Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40-50 -luvuilla syntyneet eivät osaa/halua olla isovanhempia
02.08.2015 |
Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa.
Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.
Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.
Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.
Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön.
Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.
Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.
Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?
Mitä olette mieltä?
Kommentit (146)
Harmi sinulle. Nyt olen 14v ja olen kyllä tosi tyytyväinen jo edesmenneen mummini toimintaan minun ja siskoni kanssa. Mummi oli niin positiivinen ja ihana. Ei leiponut ja laittoi minut ja siskon auttamaan, kultainen mielikuva jäi. En usko että vanhempani kokivat sen haitalliseksi, kun olivat papan kanssa aina yli puolet vuodesta portugalissa, koska oli ne isänkin puolen isovanhemmat aina valmiina auttamaan. Lisäksi oma vielä elossa oleva mummuni on juuri se pullantuoksuinen mummo. Leipoo aina ja on todella mukava, joskin vähän turhan utelias :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:11"]
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[/quote]
Myös vanhukset saavat apua rahalla. Lasten ja lastenlasten apu on kiva bonus, mutta siihen apuun on turha luottaa vanhoilla päivillään. Jos ei ole lapsista koskaan pitänyt, olisi kannattanut pitää haarat kiinni.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:11"]
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[/quote]
Myös vanhukset saavat apua rahalla. Lasten ja lastenlasten apu on kiva bonus, mutta siihen apuun on turha luottaa vanhoilla päivillään. Jos ei ole lapsista koskaan pitänyt, olisi kannattanut pitää haarat kiinni.
[/quote]
Nimenomaan, apua saa rahalla iästä riippumatta. Konkreettista apua tärkeämpää olisi olla läsnä läheisten elämässä, niin isovanhempien, vanhempien kuin lastenlastenkin.
Tiedät varmasti aivan hyvin, että vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ollut joskus 70-80-luvuilla läheskään niin hyväksytty vaihtoehto kuin nykyään. Ja silti nykyaikanakin monet hankkivat lapsia vain tavan vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 23:26"]Luulisi, että työikäisen panos palkkatöissä olisi yhteiskunnalle sen verran arvokas, että isovanhemmat voisivat mahdollistaa hätäapuhoidon avulla työssäkäynnin, mutta kun ei niin ei![/quote]
Harva isovanhempi on eläkkeellä lastenlasten ollessa pieniä. Olen 58v, vielä 7 vuotta pitää jaksaa tehdä vuorotyötä. Kun eläkkeelle pääsen, ovat lapsenlapset 17 ja 15 - nyt 10 ja 8.
Alue: Aihe vapaa
On kiva lukea näitä juttuja. Eilen ei haluttu viedä lapsia isovanhemmille, kun siellä on eri säännöt kuin kotona. Tänään valitetaan, kun isovanhemmat eivät ole tarpeeksi lastenlasten kanssa.
Minun työkaveri-isovanhemmat valittavat taas, että aina kun heillä olisi aikaa olla lastenlasten kanssa, vanhemmille ei sovi vaan ollaan menossa kyläilemään tai lomamatkalle tai toiset isovanhemmat tulevat juuri silloin.
Ei taida koskaan olla hyvin!