Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pystyä kertomaan toiselle, että minulla on lapsi?
22.09.2025 |
Sain hänet nuorena, 17-vuotiaana. Lapsi on kasvanut vanhempieni luona erinäisistä syistä. Ystäväni (poislukien kaverit) ja sukulaiset tietenkin tietävät, mutta en ole uskaltanut kertoa henkilölle jonka kanssa saattaa tulla jotain vakavaa.
Kommentit (44)
Mitä pikemmin kakistat ulos, sen parempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pikemmin kakistat ulos, sen parempi
Oli kakistanut jo 17vuotiaana
Jos tuntuu ettet uskalla kertoa hänelle, niin kannattaa miettiä onko hän se jonka kanssa haluaa/voisi tulla vakavaa.
"Mulla on lapsi, mutta hän ei asu mun luona. Voin kertoa meidän tilanteesta enemmän, jos haluat kuunnella."
Normaali empaattinen ihminen on tukenasi, eikä jätä sinua tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin asian kertomista kannattaa pitkittää.
Minkä ikäinen lapsi on nyt ja kuinka paljon olet hänen kanssaan tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.
Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta.
Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on nyt ja kuinka paljon olet hänen kanssaan tekemisissä?
12-vuotias. Ollaan tekemisissä usein. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.
Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta.
Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta.
Olen tehnyt parhaani ja 3-vuotiaana olisi voinut muuttaa luokseni, mutta näimme parhaimmaksi että hän asuu isovanhemmillaan. Hekin nuoria ja saanut maalla paremman elämän kuin olisin pystynyt aikoinaan tarjoamaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.
Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta.
Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta.
Olen tehnyt parhaani ja 3-vuotiaana olisi voinut muuttaa luokseni, mutta näimme parhaimmaksi että hän asuu isovanhemmillaan. Hekin nuoria ja saanut maalla paremman elämän kuin olisin pystynyt aikoinaan tarjoamaan. Ap
Turhaan täällä selität, että teit parhaasi. Et tehnyt ja se on aika vaikea myöntää. Varsinkin uudelle puolisolle. Kerro hänelle niin pian kuin mahdollista, siis totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko kyseessä vakavampi suhde,
vaiko yksittäinen touhukerta festariteltassa?
Voisitko nyt kolmekymppisenä, 12 vuotta
kypsempänä ja viisaampana, integroida
hänet elämääsi vastuullisemmin? Voisiko
lapsesi asua luonasi esimerkiksi pari
viikonloppua kuukaudessa.. tai osan
kesälomastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.
Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta.
Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta.
Olen tehnyt parhaani ja 3-vuotiaana olisi voinut muuttaa luokseni, mutta näimme parhaimmaksi että hän asuu isovanhemmillaan. Hekin nuoria ja saanut maalla paremman elämän kuin olisin pystynyt aikoinaan tarjoamaan. Ap
Turhaan täällä selität, että teit parhaasi. Et tehnyt ja se on aika vaikea myöntää. Varsinkin uudelle puolisolle. Kerro hänelle niin pian kuin mahdollista, siis totuus.
Entä lapsen isä? Onko hän kantanut vastuunsa lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko kyseessä vakavampi suhde,
vaiko yksittäinen touhukerta festariteltassa?
Voisitko nyt kolmekymppisenä, 12 vuotta
kypsempänä ja viisaampana, integroida
hänet elämääsi vastuullisemmin? Voisiko
lapsesi asua luonasi esimerkiksi pari
viikonloppua kuukaudessa.. tai osan
kesälomastaan?
Hän on usein yli puolet kesälomasta luonani tai minä olen pitkään vanhemmillani. Käyn siellä vähintään kerran kuukauteen, soittelemme päivittäin. Käydään paikoissa yhdessä. Ap
Häpeätkö kertomista lapsesta? Itselle se on suuri ylpeyden aihe? Onko kyse miehestä? Lapsi ensin, sitten mies. Hiiteen sellainen joka moista vieroksuu.
Älä ainakaan ole valevela ja esitä jotain muuta mitä olet. Kerro totuus heti. Toisella on oikeus tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on parasta, mitä kellään voi olla. Mutta lapsi on myös lahjomaton peili. Kohdallasi näkyy että sinä et ole pitänyt lapsestasi huolta.
Oletko myöhemminkään kantanut vastuutasi, jos et vielä 17-vuotiaana sitä tehnytkään? Ongelma ei ole lapsi, vaan se, mitä lapsen olemassaolo paljastaa sinusta.
Ja siksihän hänestä kertominen tuntuukin vaikealta.
Olen tehnyt parhaani ja 3-vuotiaana olisi voinut muuttaa luokseni, mutta näimme parhaimmaksi että hän asuu isovanhemmillaan. Hekin nuoria ja saanut maalla paremman elämän kuin olisin pystynyt aikoinaan tarjoamaan. Ap
Turhaan täällä selität, että teit parhaasi. Et tehnyt ja se on aika vaikea myöntää. Varsinkin uudelle puolisolle. Kerro hänelle niin pian kuin mahdollista,
Ei ole. Olisin jäänyt yksinhuoltajaksi aikoinaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö kertomista lapsesta? Itselle se on suuri ylpeyden aihe? Onko kyse miehestä? Lapsi ensin, sitten mies. Hiiteen sellainen joka moista vieroksuu.
Ap on dumpannut lapsensa muiden hoteisiin jo aikaa sitten. Ei hän voi enää mitenkään selittää edes itselleen että lapsi menisi yhtään minkään ohi.
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö kertomista lapsesta? Itselle se on suuri ylpeyden aihe? Onko kyse miehestä? Lapsi ensin, sitten mies. Hiiteen sellainen joka moista vieroksuu.
En tietenkään. Tyttö on mulle rakkainta, tekisin kaikkeni hänen vuoksi. Tietenkin ajatellen järkevästi hänen parastaan mitä olemme yrittäneetkin. Mietin miestä, kuinka tällaisen asian ottaa. Pidän hänestä, mutta tiedostan että jos ei asiaa hyväksy, niin ei ole oikea minulle. Ap.
Kerrot niin kuin asia on.