Te, joita on melkein aina kohdeltu huonosti/kiusattu koulussa/työpaikalla/perheessä mietittekö koskaan miksi juuri teitä?

Kotoa se sullakin on lähtenyt: ihan oma vika jos ei osaa valita vanhempiaan oikein...

Kiusaaminen on joillakin kierre. Olen erilainen kuin muut, joten helppo kohde. Olen ollut sitä lapsena koulussa, opiskellessa ja nyt myös työelämässä. Koska tiedän mitä on tulossa, pysyn omissa oloissani ja keskityn töihini. Vanhemmiten helpottaa nämäkin asiat ja ihmiset alkaa keskittyä töihin.

Olen huomannut sen, että mitä kiltimpi, mukavampi hyväntahtoisempi on, niin sitä enemmän ihmiset kohtelee huonosti jostain kumman syystä. Kaikki me varmaan tunnetaan ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, pahantahtoisia ja täysnarsisteja, mutta joilla on tosi monia ystäviä, kavereita, hyvä perhe. 

Ihmisen on tosiaan ja ikävä kyllä pystyttävä suojelemaan itseään. Jossain tilanteissa se tarkoittaa "ilkeyttä" eli sanoo vastaan eikä alistu toisten kommenneltavaksi. Kun ympäritö tietää, että ihminen ei kaikkeen suostu, niin yleensä silloin myös saa rauhan olla ja elää. Jotain luolamieskauden jäänteitä tämäkin kai.

Täällä yksi.

Olen saanut ihan järkyttävää kohtelua mm. Kelan ja TE-palvelujen taholta. 

Opettajatkin ovat kohdelleet hyvin epäoikeudenmukaisesti myös, suosineet muita, vaikka olen ollut selvästi parempi. Asuntohakemukset ovat "hävinneet" yms.

Minulle jätettiin töissäkin aina ikävimmät hommat ja kaikki raskaimmat työt.

Muistan yhden kurssin, jolla opeteltiin tekemään ruokaa, ja siellä oli yksi opettaja, joka halveksi minua. Kerran ilmoitti, että seuraavalla käynnillä fileoidaan kalaa ja että minä saisin tehdä sen. 

No sehän on vaikeaa, joten tottahan toki sen minulle varasi. Ei vaan tiennyt sitä, että olen siinä aika hyvä.

Totesin hänelle toivovani, että tarjolla on terävä veitsi, johon tuo naurahti ivallisesti ja sanoi, että tietenkin on.

No, kuinkas kävikään, veitsi ei leikannut, eikä teroittajaa ollut :D

Samainen nainen tuijotti vihaisena jos vaikka aivastin, mutta kun hänen suosikkinsa kerran valitti kuinka räkä valuu ja takapuolta kutiaa (siis ihan oikeasti) niin naurahti hyväntahtoisesti :o En vaan voi tajuta, en vaan voi :o

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut sen, että mitä kiltimpi, mukavampi hyväntahtoisempi on, niin sitä enemmän ihmiset kohtelee huonosti jostain kumman syystä. Kaikki me varmaan tunnetaan ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, pahantahtoisia ja täysnarsisteja, mutta joilla on tosi monia ystäviä, kavereita, hyvä perhe. 

Tietynlaiset ihmiset aavistaa, että tuo ei sano vastaan ja ottaa vastaan kaiken minkä hänelle suollat.

En. Aikuisena olen miettinyt valmiiksi, miten kenellekin voi kostaa JOS hän hyökkää jotenkin minua vastaan. En anna enää kenenkään kiusata minua.

Ihan kaikkia ihmisiä on joskus kiusattu tai muulla tavalla mollattu jonain elämänsä vaiheessa. Ei sitä varmaan voi millaan estää, aina on joku, joka katsoo oikeudekseen arvotella toisia.

Ei siihen pahaan oloon pidä jäädä piehtaroimaan, eteen päin vain omaa elämäänsä elämään, mars. Häpeä on  kiusaajan häpeä.

Tietysti voi olla niin pahoja juttuja, että pitää kääntyä viranomaisten puoleen.

Vierailija kirjoitti:

En. Aikuisena olen miettinyt valmiiksi, miten kenellekin voi kostaa JOS hän hyökkää jotenkin minua vastaan. En anna enää kenenkään kiusata minua.

Millä tavalla? Mietitkö valmiiksi, mitä sanot kiusaajalle?

No oon ollut aina vähän oman tien kulkija. Eli en ensisijaisesti suuntaudu massoihin. Sitten mussa on muitakin (hyviä) keskiarvosta poikkeavia piirteitä, ja varsinkin suomalaiset pelkää helposti kaikkea. 

Noi esim syynä, miksi jotkut triggeröityy.

Mutta onneksi olen saanut paljon hyvääkin :)

Jos vanhemmat eivät ole lainkaan kannustaneet, pelkästään haukkuneet niin kasvata nyt siinä itsetunto. Vasta sen jälkeen kun osaat sanoa takaisin loppuu se kierre.

Minua kiusataan, koska huomaan epäkohtia ja kerron totuuden. Suurin osa ihmisistä haluaa elää kuplassa ja kääntää katseensa pois jos näkevät jotakin väärää tapahtuvan. Harvalla riittää rohkeutta puuttua jos näkee esim. jonkun toimivan epäjohdonmukaisesti, epäloogisesti ym ym. antavan huonoja neuvoja valta asemasta käsin jne. Jos uskallat olla sellainen, että et asettaudu mihinkään lokeroon vaan havainnoit ympäristöä, ajattelet omilla aivoillasi jne. Ihmiset tykkää eniten komppaajista ja miellyttäjistä. Minustakin on aina silloin tykätty kun suostun kaikkeen, komppaan, miellytän ym. mutta heti kun sanon, että tämä nyt ei ole hyvä asia eikä näin voi tehdä ja kieltäydyn niin sitten ei enää tykätä ja usein myös kostetaan se jotenkin. Aika monessa kuppikunnassa on ollut myös entisiä koulukiusaajia, kerrankin eräs tuli myöntämään kun oli härkkinyt ja kiusannut, että hän on entinen koulukiusaaja kun laitoin hänet ruotuun eli en uhriutunut enkä suostunut olemaan hänen kohteenaan niin hän lähestyi minua itku kurkussa vollottaen miten hän itkee vuokseni ja miten hän on entinen koulukiusaaja. Sanoin, että tullaan toimeen jos hän ei kiusaa. 

Menneet tapahtumat ovat kuin unia. On jännä miten suutumme tosi helposti menneille tapahtumille mutta emme koskaan menneille unille. Jos vain tekisimme selväksi itsellemme että kaikki menneet tapahtumat ovat unia, ne eivät suututtaisi. Mindfulnessin puute on aina yksi vallitseva elementti tilanteessa missä havahdun siihen että olen suuttunut jollekin menneelle tapahtumalle vaikka tapahtumaa ei ole ollut olemassa vuosiin. Sekin on jännä miksi meenneet tapahtumat -mitkä siis ovat unia - useimmiten vaivaavat eivätkä melkein koskaan ilahduta. Mindfulnessissa mieli kerää kaiken informaation nykyhetkestä, mikä ei ole unta. Ehkä nykyhetki on parempaa ruokaa mielelle eikä edes miellyttäviä unia tarvita.

Olen havainnut kuinka jotkut yllättyvät, kun yrittävät komennella tai aliarvioida minua (ja muita keski-ikäisiä muka-kiltinnäköisiä naisia) enkä sitten olekaan se kuviteltu kiltti tossukka. Omaan kohtuullisen hyvä tiedollisen sivistyksen ja pystyn sanomaan mielipiteeni. Ikäkin on tuonut varmuutta vielä lisää. Voi sitä kiemurtelua ja hapanta naamaa, kun pidän puoleni. En tetenkään mene alatyylin puolelle, vaan selviän voittajana ihan puhtain keinoin. Suosittelen kaikille pientä harjoittelua argumentoinnin parantamiseksi, elämä muuttuu paremmaksi.

Olen kiltti ja empaattinen ja siksi helppo kohde. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on tosiaan ja ikävä kyllä pystyttävä suojelemaan itseään. Jossain tilanteissa se tarkoittaa "ilkeyttä" eli sanoo vastaan eikä alistu toisten kommenneltavaksi. Kun ympäritö tietää, että ihminen ei kaikkeen suostu, niin yleensä silloin myös saa rauhan olla ja elää. Jotain luolamieskauden jäänteitä tämäkin kai.

Lapsi ei pysty suojelemaan itseään.

Mä oon kyllä joskus miettinyt, että miten muka joitakin ihmisiä kiusataan menivätpä he minne hyvänsä. Että ovatko vaan niin herkkähipiäisiä, että ottavat kaiken kiusaamisena.

Yksinäisyys lapsena ja sitä kautta vähäinen kokemus joukkoon sopeutumisesta, siinä toistuvasti epäonnistuminen  ja adhd-autismipiirteeni ovat vaikuttaneet.  Minulla ei ole diagnoosia, enkä sellaista enää tahdo, sillä olen löytänyt paikkani.  En ole katkera tai kostonhimoinen vaan kiltti ja elämääni tyytyväinen.

Löysin lopulta siis työpaikan, jossa neurotyypilliset suhtautuvat hyvin autismipiirteisiin. Kirjolla olevia onkin arviolta yksi kolmesta. Viihdyn työyhteisössäni. Kun kommunikointi saadaan toimimaan ja neurotyypilliset eivät enää loukkaannu omituisuuksistamme, työt tulevat hyvin tehdyiksi. Keskitymme työhön, josta me kaikki pidämme. Maskaamme parhaamme mukaan ja neurotyypilliset hyväksyvät sen mitä olemme ja nauttivat  enemmästä esiintymistilastaan ulospäin. Kaikki voittavat.

matemaattisesti lahjakas

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut kuinka jotkut yllättyvät, kun yrittävät komennella tai aliarvioida minua (ja muita keski-ikäisiä muka-kiltinnäköisiä naisia) enkä sitten olekaan se kuviteltu kiltti tossukka. Omaan kohtuullisen hyvä tiedollisen sivistyksen ja pystyn sanomaan mielipiteeni. Ikäkin on tuonut varmuutta vielä lisää. Voi sitä kiemurtelua ja hapanta naamaa, kun pidän puoleni. En tetenkään mene alatyylin puolelle, vaan selviän voittajana ihan puhtain keinoin. Suosittelen kaikille pientä harjoittelua argumentoinnin parantamiseksi, elämä muuttuu paremmaksi.

Jep ja moni käyttää piilokiusaamisen muotoa, että sanovat jossakin lauseessa jonkin halventavan sanan joka jää mieleesi kummittelmaan. Sitten väittävät, että ole vain liian herkkä. Mutta eiköhän ne aika monesti ole tarkoituksella sinne ujutettu. Piilokiusaamis tilanteissa on vaikea puolustautua näyttämättä "hullulta" suuttujalta joka reagoi. 

Vierailija kirjoitti:

Menneet tapahtumat ovat kuin unia. On jännä miten suutumme tosi helposti menneille tapahtumille mutta emme koskaan menneille unille. Jos vain tekisimme selväksi itsellemme että kaikki menneet tapahtumat ovat unia, ne eivät suututtaisi. Mindfulnessin puute on aina yksi vallitseva elementti tilanteessa missä havahdun siihen että olen suuttunut jollekin menneelle tapahtumalle vaikka tapahtumaa ei ole ollut olemassa vuosiin. Sekin on jännä miksi meenneet tapahtumat -mitkä siis ovat unia - useimmiten vaivaavat eivätkä melkein koskaan ilahduta. Mindfulnessissa mieli kerää kaiken informaation nykyhetkestä, mikä ei ole unta. Ehkä nykyhetki on parempaa ruokaa mielelle eikä edes miellyttäviä unia tarvita.

Juuri näin. Me itse annamme tavoitehakuisesti merkityksen menneille tapahtumille ja kokemuksille