Jos nykyisen puolisosi kanssa tulisi ero tai suhde/liitto muusta syystä päättyisi, uskotko jossain vaiheessa päätyväsi uuteen suhteeseen?

Voisin seurustella jonkun kanssa ja ehdottomasti omat asunnot. Nykyinen suhde kestänyt 41 v. tosi nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Ei, uutta ei tule.

Meillä on akuutti eron uhka, mieheni uhkaa siis erolla. Sanoin hänelle, että minulle ei enää uutta tule, hän on minun ainoani aina ollut ja tulee olemaan. Vaikka jättäisi minut ja lapsemme, hän on minulle se rakas. Ketään muuta en voi ajatella rinnalleni.

Yhteistä matkaa on kuljettu vuodesta 1998.

Olette alkaneet seurustella samana vuonna kuin me ja teilläkin on yksi yhteinen lapsi. Mistä syystä mies tahtoo erota? 33 vuoden suhteesta eroaminen on hänellekin iso juttu, isompi kuin ehkä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan heterosuhteeseen. En jaksa olla enää tökittävänä.

Miehiä "joutuu" ratsastamaan keski-iässä. Ei haittaa yhtään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, uutta ei tule.

Meillä on akuutti eron uhka, mieheni uhkaa siis erolla. Sanoin hänelle, että minulle ei enää uutta tule, hän on minun ainoani aina ollut ja tulee olemaan. Vaikka jättäisi minut ja lapsemme, hän on minulle se rakas. Ketään muuta en voi ajatella rinnalleni.

Yhteistä matkaa on kuljettu vuodesta 1998.

Olette alkaneet seurustella samana vuonna kuin me ja teilläkin on yksi yhteinen lapsi. Mistä syystä mies tahtoo erota? 33 vuoden suhteesta eroaminen on hänellekin iso juttu, isompi kuin ehkä ajattelee.

Sori, me aloitimme seurustelun vuonna -89 eli 10 vuotta aiemmin. Joka tapauksessa liittonne on hyvin pitkä pätkä elämää.

Jättäisin myös työni ja erakoituisin täysin. 

En ole edes miettinyt asiaa koska sellainen ei ole ajankohtaista.

Ei kiitos. Olen ollut parisuhteessa koko aikuisikäni paitsi viikon olin sinkku. 17v-53v ja jatkuu. Kyllä tämä oli tässä jos ja kun kuolema tai ero.

Jos ero tulisi nyt niin varmaan kyllä, olen kuitenkin vasta hieman yli kolmekymppinen. Mutta tuskin ihan heti, olen ollut tässä suhteessa koko aikuisikäni joten hetki menisi itseään kootessa ennen kuin uusi suhde voisi onnistua. Tapailla toki voisi ja ottaa ilon irti vapaudesta, sen minkä pienten lasten hoidolta ehtii.

Kun lapset olisi isällään nauttisin irtosuhteista ja yksin olosta, siis siitä sinkkuelämästä jota en koskaan ole elänyt. Joskus vuosien päästä voisi ajatella uutta parisuhdetta, ei kiirettä muuttaa yhteen tosin. Sitten kun lapset on isoja ehkä? En toisaalta haluaisi loppuikääni ihan yksinkään olla, vuosia on vielä edessä paljon.