** MARRASmasujen la-su **

olenpa kaukaa viisas :D tilasin nimittäin just tulevalle isukille sekä synttärilahjan (ne meni jo) ja isänpäivä lahjan valmiiksi, uskon että vauva ehtii syntyä isänpäiväksi sehän on 12.11. parranajo koneesta tuo on kovasti puhellut ja sitä monesti ollut ostamassa, saa nähdä miellyttääkö. toivotaan. kauheesti oonki jo miettinyt mitä sille keksisi ja miten sitä ehtii ostaa, no nyt kun on tilaus tehty niin on varmasti perillä sitten. kortin ajattelin taiteilla sit kun on vauvakin, jotain pikku käden/jalan muotoa tms..



onkos muut ensikertalaiset miettinyt jo isänpäivä lahjaa? monilla taitaakin mennä isänpäivä vielä vauvaa ootellessa. mä uskon vakaasti siihen 5.11, että sillon tää pikkunen saapuisi. saa nähdä :)



kauheen pitkälle mietittävä. joululahjat taitaa jäädä tänä vuonna vähemmälle..



nyt alkais bb talk show.. hyvät sunnuntai illan jatkot!



ootellaan

Meillä on laskettuaika 12.11 (isänpäivänä) mutta koska suunniteltu sektio edessä vauva luultavasti tulee tähän maailmaan marraskuun alussa. Hyvinkin mahdollista siis on että olen vielä isänpäivänä sairaalassa tai juuri sieltä kotiutunut vauvan kanssa. Jotain lahjaa pitäisi miehelle, toisen kerran isäksi tulevalle keksiä. Ajattelin tehdä jotain yhteistä esikoisen ja vauvan kesken. Mutta mitä...? Sitä on hieman vaikea keksiä...

Onneksi tässä on vielä jonkin verran aikaa.



Tänään koottiin pinnasänky :)

Mulle riitti varastotunnelma täällä kotona :D

Nyt se sänky seisoo meidän makkarissa niiiiin komeana...

Patja ja petauspatja pitäisi vielä ostaa, lakanoita myös sekä muita petivaatteita. Sitten olisi sänkykin valmis. Ensi viikolla voisi kiertää kauppoja läpi. Onhan meillä noita entisiä petivaatteita mutta pitäähän sitä nyt uuteen sänkyyn saada uusia vaatteita :) Mobilen kiinnitin testausmielessä sänkyyn :D Kunhan tuo valmiiksi saadaan niin tulee oikein hyvä ellei täydellinen.



Jos mulla olikin vielä äsken miljoona asiaa mielessä niin eipä ole enää :D Kaksi päivää ultraan :) Sitten tiedämme päivän milloin meidän pikkuinen näkee päivänvalon ensimmäisen kerran.



Nyt jos saisi hieman untakin...



Swehina rv 34

kävin vain kerran vessassa ja seuraavan kerran pikkuiset herättelivät 7.30 aikoihin.Yleensä tulee rampattua vessassa pari-kolme kertaa ja siihen päälle vielä lasten asiat. No,tuntuu siltä että silmät ovat aivan ristissä vielä :)



Oma napa: vauva heräili samoihin aikoihin kanssani,nyt hikkailee taas :) Hän viihtyy edelleen selkä oikealle päin,vasemmalla on aika tyhjää.



Eilen väsäsin myynti-ilmoitusta,ajattelin kuitenkin luopua tuplarattaista kun ne ovat aika isot.Ovat vieneet tilaa makkarissa vuoden verran..



Tänään ajattelin ostaa sitä rautaa,ettei hb laskisi alle 100 ainakaan :(



Viikonloppuja kaikille, t. Jas ja pikkuneiti 34+1

Taas vaan hereillä jo, vaikka kovasti tekisi mieli vielä nukkua...



Mietin tuossa heti herättyäni, että mahdan olla aika ärsyttävää seuraa muille - varsinkin omalle miehelle - juuri nyt. Koko ajan puhun tulevasta muutosta ja suunnittele ostoksia, stressaan synnytystä, teen laskelmia, luen vauvakirjaa, mietin sairaalaan otettavia varusteita jne. Ja varsinkin tilitän omista olotiloistani. Huh.... Hyvin on kyllä kestänyt! Tietenkin ymmärettävää varmaan tavallaan, mutta edes joskus voisi antaa hengähtää miehenkin.



Eilen todettiin kyllä yhdessä että jos en nyt olis raskaana, lähdettäis baariin ja vedettäis ihan rehelliset kännit kimpassa... No, tulee sekin päivä vielä. Tosin niiden kännien vetämiseen kuluu luultavasti kaksi tuoppia tunnin sisään ja sammun pöydän alle, mutta kuitenkin ;-)



Masutyyppi ottanu tosi rauhaisasti eilisillasta asti, vähän oon jo ruvennu kuulostelemaan onko syytä huolestua. Tuskin, mutta täytyy seurata.



Ai niin, kiitoksia vastauksista eilisiin liitoskipukysymyksiini :-)



Anyara75 - viikkoja tasan 34!!!!!!

anyara75! :) Ei varmaan jaksa minunkaan mieheni minua. Olen usein jopa niin väsynyt etten jaksa edes valittaa -torkun vain milloin missäkin tai pahimmassa tapauksessa itken. No, eihän tätä enää kauan kestä =) Siksi tämä palsta ja teidän kirjoitukset tuntuvat pelastukselta arjen keskellä. Itse en useimmmiten jaksa kirjoittaa mutta lukemassa käyn päivittäin. Ä-loman alkuun on KAKSI viikkoa ja sitten (ehkä) taas jaksan minäkin kirjoitella.

Masuasukki on erittäin vilkas ilta- ja yöaikaan, tietenkin kun en häntä muulloin juurikaan ehdi kuullostella. Vointi on väsymystä lukuunottamatta hyvä -hb on noussut 120 (oli välillä jo98), joten varmasti sekin vaikuttaa. Pientä turvotusta alkaa olla iltaisin ja aamuisin ja vähän juuri noita liitoskipuja, joista ilmeisesti on ollut puhettakin. Täytyykin mennä kyseinen pino etsimään, ehkä en sitten eilen jaksanutkaan käydä lukemassa. Ainakin nukahdin sohvalle töiden jälkeen jo puoli yhdeksän...



Toivottelen muruille mukavaa viikonloppua! Koettakaamme lepäillä!

Remu ja pikku-ukko 31+5

Ja ihmeellistä se, sillä yhtä lailla minäkin heräilen yleensä muutaman kerran yössä vessaan ja lisäksi ne lasten heräilyt. Mutta nyt, kunhan ensin sain unen päästä kiinni (mikä on nykyisin tosi vaikeaa, kun ei kunnon asentoa tunnu löytyvän), heräsin ensimmäisen kerran kuudelta!!! Eli taivaalliset lähes kuusi tuntia unta putkeen =) Ihme, ettei esikoinenkaan herännyt pissalle koko yönä, vaan vasta kahdeksalta, jolloin sitten ylös kaikki noustiin.



Eipähän nuo miehet varmaan muuten saa kokeakaan tätä raskautta kuin meidän kauttamme. Valitettavaa vain on, että se sisältää niin paljon sitä tunneailahtelua, jota miehet eivät aina ja kaikki jaksa. Mutta toisaalta sitten, kukin taaplaa tavallaan. Eihän tätä kuitenkaan niin kauaa kestä =) Vaikka tuntuisi, ettei mies kuuntele kaikkia vuodatuksia, niin uppoaa ne kuitenkin. Ainakin meillä mies on tasaisesti todennut, kun jotain asiaa raskaudessa *ihmettelen* ja kauhistelen, että " Niin sanoit aikaisemmissakin" =) Ja toisaalta, jos se mieskin alkaisi hörhöilemään ja hössöttämään, niin siinä sitten olisi kaksi kaahoa ja ties mikä lopputulos... =P Kyllä melkein mies kuin mies on ihan myyty, kun se käärö sitten syliin annetaan =)



Muuten, ken onkaan ensimmäistä saamassa, niin yrittäkää muistaa, että isi hoitaa vauvaa kuitenkin eri tavalla eikä tuo siitä rikki mene. Eli ettei sitten tule niskan takana jaeltua ohjeita... =) (vaikka kyllä mieli monesti tekisikin) Vauva on onnellinen, kun saa molemmilta läheisyyttä, hoivaa ja rakkautta. Väliäkö sillä, onko vaippa laitettu just prikulleen samoin kääntein tai nuttu ja potkarit oikeinpäin =) Kyllä se isi osaa!



Jahas! Meillä tuon kuopuksen (1v4kk) *pottaharjoittelu* ei oikein kakan kanssa ota onnistuakseen (vaikka potakka istuukin ihan mielellään). Eli pitää mennä taas pyllypyykille =O Palailen myöhemmin, jos kerkiän ja muistan ja...



TalviSalama + Tiitiäinen 35+2

Siirrän eilisen viestini tänne, kun ei sitä enää sieltä varmaan kukaan enää lue.



siilivaimolle ja kanelisokerille + muillekin

Juu, samassa liemessä ollan. Itse odotan neljättä lasta ja ikää on jo 37-v. Esikoinen syntyi kun olin 26-v ja toinen kun olin 28-v. Kolmas kolme v sitten. Tuo kolmas oli tosi rankka raskaus, varsinkin loppuaiaka. Ite kun olen tällanen 158 cm pitkä, sanoi lääkäri et kaikki on kahtakovemmlla kun pitkällä odottajalla. Jalankokoni on 36 ja ylipainoakin on liikaa.

Kanelisokerille: Onneks sulla mies huomioi sua. Mulla kolmannesta kyllä mies oli enemmän huomioiva kun nyt. Se suututtaa välillä kun nauraa mun suonenvedoille ja selkäkivuille. Sanoopi et valitan koko ajan. Kaippa tää elämä kolmen lapsen kans onkin aikamoista ja harmittaa oma saamattomuus.Se on niin ristiriitaista välillä kun mieli on pirteä mutta kroppa ei vaan toimi.

Nyt tällä viikolla on selkä alkanu vihotteleen ja painontunne alapäässä lisääntynyt. Kauhulla odotan 8 seuraavaa viikkoa.

Onneksesi tämä palsta on olemassa.



Sitten ystäväni pyysi tiedustelemaan!

Sf mitta ei ollutkaan kasvanut tarpeeksi vko 34-35, ja sit oli kuulunut ylimääräinen sydänmmen lyönti. Joutuu ilmeisesti ens viikolla sairaalaan käymääm. Onko jollakin kokemusta, pitäisikö olla huolissaan. Harmi kun hänellä takan jo pari keskenmenoa ja lapsi on kovasti odotettu. Vastailkaa niin ilmoittelen hänelle, kun netti yhteyttä ei hänellä itsellään ole.

Tsemppiä!

Taas tuli nukuttua kellon ympäri joten pitäisi jaksaa koko päivä olla valveilla :)



Kävin eilen kangaskaupassa ja ostin kankaita. Oli aika mielenkiintoista yrittää piirtää kaavoja ja leikata kangasta kun ei oikein meinannut taipua. Homma eteni kuitenkin hitaasti mutta varmasti,ja mies ehdotti kyllä yhdessä välissä että toki hän voi leikata kankaan kun vain sanon että mistä leikataan. Kummasti häntäkin on alkanut kiinnostaa ompeluharrastukseni koska olen luvannut ommella uudet penkinpäälliset hänen rakenteilla olevaan jenkkiautoonsa. Eilen löysin käsityölehdistä ohjeet sohvanverhoiluun ja autonpenkit tehdään samalla periaatteella. Tänään käydään ostamassa kaavapaperia valmiiksi jotta hän saa alkaa piirrellä minulle kaavoja penkkejä varten :)



Olen muuten huomannut että ei närästä kovin paljoa kun olen jättänyt pois vaalean leivän ja syön tilalle ruisleipää ja rieskaa.



MrsCruiser 31+3

En ole aktiivisesti enää voinut seurata kuulumisianne, kun mulla on selkä niin tohjona etten kertakaikkiaan pysty istumaan pitkään tietokoneen ääressä (tai yleensäkään siis missään). Välillä oon pikaisesti yrittänyt lukaista pinoa.



Tällä viikolla oon käynyt ultrassa ja neuvolassa. Ultrassa tämänhetkinen painoarvio oli 2357g (rv 32+5) eli ihan hyvän kokoinen vaaveli...

Neuvolassa muuten kaikki ok, kuten aiemminkin, mutta nyt hemppa oli laskenut 108:aan (aiemmin pysynyt 120 yläpuolella). Pitäisi käydä ostamassa rautatabletteja, mutta en oo saanut vielä aikaiseksi.

Selän lisäksi ikävänä vaivana on nyt levottomat jalat, jotka vaivaa pahiten nukkumaan mennessä. Jalkoja " sätkityttää" . Mitäs apuja tähän vaivaan olikaan?



Eipä tässä enempää kärsi istua, joten mukavat viikonloput kaikille!



timaja 33+2

The Kirsikka: Tuosta sf -mitasta: Itselläni se on ollut aina mitä sattuu, johtuen luultavasti kohdun muodosta (kallistuu oikealle) sekä lantion epätasapainosta (rakenteellinen vika oikeassa lonkkanivelessä, reilusti eripituiset alaraajat). Totta kai myös vauvan asennolla kohdussa on oma merkityksensä, jos vaikka sattuu mittaushetkellä olemaan poikkitilassa tai jotenkin nolosti, ei-oppikirjamaisesti mittauksen kannalta.



Noilla viikoilla ainakin itselläni on tullut lasku sf-mittaan ihan siitä syystä, että vauva on laskeutunut jo...syitä voi tosiaan olla monia, mutta täytyyhän syytä tutkia, totta kai.



Ylimääräisestä sydämenlyönnistä en osaa sanoa...olikohan kyse ihan lyönnistä vai sivuäänestä, sellaisesta pienestä suhahduksesta lyöntien välissä? Meillä on kuopuksella todettu sivuääni sydämessä, eikä sen pitäisi olla mikään vakava juttu, ainakaan kaikkien kohdalla. Sitten voi tietty ollakin, jos kyse on ihan kunnon lyönnistä. Toivottavasti asiat selkiintyvät. Kamalaa kun tulee tuollaisia juttuja ihan viime metreillä! Tulee turhaa jännitystä muutenkin jännittävään elämäntilanteeseen.



Asiasta seitsemänteen: tuosta kengän koosta tuli mieleeni, että onko muilla kengännumero suurentunut raskauksien myötä? Ennen esikoista sovin erinomaisesti numeroon 39, mutta nyt käytössä on jo koko 42 (siis ihan kotimaisissakin kengissä, ei missään italialaisissa lipokkaissa!). Tämän raskauden jälkeen pitää varmaan alkaa etsiä kaupoista kokoa 43...jalkani ei ole " levinnyt" , vaan siitä on tullut ihan hirveän pitkä ja kapea, järkyttävä suikula :-)



Ootellaan: joko olo helpotti? Nuo kumarrukset ovat minullekin ihan hirveitä. Kun laittaa kenkiä jalkaan, tuntee ihan selvästi vauvan pään ihan alhaalla ja se sattuu kovasti, toivottavasti ei kuitenkaan yhtä paljon itse vauvaan...



Viime yö meni ihmeen hyvin. Heräsin vasta seitsemän aikoihin pissalle ja sitten nukuin vielä tunnin verran. Ärsytti kun peitto oli valahtanut pussilakanan sisällä jonnekin kauas, mutten jaksanut alkaa pöyhimään sitä paikoilleen.



Alavatsalla on nyt hivenen jomottelua. Kaipa siellä taas kohdunsuulla kypsyy entisestään tai sitten tämä pallomaha taas ottaa kasvuspurtin. Vauva on ollut hereillä jo siitä minun pissalla käymisestä saakka. Potkut tuntuvat yhä vasemmalla ja pylly puksaa oikealle. Närästys on helpottanut minullakin. Nukuin muuten viime yön imetystyynyä tukena käyttäen ja koin sen hyväksi...kuka ikinä sitä täällä suosittelikin, suurkiitos siitä vinkistä!



Tässäpä nämä tämän aamun kuulumiset. Tänään vaihtui taas viikkokin :-) ja saan sen lipaston koottavaksi myös...hommaa piisaa siis...



Kanelisokeri 33+0

Itselläni jalkoja sätkitytti aina levossa, ja piti tosiaan valveilla. Hätäapuna unen saamiseen auttoi Panadol, mutta eihän sitä viitsi joka ilta syödä. Aloitin pari viikkoa sitten LadyvitaPlussan syömisen, joka sisältää magnesiumia. Ja se on tuntunut auttavan (ei tosin välittömästi, vasta vähitellen)!

Pelkkää magnesiumvalmistettakin saa, jos tuntuu ettei kaikkia ekstravitamiineja tarvitse.

Oltu jo ennen kahdeksaa, vaikka sais nukkua. Viikko rytmi on vain jäänyt päälle. Viime yönä jouduin minäkin ramppaamaan vessassa, jokohan se ramppaus nyt alkais.. kun tähän mennessä oon saanut nukkua yöt yhteen putkeen.

Viikko koulua vielä jäljellä.Ei paljoa, mutta paljon hommiamitkä pitää saada päätökseen niin voi hyvillä mielin keskeyttaa opinnot 2 vuodeksi. Luokkakaveritkin ehtii vaihtua siinä välillä :( harmi. Meillä kun on hyvä ryhmähenki..



Eilen tuli kutsu synnytystapa-arvioon, missä leikkauspäivä sovitaan. Mulla arvio tehdään VASTA rv 36+6! Olisin toivonut että aiemmin. mut ei kai se oo niin päivän päälle. Leikkauskin on varmaan sitten myöhemmin mitä oon kuvitellu.. rv38 ois mun mielestä hyvä, mut varmaan antavat mennä ihan laskettuun aikaan asti jos olo on mulla ja vauvalla hyvä. On vaan jo niin kova vauva kuume.. .. Hätäilen liikaa.



Onko muille tullut vielä kutsuja synnytystapa arvioon? Millä viikoilla?



Meillä mies on kyllä jaksanut kärsivällisesti kuunnella mun valitteluja olotilasta, tunnustella masua, kuunnella sydänääniä ym. Onhan tää meidän yhteinen vauva, niin mies tekee siinä osansa kun tukee mua.



Appi vanhemmat tulee tänään yökylään parin tunnin päästä. Miehellä oli synttärit pari päivää sitten, joten leivoin eilen kinuskikakun. Kermat pursotan reunoilla tänään niin saadaan yhdessä vähän juhlistaa synttäreitä. Mulla oli synttärit kuun alussa, niin juhlistetaan niitäkin samalla :) Olen siis muutaman viikon miestäni vanhempi.



Nyt tilaa seuraaville! Hyvää viikonloppua murut!

t.Vaavaa rv 33+3

Täälläkin hyvin nukuttu yö, kunhan vain nukahdin. Nyt muutamana iltana nukkumaanmennessä vauveli painaa tosi paljon keuhkoja joten on tosi vaikea olla makuuasennossa. Kunhan siitä sit nukahtaa, niin oon saanu kyllä nukuttua hyvin. Ja viime yönä oikein makoisasti kun ei vessassa tarvinnu käydä. Mutta sekin kostautui aamulla. Sain melkein konttia vessaan kun oli niin kova hätä. =)



Miesten jaksamisesta oli jotakin puhetta. Mun mies on ollu viime päivinä tosi herttainen. Ruusuja hänelle siitä. Tuntuu että minä vain valitan kaikesta ja hän kiltisti kuuntelee. =)



Eilen illalla kun katottiin BB:tä, niin hän sano että mulla on vähä samanlaisia piirteitä kun Sorellalla näin raskaana ollessani.. =)

Huumorilla hän sen tarkoitti ja niin mä sen otinki ja pitää se hieman paikkansakin. Itken ja vollotan turhista asioista. =)



Nyt kaupungille siskon seuraksi...



rusina rv 32+2

kanelisokeri: ei helpottanut, eilen illalla sit myöhään ku lähin koneelta pois niin alko kivut tuntumaan oikealla puolella, piti kävellä kaksinkerroin kumarassa sänkyyn.



kävin tossa suihkussa heräämässä, en tiiä heräsikö vauva siihen suihkuun vai eikö se tykkää siitä.. kunnon liikehtiminen alko ku oli hetken vasta ehtinyt olemaan. eilen illalla oli sitä samaa.



yö meni suht hyvin, en oo kuullut et mies ois tullut viereen. toi mahan kutina häiritsi pikkasen mut siitä selviää kun on vaan rasvapurkki vieressä.



jos vähän aamuteetä ja puuroa.



ootellaan 35+1 :)

Hyvä että monet teistä on saanut nukuttua viime yönä kunnolla. Itse kuulun niihin onnettomiin jotka eivät nukkuneet. :( Alkuyön nukuin mut sit vessahätä herätti puoli kahden maissa. No, mies oli nukahtanut sohvalle ja vaikka hänet sieltä ylös potkinkin, ei hän sänkyyn tullut. Kävi vessassa ja meni takas kattoon telkkaa ts. nukkumaan. No, minä pyörin ja kuulostelin josko sohva milloin narahtaa ja hän siirtyy viekkuun, mutta eipä narahtanut ei. Lopulta kyllästyin ja kävin viskaisemassa peiton ja tyynyt sohvalle. Silti en saanut nukuttua... Noin tunnin kuluttua hän sit vaisusti tuli makkariin ja pyysi päästä sänkyyn (olin vallannut koko sängyn). Sanoin et siel on sohvat ja patjakin löytyy, joten... Mut ei, hän tuli sänkyyn. Enkä vieläkään saanut nukuttua. Kello oli jo pouli viisi. Kohta esikoinen kömpi väliin, eikä nukkumisesta taaskaan tullut mitään. Sit vasta aamun tunteina sain unen, ja pojat heräs kahdeksalta. Onneksi mies nousi heidän kanssaan et sain sit hieman jatkaa unia. 9.40 herätti vessahätä...



Muutenkin meillä mies ei ole yhtään kiinnostunut minusta eikä vauvasta (tämä siis kolmas lapsukainen). Aiemmin on sentään mua hellinyt ja vatsaa vähän silitellyt, nyt ei mitään! Me rakennetaan (kukas muu olikaan talontekopuuhissa?) ja hänen kaikki aikansa menee siellä, joten olen käytännössä yh 23h/vrk. Tunnin verran maksimissaan hän ehtii meitä päivittäin nähdä hereillä... Ja minua loukkaa kun me ei puhuta nykyään mitään. Enkä saa hellyyttä tarpeeksi. Tuntuu ettei enää tunnetakaan toisiamme, enkä tiedä osataanko enää elää yhdessä kun talo on valmis... Surkeita ajatuksia mulla mutta tilanne tuntuu ihan toivottomalta. Ja miehen mielestä meillä kun ei ole mitään ongelmaa!



Anteeksi valitusvirsi kun muilla tuntuu olevan niin hyvä päivä, mutta en oikein tiedä kenelle muullekaan näin rehellisiä ajatuksiani kertoisin... Olen loppu. :(



Onneksi pojat on ihania ja reippaita suurimman osan aikaa, ja käyvät mua halimassa ja pusimassa, mut eihän se tietty ole verrattavissa mun ja miehen väliseen läheisyyteen... Jota ei siis ole:(



Nyt lopetan ja lähden siivoamaan leluja. Pojat kippas just kaikki lelulaatikot nurin, ja tarkoituksena on kaikki rikkinäiset sieltä pois heittää, jotta tulee vähän tilaa. Ei muuta kuin konttailemaan lattialle. Moi!



JaaSa kera poikien (3v8kk ja 1v5kk) sekä Jumbsun 32+6

Ootellaan: onko kipu sellaista, että harkitset lähtöä äitipolille? Outoa, ettei se helpota, mutta helpottavaa, että tunnet vauvan liikkuvan :-). Itselläni suurta tuskaa ja kipua aiheutti se, että vauva oli poikittain kohdussa vielä pari viikkoa sitten..olisiko sinullakin siellä poikkitila? Se on nimittäin todella tuskallisen tuntuista, ei jomotusta, vaan tekee kipeää ja laittaa ihmisen nöyränä menemään melkoisen kumaraan asentoon.



Jas: Ikävä tilanne sinulla. Miehesi varmaan kokee raksalla ollessaan tekevänsä hyvää koko perheelle, niin kuin tietyllä tavalla hän tekeekin, uurastaa koko perheen yhteisen päämäärän hyväksi. Hän, kuten varmaan kaikki miehet (hirveätä yleistää...) ei kuitenkaan tajua, että meille naisille eivät nuo teot pelkästään ole rakkaudenosoituksia, vaan oikeasti me tarvitsemme hellyyttä, huomiointia ja kommunikaatiota, pieniä asioita arjessa.



Minä ainakin tarvitsen noita edellämainittuja asioita, jotta kykenen edes rakastelemaan puolisoni kanssa. Välit viilenevät äkkiä, jollei mitään yhteistä puhuttavaa/tekemistä löydy ja erkaannumme fyysisesti toisistamme. Toki rakkaus säilyy, mutta siitä jää puuttumaan se fyysisyys, mikä on tosi tärkeää parisuhteessa (enemmän kuitenkin miehelleni).



Yleiselle tasolle tiivistettynä: Miehet vain eivät tajua, että sen fyysisyyden puuttumisen syynä on se, ettei naisesta tunnu henkisellä tasolla hyvältä...ikuinen dilemma ja varmasti suurin syy naisten seksuaaliseen haluttomuuteen ja puolisoiden toisistaan vieraantumiseen. Mitäs mieltä muut olette, mitkä asiat teillä nakertavat parisuhdetta? Ovatko naiset ja miehet todella ihan eri planeetoilta?



...Huh menipä syvälliseksi...

Kanelisokeri

Luin nimimerkkisi huolimattomasti...

Aika asiaa taas kirjoitit kanelisokeri. Saapi nähdäänkö osastolla samaan aikaanhan meillä laskettu ja sairaalakin.

No kuiteskin oon kans samaa mieltä et toki ollaan aika erilaisia miehet ja naiset. Miesten silmät ehkä aukee just sillon jos nainen on huushollista totaaliseti pois esim meillä eitarvi olla kun viikonlopun jossain niin johan tajutaan mitä arki on lasten kanssa.

Nyt on vaan ollu meillä tää tilanne etten käy iltasin missään kun ei pysty jumpalle eikä mihinkään muuhun kuin tähän valitukseen. Kaippa sekin tietty stressaa kun ollaan sit tavallaan kokoa ajan porukalla yhessä.

Mut mikä sit on hyvä mies? kaippa sekin riippuu paljon eri perheieden omista pelisäännöistä. Mun yhellä tutulla on sellanen mies joka ei osallistu yhtään ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen tms. mut sit toisaalta tämä perheenäiti haluaakin tehäö kaiken itse ja on tyytyväinen kun mies vie pojat jalkapalloreeneihin jne...hoitaa pihan ja raskaat hommat.

Meillä taas mies tekee paljon ruokaa, käy kaupassa, vie välillä harrastuksiin(50%), tiskaa, ulkoilee lasten kanssa

Mulle jää sit siivous, pyykkäys. Ja puoliks oikeastaan hoidetaan ruoan laitto,tiskaus, hararastuksiin kuskaus ja kaupassa käynti.



Tällähetkellä olen kaikkein tyytyväisin kun jaksaa touhuta lasten kans. Yheteistä aikaa meillä on aina liian vähän. Nyt ehkä saadaan lapset syyslomalla mummolaan. Jos raahauduttais vaikka leffaan ja syömään.



Nyt vaan kun on voimat ja kunto niin vähissä et meillä kismaa aiheuttaaoikeastaan selkeästi siivous. Mies inhoaa siivousta kaikessa muodossa ja itse ei meinaa pystyä edes imuroimaan kun selkä menee jumiin.Ja voi vaan kuvitella mikä siivo on 5-henkisessä perheessä kun kaikki sotkee minkä kerkiää. Meillä lapset ovat olleet aika ihania, oon joutunu teettään varsinkin esikoisella paljon kotihommia. Olen myös kiittäny heitä hurjasti ja antanut myös rahabonuksia.

Ja pakko on niellä sotkua... ehkä sit joskus taas.

Meillä räjähtää yleensä pari kertaa vuodessa ja riidan aihe on yleensä työnjako siivouksessa tms, tai raha. Kasvatuksesta ollaan onneks suht koht samoilla linjoilla oltu.

Mut kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen liittoni.

Toivon sinulle Jaas voimia. Teilläkään ei tuota kahdenkeskistä aikaa varmaan paljoa ole talonrakennuksen lomassa. Toivottavasti saisitte vaikka yhen illan kahestaan ja pystyisit puhumaan tunteistasi. Sehän se usein on et toinen ei edes tajua et toisella on paha olla.

Hyvää viikonloppua kaikille muruille!!!!

Esikoinen katsoo tv:stä piirrettyjä, mies suihkussa (on lähdössä juhlimaan iltasella synttäreitä)...Kaveri kohta tulossa kylään ja sitten koitetaan ehtiä kaupoille vielä ennen miehen lähtöä. Ruoan voisi tehdä ja syödä tässä jossain välissä :D No, kiirettä pitää. Itse kävin jo suihkussa, vauva alkaa vain aina potkimaan siellä ollessa (jollain muullakin oli näin) En tiiä sitten tykkääkö vauva lämpösestä suihkusta vai ei.

Kun menin suihkuun, huikkasin miehelle että imuroi sillä välin kun olen siellä. Kun tulin pois suihkusta, oli mies tosiaan imuroinut. Tuntui hyvältä kun ei sitten mun tarvinnut, tuskaa tuo imuroiminen tässä raskauden vaiheessa (ok, ja vähän aikasemminkin). Mies ei kai enää jaksa katsoa mun itkua/sadattelua imurin kanssa, vaan koittaa nyt tosissaan auttaa.

Tai sitten se ajattelee sen vähän yksinkertaisemmin kun minä: - (miehen ajatuksen juoksua)- Jos en nyt imuroi niin tuo emäntä voi sanoa ettei sitten illalla uloskaan! Pitääpä imuroida...



Hehe, olisin ihan hyvin voinut perua illanvieton jos yksi kotityö ei olisi sujunut ennen sitä :) Mutta eipä tarvitse...



Vaunuja tulee hipelöityä koko ajan :D Aivan superihanat...

Nyt sitä ruokaa...



Swehina rv 33+6

Toivon kovasti, että johtuu vain vieraasta sängystä (mummolassa siis ollaan), että nukkuminen on ollut niin vaikeaa 2 viime yötä. Nukahdan kyllä helposti, mutta sitten herään tunnin tai parin päästä pyörimään valveille. Eikä millään unen päästä kiinni enää. Asennon vaihtaminenkin on aina niin työlästä, että senkin puolesta tuo nukkuminen on ihan pydestä. Ja toki sitten päivällä väsyttää. Pitäis ottaa päikkärit, mutta en viitsi nyt kun oon sitten koko loppu päivän aivan muissa maailmoissa.



Alkaa pikku hiljaa jännittämään, että ehkä jo neljän viikon kuluessa meillä on pikkuinen vauva :) Synnytyskin vähän jänskättää, siis että meneekö yhtä nopsaan ja helposti kuin esikoisella. Ja miten alkaa, meneekö vedet vai alkaako supistuksilla vai käynnistetäänkö...



Onko muut muruset kuin Kanelisokeri jo miettineet tulevia vauvoja? Siis että mikä olisi mahdollisesti perheenne lapsiluku? Mulla on nyt aika vahvana ajatuksena se, että tämä on nyt nähty ja tehty... Että mun kropalla ei enää kolmatta ole tarkoitus saada. Kuitenkin olisin kolmannen kohdalla taas vanhempi ja selkä varmaan taas paskempi kuin mitä nyt ja muutkin vaivat tulis pahempina. Tai eihän sitä voi tietää, mutta esikoisen odotus oli vielä melko ok hommaa, vaikka selkä silloinkin alkoi vihoitella ja jotain muutakin pientä oli. Nyt selkä on potenssiin kymmenen pahempi kuin silloin, joten mitä olisi sitten kolmatta odottaessa?



Tila alkaa tosiaan munkin kohdun asukkalla käydä pieneksi, lähes koko ajan tunnen jalan tuossa oikealla kyljellä ja aina välillä vauva yrittää sitä työntää vatsanahasta läpi. Vaan ei tule!



Kuuluuko muilla sellaista jännää napsumista välillä? Ihan niin kuin vauva ottaisi sormilla tai varpailla kalvoista kiinni tjsp.? Sitä tosiaan kuuluu aina muutaman kerran päivässä ja juuri niissä tilanteissa, kun vauva kovasti venyttää itseään. Saman äänen muistan esikoiseltakin.



Mutta eipäs nyt muuta... Jospa menis vähän syömään karkkeja, kun poikakin on ukkinsa kanssa etsimässä ketunkoloja metsästä :) On se hauskaa, kun isovanhemmat jaksaa poikaa viihdyttää ja keksiä kivoja juttuja... Myöhemmin ovat kuulemma menossa mummon kanssa pihahommiin.



Marrastoive rv 35+6, jee!!! Päivät vähenee...