koska saamme asumistukea, niin vanhemman lapsen mahdollinen muutto aiheuttaa sen, että myös minä ja nuorempi lapsi joudumme muuttamaan pienempään asuntoon. Sekin tuottaa ainakin nyt taloudellisia haasteita takuuvuokrineen ja muuttoautoineen. Asuntoja täällä onneksi on, mutta nuorimman lapsen itsenäistyessä olen jälleen muuton edessä. Tosin nuoremmalla lapsella on sen verran pahoja mt-ongelmia raskaista, yllättävistä elämäntapahtumista johtuen, että en löisi vetoa sen puolesta, että opiskelut onnistuvat.

Asuntoasia tulee silläkin tavalla vastaan, että vaikka olisi mukava luvata lapsille, että: "Voit aina palata kotiin." niin käytännössä se tarkoittaisi muuttamista siihen mun itsemurhakuutioon, jossa sitten asun.

Hyvin erilaisista lähtökohdista opiskelijoita siis on, enkä mä ihmettele, että vähävaraisten perheiden lapset eivät aina opiskele pitkälle, vaikka edellytyksiä olisikin.

Lisättäköön vielä, että me olemme silti hyvässä tilanteessa sikäli, että vanhempi lapseni saa tällä hetkellä toimeentulotukea sosiaalisin perustein, eikä häneltä edellytetty lainan ottamista. Se on ollut pelastuksemme. Nuori pystyy maksamaan minulle ruoasta, se on ollut pelastuksemme. Monella ei ole näin hyvin.

Jos mietin, että lapseni olisi mennyt ammattikouluun, niin hän todennäköisesti valmistuisi tänä keväänä ja alkaisi saada työmarkkinatukea, mutta nyt tilanne on hyvin paljon erilainen ja taloudellisia haasteita on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

ihan höpöjä puhut. Molemmat vanhempani kasvoivat köyhässä perheessä ja vaurastuivat itse. Meillä, heidän lapsillaan, ei ollut mitään käsitystä vanhempiemme varallisuudesta. Ei saatu kultalusikoita, ei etelänmatkoja, ei käyty edes laskettelemassa suomen hiihtokeskuksissa. Olen ylpeä vanhemmistani, että tekivät noin. (ei saatu edes viikko- tai kuukausirahaa, kuten monen köyhemmän perheen lapset saivat) Kun muutin pois kotoa, muutin omilleni, en saanut vanhemmiltani asuntoa opiskelupaikkakunnalta, eivät kustantaneet edes muuttoautoa, vaan sain lainata isän autoa, jolla ajoin sitten muutokuormani kanssa. (aijoo, ajokortin maksoivat, kuten kiakkien muidenkin koulukaverieni vanhemmat). Minäkin sitten tein itse rahani. missään vaiheessa en ole voinut ajatella, että ei hätää, vaikka tulisi konkurssi, äiti/isi auttaa.

Se perintö, jonak varakkaiden vanhempien lapset saavat ei ole niinkään varmaa. Oletko ajatellut, että nykypäivänä ihmiset elävät helposti 100-vuotiaiksi, joten kun se "lapsi" on saamassa perintöään, hän on mitä luultavimmin ollut eläkkeellä jo pitkään. Tai kuollut. Että vaikka minäkin tässä olen varakkaiden vanhempien lapsi, niin eipä ole näkynyt vanhempieni rahoja minun tililläni. En myöskään ole perustanut elämääni sen varalle, että saan sitten perintönä omaisuuden. Se olisi hullua. Kaikkea voi myös heidän omaisuudelleen tapahtua. Luonnonkatastrofit voivat viedä puut, tuli voi tuhota asunnot, pörrsi voi sukeltaa niin pahasti että sijoitusten arvon nousua takaisin pitää odottaa kymmeniä vuosia jne. Nykyisin vanhemmat voivat myös sulkea jonkun lapsistaan ulos perinnöstä testamentein ja muine verosuunnittelullisin keinoin. Minä en tiedä vanhempieni ajatuksia siitä kuka saa perintönsä. Ehkä he jättävätkin kaiken lapsenlapsilleen. Meillä ei puhuta raha-asioista, ei ole koskaan puhuttu muuten kuin, että vanhempani ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa ja ymmärtämään sen arvon sekä sen miten sitä hoidetaan.

Kaikki rahat, joita minulla on, on itse ansaittuja. Omat lapseni eivät hekään saa minulta mitään kultareunustettuja passeja rikkaiden lasten elämään.

Olen melko pitkälti samaa mieltä. Pitäisi huomata muuttuneet funktiot.

Mutta tuo testamentti-asia: jokainen lapsi saa lakiosuutensa. Pitää olla erityisen vahvat syyt sen epäämiseen: vanhemman murhan yritys, rikollinen elämä -tyyliin.

Käytätkö yhteiskunnan palveluja itse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen jossain TV-keskustelussa joku mainitsi, että 1600 euron palkasta maksetaan 2 % veroa. Miten tämä on mahdollista?

Minä maksan paljon pienemmästä eläkkeestä joko 11,5 tai 12 % veroa. Tänä vuonna on 11,5 %.

Mistä ihmeestä tämä nyt tuli? Mulla on bruttopalkka päälle 2000e/kk ja maksan veroa 17 %. Yleensä saan vähän takaisinkin. Työkaverilla prosentti taisi olla 14 huitteilla, tosin hänellä pienempi palkka ilman kokemuslisiä ym mitä mulla on. Muutenkin turha mielestäni kitistä eläkkeestä tai työttömyysetuuksista otettavista veroista, ne kun tulevat tilille ilman että pistää rikkaa ristiin. Lisäksi eläkeläiset todennäköisesti myös sairastavat jo enemmän, eli käyttävät palvelujakin enemmän. Sietää siitä veroja vähän maksaakin. Eikä kannata alkaa jaanaamaan siitä että " on tehty töitä 100 vuotta ja minulle kuuluu kyllä korotus eläkkeeseen eikä veroja mistään ja lääkkeet pitäs nyt saada ilmaiseksi ja hoitotarvikkeet tuotava ovelle myös ku minä oon tämän maan rakentanu itte" Työttömille vinkiksi: siivoushommia löytyy niin paljon kuin jaksaa tehdä. Vai oliko se nyt niin että siivous kuuluu jollekin muulle , ei minulle? Kyllä olette hauskoja, ei voi muuta sanoa.

14 % palkkatuloilla on vähän veroa, on varmaan isompi palkka kaverilla kuin monella eläkeläisellä.

Työikäisellä on monia eri mahdollisuuksia lisätä tulojaan. Iäkkäällä tai/sekä sairaalla eläkeläisellä se on lopullinen tulo.

Mielestäni eläkeläisillä ja työssäkäyvillä on sama maksukatto lääkekuluissa.

Ilmaisia eivät ole mitkään palvelut eläkeläisillä, ei ainakaan minulla.

Uimahalliinkin joutuu maksamaan, tosin hiukan vähemmän, mutta ilmaista ei ole sekään.

Eläke on eläke, silloin on ajatus vähän niinkuin se, että ei enää tarvitse laittaa tikkua ristiin ja eläke on ansaittua.

Miksi sitten koko eläkesysteemi on keksitty? Miksi sitten ei vaan ihmiset tee töitä siihen saakka kunnes kupsahtavat?

Aika pahat sisuskalut on, jos eläkeläisiäkin kadehtii, ainakin pieneläkeläisiä.

Eri asia ne, joilla on isot eläkkeet ja asia muutenkin hyvin rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Joskus menettelin näin, otin edellisen kauppakuitin mukaan ja ostin samat tavarat, raha riitti varmasti.

Joku tuote on saattanut nousta hinnaltaan sillä aikaa. Jos rahaa on vain sen vanhan ostokuitin verran.

Tai loppunut, toisaalta voi sitten jättää ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina   ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"

Tämä lienee tyhmä kysymys, mutta kysynpä silti. Miksi maksukorttisi ja lompakkosi ovat noin kaukana toisistaan? Ja missä kaupassa kassahenkilö sanoo, että kortilla ei ole rahaa?

On minullekin kassa joskus sanonut, että tilillä ei ole saldoa, kun olin sählännyt kortin ja pin-koodin kanssa aikani, että miksi se ei sitä hyväksy...

Mulla myös eläkkeen veroprosentti 0%. En enää saanut töitä, kun yritin takaisin työmarkkinoille n 45-vuotiaana. Takana oli irtisanomisia (tuotannolliset ja taloudelluset syyt) ja 20 vuoden pituinen työura.

Itse en päässyt vaikuttamaan eläkkeen pienuuteen. Kaikki mahdollinen tuki on haettu.

Mutta: ILON HELMIÄ! Soitin seurakuntaan ja pääsin hakemaan ruoka-apua ison laatikollisen, pääasiassa pakasteita. Näillä pärjään esim perunoita ostellen monta viikkoa. Kiitos kaikille mahdollisille hyville voimille 💓💕💓

Noista vero%. Olisiko siinä ohjelmassa ollut kyse valtionverotuksesta? Koska henkilön veroprosentti muodostuu sekä kunnallisverosta että valtionverosta, ja se valtion vero% on aika pieni alkupäässä tuloja. Ja kunnallisveroissakin on kai joku alaraja, jonka alla sitä ei mene lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Noista vero%. Olisiko siinä ohjelmassa ollut kyse valtionverotuksesta? Koska henkilön veroprosentti muodostuu sekä kunnallisverosta että valtionverosta, ja se valtion vero% on aika pieni alkupäässä tuloja. Ja kunnallisveroissakin on kai joku alaraja, jonka alla sitä ei mene lainkaan.

Mullakin vero% on 0, meinaan kirkollisvero%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina   ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"

Tämä lienee tyhmä kysymys, mutta kysynpä silti. Miksi maksukorttisi ja lompakkosi ovat noin kaukana toisistaan? Ja missä kaupassa kassahenkilö sanoo, että kortilla ei ole rahaa?

kuule.. ihan siksi, että ajattelin maksaa ostokseni maksukortilla enkä lompakolla. Toisekseen siksi, että maksukortti oli taskussa valmiina. omassa kaupassani kassahenkilö sanoi että kortilla ei ole rahaa sen jälkeen kun aloin epäillä näppäilleeni väärän koodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

ihan höpöjä puhut. Molemmat vanhempani kasvoivat köyhässä perheessä ja vaurastuivat itse. Meillä, heidän lapsillaan, ei ollut mitään käsitystä vanhempiemme varallisuudesta. Ei saatu kultalusikoita, ei etelänmatkoja, ei käyty edes laskettelemassa suomen hiihtokeskuksissa. Olen ylpeä vanhemmistani, että tekivät noin. (ei saatu edes viikko- tai kuukausirahaa, kuten monen köyhemmän perheen lapset saivat) Kun muutin pois kotoa, muutin omilleni, en saanut vanhemmiltani asuntoa opiskelupaikkakunnalta, eivät kustantaneet edes muuttoautoa, vaan sain lainata isän autoa, jolla ajoin sitten muutokuormani kanssa. (aijoo, ajokortin maksoivat, kuten kiakkien muidenkin koulukaverieni vanhemmat). Minäkin sitten tein itse rahani. missään vaiheessa en ole voinut ajatella, että ei hätää, vaikka tulisi konkurssi, äiti/isi auttaa.

Se perintö, jonak varakkaiden vanhempien lapset saavat ei ole niinkään varmaa. Oletko ajatellut, että nykypäivänä ihmiset elävät helposti 100-vuotiaiksi, joten kun se "lapsi" on saamassa perintöään, hän on mitä luultavimmin ollut eläkkeellä jo pitkään. Tai kuollut. Että vaikka minäkin tässä olen varakkaiden vanhempien lapsi, niin eipä ole näkynyt vanhempieni rahoja minun tililläni. En myöskään ole perustanut elämääni sen varalle, että saan sitten perintönä omaisuuden. Se olisi hullua. Kaikkea voi myös heidän omaisuudelleen tapahtua. Luonnonkatastrofit voivat viedä puut, tuli voi tuhota asunnot, pörrsi voi sukeltaa niin pahasti että sijoitusten arvon nousua takaisin pitää odottaa kymmeniä vuosia jne. Nykyisin vanhemmat voivat myös sulkea jonkun lapsistaan ulos perinnöstä testamentein ja muine verosuunnittelullisin keinoin. Minä en tiedä vanhempieni ajatuksia siitä kuka saa perintönsä. Ehkä he jättävätkin kaiken lapsenlapsilleen. Meillä ei puhuta raha-asioista, ei ole koskaan puhuttu muuten kuin, että vanhempani ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa ja ymmärtämään sen arvon sekä sen miten sitä hoidetaan.

Kaikki rahat, joita minulla on, on itse ansaittuja. Omat lapseni eivät hekään saa minulta mitään kultareunustettuja passeja rikkaiden lasten elämään.

Olen melko pitkälti samaa mieltä. Pitäisi huomata muuttuneet funktiot.

Mutta tuo testamentti-asia: jokainen lapsi saa lakiosuutensa. Pitää olla erityisen vahvat syyt sen epäämiseen: vanhemman murhan yritys, rikollinen elämä -tyyliin.

Olen samaa mieltä, mainitsen tosin, että en maininnut mitään lakiosuudesta, sillä sekin voidaan kiertää erinäisin järjestelyin. Toki silloin pitää perinnön jättäjien itse se tehdä, eli ei sitä voi tehdä sen jälkeen kun perittävä on kuollut. 

Tiedän erään vauraan henkilön, joka tuollaisten järjestelyjen avulla jätti yhden lapsistaan täysin vaille perintöä. HÄn oli toiminut jo kauan ennen kuolemaansa ja järjesti asiat siten.

Itse voisin tehdä tuollaisen ratkaisun, jos joku lapsista vaikka alkaisi tuhlaamaan rahansa päihteisiin tai eläisi muuten sellaista elämää, että olisi selvä, ettei hän voi hoitaa rahoja.

 Meillähän on muuten nyt julkisuudessa nyt yksikin tällainen tapaus, en tiedä saako nimeä mainita, mutta tämä mustakutrinen nainen ja hänen perintöasiansa, kun avustaja taisi vetää välistä...

mutta sellaista. Tiedän enemmän rikkaiden perheiden lapsia, joiden vanhemmat ovat köyhyydestä itse nousseet ja sitten päättäneet, että lapset eivät ala alämään mitään "syntyyt hopealusikkasuussa" elämää. Se on monesti hyvä ratkaisu. Tekee hyvää saada kasvaa monipuolisessa ympäristössä kaiken rahapöhinän ulottumattomissa.

Kun terveytesi reistaa, olet kusessa köyhänä tai ilman työterveyshuoltoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina   ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"

Tämä lienee tyhmä kysymys, mutta kysynpä silti. Miksi maksukorttisi ja lompakkosi ovat noin kaukana toisistaan? Ja missä kaupassa kassahenkilö sanoo, että kortilla ei ole rahaa?

kuule.. ihan siksi, että ajattelin maksaa ostokseni maksukortilla enkä lompakolla. Toisekseen siksi, että maksukortti oli taskussa valmiina. omassa kaupassani kassahenkilö sanoi että kortilla ei ole rahaa sen jälkeen kun aloin epäillä näppäilleeni väärän koodin.

Mutta miksi maksukorttisi ei ole lompakossa, jossa on monta koloa nimenomaan kortteja varten? Eikö sen ole turvatonta olla taskussa yksinään?

Itsestäni sen huomaa hoitamattomista ja värjäämättömistä hiuksista. Monesti ollut myös tunne siitä, että on epäviehättävä jo hieman kuluneissa vaatteissa. Etenkin silloin kun ympärillä on ihmisiä keillä kauniit, uuden näköiset vaatteet päästä varpaisiin, upeat hiukset ja meikki. Minulla ei ole myöskään varaa tehdä mitään. Minulta saattaa puuttua sellaisia normaaleja asioita mitä kaikilla yleensä on esimerkiksi uimapuku.. :D Olen välillä jopa itse hämmentynyt siitä mitä kaikkea ns normaalia puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

ihan höpöjä puhut. Molemmat vanhempani kasvoivat köyhässä perheessä ja vaurastuivat itse. Meillä, heidän lapsillaan, ei ollut mitään käsitystä vanhempiemme varallisuudesta. Ei saatu kultalusikoita, ei etelänmatkoja, ei käyty edes laskettelemassa suomen hiihtokeskuksissa. Olen ylpeä vanhemmistani, että tekivät noin. (ei saatu edes viikko- tai kuukausirahaa, kuten monen köyhemmän perheen lapset saivat) Kun muutin pois kotoa, muutin omilleni, en saanut vanhemmiltani asuntoa opiskelupaikkakunnalta, eivät kustantaneet edes muuttoautoa, vaan sain lainata isän autoa, jolla ajoin sitten muutokuormani kanssa. (aijoo, ajokortin maksoivat, kuten kiakkien muidenkin koulukaverieni vanhemmat). Minäkin sitten tein itse rahani. missään vaiheessa en ole voinut ajatella, että ei hätää, vaikka tulisi konkurssi, äiti/isi auttaa.

Se perintö, jonak varakkaiden vanhempien lapset saavat ei ole niinkään varmaa. Oletko ajatellut, että nykypäivänä ihmiset elävät helposti 100-vuotiaiksi, joten kun se "lapsi" on saamassa perintöään, hän on mitä luultavimmin ollut eläkkeellä jo pitkään. Tai kuollut. Että vaikka minäkin tässä olen varakkaiden vanhempien lapsi, niin eipä ole näkynyt vanhempieni rahoja minun tililläni. En myöskään ole perustanut elämääni sen varalle, että saan sitten perintönä omaisuuden. Se olisi hullua. Kaikkea voi myös heidän omaisuudelleen tapahtua. Luonnonkatastrofit voivat viedä puut, tuli voi tuhota asunnot, pörrsi voi sukeltaa niin pahasti että sijoitusten arvon nousua takaisin pitää odottaa kymmeniä vuosia jne. Nykyisin vanhemmat voivat myös sulkea jonkun lapsistaan ulos perinnöstä testamentein ja muine verosuunnittelullisin keinoin. Minä en tiedä vanhempieni ajatuksia siitä kuka saa perintönsä. Ehkä he jättävätkin kaiken lapsenlapsilleen. Meillä ei puhuta raha-asioista, ei ole koskaan puhuttu muuten kuin, että vanhempani ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa ja ymmärtämään sen arvon sekä sen miten sitä hoidetaan.

Kaikki rahat, joita minulla on, on itse ansaittuja. Omat lapseni eivät hekään saa minulta mitään kultareunustettuja passeja rikkaiden lasten elämään.

Olen melko pitkälti samaa mieltä. Pitäisi huomata muuttuneet funktiot.

Mutta tuo testamentti-asia: jokainen lapsi saa lakiosuutensa. Pitää olla erityisen vahvat syyt sen epäämiseen: vanhemman murhan yritys, rikollinen elämä -tyyliin.

Olen samaa mieltä, mainitsen tosin, että en maininnut mitään lakiosuudesta, sillä sekin voidaan kiertää erinäisin järjestelyin. Toki silloin pitää perinnön jättäjien itse se tehdä, eli ei sitä voi tehdä sen jälkeen kun perittävä on kuollut. 

Tiedän erään vauraan henkilön, joka tuollaisten järjestelyjen avulla jätti yhden lapsistaan täysin vaille perintöä. HÄn oli toiminut jo kauan ennen kuolemaansa ja järjesti asiat siten.

Itse voisin tehdä tuollaisen ratkaisun, jos joku lapsista vaikka alkaisi tuhlaamaan rahansa päihteisiin tai eläisi muuten sellaista elämää, että olisi selvä, ettei hän voi hoitaa rahoja.

 Meillähän on muuten nyt julkisuudessa nyt yksikin tällainen tapaus, en tiedä saako nimeä mainita, mutta tämä mustakutrinen nainen ja hänen perintöasiansa, kun avustaja taisi vetää välistä...

mutta sellaista. Tiedän enemmän rikkaiden perheiden lapsia, joiden vanhemmat ovat köyhyydestä itse nousseet ja sitten päättäneet, että lapset eivät ala alämään mitään "syntyyt hopealusikkasuussa" elämää. Se on monesti hyvä ratkaisu. Tekee hyvää saada kasvaa monipuolisessa ympäristössä kaiken rahapöhinän ulottumattomissa.

Valitettavasti se "monipuolinen ympäristö" on monelle pakon sanelema helvetti. Itse olen alkoholistiperheestä, en huonosti toimeentulevasta, mutta se jätti jälkensä minuun. En jaksanut nuorena haaveilla mistään, enkä osaa sitä vieläkään. Tavoitteeni oli vain saada ammatti mahdollisimman nopeasti ja sitten muuttaa pois kotoa. Lähtöäni viivytti nuorempi sisareni, jota en olisi halunnut jättää yksin siihen sekomestaan.

Jos minulla olisi rahaa, niin tekisin lapsilleni elämän helpommaksi. Kärsimys ei jalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä köyhänä ja nykyisenä keskituloisena kun näitä juttuja lukee, niin olisipa kiva ilahduttaa joskus köyhää maksamalla hänen ruokaostoksensa tai tiputtamalla viisikymppisen köyhän kulkureitille. Itselleni mitätön summa, mutta kokemuksesta tiedän miten iso raha se voi toiselle olla.

Sama juttu. Entinen köyhä, nyt alempaa keskiluokkaa. Oon alkanut pitää kassajonossa korvat auki. Aina välillä tulee tilanne, ettei edessä oleva pystykään maksamaan kaikkia ostoksiaan.

Minulle kävi kerran noin. Olin unohtanut siirtää rahaa käyttötilin kortille ja kassalla sitten korttimaksu ei onnistunutkaan. Kassaneiti hieman nolostellen sanoi että ei siellä ole rahaa, kun epäilin, että olin laittanut numeron väärin. Minua hymyilytti, mutta sanoin hänelle, että ei se mitään ja selitin, että olenkin varmaan unohtanut siirtää rahaa sinne (ja sain myötätuntoisia hymyjä pitkin kassajonoa). Olin juuri aloittanut avamaan olkalaukkuani (minulla on siellä aina   ylimäääräistä rahaa, koska olen oppinut, että toisinaan unohdan siirtää käyttötilille rahaa), kun kassajonossa takanani seisova ilmoittautui maksamaan ostokseni. Sain siinä selittää sitten aika pitkään etten tarvitse ja rahaa vain tuputettiin ja tuputettiin. LOmpakko tietnekin oli alinna olkaluakussa, joten siinä meni hiukan aikaa, mutta oli hauska nähdä ilmeet kun maksoin ostokseni 200 euron setelillä ja pahoittelin ettei ole pienempää. Että jos tosiaan suunnittelette vaikka kaupan kassalla jonkun köyhältä vaikuttavan ostosten maksamista, niin älkää tehkö sitä oletusten varassa, hän ei välttämättä köyhä olekaan. Minua asia ei juuri nolottanut, kiitisn kyllä maksutarjokkaita anteliaasta eleestään ja sanoin, että en olisi mitenkään voinut antaa toisen maksaa ostoksiani, kun saatoin ne itsekin maksaa. Mieheni sanoi kotona, että "hö! olisit antanut maksaa, kun kerran halusivat!"

Tämä lienee tyhmä kysymys, mutta kysynpä silti. Miksi maksukorttisi ja lompakkosi ovat noin kaukana toisistaan? Ja missä kaupassa kassahenkilö sanoo, että kortilla ei ole rahaa?

kuule.. ihan siksi, että ajattelin maksaa ostokseni maksukortilla enkä lompakolla. Toisekseen siksi, että maksukortti oli taskussa valmiina. omassa kaupassani kassahenkilö sanoi että kortilla ei ole rahaa sen jälkeen kun aloin epäillä näppäilleeni väärän koodin.

Mutta miksi maksukorttisi ei ole lompakossa, jossa on monta koloa nimenomaan kortteja varten? Eikö sen ole turvatonta olla taskussa yksinään?

Moni pitää nykyään maksukorttia kännykän kotelossa,

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni sen huomaa hoitamattomista ja värjäämättömistä hiuksista. Monesti ollut myös tunne siitä, että on epäviehättävä jo hieman kuluneissa vaatteissa. Etenkin silloin kun ympärillä on ihmisiä keillä kauniit, uuden näköiset vaatteet päästä varpaisiin, upeat hiukset ja meikki. Minulla ei ole myöskään varaa tehdä mitään. Minulta saattaa puuttua sellaisia normaaleja asioita mitä kaikilla yleensä on esimerkiksi uimapuku.. :D Olen välillä jopa itse hämmentynyt siitä mitä kaikkea ns normaalia puuttuu

Kyllä niitä puutteita alkaa pikkuhiljaa köyhyyden kestäessä olemaan yhä enemmän. Minullakaan ei ole uimapukua, eikä kumisaappaita, eikä sandaaleita, ei oikeastaan mitään muutakaan vaatetta, mikä ei ole täysin välttämätöntä. Puutteita on niin ikään kodin varustuksessa, ei ole toimivaa tietokonetta tai sitä pakastinta. Säästän kyllä, mutta harvoinpa säästöt riittävät mihinkään -ei välttämättömään-, enkä uskalla mitään sellaista ostaakaan, koska takuulla heti ilmenee tarvetta jollekin välttämättömyydelle, jos " tuhlaan". Kampaamokäynti on mun tavoittamattomissa, kuten moni muukin ihan tavallinen asia.

Totta tuokin, että aktiviteetteihin ei ole oikein varaa ja kun moneen asiaan tarvitsee sopivia välineitä ja varusteita, niin helposti sitä sitten vain jää kotiin. Säästöä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Köyhässä perheessä lapset eivät vaurastu, koska pienituloisilta ja köyhiltä vanhemmilta ei saada perintöjä. Köyhän ja pienituloisen vanhemman lapset pysyvät köyhinä.

Suurituloisten ja varakkaitten vanhempien lapset saavat suuriakin perintöjä. Lapsille kustannetaan kalliit harrastukset ja opinnot. Lapsille hankitaan autot ja jopa velattomat omistusasunnot. Kesämökit, sijoitusasunnot ja kiinteistöt siirtyvät varakkailta vanhemmilta lapsille.

ihan höpöjä puhut. Molemmat vanhempani kasvoivat köyhässä perheessä ja vaurastuivat itse. Meillä, heidän lapsillaan, ei ollut mitään käsitystä vanhempiemme varallisuudesta. Ei saatu kultalusikoita, ei etelänmatkoja, ei käyty edes laskettelemassa suomen hiihtokeskuksissa. Olen ylpeä vanhemmistani, että tekivät noin. (ei saatu edes viikko- tai kuukausirahaa, kuten monen köyhemmän perheen lapset saivat) Kun muutin pois kotoa, muutin omilleni, en saanut vanhemmiltani asuntoa opiskelupaikkakunnalta, eivät kustantaneet edes muuttoautoa, vaan sain lainata isän autoa, jolla ajoin sitten muutokuormani kanssa. (aijoo, ajokortin maksoivat, kuten kiakkien muidenkin koulukaverieni vanhemmat). Minäkin sitten tein itse rahani. missään vaiheessa en ole voinut ajatella, että ei hätää, vaikka tulisi konkurssi, äiti/isi auttaa.

Se perintö, jonak varakkaiden vanhempien lapset saavat ei ole niinkään varmaa. Oletko ajatellut, että nykypäivänä ihmiset elävät helposti 100-vuotiaiksi, joten kun se "lapsi" on saamassa perintöään, hän on mitä luultavimmin ollut eläkkeellä jo pitkään. Tai kuollut. Että vaikka minäkin tässä olen varakkaiden vanhempien lapsi, niin eipä ole näkynyt vanhempieni rahoja minun tililläni. En myöskään ole perustanut elämääni sen varalle, että saan sitten perintönä omaisuuden. Se olisi hullua. Kaikkea voi myös heidän omaisuudelleen tapahtua. Luonnonkatastrofit voivat viedä puut, tuli voi tuhota asunnot, pörrsi voi sukeltaa niin pahasti että sijoitusten arvon nousua takaisin pitää odottaa kymmeniä vuosia jne. Nykyisin vanhemmat voivat myös sulkea jonkun lapsistaan ulos perinnöstä testamentein ja muine verosuunnittelullisin keinoin. Minä en tiedä vanhempieni ajatuksia siitä kuka saa perintönsä. Ehkä he jättävätkin kaiken lapsenlapsilleen. Meillä ei puhuta raha-asioista, ei ole koskaan puhuttu muuten kuin, että vanhempani ovat opettaneet lapsensa käyttämään rahaa ja ymmärtämään sen arvon sekä sen miten sitä hoidetaan.

Kaikki rahat, joita minulla on, on itse ansaittuja. Omat lapseni eivät hekään saa minulta mitään kultareunustettuja passeja rikkaiden lasten elämään.

Olen melko pitkälti samaa mieltä. Pitäisi huomata muuttuneet funktiot.

Mutta tuo testamentti-asia: jokainen lapsi saa lakiosuutensa. Pitää olla erityisen vahvat syyt sen epäämiseen: vanhemman murhan yritys, rikollinen elämä -tyyliin.

Olen samaa mieltä, mainitsen tosin, että en maininnut mitään lakiosuudesta, sillä sekin voidaan kiertää erinäisin järjestelyin. Toki silloin pitää perinnön jättäjien itse se tehdä, eli ei sitä voi tehdä sen jälkeen kun perittävä on kuollut. 

Tiedän erään vauraan henkilön, joka tuollaisten järjestelyjen avulla jätti yhden lapsistaan täysin vaille perintöä. HÄn oli toiminut jo kauan ennen kuolemaansa ja järjesti asiat siten.

Itse voisin tehdä tuollaisen ratkaisun, jos joku lapsista vaikka alkaisi tuhlaamaan rahansa päihteisiin tai eläisi muuten sellaista elämää, että olisi selvä, ettei hän voi hoitaa rahoja.

 Meillähän on muuten nyt julkisuudessa nyt yksikin tällainen tapaus, en tiedä saako nimeä mainita, mutta tämä mustakutrinen nainen ja hänen perintöasiansa, kun avustaja taisi vetää välistä...

mutta sellaista. Tiedän enemmän rikkaiden perheiden lapsia, joiden vanhemmat ovat köyhyydestä itse nousseet ja sitten päättäneet, että lapset eivät ala alämään mitään "syntyyt hopealusikkasuussa" elämää. Se on monesti hyvä ratkaisu. Tekee hyvää saada kasvaa monipuolisessa ympäristössä kaiken rahapöhinän ulottumattomissa.

Jaahas. Besserwisser tuli korjaamaan tietopöhinäänsä. Lakiosasta ei maininnut joo ja että senkin voi kiertää. Miten mielestäsi?

Kerro ihmeessä. Mainitsin nuo kaksi siksi, että on sanomattakin selvää, että juopot jäävät suht säännön mukaan ilman mitään, jos siihen löytyy perusteet. Tietenkin testamentin jättäjä tekee testamentin tietyssä hetkessä herranjestas ja tietyillä perusteilla. Testamenttia voi muuttaa. Laatia uusia testamentteja vaikka viikoittain. Viimeinen muodollisesti pätevä ratkaisee.

Jos kännikala vaihtoi limuun ja testamentti korjattiin sen vuoksi joko jonkun hyväksi tai lakiosaan, se pätee vaikka mikä olisi. Perikunta voi tietysti kiistää testamentin, jos haluaa ja tietää esim että kännikala alkoikin juoda, mutta melko mahdotonta on testamenttia jälkikäteen muuttaa.

Juuri siksi isommissa asioissa kuolinpesää hoidetaan huolella ja siihen voi testamentissaan nimetä luotettavan testamentin toimeenpanijan. Tutkipas asiaa. Olen itse ollut testamentin toimeenpanijana. Se on melkoinen luottamuslause. Itse en edes veloittanut isosta työstä mitään, koska testamentin saajat olivat omat poikani. Itse sain testamentilla työt, mutta kaksi poikani varallisuuden, joka oli aika mittava. En ole testamentin tekijän sukulainen.

Itse olen köyhä mutta onneksi lapsillani (aikuisia) on varallisuutta opiskeluun ja muuhun elämään.

Ei katkeroittanut pätkääkään. Itse luovuin veloittamisesta.