40-50 -luvuilla syntyneet eivät osaa/halua olla isovanhempia

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:34"]

Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa. 

Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.

Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.

Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.

Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa  tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön. 

Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.

Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.

Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?

Mitä olette mieltä?

[/quote]

Omat isovanempasi eivät käyneet töissä, kotonaolo oli elämäntapa.

Nykypäivän työelämässä otetaan mehut irti niistä, joilla on käynyt niin hyvä tuuri että töitä yleensä on, meillä eläkkeelel jäävien tialle ei oteta ketään vaan töitä jaetaan uudelleen niille joilla on jo omatkin työt hoidettavina.

Ei tulisi mieleenkään laittaa lasta hoitoon, jos isovanhemmalla on töitä seuraavana päivänä. Myös viikonloppujen jatkuvat hoidot käyvät ihan työstä.

[/quote]

Milläs ne sitten elivät mielestäsi?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]

Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.

[/quote]

Kannattaa aina muistaa vastavuoroisuus. Jos ei ole halunnut apua antaa, ei sitä myöskään henkitoreissaan tule saamaan (paitsi rahalla).

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]

Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.

[/quote]

No eipä se tässä nyt kuitenkin oletettiin, että kiva olisi saada apua, kun on töissä ja lapsi tarvitsee hoitajaa, ehkä vain viikon vuodessa. Niin sekään ei onnistu vaikka siis välimatka ei olisi este. Sen jälkeen ei kyllä minulla siivoteta asuntoaan, sen tiedän jo nyt kun se aika tulee, että en siivoa. Silloin on lapseni lentäneet pesästä ja minulla on aikaa itselle.
[/quote]

Itse ajattelen niin, että minulla oli hyvä ja turvallinen koti lapsuudessa ja meinaan myös vanhemmistani huolehtia parhaani mukaan, kun he eivät siihen enää kykene. Lapsenlapset taas - toki olisi mukavaa, että suhteet isovanhempiin olisivat läheiset, mutta se eo liity minun ja vanhempieni väliseen suhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.
[/quote]

Väärin. Se on nimenomaan itsekästä. Oikeus isovanhemmalla tähän toki on, mutta ei se poista sitä, että tuollainen ihminen on vastenmielisen itsekäs.

Minä olen syntynyt 1956 ja olen nyt 59-vuotias. Erittäin mielelläni hoidan lapsenlapsiani niin paljon kuin pystyn. Ongelma on, että olen tiiviisti työelämässä, teen pitkää päivää, on paljon työmatkoja ja niin edelleen. Sama on tilanne monella samanikäisellä ystävällänikin.

Eläkeikäni on 65, joten kuusi vuotta menee vielä näin. Silloin ovat vanhimmat lapsenlapseni jo varttuneet lukiolaisiksi. Heidän lapsuutensa on mennyt/menee siis minulta osin "hukkaan". Onneksi nuorempiakin lapsenlapsia on ja toivottavasti osa vielä syntymättäkin. Toivon, että heihin voin aikanaan satsata ihan täysillä.

40-luvulla syntyneet alkavat olla jo 70 ikävuoden paremmalla puolella. Ei sen ikäisiltä voi enää edes odottaa mitään kovin kerkeää apua pikkulasten kanssa. 50-luvulla syntyneet taas voivat olla vielä työelämässä, enkä todellakaan pyytäisi apua vasta eläköityneiltä isovanhemmilta. He ovat ansainneet eläkeaikansa, toteuttakoot itseänsä ja levätkööt.

Ylipäänsä se, joka lapset on tehnyt, lapset hoitakoon. Mitään oletusta siitä, että joku muu hoitaisi heidät, ei sovi tehdä. Paitsi maksullisen julkisen päivähoidon osalta.

Vanhemmilla ihmisillä on usein univaikeuksia enemmän kuin nuoremmilla, en ikinä laittaisi lasta yökylään mummolaan, jos isovanhemmilla on töitä seuraavana päivänä, ja lapsi ei edes nuku läpi yön.

Tässä olisi peiliinkatsomisen paikka myös monilla vanhemmilla. Ihmissuhteet toimivat yleensä jonkinlaisella vastavuoroisuuden periaatteella. Jos oletatte, että isovanhemmat ovat aina käytettävissä silloin kun teillä on tarvetta hoitajalle, mutta silti vahditte mustasukkaisesti omaa tilaanne niin että isovanhemmat tuntevat olevansa tunkeilijoita kodissanne, niin onko ihme ettei paljon kiinnosta? Varsinkin miesten vanhemmat mielletään usein tunkeilijoiksi jo pelkästä kuulumisten kysymisestä. Hyvähän se on selittää isovanhempien ja lastenlasten yhteisestä ajasta, vaikka sellaista ei huvita järjestää muulloin kuin silloin kun ei ole varaa tai halua maksaa lapsenvahdille.

Mummoni oli heti sanonut ettei aio hoitaa lapsenlapsia, kun äitini sai esikoisensa. Ja sen kyllä huomaa nyt että välit on etäiset meillä mummon kanssa. Äitini taas on ihan mahtava mummo. Hänellä on myös omat reissut ja miesystävät mutta aina löytyy aikaa myös lapsenlapsille.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:39"]

Vanhempani ovat syntyneet 1944 ja 1946. Aivan parhaita isovanhempia! Ja kohta isoisosellaisia. En voisi parempaa toivoa. Ovat/olivat ihan parhaita vanhempia ja vielä parempia isovanhempia.

En siis osta ap:n avausta.

[/quote]

Sama täällä, tosin syntyneet -49 ja -51. Ihan parhaat vanhemmat ja vielä paremmat isosellaset.

Osaavat ja haluavat, siis meitin suvussa. Ihan parhaita isovanhempia ja vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:34"]

Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa. 

Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.

Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.

Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.

Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa  tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön. 

Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.

Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.

Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?

Mitä olette mieltä?

[/quote]

Omat isovanempasi eivät käyneet töissä, kotonaolo oli elämäntapa.

Nykypäivän työelämässä otetaan mehut irti niistä, joilla on käynyt niin hyvä tuuri että töitä yleensä on, meillä eläkkeelel jäävien tialle ei oteta ketään vaan töitä jaetaan uudelleen niille joilla on jo omatkin työt hoidettavina.

Ei tulisi mieleenkään laittaa lasta hoitoon, jos isovanhemmalla on töitä seuraavana päivänä. Myös viikonloppujen jatkuvat hoidot käyvät ihan työstä.

[/quote]

Milläs ne sitten elivät mielestäsi?

[/quote]

Kansaneläkkeellä ja oman perunapellon ja metsän antimilla.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.
[/quote]

Väärin. Se on nimenomaan itsekästä. Oikeus isovanhemmalla tähän toki on, mutta ei se poista sitä, että tuollainen ihminen on vastenmielisen itsekäs.
[/quote]

Perustele, miksi se on mielestäsi itsekästä. Lapsen saaminen ei mielestäni tarkoita sitä, että pitää sitoutua olemaan käytettävissä lopun ikäänsä lapsenkaitsijana.

Haluaisin myös kysyä, onko teillä kaikilla myöskin antaa aikaa omille vanhemmillenne niin, että kyseessä ei aina ole lastenhoito?

Tutulta kuulostaa. Omalla mummollani oli 20 lastenlasta ja serkkujen kanssa on muisteltu, että hänellä riitti aina kiireetöntä aikaa meille kaikille. Autollaan ajoi ympäri suomea ja tuli välillä auttelemaan arjen askareissa. Anopillani on kolme lastenlasta eikä ikinä ole oma-aloitteisesti lasten seuraa pyytänyt saati hoitoapua tarjonnut. Ikinä ei ole kysynyt mieheltäni tai hänen siskoltaan, että tarvisitteko apuja. Työelämässä on vielä, mutta tuskinpa tilanne muuttuu kun eläkkeelle jää. Niin ärsyttävää ja surullista. Surullista siksi, että tietyllä tavalla välit tulee jäämään etäisiksi meihin kaikkiin. Ja kun jän aikoinaan tulee apua tarvitaan kun vanhuus vie, niin luultavasti häntä sitten pitkin hampain velvollisuuden tunnosta autamme. Toivon mukaan tämän kierteen saisi itse omien lasten ja lastenlasten kohdalla katkaistua. 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä. [/quote] Väärin. Se on nimenomaan itsekästä. Oikeus isovanhemmalla tähän toki on, mutta ei se poista sitä, että tuollainen ihminen on vastenmielisen itsekäs.

[/quote]

Nykyään työelämä ei jousta lasten takia, olet äkkiä siinä tilanteessa ettei määräaikaisia sopimuksia enää tehdä kanssasi, jos olet lastenhoito-ongelmissa. Pikkukoululaisten kanssa se tilanne usein tulee ja se hoito olisi vain seuranpitoa ja ruuanlaittoa. Onpa vaativaa isovanhemmille, eihän sitä nyt voi muutamaa päivää omasta ajasta siihen uhrata.

Olen 60-luvun tuote ja molemmat isoäitini olivat työelämässä minun ollessani lapsi. Toinen oli emäntänä isossa talossa, toinen kunnalla kirjanpitäjänä. Kummallakaan ei ollut aikaa ottaa lapsenlapsia luokseen enkä muista yhdenkään kaverini viettäneen kesiä mummolassa ilman vanhempiaan. Lisäksi äidin äidillä (sillä emännällä) oli vastuullaan ikivanha mumma eli miehensä äiti, koska siihen aikaan vanhuksia ei noin vain lykätty palvelutaloon vaan oli kunnia-asia, että heidät hoidettiin itse. Kunnalliskoti oli vaivaistaloksi kutsuttu laitos.

Mummolakesien sijaan muistan sen, miten äitini (syntynyt 30-luvulla) saattoi ottaa oman isoäitinsä meille pariksi viikoksi, jotta omalla äidillään olisi kesällä edes vähän helpompaa. Käytännössä jalattoman mumman hoitaminen pienessä asunnossa ei välttämättä ollut ihan helppoa ja siihen meni yleensä puolet äidin kesälomasta. Joten kun omat lapset oli pieniä (90-luvulla) niin ei käynyt edes mielessä, että laittaisin heidät äidilleni hoitoon, koska hän oli vihdoinkin ansainnut ihan oman loman vapaana vastuusta.

Minä olen saanut nauttia subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuomista eduista, joten lapsillani on ollut mahdollisuus olla kunnallisessa päivähoidossa vuoden ympäri. Ei ole ollut tarvetta viedä heitä isovanhemmille hoitoon, joten en ymmärrä, miksi nykyäidit ei ymmärrä omaa oikeuttaan hankkia lapselle päivähoitopaikka ja siten saada sitä tärkeää vapaa-aikaa.

Meillä on ensimmäinen vanhempisukupolvi - 70-luvun jälkeen syntyneet - jotka ovat käytännössä saaneet ihan kaiken, mutta joita ottaa ihan helvetisti päähän se, että omat vanhemmat ja puolison vanhemmat ei tottele heitä. Pelkään pahoin, että on kasvatettu kokonainen narsistisukupolvi, joka ei välitä kenestäkään, mutta haluaa hyötyä jokaisesta. Ei teitä kiinnosta isovanhempien ja lapsenlasten suhde vaan se, että saatte mahdollisimman paljon määräillä edellistä ja seuraavaa sukupolvea.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]

Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.

[/quote]

Näin on. Me ainakin mieheni kanssa lähdetään lokakuun lopussa etelän lämpöön ja ollaan siellä 6 kuukautta yhteen putkeen. Olleen vuokrattu pieni kaksio ja ihan tarkoituksella vain yhden makuuhuoneen kämppä, ettei meidän tarvitse pyörittää koulujen hiihtoloman aikaan hotellia lapsenlapsille. Ollaan oma osuutemme jo tehty ja nyt meillä on oikeus nauttia elämästä ilman lastenhoitoa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]

Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.

[/quote]

Kannattaa aina muistaa vastavuoroisuus. Jos ei ole halunnut apua antaa, ei sitä myöskään henkitoreissaan tule saamaan (paitsi rahalla).

[/quote]

Aika moni isovanhempi hylätään siinä vaiheessa, kun hänestä ei enää ole hyötyä. Lapsenlapsilla pitäisi olla velvollisuus hoitaa omia isovanhempiaan yhtä paljon kuin nämä aikanaan hoitivat heitä eli ap:n mallin mukaisesti kaikki kesät.

Itselläni ei valitettavasti edes ollut isovanhempia ja omat 40-luvulla syntyneet vanhemmat olisivat iloisia useammasta lapsenlapsesta.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä. [/quote] Väärin. Se on nimenomaan itsekästä. Oikeus isovanhemmalla tähän toki on, mutta ei se poista sitä, että tuollainen ihminen on vastenmielisen itsekäs.

[/quote]

Nykyään työelämä ei jousta lasten takia, olet äkkiä siinä tilanteessa ettei määräaikaisia sopimuksia enää tehdä kanssasi, jos olet lastenhoito-ongelmissa. Pikkukoululaisten kanssa se tilanne usein tulee ja se hoito olisi vain seuranpitoa ja ruuanlaittoa. Onpa vaativaa isovanhemmille, eihän sitä nyt voi muutamaa päivää omasta ajasta siihen uhrata.

[/quote]

Ai isovanhemmat voi sanoa työnantajalle, että olen pari päivää pois töistä, kun täytyy hoitaa lapsenlapsia? Mutta lapsen omat vanhemmat ei voi noin tehdä?