Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40-50 -luvuilla syntyneet eivät osaa/halua olla isovanhempia
02.08.2015 |
Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa.
Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.
Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.
Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.
Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön.
Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.
Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.
Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?
Mitä olette mieltä?
Kommentit (146)
Aina kun näemme isovanhempia, lapsista vastaamme mieheni ja minä. Siis noita 3-4 päivää vuodessa -settejä lukuun ottamatta.
Ainoat, jotka tässä kuviossa ovat vielä työelämässä, olemme me.
Näemme muutenkin, ja välimme muuten ihan hyvät. Esim. tänä kesänä pidimme äidilleni isot synttärijuhlat, pari viikkoa sitten kutsuin heidät lounaalle jne. Mutta vastuunotto lapsista ei heitä kiinnosta. Ovat nyt 70, mutta olleet samanlaisia isovanhempia siitä asti, kun esikoisemme 9 vee sitten syntyi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän mistä ap puhuu. Vanhempani syntyneet 50-luvun alussa. Matkustelevat ulkomaita myöten, mökkeilevät jne. Itse olen totaaliyksinhuoltaja. Hoitoapua ei ole kertaakaan tarjottu. Jos kyläilevät niin lapselle ehkä tuodaan lahja mutta hänen kanssaan ei leikitä, vilkuillaan kännykkää ja telkkaria pitäisi päästä katsomaan. Surettaa lapsen puolesta, hänestä isovanhemmat ovat ihania. No, heille on tulossa yksinäinen vanhuus. Minäkin ihmettelen että miksei kiinnosta. Itse jo odotan innolla sitä aikaa että olisi lapsenlapsia, joita hemmotella ja joiden kanssa leipoa vaikka olen vasta kolmikymppinen.
Tätä keskustelua on kieltämättä vaikea seurata kun sekaisin menee kaksi diskurssia. Eli se alkuperäinen ap:n aloittama missä pohditaan sitä, miksei tiettyä sukupolvea kiinnosta luoda lämmintä suhdetta lapsenlapsiinsa, miksei ole oma-aloitteista läsnäoloa ja auttamista tarvittaessa. Ja sitten välissä nämä pauhaajat jotka kitisevät siitä että AINA hoidatetaan lapset muilla ja isovanhemmat ovat jo työnsä tehneet. Olisi kieltämättä helpompaa keskustella sellaisten ihmisten kanssa joilla olisi edes alkeellinen sisälukutaito.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:10"]
Tätä keskustelua on kieltämättä vaikea seurata kun sekaisin menee kaksi diskurssia. Eli se alkuperäinen ap:n aloittama missä pohditaan sitä, miksei tiettyä sukupolvea kiinnosta luoda lämmintä suhdetta lapsenlapsiinsa, miksei ole oma-aloitteista läsnäoloa ja auttamista tarvittaessa. Ja sitten välissä nämä pauhaajat jotka kitisevät siitä että AINA hoidatetaan lapset muilla ja isovanhemmat ovat jo työnsä tehneet. Olisi kieltämättä helpompaa keskustella sellaisten ihmisten kanssa joilla olisi edes alkeellinen sisälukutaito.
[/quote]
Nämä kyllä liittyvät aika tiiviisti toisiinsa. Sen lämpimän suhteen suurimpana esteenä saattaa olla se, että isovanhempiin kohdistetaan pelkkiä vaatimuksia. Jos isovanhemmuus perustuu pelkille velvollisuuksille ja valmiudelle olla aina käytettävissä, niin saako isovanhempi siitä mitään? Silloin voi olla helpompi todeta, että omat velvollisuudet on jo hoidettu ja piste.
Kaikkina aikoina on sekä hyviä että huonoja isovanhempia. Ei ihmiset mihinkään muutu. Toiset ovat itsekeskeisiä ja toiset osaavat jakaa omaa hyvää oloaan muille vaikka kuinka.
Se ero nykyisin on että isoovanhemmat käyvät usein työssä. Eläkeikää on nostettu ja nostetaan jatkuvasti. Vanhalle työelämä on paljon raskaampaa kuin nuorelle. Samat hommat on tehtävä kuin nuorien mutta ikä painaa. Monella isovanhemmalla on lisäksi vielä omatkin vanhemmat elossa ja höperöinä 90-vuotiaina tarvitsevat hoitoa ja valvontaa runsaasti. 70-luvulla ei ollut tällaisia monen ikäpolven sukuja montaa.
Minulla on monta tuttua jotka haluaisivat olla isovanhempia mutta eivät saa koska lapsella on niin paljon tarjolla huolenpitoa ja hoivaa muutenkin. Varmasti on ap:n kaltaisia jotka jäävät paitsi isovanhempien huolenpidosta. Sinänsä aika tragikoomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 asiassahan ei ole vain yhtäpuolta vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aika yksipuolinen keskustelu siitä syntyy jos vain päivitellään miksi isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita hoitamaan. Tässä keskustelussahan juuri tulee ilmi miksi näin on? Eli asioilla on molemmat puolet, pitääkö rautalangasta vääntää?
Ap ihannoi sellaista mitä ei voi saada ja on pahoittanut siitä mielensä. Se on oma valinta. Miksi ei voi tyytyä siihen, että minun vanhempani nyt ovat tällaisiä en voi heitä muuttaa.
Voin vain kertoa, että olisin ollut todella kiitollinen jos suhteeni vanhempiin olisi ollut edes tuota luokkaa. Oli aika paljon rajumpia kokemuksia, mutta itse voin päättää annanko niiden vaikuttaa elämääni vai en. Eli en anna.
Tuntuu, että ap katsoo "ostaneensa" juhlilla ym. vanhempiensa lastenhoitoa ja kun ei ole tapahtunut katkeroituu.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:57"]
Ei sellaista vanhan ajan mummolaa ole enää edes olemassa. Ne maaseudun punaposkiset huivipäiset mummot ovat historiaa. Nyt tyypilliset pienten lasten isovanhemmat asuvat kaupunkikolmiossa, käyvät töissä ja huolehtivat usein edellisestä sukupolvesta. Siinä vaiheessa, kun he pääsevät eläkkeelle 65-68 vuotiaina, ovat lapsenlapset jo rippikouluikäisiä.
[/quote]
Ne huivipäiset maalaismummot alkoivat olla historiaa jo minun lapsuudessani 80-luvun lopulla. Kyllä heitä vielä oli, mutta he olivat iäkkäitä ja huonokuntoisia. Lisäksi enää ei mummouduta niin aikaisin, vaan sen ikäinen joka minun lapsuudessani oli jo täysin mummo, on nykyään virkeä keski-ikäinen, joka käy töissä, harrastaa, hoitaa omia vanhempiaan (jos he edes ovat hoidon tarpeessa, omat isovanhempani eivät ole). Jos heiltä odottaa samanlaista isovanhemmuutta kuin omilta tai vanhempien isovanhemmilta, niin ei ihme että tulee pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani hoitivat meidät neljä lasta ilman apua isovanhemmilta. Sen sijaan he, kuten myös anoppini, hoitavat mielellään lastenlapsiaan, osittain koska maasta kokemuksestaan tietävät kuinka arvokasta tämä apu on.
Olemme tottakai iloisia käytännön avusta, mutta eniten onnellinen olen siitä että lapsillamme on rakastavat ja välittävät isovanhemmat, läheiset välit. Itsestään selvää on, että me vastavuoroisesti haluamme auttaa isovanhempia.
Itse olin 70-luvun lapsi ja nämä isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:29"]
Aivan järkyttävää tekstiä AP ja moni muu. Mitä ihmettä? Miksi teidän vanhempanne olisivat vastuussa TEIDÄN persehedelmistä? Miksi ihmeessä mummon ja papan pitäisi tuhlata eläkepäivänsä TEIDÄN lasten parissa... En voi käsittää
[/quote]
No vaikka siksi, kun itse hoidattivat OMAT persehedelmänsä vanhemillaan, mutta nyt eivät jatka samaa perinnettä omien lastenlastensa kanssa, vaan noukkivat rusinat pullasta ja viettävät "ansaittua" vapaataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhempi on eläkkeellä ja hyväkuntoinen, niin kyllä on ihan kohtuullista olettaa, että alakoululainen voi olla kylässä viikon vuodessa. En siis kuuntele lässytystä, vaan ilmoitan, että lapsi tulee nyt ja piste. Olin itse isovanhemmillani suunnilleen kuukaude kesässä, joten viikko on ihan peanuts siihen nähden. Laittakaa isovanhemmat ruotuun jos ovat terveitä eläkeläisiä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:06"]Minä tiedän mistä ap puhuu. Vanhempani syntyneet 50-luvun alussa. Matkustelevat ulkomaita myöten, mökkeilevät jne. Itse olen totaaliyksinhuoltaja. Hoitoapua ei ole kertaakaan tarjottu. Jos kyläilevät niin lapselle ehkä tuodaan lahja mutta hänen kanssaan ei leikitä, vilkuillaan kännykkää ja telkkaria pitäisi päästä katsomaan. Surettaa lapsen puolesta, hänestä isovanhemmat ovat ihania. No, heille on tulossa yksinäinen vanhuus. Minäkin ihmettelen että miksei kiinnosta. Itse jo odotan innolla sitä aikaa että olisi lapsenlapsia, joita hemmotella ja joiden kanssa leipoa vaikka olen vasta kolmikymppinen.
[/quote]
Sinä et tiedä millainen olet 20 v kuluttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]
Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.
[/quote]
Näin on. Me ainakin mieheni kanssa lähdetään lokakuun lopussa etelän lämpöön ja ollaan siellä 6 kuukautta yhteen putkeen. Olleen vuokrattu pieni kaksio ja ihan tarkoituksella vain yhden makuuhuoneen kämppä, ettei meidän tarvitse pyörittää koulujen hiihtoloman aikaan hotellia lapsenlapsille. Ollaan oma osuutemme jo tehty ja nyt meillä on oikeus nauttia elämästä ilman lastenhoitoa.
[/quote]Haittaisiko se vaikka siitä 6 kuukaudesta pari viikkoa uhraisi lapsenlapsille? Nauttisitte sitten sen reilun 5 kuukautta. Lastenlapsille jäisi ihania muistoja ja teillekin olisi varmaan ihanaa viettää pari viikkoa lastenlasten kanssa. Kaikki voittaisivat. Aika pahalta kuulostaa,ettei puolesta vuodesta olla valmiita kuluttamaan aikaa edes 1-2viikkoa niiden rakkaiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:29"]
Aivan järkyttävää tekstiä AP ja moni muu. Mitä ihmettä? Miksi teidän vanhempanne olisivat vastuussa TEIDÄN persehedelmistä? Miksi ihmeessä mummon ja papan pitäisi tuhlata eläkepäivänsä TEIDÄN lasten parissa... En voi käsittää
[/quote]
No vaikka siksi, kun itse hoidattivat OMAT persehedelmänsä vanhemillaan, mutta nyt eivät jatka samaa perinnettä omien lastenlastensa kanssa, vaan noukkivat rusinat pullasta ja viettävät "ansaittua" vapaataan.
[/quote]
Persehedelmä on aika kuvottava ilmaisu, anteeksi vain. Ihmisen muisti voi olla aika valikoiva, ihan hyvin nyt eläkeiässä oleva tai sitä lähestyvä voi ajatella, että tosiaan hoiti itse omat lapsensa. Myös nyt aikuinen ei välttämättä tiedä tai muista, onko häntä hoidatettu isovanhemmilla, vai ovatko he hoitaneet omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni rakasti lapsia. Hän itki ilosta, kun menimme kylään. Liian harvoin kylläkin. Isoisäni sai sydänkohtauksen ja kuoli, kun hän esitti veljelleni, miten jänis loikki pihalla. No hautajausreissuhan siitä tuli.
Isoisäni tytär, äitini, oli kotiäiti neljälle lapselle. Hän oli täydellinen mummo tytärelleni, mutta valitettavasti asuimme kaukana, joten tyttäremme saattoi nauttia hänen seurastaan vain loma-aikoina.
Itse odotan isoäitiyttä kuin kuuta nousevaa. Tämä taitaa olla perintölaji. Ne joilla on itsellään ollut ihanat isovanhemmat, osaavat olla sitä lapsenlapsilleenkin. Me jotka ulkoistimme lapsen päivähoidon kunnalle tai yksityishoitajalle lasten ollessa pieniä, emme voi odottaa myöskään lastemme hoitavan meitä vanhuusiässä. Kyllä se on niin, että sitä saa mitä tilaa!
Tuttun kuuloista juttua. Nämä Suomen suuret ikäluokat ovat varmuudella maailmanhistorian itsekkäimmät ihmiset.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:29"]
Aivan järkyttävää tekstiä AP ja moni muu. Mitä ihmettä? Miksi teidän vanhempanne olisivat vastuussa TEIDÄN persehedelmistä? Miksi ihmeessä mummon ja papan pitäisi tuhlata eläkepäivänsä TEIDÄN lasten parissa... En voi käsittää
[/quote] Ihan vaan itse ainakin lapsen puolesta harmittaa ettei ole kunnon isovanhempia ja sitä lämmintä mummulaa joka itsellä oli.
[/quote]No sitä ei osaa kaivata mitä ei ole. Itse olen vanhojen vanhempien lapsi ja isovanhemmatkin olivat tosi vanhoja jo silloin kun synnyin. Isän puolelta eli vielä isä eli pappa ja äidin puolelta äiti eli mummo. Mummo kävi kerran vuodessa viikon meillä kylässä ja pappa ei edes joka vuosi. Hyvin on pärjätty ja isovanhemmat tulivat tutuksi kun kävivät meillä. Ei sitä osannut kuvitellakaan,että olisi joku mummola mihin lomilla mentäisiin.Omat lapsenikaan eivät ole käyneet mummolassa kuin kylässä, eivät koskaan hoidossa. Itsekin tein lapset vanhana ja omat ja miehen vanhemmat niin iäkkäitä, ettei voinut kuvitellakaan heitä hoitamaan lapsiamme. Miehen vanhemmat asuvat niin lähellä,että lapset kävivät pyörähtämässä koulun jälkeen mutta eivät olleet siellä hoidossa.
Vanhempani pyytävät meidät kylään vain jouluna, vaikka asumme pääkaupunkiseudulla kaikki. On myös alkanut tuntumaan, että mieluummin puuhailevat omiaan, remontoivat, hoitavat puutarhaa ja surffailevat facebookissa, joten taidamme mennä kylään vasta ensi jouluna. En turhaan viitsi rasittaa, jos ei seura kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:16"]
Valitettavasti en jaksa enkä oikein haluakaan. Eikä ole onneksi kysyttykään. Ei minuakaan kukaan auttanut, kun lapset olivat pieniä. Kaikki ne raskaat ruuhkavuodet sai yksin puurtaa. Ja edelleen joutuu töissä raatamaan, samalla kun jauhetaan työajan pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta. Olen tälle yhteiskunnalle jo panokseni antanut, joten se saakoon riittää. Ja huomenna taas sorvin ääreen.
t 1950-luvulla syntynyt
[/quote]
Miksi halusit lapsia? Yhteiskuntako Sinut raskaaksi saattoi? Olisiko ollut parempi ilman? Miksi päädyit tollaisiin töihin? Syyllinen, hmmm... Kukahan päättää elämästään...
Olen 60-luvulla syntynyt ja valitsin oman lapsettoman tieni ja olen onnellinen:).
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:33"]
Olisipa hauska nähdä miten nämä "tällaista ongelmaa ei voi olla,koska minulla ei ole sitä" -ihmiset pärjäisivät, jos joutuisivat kokemaan saman yksinäisyyden, stressin ja huolen, jota tukiverkkoja vaille jääneet ihmiset kokevat vanhemmuudessaan.
Ja ap:han puhui nätisti omasta mummostaan, selvästi heillä ollut hyvät välit. Dissaajat taitavat olla juuri niitä drinksuilija-isovanhempia, joita kiinnostaa vain oma napa. Yksinäistä vanhuutta heille, sitä saa mitä tilaa usein tässä maailmassa.
[/quote]
Ap yhdisti ongelman tiettyyn ikäryhmään eli kun hänellä on tämä ongelma niin kaikilla tuolla ikäryhmän isovanhemmilla on samalainen taap toimia ja näin ei ole.
Lasten määrä on syytä rajata sellaiseen määrään, jonka pystyy itse puolisonsa kanssa hoitamaan. Meillä isovanhemmat asuvat 300 km päässä ja heistä ei ole näin ollen arjen tukiverkoksi, vaikka lapsenlapsestaan välittävätkin ja ovat kiinnostuneita.
Alue: Aihe vapaa
Ap haikaili kunnon mummolan perään syyllistäen siitä vanhempiaan. Hei, kaikkea ei voi saada vaikka kuinka sopisi täydelliseen elämään ja siihen kuvioon mitä haluaa. Katsos "elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä minkä makuisen konvehdin saa" - vai miten se meni.
Vaikeaa varmaan tälle minä-minä heti mulle kaikki ja just sillai kun minä haluun sukupolvelle käsittää että ei voi manipuloida ketään, edes vanhempiaan. Varmaan tämäkin äitylin nuoruudessa vanhemmat täyttivät lähes kaikki toiveet ja nälässä ei ainaskaan pidetty. Eli vanhemmat ovat velvollisuutensa täyttäneet; sait kodin, koulutuksen ja eväät omaan elämääsi that's it. Eiköhän sen luulisi riittävän ilman syyllistämättä.