Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos nykyisen puolisosi kanssa tulisi ero tai suhde/liitto muusta syystä päättyisi, uskotko jossain vaiheessa päätyväsi uuteen suhteeseen?
11.03.2022 |
Miksi / miksi ei?
(Kysymys ei ole moralistinen, kukin saa tehdä mitä haluaa. Kiinnostaisi kuulla, miten todennäköisenä pidätte uutta liittoa ja mistä syistä.)
Kommentit (69)
Kylkä varmaan, olen parisuhdeihminen, en halua olla yksin. Uusi kumppani olisi ehkä enemmänkin seksipartneri ja kaveri, en usko että rakastuin enää romanttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jossain vaiheessa. Olen 31-vuotias joten jos nykyinen parisuhde päättyisi olisi tässä oletettavasti vielä aikaa rakastua elämässään uudestaankin. Vaikea tosin kuvitella että yhtä hyvää kumppaniehdokasta koskaan tulisi vataan.
Tähän pitää vielä kommentoida, että kyllä mä varmaan rakastua voin uuteen mieheen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että alottaisinko suhteen sellaisen miehen kanssa. En aloittaisi. Minulle suhde on ihan muuta kuin rakastumista, se on arkea.
Ei, uutta ei tule.
Meillä on akuutti eron uhka, mieheni uhkaa siis erolla. Sanoin hänelle, että minulle ei enää uutta tule, hän on minun ainoani aina ollut ja tulee olemaan. Vaikka jättäisi minut ja lapsemme, hän on minulle se rakas. Ketään muuta en voi ajatella rinnalleni.
Yhteistä matkaa on kuljettu vuodesta 1998.
Suurella todennäköisyydellä en aloittaisi uutta parisuhdetta. Nauttisin vapaudesta.
Kuka tietää? Lapsia haluaisin, mutta en kyllä menisi vain sen takia uuteen liittoon. Mitään tinder-juttuja tuskin jaksaisin. Eläisin elämääni ja ehkä joku tulisi vastaan sitten. Olen nyt todella rakastavassa parisuhteessa, joten rima olisi korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alle 30-vuotias, ja jos nyt ero tulisi niin uskoisin että rakastuisin uudelleen. En kuitenkaan haluaisi heti muuttaa yhteen tai kihloihin, naimisiinmeno saisi myös odottaa pitkään.
Nykyinenkin oli niin vaikea löytää v.98, niin mistä luotettavan löytäisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Tiedän mitä tämä parhaimmillaan voi olla enkä näe mitään syytä miksi minun pitäisi tyytyä vähempään. Olen kuitenkin ns "parhaat päiväni nähnyt" niin olisihan sen lottovoiton löytyminen äärimmäisen epätodennäköistä.
En ainakaan heterosuhteeseen. En jaksa olla enää tökittävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Se on satavarmaa. Kissan ottaisin ehkä . Nauttisin vapaudesta ja ostaisin pienen pakun jolla tekisin kesäisin pitkiä reissuja ympäri Suomen ja Ruotsin ja pakussa nukkuisin. Voisin tapailla jotain miestä, mutta omat asunnot pysyisivät.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella olevani kenenkään kanssa. 23 yhteistä vuotta takana, ja me viihdytään hyvin yhdessä edelleen. Rakkautta ja huumoria on, ja yhdessä ollaan selvitty vaikeistakin ajoista. Vaikea kuvitella, että vastaan tulisi toista yhtä hyvin minulle sopivaa tyyppiä.
Niin sitä äkkiä luulisi. Takana 26 vuotta eikä pitänyt olla missään mitään vikaa. Sitten kävi niinkuin kuulemma kovin monelle muullekkin. Vaimo ilmoitti, että tämä oli tässä. Uusi kaveri oli jo siinä vaiheessa katsottuna ja kokeiltuna.
Olishan se itsekkin kiva löytää joku kainaloon. Tietäis vaan mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ero on tulllut jo vuosia sitten, otettu opiksi eikä uutta ukkoa otettu eikä oteta.
Katsos viisas oppii virheistään, ja sormensa polttanut lapsi oppii varoimaan tulta.
Kyllä, ehdottomasti. Olen parisuhdeihminen. Olen myös aika ”vaativa”, tai kumppanin pitäisi ehdottomasti olla sopiva minulle, joten en usko että löytäisin kovin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti päätyisin ennen pitkää uuteen suhteeseen, mutta kiire minulla ei olisi. Olen 32-vuotias enkä usko että haluaisin viettää loput 60 vuotta yksin. Meillä on mieheni kanssa kaksi pientä lasta joten ihan suin päin en kuitenkaan suhdetta etsisi. Lisäksi jos eroaisin näin hyvästä suhteesta, uuden ja paremman löytäminen ei olisi helppoa.
En usko. Ikää 50 v ja olen liian "riivinrauta" ja mukavuudenhaluinen. Nykyisen kanssa 30 v yhteistä eloa.
En. Olen työtön 50+ N.
Monet ikäiseni tuttavat - naiset ovat tahtomattaan sinkkuja.
Normi mt, hyvä asema yk:ssa, töitä ja ulkonäköä - siltikään eivät ole löytäneet kumppania, tuskin minäkään löytäisin.
Tuskin. Olen enemminkin seinäruusu kuin ruusu. Edellisen kerran kesti 7 v ennen kuin löysin jonkun. Ja silloin nuorempi ja nätimpi.
En usko. Ehkä jos kohdalle osuisi sopiva ihminen, mutta se on epätodennäköistä. Todennäköisemmin paneskelisin ympäriinsä.
Alue: Aihe vapaa
En. En ole enää orientoitunut parisuhteeseen vaan muihin asioihin joita elämässä on, ja tulee olemaan. Tämän paremmaksi ei suhde eikä kumppani voi mennä, joten jos tai kun tästä jollain mutota ero tulee ja minä olen se joka on hengissä, niin ei mitään syytä enää pariutua.