Lue keskustelun säännöt.
Miehen laiskuus ja aikaansaamattomuus
10.09.2018 |
Mieheni on niin laiska, että useimmiten laiskuus menee esim. minun hyvinvointini edelle. Kotityöt jää tekemättä vaikka lupaisikin (puheet on suuret), eikä hoida muitakaan, esim. lapsien asioita. Kaikki on minun harteillani, vaikka pyydän apua. ”Kyllä mä sen hoidan” kuuluu miehen vastaus, mutta näin oikeasti tapahtuu aikaisintaan silloin, kun olen huomauttanut asiasta useasti viikkotolkulla, usein ei silloinkaan.
Mieheltä ei ole lapsuudenkodissa vaadittu mitään, ja hän pitää minua hirviönä, kun haluaisin hänen hoitavan asioita. Olen nalkuttava akka - tietenkin. Mieheni pitäisi mennä jonnekin ”näin aikuinen hallitsee elämänsä” -kurssille, koska hän ei ymmärrä, että joitain asioita ei vaan voi jättää hoitamatta jos ei jaksa. Tarkennettakoon, että en ole itsekään kovin tarkka asioista, mutta haluan hoitaa asiat kunnialla ja pitää kodin jotenkin säädyllisessä kunnossa.
Onko joku muu katsellut tällaista menoa ja mitä vinkkaisitte, että kannattaisi tehdä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranee, kun vaihtaa parempaan.
Onko noin? Tuntuu että iso osa miehistä on just tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranee, kun vaihtaa parempaan.
Onko noin? Tuntuu että iso osa miehistä on just tuollaisia.
Iso osa EI ole tuollaisia. Jos toinen päättää ryhtyä vapaamatkustajaksi, on laitettava kova kovaa vastaan ellei itse halua huolehtia kaikesta. Itse en katselisi moista hetkeäkään. Vakavan keskustelun paikka!
Sanot ihan suoraan ja rauhallisesti: En voi enkä halua elää tällaista elämää. Se ei ole oikein että jätät kaiken tekemättä. (Anna konkreettinen esimerkki tilanteesta, joka on ollut kohtuuton nyt viime aikoina.)
Kysy, mitä miehesi ajattelee siitä mitä olet kertonut. Jos hän katuu ja lupaa muuttaa käytöstään, sopikaa yhdessä, miten hänen tulisi toimia seuraavan kerran kun kuvaamasi kaltainen tilanne tulee eteen. Voitte sopia myös jonkin merkin tai sanan jolla voit silloin muistuttaa häntä siitä mitä on sovittu.
Vanhat tavat istuvat sitkeästi. Myös toisen osapuolen pitää muuttaa käytöstään että toisen on mahdollista muuttua. Älä tartu hommiin jotka mies on luvannut hoitaa. Älä silti anna hänen luistaa niistä.
Jos mies ei välitä tunteistasi, hän ei ehkä ansaitse nykyistä elämäänsä. Mitä sinä haluat?
Entä jos joskus rauhallisena hetkenä koettaisit lähestyä asiaa aivan eritavalla. Huokaisit miehen kainalossa että inhoat kotitöitä. Kertoisit että lapsen vieminen päiväkotiin ärsyttää kun aina tuppaa unohtumaan joku tapahtuma/vaate matkasta ja ruuan laitto tulee jo korvistakin kun sitä pitää tehdä päivästä päivään. Siis et syyllistä sanallakaan miestä. Olet tarkkana että haukut nimenomaan niitä kotitöitä. Jos saisit miehen tajuamaan ettei sinulla ole mitään "kotityögeeniä" jonka takia ne on sinulle helppoja ja mukavia.
Voithan vaikka kysyä mieheltä siinä valituksen jälkeen että mitä ihmettä keksittäisiin ettei tarttis tehdä enää kotitöitä tai ainakaan niin paljoa. Jos miehellä on hyviä ideoita (tai edes siedettäviä niin kehu). Ja jos saat miehen katsomaan rauhallisena asiaa eri kantilta niin koeta sitten vaikka ehdottaaa että tehdään kotityölista/kortit ja karsitaan kotitöitä ja loppuja jaetaan. Jos viikkosiivous tehdään vaikka torstai iltana niin lasten tehtävä on keskiviikkoiltana laittaa lelunsa paikalleen ja tyhjätä roskikset ja aikuiset järjestäisi omat ajelevat tavarat paikalleen keskiviikkona. Torstaina sitten mies imuroi ja lapset pyyhkii pölyt ja sinä peset vessat tai mitä nyt ikinä keksittekään jaoksi. Mutta jos olisi selvät yhteiset säännöt kuka, milloin ja mitä niin saisitko näin miehen hoitamaan jotkin asiat automaattisesti? Toki jos on riittävän laiska niin...
Niin tavallinen tarina, suurin osa miehistä on laiskoja ja aikaansaamattomia, kun kyse on kotitöistä. Omat harrastukset ja työ kyllä hoidetaan kunnolla, koska ne tuottavat massia ja mielekkyyttä, mutta kotityöt on ”akkojen hommia”, vaikka fiksut nykymiehet ei sitä ääneen sanokaan. Se ilmenee juuri ap:n kuvaamana passiivisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parinvalintaan liittyvät ongelmat johtavat epätoivottuihin tilanteisiin. Siisteyskäsitykset voi olla aivan eri planeetalta ja se ei pyytämällä korjaannu. Minä en pysty sietämään himosiivojia, koska normaali elämä on pelkkää stressiä ja hinkkausta. Elämästö pitää myös nauttia ja riittävä siisteystaso vapauttaa aikaa ihan siihen nautiskeluun.
Miten päätit mennä naimisiin hänen kanssaan? Eikö tuo tullut ilmi jo seurusteluvaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku viisas sanoi että menestyneitä ihmisiä yhdistää se, että he petaavat sänkynsä joka ikinen aamu. Nyt tietysti joka mamma älähtää, että ”meillä on makkarit yläkerrassa eikä siellä kukaan käy ja pölypunkit ja tuuletus ja...)
Pointti ei kuitenkaan ole se sänky vaan se, että asennoituu niin että kun teen ensin yhden (ei niin mieleisen) asian heti herättyä ja se tulee valmiiksi, se tuottaa tyydytystä ja seuraavakin asia hoituu siinä imussa. Mitä enemmän tekee, sitä useampia tyydytyksen hetkiä saa valmistuneista asioista ja aivot treenautuvat tarttumaan toimeen eikä vellomaan aikaansaamattomuudessa.
Mun exä oli just tollanen. Mikään ei auttanu ku mamma oli kotona passannu nii ei sitä paljon huvittanu tehdä kotitöitä. Eikä sotkuisuus ees häntä haitannut. Jos kerran kuussa pesi pyykkiä tai imuroi niin odotti siitä suunnilleen mitalia. Nykyiselle miehelle on itsestäänselvyys että kotityöt jaetaan. Jos jompikumpi joskus ei jaksa rankan työpäivän jälkeen, toinen tekee enemmän ja toinen korvaa tämän myöhemmin.
En usko että tulee muuttumaan, joten mieti tarkkaan onko miehesi muilta osin niin harvinainen helmi että jaksat tehä kaiken yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheltä ei ole lapsuudenkodissa vaadittu mitään...ja silti perustit hänen kanssaan perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta fantasisti. Vai tänään sikamies aiheena klassikko : mies joka ei tee mitään kotitöitä. Alkaako aiheet kuivua kasaan vai valvottiko kissat yöllä ja nyt ei ajatus oikein kulje?
Kolme neljä taisin koeajaan ennen kun löysin sen suomalaisen perusmiehen, joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, osallistuu kodin- ja lastenhoitoon ja viettää meidän kanssa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun seurustelusuhteissa minä olen tehnyt enemmän kotitöitä ja nainen on ollut vapaamatkustaja. Pitävät kai itseään palkintona tai jotain kun ei mitään sovi tehdä. Ei osata tehdä ruokaa, siivota, ei avata lavuaaria. Ei kertakaikkisesti mitään. Ulkoisesti kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin, mutta elämänhallintaa ei ole. Lyhyitä suhteitahan nämä.
Vierailija kirjoitti:
Joku viisas sanoi että menestyneitä ihmisiä yhdistää se, että he petaavat sänkynsä joka ikinen aamu. Nyt tietysti joka mamma älähtää, että ”meillä on makkarit yläkerrassa eikä siellä kukaan käy ja pölypunkit ja tuuletus ja...)
Pointti ei kuitenkaan ole se sänky vaan se, että asennoituu niin että kun teen ensin yhden (ei niin mieleisen) asian heti herättyä ja se tulee valmiiksi, se tuottaa tyydytystä ja seuraavakin asia hoituu siinä imussa. Mitä enemmän tekee, sitä useampia tyydytyksen hetkiä saa valmistuneista asioista ja aivot treenautuvat tarttumaan toimeen eikä vellomaan aikaansaamattomuudessa.
Se joku viisas oli jordan b peterson 😂
Kiva kuulla, että mammat ovat alkaneet nähdä kuuluisan miesasiamiehen viisauden.
Tää oli kyllä päivän piristys 😂
Kai jokainen tajuaa, että miesvihatrolli tehtailee näitä ketjuja päivittäin? Kirjoitusasu on aina sama.
Vierailija kirjoitti:
Minun seurustelusuhteissa minä olen tehnyt enemmän kotitöitä ja nainen on ollut vapaamatkustaja. Pitävät kai itseään palkintona tai jotain kun ei mitään sovi tehdä. Ei osata tehdä ruokaa, siivota, ei avata lavuaaria. Ei kertakaikkisesti mitään. Ulkoisesti kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin, mutta elämänhallintaa ei ole. Lyhyitä suhteitahan nämä.
Joillakin on niin huono kotitausta ettei elämänhallinnan taitoja siksi ole. Toisilla syy voi olla lievä masennus. Joskus kovin aktiivinen kumppani ”sammuttaa” toisesta oma-aloitteisuuden. Näin kävi esim. appiukolleni, joka oli nuorena hyvinkin pystyvä ihminen mutta 40 avioliittovuoden jälkeen leskeksi jäätyään ei osannut enää mitään. ”Kyllä minä teen!” oli aina ollut anopin vastaus kaikkeen.
Omalla käytöksellään voi vaikuttaa paljon siihen, millainen roolijaosta tulee. Se pitää tehdä suhteen alussa.
Hyvä että olet ymmärtänyt jatkaa etsimistä. Jos kumppanin elämänhallintataidot ovat kovin heikot eikä yhdessä pohtimalla löydy ratkaisua edes suhteen alussa, pari ei ole toisilleen se oikea.
Vaihtamalla paranee, kun vaihtaa parempaan.