Jos nykyisen puolisosi kanssa tulisi ero tai suhde/liitto muusta syystä päättyisi, uskotko jossain vaiheessa päätyväsi uuteen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Ollaan oltu aviossa kohta 30 vuotta joten ikää alkaa olla yli tarpeen.

Jos hän nyt vaikka äkkiä haluaisi erota niin tuskinpa mitenkään aktiivisesti rupeaisin uutta ukkoa ettimään.

Jos sattumalta joku löytyisi niin varmaan asuttaisiin silti erillään.

Sama. Vaikea edes ajatella.

Tuskinpa. Nykyinen mieheni on ainut mies, joka koskaan on lähestynyt minua romanttisessa mielessä. Tilanne ei varmasti iän myötä ole tuossa suhteessa ainakaan parantunut. 

Tällä hetkellä tuntuu etten jaksaisi ketään miestä elämässäni enää koskaan, jos ero tästä nykyisestä tulisi. Eihän sitä kuitenkaan voi koskaan tietää. Minun on vaikea kuvitella että ainakaan asuisin kenenkään kanssa yhdessä, vaikka jotakuta joskus tapailisinkin. Todennäköisesti ottaisin lisää kotieläimiä ja muuttuisin sellaiseksi paikalliseksi kylähulluksi kissoineni ja lampaineni.

Vierailija kirjoitti:

 Mistä tuollaisen asian ap, voi etukäteen tietää.

Kuka sanoi, että se pitäisi varmaksi tietää? Eihän sitä kukaan voi tietää, mutta jos mielikuvitusta riittää, niin voihan asiaa pohtia eri näkökulmista. 

Ainakaan en asuisi enää koskaan kenenkään kanssa, siltä tuntuu tällä hetkellä. Jotain säätöä voisi ehkä olla.

En usko, en löydä toista yhtä ihanaa.

En ole koskaan uskonut tuota mutta aina vaan sitä on löytänyt uudesta suhteesta.

En usko. Avioeroni ja nykyisen avoliittoni välillä oli yli 20 vuotta. Viimeisimmästä seurustelusuhteestakin oli seitsemän vuotta siinä vaiheessa, kun nykyisen puolisoni tapasin. Pidän aika epätodennäköisenä, että sellaista ihmistä enää kohdalle osuu, jonka kanssa mitään vakavampaa kehittyisi

En usko. Toisaalta minun ei pitänyt koskaan edes mennä naimisiin, mutta tapasin niin ihanan miehen ja ollaan oltu yli 30 vuotta naimisissa, joten vannomatta paras.

Se elämä olisi varmasti ihan toisenlaista kuin nykyinen ja pitäisikin olla, että korvaisi kaiken sen täydellisen ja aika erikoisen, mitä meillä yhdessä on ollut ja toivottavasti on edelleenkin. 

Alkaisin erakoksi. Tosin olen jo nyt. Mies omilla menoillaan ja töillään, ei nähdä päiväkausiin. Eroa viritelen, en jaksa kotipiika olla. Muutan pois kauas pois.

Enköhän, jos vaan löytäisin sopivan. Olen hissukka kotihiiri, joten minulle sopivia hissukoita miehiä on kyllä tarjolla, jos vaan kaivautuvat koloistaan esille.

Vaikeaa sanoa. Varmasti se riippuisi paljon siitä tilanteesta ja niistä syistä, jotka tuohon kuvitteelliseen eroon johtaisivat. 

Sen pystyisin toki heti toteamaan, että en haluaisi enää asua naisen kanssa. Haluaisin elää itsenäistä elämää ja rakentaa kodistani sen näköisen kuin haluan, ilman sisustuksellisia ym. kompromisseja.

Jos tosin juuri tällä hetkellä tulisi ero, saattaisin hyvin nopeastikin lähestyä erästä, aivan tiettyä naista työpaikallani, jonka kanssa meillä on todellakin kipinää.. vaikka olemme molemmat tahoillamme parisuhteessa.

Ehkä uusi parisuhde mutta kenenkään kanssa en enää suostuisi asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tästä pääsen eroon, uutta akkaa en ota.

Samat sanat, mä en vaan oo ottamassa uutta ukkoa.

Mikä estää? Tympii aina kun joku puhuu ikävästi liitostaan. Lähtekää kävelemään tai sopikaa liitolle uudet säännöt. Jotenkin lammasmaista kantaa perheen ongelmia muualla puitavaksi ja sitten ei kotona uskalleta sanoa mikä liitossa ahdistaa.

Ei mitåän painetta. Se on henkilökysymys. Nykyistä olis ikävä.

En minä enää jaksaisi. Tietysti vannomatta paras, pitkään olin tyytyväinen sinkkuna ennen kuin tämä nykyinen ihastus vei järjen totaalisesti.

Niin vaikeaa on kyllä ollut tämänkin kanssa, että jos loppuu, niin sulaa hulluutta olisi enää mitään viritellä minun. Olen jo niin vanha ja rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tästä pääsen eroon, uutta akkaa en ota.

Samat sanat, mä en vaan oo ottamassa uutta ukkoa.

Mikä estää? Tympii aina kun joku puhuu ikävästi liitostaan. Lähtekää kävelemään tai sopikaa liitolle uudet säännöt. Jotenkin lammasmaista kantaa perheen ongelmia muualla puitavaksi ja sitten ei kotona uskalleta sanoa mikä liitossa ahdistaa.

Tajusin vasta liiton aikana ettei mulle sovi tiivis seurustelu. Siksi aion pysyä eron jälkeen itsekseni.

- Sivusta

Todennäköisesti jonkinlaiseen suhteeseen mutta en haluaisi enää asua kenenkään kanssa. tai ainakin nyt tuntuu siltä

Varmasti. Introverttinä ihmisenä en kaipaa juurikaan sosiaalisia kontakteja jos on se yksi läheinen ihminen. Minusta on mukavaa elää yhdessä itselle rakkaan ihmisen kanssa. Kaikki on parempaa jaettuna toisen kanssa. Minulla tosin on vain hyviä kokemuksia kahdesta pitkästä parisuhteesta, ja nykyisen kanssa toivon saavani elää pitkän loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

En. Paneskelisin vapautuneesti ympäriinsä.

Just tämä olisi parasta! Saisi olla vapaa ja saada aina eri pillua. Jokainen seksikokemus olisi uusi ja jännittävä. Ah, voi että sitä tuntisi elävänsä.