** MARRASmasujen la-su **

Ne on oikeeasti tervetulleita tässä tilanteessa. Ihanaa kun joku " puhuu" mulle ja lohduttaa. Toki mies tekee meidän kaikkien eteen raksalla paljon, mutta tosiaan kaipaan niitä pieniä helliä hetkiä, puhumista, pieniä arkisia juttuja meidän kahden välillä. Kun hän tulee raksalta kotiin, on pojat yleensä jo nukkumassa ja mies menee kattoon telkkaa. Ei siis huomioi mua ollenkaan. Jos pojat on vielä hereillä, hän viettää heidän kans hetken, saattaa jopa isomman laittaa nukkumaan, mutta minä jään paitsi kaikesta huomiosta. Ja kun " normaalitilassakin" olen tosi huomion-/hellyydenkipeä, niin saati nyt!

Olen yrittänyt melkein päivittäin puhua huonosta olostani, ja peloistani suhteemme kestävyyttä ajatellen, mutta hän ei jotenkin noteeraa niitä ollenkaan. Tai ei osaa puhua näin vaikeista aiheista. Tiedä häntä. Mut tuntuu ettei hän ollenkaan välitä mitä mulle kuuluu ja mitä kauheuksia miteinkään välillä. Viime yönäkin teki mieli sanoa hälle et etsin jonkun muun sängynlämmittäjän kun ei se homma tunnu hänelle kelpaavan. Mutta kenetpä minä tässä tilassa viereeni saisin? En ketään...



Neuvolastakin ehdottivat kun tilanteestani puhuin, että viettäisimme yhden päivän ihan kahdestaan ja puhuisimme ja puhuisimme, mutta tällä hetkellä sen verran hektistä tuolla raksalla jotta ei ehdi... Ja tappeluksi kaikki puhumiset meillä aina menee, tai mykkäkouluksi. Ammattiapuakin olen joskus aiemmin ehdottanut, mutta kun eihän meillä ole mitään ongelmiakaan niin miksi sellaista tarvittaisiin...? Kaverilleni hän kännipäissään kerran itki sitä, että mä en usko et minä ja pojat ollaan sille tärkeitä, ja lupasi tuolle kaverilleni et mulle asiasta kertoo. Vaan eipä ole kertonut, tapauksesta on kulunut jo 7kk...



Onpas nyt valitusta ja onnetonta tekstiä. Anteeksi kauheasti! Mutta kiitos tuestanne, kun ei ole oikein ketään kelle kertoisin miltä must nyt tuntuu...

Sain nukuttua ihan hyvin viime yönä, varmaan yheksän tuntia ja yhdesti kävin vaan vessassa. Aamulla olo oli kuitenkin kankea... äskettäin käytiin mun nykyisen mittapuun mukaan pitkällä kävelyllä messuilla ja torilla... liitokset paukkuu! Ai että tekee kipeetä, mulla nuo liitoskivut tuntuu särkynä koko alapäässä ja nivusissa. Torilta ostettiin kotimaisia omenia pari kiloo, joten pitää kokeilla sitä teidän laittamaa omenatoskareseptiä tänään.



Ihan ei selvinny mulle, että miltä sulla se kipu tuntuu Ootellaan? Mulla on nimittäin pari kolme kertaa tän odotuksen aikana (samaa vaivaa tutkittu joskus ennen raskauksia) ollu sellasta viiltävää kipua yleensä vatsan sivulla oikeella tai navan vieressä vasemmalla. Kyseessä on ilmeisesti se, että vauva painaa johonkin kohtaan suolta ja suoli jotenkin kramppaa. Siellä kun ilma tai ruoka yrittää kulkea matkaansa, niin kipu voi olla tosi kova jopa useamman päivän ajan. Pahimmillaan olen kulkenut kaksin kerroin, mikään asento ei ole hyvä ja itkua suurinpiirtein olen vääntänyt.



Miehistä ja naisista...ihmisistä yleensä. Me saatetaan hyvinkin ajatella toisistamme, että olemme kiitollisia toistemme teoista ja eleistä, mistä tahansa toiminnasta, mutta hyvin harvoin muistetaan sanoa sitä ääneen toisillemme. Luullaan, että kyllä se toinen tietää minun arvostavan häntä. Meidät on kuitenkin tehty sellaisiksi, että oikeasti kaipaamme välillä sen huomion myös suoraan osoitettuna... ei vain oletuksina. Varmaan JaaSa teillä ois kaikkein paras yrittää varastaa pieni hetki sitä aikaa kahdelleen. Tarkoitan, että kun vaikka parina iltana katsotte edes uutiset " toistenne kainalossa" , niin pian mieskin huomaa, että läheisyys olikin niin mukava juttu ja eihän sitä tosiaan olekaan ollut kuvioissa vähään aikaan. Mä oon ehdottomasti kanelisokerin linjoilla, että pienet huomion- ja hellyydenosoitukset johtaa suurempiin. Varmaan JaaSa miehesi saa huomata raksalla konkreettisesti kättensä jäljen ja saa siitä sitä kiitosta itselleen, mutta se kotona olo lasten kanssa on hieman vaikeampaa arvottaa. Taidan puhua aika sekavia... mutta ehkä jotain ajatuksiani aiheesta sain tähän tuotua.



Sarafan rv 33+2

Kukas teistä on varastanut mun yöunet? Taisin jopa 3,5h nukkua viime yönä, sekin pätkissä vessareissujen takia. Mies tuli yöllä kotiin työpaikan baarireissulta juuri, kun olin nukahtamassa. Siinä se sitten örvelsi, haisi alkoholille ja yritti tuupata mua sängystä alas. Kolmelta nakkasin tyynyn ja peiton kainalooni ja painuin alakertaan nukkumaan. Lapsen oletin nukkuvan kahdeksaan, mutta kuinka ollakaan tuo heräsi puoli seitsemältä, eikä saanut enää unta. Noh, nyt nuo ovat matkalla mummolaan ja mä saan olla kerrankin aivan yksin. Kohta siis unia jatkamaan.



LAPSILUKU on meillä täyttymässä. 3 oli suunnitelmissa, ja nythän tulee kerralla toinen ja kolmas. Ja oikeastaan olen tyytyväinen, että näin kävi. Tämä raskaus on ollut jotain niin järkyttävän rankkaa (eka oli aivan ihanaa aikaa), ettei enää koskaan kiitos!



MIEHET on tosiaan Marsista :) Mies saattaa nalkuttaa koko päivän ja lapsi riehua ja kiukutella pari tuntia ennen nukkumaan menoa, ja sitten mun pitäisi ilmeisesti loikata intohimoa uhkuen sänkyyn. Juuh. Onneksi olen pitkien keskustelujen tuloksena saanut miehen jotenkin ymmärtämään, että mulla täytyy olla ihan KAIKKI asiat hyvin ja hyvä mieli, että muukin kuin nukkuminen kiinnostaisi. Pahinta aikaa oli se oravanpyörä, että mies äksyili seksin puutteessa, ja minä en tietenkään halunnut tehdä mitään sellaisen sitruunaturvan kanssa.



pohti Alia rv34+5

mä oon ihan super maassa! vi****aa niin ankarasti ettei oo totta!



joo tää mun maha kipu ei heltiä, sattuu ihan alas vasemmalle ja oikealle. joskus joku kuvaili ihan ku munasarjoissa olis tää kipu. puristaa ja viiltää.



miehistä oli puhetta, meillä toi ukkeli on kyl ihan super ihana! mua ihan alkaa itkettää ku aattelee miten se on mua kestänyt ja jaksanut. juttelee mahalle ja silittelee ja huomioi minut. kaveri kerto ku se odottaa toista lasta et ukko vaan haastaa riitaa kokoajan. kai se on tapansa kullakin reagoida. ainoo mitä kaipaan on seksi. menee pitkiä aikoja ettei se käy edes mielessä mut välil taas sitä ajatteee ihan kokoajan. mies taas ollut haluton jo kuukausia. aluks vähän ihmettelinki sitä ja epäilin, mut nyt ne epäilyt on jäänyt. ei siihen oo syytä. se sanokin et pelkää mun mahan takii sitä, et vauva rytistyy tonne :)



sit joku puhu lapsi määrästä, me nyt odotetaan ensimmäistä mut mä haluisin et tekee kaks putkeen ja sit lopettaa tai sit tekis vaikka kolme mukulaa parin kolmen vuoden väleillä. voihan se olla et mieli muuttuu.



mä lueskelin jotain ohjekirjaa odotuksesta ja siinä kerrottiin että vauva leikkii napanuoralla. mä sit miehelle pohdiskelin sitä ku se vauva on niin yksin, ei oo leikkikaveria tuolla. alko ihan itkettää ja turhauttaa miten se pikkunen vaan jaksaa tuolla olla. vaikkei olekkaan pelkoa että se sieltä nyt ennenaikasesti tulis. mietin et kaksosilla on ainakin toisensa, ne leikkii sit keskenään.



alkaa jo olo helpottaa mut edelleen ottaa päähän esim kaverit. mä oon nähnyt mun parasta kaveria viimeks elokuun puolivälissä, viime viikolla laitettiin tekstarit sen elokuun jälkeen, sanoin etten enää tee reissuja muualle ku neukkariin että jos haluaa nähdä niin saa tulla kylään, no eipä siitä oo mitään kuulunut! mua oikeen niin vi****aa se et se ei saa aikaseksi! mä tiiän et se käy koulus ja makaa ukkonsa kaa himas mut ei saa sen vertaa aikaseksi et nähtäis. se ei oo kuitenkaan lihonnu 15kg eikä sillä oo mitään liikkumis ongelmia! tiedän etten voi sitä vaatia tapaamaan mua kun mulla on tylsää ja kun mulle sopii. ois vaan kiva nähdä se vaikka jopa kaksikin kertaa ennen kun vauva tulee. ollaan miehen kaa suunniteltu et tää kyseinen kaveri ois kummi, mut eipä mua kiinosta nimetä lapselleni kummia jonka kiinnostus on nolla!



kai tässä pohjautuu se kun tuntuu ettei saa ite mitään aikaseksi ja tylsistyy kotona. mies on lähössä töihin ja tulee vasta tosi myöhään illalla.



jotain hyödyllistä ois kiva tehdä mut ei oo siivottavaa eikä mitään. mua alkaa nyt vielä enitestään vi****aa ku muilla on tekemistä lastensa kanssa ja osa ajattelee et kumpa vois vaan olla.

ei oo mikään hyvin.



vois tietty hakee kellarista laatikoita ja vaikka pakata. ens kuun lopussa on pakko päästä muuttaa, muuten tulee sossuntädit ja vie meiltä vauvan pois. ei taas suotta mietitytä sekin.



noniin, hyvää päivän jatkoa murut! alan puuhaa jotain ja tuun illalla paremmalla tuulella kertoo juttuja. :)



ootellaan 35+1

Jas:

Ei näkynyt pinoa vielä joten ajattelin vuorostani aloittaa..

Taitaa alkaa vaavi jo laskeutumaan paikoilleen. Kauheesti vihloo kun kävelee ja supistuksia tulee välillä. Onneks kuitenkin kivuttomia. :)

Keskiviikkona viimenen lääkäri ja näkee miten on tilanne kehittyny vai onko ollenkaan.

flunssa on päällä mutta muuten olo on ihan hyvä. :)

miitu ja masu rv 34+3

Moi!



En pariin päivään käynyt täällä ja huomasin nyt, että kyselyitä oli tullut.



Joku oli kysynyt meiliosoitetta, se on hyvaolo@luukku.com. Keskustelen mieluusti asiasta lisää. :-)



Eihän näitä ravintolisiä siis apteekista saakaan, siellä on vain ne pillerit ja puristeet. Nämä eivät ole luontaistuotteita. Moni ei ymmärrä, että luontaistuotteita myydään luontaistuotekaupassa, koska niitä EI SAA MYYDÄ MUUALLA. Niitä ei ole tutkittu tarpeeksi tai niiden sisällöstä ei ole täyttä varmuutta.



Käyttämäni ravintolisät valmistetaan Saksassa lääketehtaassa. Ovat siis RUOKAA. Biodynaamisesti viljeltyä sellaista = puhtaampaa kuin luomu. Joten jos lääkäri ei ole kieltänyt SYÖMÄSTÄ, näitä voi käyttää.



Olen kokemuksesta todennut, että aina joku vetää herneet nenään kun näistä asioista käy täällä netissä keskustelemaan. Joten, vahingosta viisastuneena toivon, että osoitatte lisäkyselyt tuohon ym. meiliin. En todellakaan enää halua hyppiä kenenkään silmille. Asiasta tietämättömiä ne yleensä ovat, mutta en jaksa hakata päätä seinään tämän kanssa. Ne jotka haluavat tietää lisää, kysykää suoraan minulta. :-)



" Vitamiineista esim. A ja E ovat rasvaliukoisessa muodossa joten ihmettelen mistä niitä saa vesiliukoisessa muodossa?"



Tietojeni mukaan ei saakaan muissa valmisteissa, kuin näissä meidän. Ne on luontaisin menetelmin (siis ei synteettisin) muunnettu vesiliukoiseen=elimistöystävällisempään muotoon. Elimistö ei rasitu niiden muuntamisesta vesiliukoisiksi, ei voi yliannostella.



" ....Silloin kun olin itse alalla niin raskaana oleville harvoin suositeltiin yhtään mitään lisäravinteita ja varsinkin rasvaliukoisten vitamiinien kanssa tulee olla tarkka. Apteekin valmisteissa pitoisuudet ovat suurempia kuin luontaistuotteissa ja vitamiinit ovat synteettisessä muodossa, ja ne eivät tosiaan imeydy välttämättä kovin hyvin. Luontaistuoteliikkeiden vastaavissa tuotteissa on yleensä vain päiväsuositus kutakin vitamiinia ja muistaakseni ei ole mitään hyötyä syödä ylimääräistä määrää, vesiliukoiset kulkeutuvat elimistön läpi ja rasvaliukoiset kertyvät elimistöön mikä ei ole hyvä asia."





Kiva vastata, kun joku tietää asiasta jotakin. :-)) Suomen laki sanoo, että ravintolisiä ei saa suositella raskaana oleville. Sen sijaan urheiliravinteita saa. Merkillistä, kun meilläkin on 2 tuotetta joista toinen on urheiluravinne ja toinen ravintolisän nimikkeellä. Sisältävät samat ainekset, urheiluravinne jopa muutaman enemmän kuin tuo ravintolisä. Ravintolisässä on siis lain mukaan oltava teksti, ei saa suositella rask oleville. Ihan sama, vaikka kysymys onkin b- ja c-vitamiinivalmisteesta. Juuri ne vitskut, joita rask oleva eniten tarvitsee! No, kaikille niille, jotka eivät uskalla tuota ravintolisä-nimellä olevaa ottaa tuon tekstin vuoksi, olen suositellut urheiluravinnetta. Byrokratiaa parhaimmillaan...



Kaikissa muissa maissa (noin 30 euroopan ja muun maailman maata), joissa tuotteemme ovat myynnissä, niitä saa suositella lapsille, imettäville, raskaana oleville jne. Koska ne ovat NIIN PUHTAITA! Päinvastoin kuin puristeet, jotka sisältävät sitä sun tätä...



Jeps, rasvaliukoiset todellakin kertyvät kroppaan. siksi meidän tuotteissamme kaikki tavallisesti rasvaliuk muodossa oleva on muunnettu vesiliukoiseksi. Jos ottaa liikaa, tulee kallista pissaa. Ei muuta.



" Tässä onkin sitten suurin piirtein kaikki mitä muistan enää eli ainakaan minulta ei kannata kysellä lisäohjeita mutta keskustelun aloittaja on kyllä oikealla " tiellä" vitamiinien suhteen, tietenkin on sitten jokaisen oma asia mitä syö ja mihin uskoo missäkin määrin, tämä on taas vähän politiikkaa vastaava keskustelunaihe josta minä ainakin vetäydyn suosiolla syrjään koska tietämykseni loppuu tähän :( "



TIEDÄN, KUTEN YLLÄ KIRJOITINKIN. AINA SITÄ VAAN TULEE SOHAISTUA MUURAHAISPESÄÄ, VAIKKA HALUAISI VAAN AUTTAA. MONI VALITTAA NIIN USKOMATTOMAN VAIKEILTA (ja toisaalta niin kovin turhista, eli tarkoitan, että turha ois kärsiä kun apuakin ois) KUULOSTAVIA VAIVOJA TÄÄLLÄ JA KUN TIETÄÄ, ETTÄ VOISI AUTTAA... KOKEMUS ON VAAN OSOITTANUT, ETTÄ LOPUSSA EI TODELLAKAAN KIITOS SEISO. VÄHÄN SAMA ASIA ILM, KUIN USKONTO JA POLITIIKKA.



ITSE NUKUN HYVIN, VOIN HYVIN, JAKSAN HYVIN = OLO ON LOISTAVA (hoidan pojan, oman firman, miehen firman paperiasiat, kodin jne.). VIELÄ KUN LÖYTYISI VITSKUT NOIHIN LIITOSKIPUIHIN.

;-))) Mutta se onkin vissiin kiellettyä, siis voida hyvin raskaana ollessa, kun se aiheuttaa niin kovasti närää... ? Sekö se selitys onkin?



Ise siis odotan toista lasta, la 11.11. Yritän muistaa käydä päivittämässä tiedot tuonne listallenne... Tyttöä veikattu, poika tuolla jo paapiikin päiväuniaan, 1 v ja kohta 5 kk. Jollakin muullakin taisi olla sama ikäero..?? Niin, ja suunnitellulla sektiolla tulee, kun en muuten voi synnyttää. Tai ei-suunnitellulla, jos päättää syntyä ennen sovittua aikaa. ;-))



Lähden miehen avuksi alakertaan laatoitushommiin, löytyi hometta takkahuoneesta joten tuli vielä pikkupikkuremppa tähän ennen vaavan syntymää.. :-0



Oikein mukavaa odotusta kaikille, pingotaan vielä viime metrit ja sitten se ihana nyytti on siinä... :-)))



Rapunen

Poskiontelotulehdus on selätetty, jeeee! Viime viikonloppu meni reissussa ja koko tää viikko töissä. Iltasin sitä vaan kaatuu sohvalle tai suoraan sänkyyn.

Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli ok! Ainoastaan turvotusta oli aikalailla mikä näkyi painonnousussa, +3kg kahdessa viikossa.

Ensi viikolla mulla on kaksi aikaa Naistenklinikalle, sisätautilekuri kilpirauhasen vajaatoiminnan takia ja loppuviikosta aika koskien synnytystapaa, istukan sijaintia ja synnytyspelkoa jne. varten.

Joku mainitsi vauvan naksumisesta. Tämä meidän vauva naksuu päivittäin. Naksaus on todella terävä ääni ja voi kuulua ihan mistä päin masua vaan. Yleensä ääni kuuluu kun vauva oikein venyttelee.

Voitteko kuvitella, mun mies pesee parhaillaan ikkunoita. Sanoin viikolla, että koska en saa yhtään häneltä apua kotihommissa, on mun pakko ottaa joku pesemään maksusta ikkunat. Mies on aika pihi niin toi mun maksullinen kotiapu-uhkaus tepsi. Hah!

Miten päin teidän vauvelit ovat? Tämä meidän vauva istuskelee ja potkii tosi inhottavasti alaspäin. On erittäin hankala istua kun alkaa potkuja tulla alas. Tuntuu, että multa tulee pissa housuun tai että vauvan jalka kohta putkahtaa ulos.

Nyt lähden kokkaamaan jotain sapuskaa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille muruille ja heidän perheilleen!

Naksis 32+3

Mieletön pino taas! Vähän hienoa, ku on aktiivista porukkaa.



Jtain kommentia, kun muistais mistä on ollut puhe...



Kengän koosta ainakin: Mulla mahtu aikoinaan 38. Kahden raskauden jälkeen nyt melko normaalisti ostan 40 koon kenkiä. Luistimet ostin 41 ja kysyin myyjältä, et voiko näitä enää sanoa kaunokeiksi ;)



Unesta myös: Mä oon oikein ihmetellyt, miten mä saan niin hyvin nukuttua. Muutaman viikon jo oon käynyt vasta aamulla pissalla, sitten on toki jo kova hätä. Mut jos en muuhun herää, pissalla tarvii harvoin käydä. Joskus saattaa yöllä hieman supistaa, tai jos kylkeä pitää kääntää, niin siihen vähän havahtuu, muttei kunnolla herää. Pian alkaa ne tukalat viikot, että kai se tästä ehtii vielä pahentua.



Sit kivuista: Näistä on ollut aiemminkin puhetta. Mulla toistuu _voimakas_ pistoksenomainen kipu ns umpparin kohdalla. Ja se on kuulemma venytyskipua, kun suolet hakee paikkaansa tms... Sit mulla on viimeaikoina tuntunut vauvan liikkeet välillä tosi kipeinä varsinkin navan kohdalla. Meidän poitsu tykkää kans vielä kääntyillä sivuttain ja eilenkin maha oli ihan vinossa, kun pää oli alhaalla vasemmalla ja pylly laski " omalta paikaltaan" oikealta ylhäältä reilusti alemmas. Uudelleensynnyttäjällähän vauva ei enää kiinnity ja tää on muutenkin vielä korkealla. Ne " kuukävelyt" varsinkin mistä oli aiemmin puhe, sattuu, kun vauva kuljettaa kättä tai jalkaansa navan kohdalta.



TOIVOOVAUVAA: Sulla on kyllä kuormitusta muistakin vaivoista, mutta mulla on kans kokemusta raskausihottumasta. Se oli kyllä viheliäinen vaiva!!! Mulle se tuli esikoisen syntymän jälkeen, kun sain pari yksikköä punasoluja. Siinähän veressä jokin vasta-aine reagoi raskaushormonien kanssa. Mulla sitä kesti noin kolmisen viikkoa. Eli sullakin odotettavissa, että hellittää vasta hetki synnytyksen jälkeen. Mulla alkoi vatsasta ja luulinkin, että sairaalan pöksyistä tulee jotain kumiallergiaa. Sit se levis reisiin ja muualle jalkoihin. En ottanut mitään lääkitystä, kun olis pitänyt lypsää maito viemäriin ja antaa korviketta vauvalle. Kastelin jalkoja kylmällä vedellä ja käytin kortisonirasvaa, sekä yritin olla raapimatta. Kiusallinen vaiva, otan osaa! Toisen raskauden alkaessa jännitin, että alkaako se taas ja raskauden alussa heti. No ei onneksi alannut, ja silloin pääteltiinkin, että se vasta-aine oli siinä siirtoveressä jota sain.



Mies on mulla aivan ihana! Joskus oikein mietin, miten se jaksaa työpäivien jälkeen olla niin aktiivinen lasten kanssa. Kotityöt tehdään puokkiin jne. Uskon, että jonkin verran vaikuttaa ikä... Meillä 9v ikäeroa, mies täyttää joulukuussa 39v. En kuitenkaan kiellä, etteikö olisi hyviä nuoria isiä!!!! Mahan silittelystäkin varmaan mainitsin täällä jo aiemmin. Minä kun ihmettelin kans, et eikö miestä kiinnosta tämä tuleva vauva. Oli kuitenkin ehkä _enemmän_ minun toiveeni tämä " vielä kolmas" . Sitten kerran pyysin siskoani koittamaan mahaa, kun vauva melskas kovasti ja sisko puistatteli, että yäk, iljettää. Silloin tajusin... Miestänikin iljettää kosketella mahaa, kun vauva tuntuu niin selvästi. Kysyin sitä ja se vastas suoraan. Olis vaan ehkä ennemmin pitänyt tajuta. Ei olis tullut siitäkään asiasta väärinkäsitystä...



Joku kirjoitti siitä, että miehet hoitaa lapsia eri tavalla. Varsinkin siis vauvoja. Se on kyllä muistettava, ettei liikaa neuvoisi, jos ei isi pyydä neuvoja. Jos tosiaan ohjailee niskan takaa, voi olla varma, että vauvan hoito jää kohta kokonaan itselle. Eihän se isi uskalla tehdä enää mitään, kun ei kuitenkaan osaa...



Nyt tulee kyllä pitkästi juttua, mut vielä seinäjokisille:

Ainaskin TUULI ja KISUPIKKUKUU, olikos muita?, ootteko menossa krannin maanantairyhmiin? Mulla olis nyt 35 täynnä, eli voisin mennä joko ens tai seuraavasta maanantaista. Mä kyllä tykkäsin käydä niis silloin 99 ja 02. Vähän tuota henkistä valmistautumista synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan. Ja onhan sieltä heihei-tuttuja jäänyt. Kiva aina jännätä, et kuka tulee ja kuka on lähtenyt jo synnyttämään..



Nyt kyllä riittää!

Bubbles täydet 35!!!

Emmepä kukaan tosiaan ole yksin näiden *elämää suurempien* ongelmiemme kanssa! Eikös olekin ihanaa toisaalta, että on tällainen foorumi, jossa pääsee purkamaan asioitaan ja samalla huomaa, että " Hei, en olekaan yksin ja ainoa!" !?!



JAASA: Sanoisin paljolti samaa, kuin muutkin... Miehet ja naiset ovat erilaisia, MUTTA myös paljolti samanlaisiakin. Halutaan kuitenkin samoja juttuja, mutta eri tavalla. Minua myös pännii se, että välillä saa hellyyttä ja huomiota tosi vähän, sitä on lasten- ja kodinhoidosta väsynyt jne ja sitten tosiaan pitäisi himokkaana olla oitis, kun miehellä tekee mieli! Tästä olen puhunut, ettei se naisen *halunappi* ole tosiaankaan siellä jalkovälissä =P Toisaalta, fyysinen läheisyys on ehdoton, jotta parisuhde toimisi. Meillä mm. on niin, ettei koskaan toinen lähde kotoa (mies töihin tms) ilman pusua. Yritetään muistaa halailla ja vaikka vaan istutaan illalla vierekkäin ja tuijotetaan telkkua. Molemmat puhuu omiaan =P Meillä mies purkaa paljon työasioitaan minulle, vaikkei muuten olekaan puhelias. Otan asian niin, että hän sillä jakaa välittämistään. Meillä on haaveena rakentaminen ja vasta tontti on, mutta sielläkin puuhaillaan toisinaan jotain koko perhe. Se on MIEHELLE tärkeää, vaikkei niin sanokaan. Miehet on jotenkin jäyhiä. Ei se parisuhde välttämättä tarvitse suuria puheita ja tekoja. Pienistä se lähtee! Meilläkin ollaan välillä aivan eri planeetoilla ja välillä tulee mieleen, miten tuollaisen miehen on ottanut. MUTTA, jos jotain haluaa, voi mennä puolitiehen vastaan. Jaa pieniä kosketuksia & pusuja (hellyyttä miehellekin, jota haluaa, vaikkei pyydä), ole kiinnostunut miehen tekemisistä (raksasta), kerro, kuinka arvostat hänen tekemisiään, sano, mikä tuntuisi sinusta hyvältä/pahalta, mutta ÄLÄ SYYLLISTÄ! (et koskaan, aina sinä tms) Minä saattaisin sanoa miehelleni vaikka " Minusta tuntuu, etten ole tärkeä sinulle, mutta kun halaat tai annat pusun, on oloni heti parempi" (Ihan toinen viesti kuin sanoa " Et välitä, kun et pussaa!" ) Toisaalta puhun aika suoraan asioista ja olen huomannut, että parempi niin. Ettei tule sitä " minä luulin, että sinä luulit, että..." . Monesti heitän asioista aika rajua huumoria, jonka mies tajuaa =D Miehillä kuitenkin välillä kestää tajuta asioita. Mutta varmasti tosi kurjaa sinulle, jos mihinkään ei tule vastakaikua. Pieni oja kasvaa suureksi kuiluksi. Miehesi tosiaan varmaan uskoo osoittavansa rakentamisellaan rakkautensa teille. Sitten on väsynyt kotona ja vain kaipaa saada olla rauhassa. En tiedä, mutta ymmärrän tuskaisuutesi asiassa!



OOTELLAAN: Sinuakos pänni kaikki?!? (En tahdo muista nimimerkkejä) Välillä iskee päiviä, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Minuakin toisinaan suututtaa, ettei *kavereilla ole aikaa*. No, toisaalta välillä on niin ja aika menee niin nopsaan. Oletteko muuten puhuneet vauvantulosta kaverisi kanssa, miten asiaan suhtautuu? Jos vaikka kuvittelee, ettei sinulla ole sitten aikaa hänelle? Leipaset jotain, otat ja soitat kaverillesi, jotta " Nyt tänne, on kahvit laitettu!" Ja sitten vaan juoruilette =) Minä harrastan tuollaisia extempore-treffejä. Mitä sitten siihen tulee, että tunnet tylsistyväsi, niin jos jo *kaikki* on tehty ja vointia on, lähde *tuulettumaan*. Tai ompele, leivo, järjestele valokuvia... Tee ihan mitä vain, mikä on SINUSTA KIVAA!!! Hemmottele itseäsi. Kohta sinulla on vauva hemmoteltavana =P



LAPSILUVUSTA: Meille tämä on kolmas ja minä tekisin varmaan vielä muutaman lisää. Ikää toki on jo molemmilla (34/38), mutta... Mies taitaa kuitenkin nyt pistää *hanat kiinni*, sillä on niin huolissaan taloudesta. Eikä meillä tosiaan rahaa ole. Mutta katsoo nyt, kunhan tämä on saatu... =)



Nyt suunnittelemaan ruokahuoltoa!



TalviSalama + Tiitiäinen 35+2

eilinen miehen yllätys tavoiteviikkojen kunniaksi olikin sitten ihana pieni pako.. eli puolilta päivin mies vei minut syömään ulos ja sitten lähdettiin ajamaan ihan tuntemattomaan paikkaan. päädyttiin pienelle saunamökille järven rantaan, jossa oli puusauna valmiiksi lämmitettynä ja saunamökin takassa loimusi tuli. käytiin kaikessa rauhassa keskellä päivää saunassa (meillä oma sauna remontissa) ihan pitkän kaavan mukaan ja istuskeltiin mökissä ja paistettiin makkaraa ja syötiin nachoja ja juteltiin vaan toistemme kainoaloissa. oli tosi tunnelmallinen ja ihana olo. mies halusi kuulemma antaa minulle kiitokset ja korvausta menetetystä kesästä ja mökkeilystä- vaikka ihan vähän vaan... että toi mun mies voi olla ihana! :-) oikea arjen ritari...



illalla sitten alkoikin supistella taas 5 minuutin välein. ihan kivuttomia olivat ja parin tunnin jälkeen laatuivat, joten kotona vielä yhdessä kasassa.



täälläkin on väsymystä ilmassa. on olo melkein kuin alkuraskaudessa, kun on niin poikki ja mielentilat hieman heittelehtii.



miesten väsymyksestä: mies on saanut ihan kunnon migreenikohtauksia tässä viimeisellä viikolla pariinkin otteeseen. taitaa stressi hänelläkin laueta. riemuissaan eilen selitti että upeelta tuntuu ajatella että hän voi tehdä remppaa viikonloppuna ilman että tarttee miettiä lasten aikatauluja, kun minäkin olen taas remmissä. ihan uskomaton ajatus kuulemma. ja aamulla annoin miehen jäädä jatkamaan unia pitkään kun nousin lasten kanssa. pikkasen onnellisen oloinen mies.



tuntuu että meillä parisuhde kukoistaa ja ollaan molemmat tosi kiitollisia toisistamme ja siitä että toiseen voi luottaa tämän arjen keskellä. katellaan, miten suhde voi sitten jos tuleva vauva valvottaa yöt tms... varmasti tulee meille tyypillistä väsymystä ja ärähtelyä. mutta ihanaa näin.



vieläköhän tässä yhden etapin pistäisi pystyyn. rv 36 voisi täyteen tavoitella henkisesti. saas nyt sitten nähdä kun näyttää noita supisteluja tulevan ajoittain sarjoissa ja alapäätä vihloo välillä tajuttoman kovaa.. mutta oman voinnin mukaan tässä varmasti suhteellisen rauhallisesti pitänee ottaa.



mom rv34+1

talvisalamalle: ollaan puhuttu vauvan tulosta. joskus sillon viime helmikuun lopulla oltiin kahvilla ja pohdiskelin missähän menkat viipyy, sanoin että teen testin huomenna. tein testin ja ennen kun kerroin edes miehelleni soitin hänelle ja kerroin että positiivista näytti. tää kaveri on mun ja miehen jälkeen eniten innoissaan vauvan tulosta. joka kerta ku ollaan nähty niin hän ihastelee mun mahaa ja todella näyttää että on onnellinen mun puolesta. mietittiin miten ystävyys muuttuu ja ollaan puitu asioita paljon. tiedän ettei hän ole mua unohtanut, tuntuu vaan niin p****lta kun nyt eniten kaipais kaveria. toi ihminen on ollut mulle aina enemmän ku paraskaveri, ihan ku se olis mun sisko, tai kaksoissisko, tietää mitä ajattelen ja tunnen.



kenkien koosta: mulla ei oo muuttunut jalan koko, painelen samoissa tennareissa kun jo viimeset 3 vuotta :) vähän jännittää kun talvi alkaa että mahtuuko maiharit vielä, mut uskoisin että mahtuu. ei oo ollut turvotuksia kuin sormissa, kihlasormus ei oikeen mahdu enää, enkä oo sitä käyttänytkään muutamaan viikkoon.



pakkailin tossa laatikoita valmiiksi. oon kyl nii juntti!! oon hiplannu noi vauvan tavarat läpi niin moneen kertaan ja eilen illalla viimeksi järjestin vaatteet koon mukaan. aloinpa sitten pakkaamaan ihan niitä samoja vatteita mitä eilen järjestelin :D no, sainpa ainakin vähän viihdykettä ja muuta ajateltavaa, nyt on mieli jo paljon parempi. pitää hakea lisää laatikoita vielä kellarista. tosin on suunnitetava mitä pakkaa, ei jaksa enää nostaa ja siirtää kirjalaatikoita keskeltä olohuonetta johon ne fiksusti kasasin :)



tekis kauheesti mieli leipoa ja tehdä vaikka ruokaa pakkaseen. leipominen ei vaan onnistu tolla kaasu uunilla ja ruokaa on tyhmä tehdä pakkaseen, sit ku muutetaan ni ne ehtii sulaa ja menee hukkaan.



taidan silti painella nyt kauppaan. koitan olla ostamatta kaikkee herkkua. viimeksi sen neuvolassa huomasi, söin viikon ajan karkkia ku viimestä päivää, kahesti neuvolassa sen jälkeen painoa oli tullut yli 800g viikossa ja nyt viimeksi oli tullut _vaan_ 600g.



vauvan lelut pitäis pestä/tiskata ja tutit keittää sit saaki vauvan laatikon teippailtua kiinni.



noh, jatketaan :)

Hienoa kuulla että sulla on asiat hyvin ja olo mainio. Eiks niin että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokainen tekee kuitenkin niinkuin parhaaksi kokee.

Sun tekstistä saa vähän sellaisen negatiivisen kuvan. Ai nakin mulle tuli sellainen tunne. Mun mielestä on mukava että tämä keskustelupalsta säilyisi avoimena ja tuomitsemattomana.

Voi tietty olla että olen ymmärtänyt väärin. Hormoonitkin voi vaikuttaa siihen että ottaa herkemmin toisten tekstejä?

Mun mielestä on vain vähä tökeröä ilmoittaa toisille että " olette tietämättömiä ja tyhmiä kun maksatte apteekin vitamiini/ravintolisistä" , joita mm. neuvolasta on neuvottu ostamaan.. noin vapaasti kiteytettynä..

t.Vaavaa

Olen lukenut mielenkiinnolla näitä kirjoituksia tänään. On tullut paljon viisaita kommentteja parisuhteesta ja kaikki niin totta!



Mies on koonnut tuossa kohta pari tuntia sitä meidän lipastoa ja olen yrittänyt auttaa siinä missä olen pystynyt. Enää vetimet paikoilleen ja vauvatavarat saan kivasti pois silmistä roikkumasta :-) Pieni vahinkokin meille tuli paketteja purkaessa. Mies rikkoi eteisen riippuvalaisimen, joten tulee uuden valaisimen osto.



Aamu meni ihan mönkään kun appiukko soitti ja ilmoitti ex-tempore tulevansa tänään vierailulle...juuri niin hänen tapaistaan. On tosi kiva väsyneenä alkaa puljaamaan pullia uuniin ja masentaa kun täällä on hirveän sotkuistakin. Mökötin miehelle pari tuntia ja raivosin siitä, että minun pitää tietää mieluiten kolme päivää ennen jos joku on tulossa kylään...sen verran tämän huushollin siivoamiseen nimittäin menee tällä hetkellä aikaa.



Tässä nyt odotan milloin ovikello soi...oikeastaan tekisi mieleni mennä saunaan ja sitten pehkuihin, mutta nyt ei pysty. Seurallisuus on ainakin ihan nollassa ja inhoan itseäni kun näytän pahan mieleni niin näkyvästi aina kaikille...



Tuosta luontaistuote/ravintolisä jutusta tuli minullekin sellainen olo, kuin mitä Vaavaa tuossa alla kirjoitti. No, antaa kaikkien kukkien kukkia vain. Minun vaivoihini ei ainakaan auta mitkään rohdot kun vika on rakenteellinen :-( -voi kun auttaisikin...mutta tarvitaisiin todellakin taikoja ja vähintään uusi lonkkanivel.



Tuosta lapsien lukumäärästä vielä: kaikki varmaan täällä tosiaan tietävät, että se neljäs saa meille kyllä tulla mahdollisimman pian jos on tullakseen :-), mutta kyllä meilläkin olisi tähän kolmanteen saanut jäädä, jos ikäero vanhempiin lapsiin olisi ollut vähemmän...miltei 9 ja 8 vuotta ikäeroa on kuitenkin ihan liikaa, enkä halua, että lapsi kasvaa " ainoana" , sillä sitähän se muutaman vuoden päästä on...kun noilla isommilla alkaa olla omat kodin ulkopuoliset menonsa.



Momentti: ihanan yllärin oli miehesi sinulle järjestänyt! Suloinen ajatus kerta kaikkiaan :-)



Kirsikkako kirjoitteli tulevansa myös TAYSiin synnyttämään?...saapa tosiaan nähdä, olemmeko siellä samoihin aikoihin. Olen ajatellut asettaa toivomukseksi joko 2b:n tai 3b:n...olen ollut molemmilla aiemmilla synnytyskerroilla 4b:llä, ettekä kyllä usko tätä, mutta molemmilla kerroilla osuin vieläpä samaan potilashuoneeseen ja samalle vuodepaikalle :-) En usko, että näin käy enää kolmatta kertaa...



Nyt alkaa lipaston vetimetkin kiillellä paikoillaan...täytyy mennä jelppimään kantamisessa. Leppoisaa alkuiltaa kaikille!



Kanelisokeri

Oho, ompas ollut pitkiä pinoja, kaikki nyt luettu, mut empä tietenkään enää muista puoliakaan aiheista....

Lapsiluku oli yks, meillä tää on kolmas ja tällä tietoo viimeinen, sen verran rankkoja nää mun raskaudet et eiköhän tää oo tässä.

Sit miehestä, aivan ihanan olen saanut, vaikka kyllä meilläkin noita yhteenottoja sattuu tottakai ja varsinkin ku mä oon tämmöne kiukuttelija raskaana ollessa ja yli herkkä.

Sit oli vitamiineista ym, mä syön obsidania ja magnesiumia, kalkkitabuja vois kans hakee, luin teiän aikasemmista jutuista et se auttas ton magnesiumin imeytymiseen, en tiennytkään.



ootellaan : toivottavasti muistu nimimerkki oikein...mut mulla kans oli edellisessä raskaudessa just tollasii kipuja ja ravasin niistä kontrolleissa äippäpolilla ja tää lause ei paljoo lohduta mut mitään syytä ei niille oikein keksitty, ne vaan täyty kestää...mut kantsii sun käydä niistä lääkärissä jos sulla selviäis syy vaikka! Mulla loppu noi kivut heti ku vauva synty, onneks.



bubbles:en oo kuullukkaa mitää tollasesta maanantai ryhmästä...



Nyt suihkuun ja kyläileen, palaillaan!



Tuuli rv 34+4

Eikö oo vielä neuvolas puhuttu? Sähän käyt Krannis äitiysneuvolas? Mä käyn Kasperis... Mut siis maanantaiaamuisin 9.30-10.30 keskusteluryhmä odottaville äideille. Aiheita on neljä ja ne pyörii nonstoppina, eli en tiedä mikä aiheista on esim ensi maanantaina. Ne oli jotain rentoutus, synnytys, vauvan hoito ja parisuhde, ellen ihan väärin muista. Osallistua voi alkaen 35 viikolta, moni jatkaa siitä siihen asti, kunnes vauva syntyy, vaikka aihe toistuisikin ;) Siellä tarjotaan oikein korppukahvitkin ;) Mulla oli ainakin viimeiset neuvolat ajoitettu niin, että pääsin ryhmään joko ennen tai jälkeen (silloin kun asuttiin Katajalaaksossa ja kävin keskustassa neuvolassa). Lapsille tietty pitää saada siksi aikaa joku paikka, ja suurin osa on ensisynnyttjäiä. Mä odotan näitä, kun saa vähän palautella kaikkia juttuja mieleensä ja alkaa henkisellä tasolla valmistautumaan.

Pieni välikysymys, kun kävi niin kovin mietityttämään. Onko kukaan kärsiny suonikohjuista alapäässä tai muuten vaan turvotuksesta? Mua kovin mietityttää ja vaivaa. Onko aihetta lääkärille? Ei kovin kiva aihe, mutta ehkä ajankohtanen jollekin muullekin odottajalle...

Bubbles: En myöskään ole kuullut krannin ryhmästä,pitääkö sinne ilmoittautua erikseen??Ainut on tuo lastenhoito ongelma,mihin laittaa 2v. siksi aikaa..Josko ne neuvolasta kertoisivat lähempänä 35 vkoa.

Lapsiluku galluppiin:taitaa nämä kolme meille riittää,tulee ikä ikävästi vastaan (mittarissa 36v.)

Nyt lähden äippäloman kunniaksi kokeilemaan Yhteishyvässä ollutta suklaatortun ohjetta ;)

-kisupikkukuu 33+5-

Kisupikkukuu: Onko sulla eka äitiyslomapäivä jo maanantaina vai pidätkö vielä vapaa/lomapäiviä tms? Siksi vaan kyselen kun mulla äippäloma alkaa vasta keskiviikkona 4.10., vielä olis kaksi kiireistä työpäivää edessä...



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



Nasketti rv 34+2

Nasketti:Otin äippälomaa varhennettuna,muuten olisi alkanut 9.10.

Oli kiva aloittaa kuun alusta,lomapäiviäkin oli mutta siirrän ne äippäloman jatkeeksi :)

-kisupikkukuu-

Ompas pino jo mielettömän pitkä ja vasta lauantai!

Kirsikka: Itse murehdin sf-mitan pysähtynyttä kasvua ja kävin sen vuoksi äippäpolillä. Kaikki oli ultrassa hyvin, vauva oli saanut painoa hienosti. Noilla viikoilla asento voi olla " linkku" tms jonka hämää sf-mittaa niin että näyttää ettei kasvua ole tapahtunut. Äippäpolilla kuitenkin varmistetaan, että istukka toimii ja napanuoravirtaukset ovat ok. Tuskin syytä suurempaa huoleen mutta aina tarkistuksen paikka.



Tänään oli touhukas päivä. Olimme syysmarkkinoilla ja neitiä rouva fortuna suosi todellakin narunvedossa. Kaksi kertaa veti ja nappasi ensimmäisen ja toinen palkinnon! Ihanaa, että jollain tässä perheessä on tuuria.



Hyvät viikonloput marrasmammoille.



Masuapina 33+6