40-50 -luvuilla syntyneet eivät osaa/halua olla isovanhempia
Olen äitiystävieni kanssa hämmästellyt tätä. Me synnyimme 70-80 -luvuilla, omat mummomme olivat sotaveteraaneja, vuosisadan alussa syntynyttä korvenraivaaja-polvea. Heillä oli prioriteetit kohdillaan. Moni oli kokenut puutetta, menetyksiä, köyhyyttä, sotaa. Silti jaksoivat vielä vanhoilla päivilläänkin hoitaa isoja serkuslaumoja, siis lapsenlapsiaan useampaakin kerrallaan, maalla tai kaupungissa.
Kastelivat pelargonioita ikkunalla, kuuntelivat suomenkielistä iskelmää rätisevästä radiosta, täyttelivät ristikoita, leipoivat, kokkailivat, tarinoivat, kävivät marjassa ja sienessä. Huokuivat rauhaa ja elämän jatkuvuuden arvostusta ympärilleen, osasivat olla aidosti ja lämpimästi VANHOJA.
Vaan mitä tekevät omat vanhempamme, he jotka hoidattivat omat lapsensa aikanaan näillä omilla vanhemmillaan? Ovat vielä kasikymppisinäkin kiinnostuneita lähinnä omasta elämästään. Reissaavat, vaihtavat partneria, ostelevat lomaosakkeita ja häipyvät sinne puoleksi vuotta, menevät ja tulevat naama alituisessa rutussa. Käsityksensä lapsenlapsien hoitamisesta ja kasvattamisesta lähinnä se, että käydään jouluna ja synttäreinä pikaisesti antamassa lahja ja häivytään niihin "omiin kuvioihin" mahdollisimman pian.
Vaikka siis hyvin tietävät, että lapsiperheet ovat nykyisessä työelämässä aika kovilla, kun lomaa vain kuukausi, ja pienillä koululaisilla 10 vkoa. Vanhemmat tarvitsisivat ilman muuta auttavia käsiä, pienet ihmiset lämpöä ja viisautta, tyyntä läsnäoloa vanhemmilta polvilta.
Esim. oma äitini huokailee kärsimättömästi jo siitä, että joutuu laittamaan lapsenlapselle sängyn sohvalle. Kun lasta pelotti yöllä, antoi lapsenlapsen soittaa tunnin puhelun aamuyöllä ÄIDILLE, sen sijaan että olisi itse ottanut vastuun pienen ihmsen tuudittelusta ja rauhoittelusta. Aamulla vielä soitti valittaakseen erikseen minulle, joka olin silmät sikkarassa raahautunut töihin, miten rankka yö HÄNELLÄ oli, kun lapsenlapsi valvotti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu vierailu supistui tähän yhteen yöhön.
Ja tämä siis vain esimerkkinä, monilla kavereistani on samanlaista.
Pointtini on, etteivät nämä nykyiset seitsemänkymppiset osaa tai halua olla isovanhempia perinteisellä, lämpimällä tavalla, sellaisella joka jättää muistoja ja kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Ja nyt en puhu siitä, etteikö heillä olisi oikeutta reissata ja nauttia eläkepäivistään, mutta oman kokemukseni mukaan halu ja aito ilo olla lastenlasten kanssa puuttuu, vaikka kuntoa riittäisi. Koko ajan vilkuillaan kelloa kärsimättöminä, että kauanko vielä pitää olla, koskaan ei TARJOTA apua vaan vanhemman pitää lähes polvillaan sitä pyytää, silloin harvoin kun ollaan hoitamassa kaahataan renkaat ulvoen ulos portista heti kun isä/äiti päässyt töistä kotiin ja seisoo vielä suunnilleen eteisessä takki päällä... huoh.
Onko muilla samanlaista, vai onko minulla ja ystävilläni vain käynyt huono tuuri? Mikä voi olla arvokkaampaa kuin pienen ihmisen kasvattaminen tähän maailmaan, yhteiskunnan ja suvun jäseneksi? Arvostavatko nykyeläkeläiset TODELLA niin paljon enemmän drinksuja uima-altaalla tai omia vesijumppiaan?
Mitä olette mieltä?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:50"]
Tuttun kuuloista juttua. Nämä Suomen suuret ikäluokat ovat varmuudella maailmanhistorian itsekkäimmät ihmiset.
[/quote]Minä maailman itsekkäin 40-luvulla syntynyt mummo olen lähes 7 v ollut varalla lastenhoitajana. Joka viikko yksi yökyläily (3 alle kouluikäistä) talviaikana ja sitten usein hakuja päiväkodista ja lähes kaikki lasten sairastelut yms. yhden kerran minille ei sopinut ja nuorten vanhempien naamat oli norsunvitulla. kesällä mökkireissuja yms yms.
Rakstan niitä pikkuisia ja olen heidän kanssaan mielelläni, mutta välillä väsyttää, eikä sitä uskalla kertoa. Omat syövän sairastamiset siinä sivussa on ollut pikkujuttuja ja onneksi isoisä on silloin jaksanut, kun olen ollut ihan reporankana.
En kuitenkaan antaisi päivääkään pois lasten kanssa olostani, sillä kyllä siitä saa paljon jos antaakin.
Sen kyllä tiedän, että tuskin saan apuja, sitten kun sitä tarvitsisin.
Komppaan! 40-50 -luvulla syntyneet ovat suurelta osin itsekkäitä paskiaisia. Työnteko oli rennompaa, mutta lapsia hoidatettiin pitkiä jaksoja isovanhempien luona. Nyt kun isovanhemmat tarvitsisivat apua, ne lukitaan laitokseen ja heitä käydään moikkaamassa pari kertaa vuodessa. Puhumattakaan siitä, että suostuttaisiin viettämään aikaa omien lastenlasten kanssa, vaikka vanhempien työtilanne olisi tuhat kertaa haastavampaa nyt 2010-luvulla kuin joskus 60-70 -luvulla.
Aikoinaan kävin usein isovanhempieni luona. Joskus olin yötäkin. He kertoivat vanhasta ajasta, nuoruudestaan. Koin sen rikkautena, että sain viettää lapsena aikaa heidän kanssaan. Myös omat lapseni ovat saaneet viettää aikaa mummonsa ja pappansa kanssa. He taas ovat kuulleet tarinoita vanhempieni kertomana. On elämän rikkauttaa saada viettää aikaa isovanhempien kanssa. Miksi se koetaan huonona asiana? Oli sitten lapsiperheen auttaminen tai vain vierailu kyseessä.
Tänä päivänä on kadonnut vilpitön yhdessäolo ihmisten ja läheisten kesken. Kanssaihmiset koetaan taakkana. Miksi?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:54"]
Aikoinaan kävin usein isovanhempieni luona. Joskus olin yötäkin. He kertoivat vanhasta ajasta, nuoruudestaan. Koin sen rikkautena, että sain viettää lapsena aikaa heidän kanssaan. Myös omat lapseni ovat saaneet viettää aikaa mummonsa ja pappansa kanssa. He taas ovat kuulleet tarinoita vanhempieni kertomana. On elämän rikkauttaa saada viettää aikaa isovanhempien kanssa. Miksi se koetaan huonona asiana? Oli sitten lapsiperheen auttaminen tai vain vierailu kyseessä.
Tänä päivänä on kadonnut vilpitön yhdessäolo ihmisten ja läheisten kesken. Kanssaihmiset koetaan taakkana. Miksi?
[/quote]
Kokeeko joku sen huonona asiana?
Tuosta olen aivan samaa mieltä, että kanssaihmiset koetaan taakkana. Johtuneeko sitten siitä, että ihmiset ovat niin itsekkäitä, ei olla valmiita tekemään asioita toisten hyväksi, vaan aina pitää olla itse saamapuolella.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:54"]
Aikoinaan kävin usein isovanhempieni luona. Joskus olin yötäkin. He kertoivat vanhasta ajasta, nuoruudestaan. Koin sen rikkautena, että sain viettää lapsena aikaa heidän kanssaan. Myös omat lapseni ovat saaneet viettää aikaa mummonsa ja pappansa kanssa. He taas ovat kuulleet tarinoita vanhempieni kertomana. On elämän rikkauttaa saada viettää aikaa isovanhempien kanssa. Miksi se koetaan huonona asiana? Oli sitten lapsiperheen auttaminen tai vain vierailu kyseessä.
Tänä päivänä on kadonnut vilpitön yhdessäolo ihmisten ja läheisten kesken. Kanssaihmiset koetaan taakkana. Miksi?
[/quote]
Kokeeko joku sen huonona asiana?
Tuosta olen aivan samaa mieltä, että kanssaihmiset koetaan taakkana. Johtuneeko sitten siitä, että ihmiset ovat niin itsekkäitä, ei olla valmiita tekemään asioita toisten hyväksi, vaan aina pitää olla itse saamapuolella.
[/quote]
Totta. Koskee myös pikkulasten vanhempia.
Kuulostaa hyvältä. Aloittaja kuulostaa väniselvältä idiootilta. Hoida itse omat lapsesi.
Miksi hyvää isovanhemmuutta olisi olla ilmainen lapsenvahti silloin ja vain silloin kun lapselle ei ole muuta paikkaa? Onko ihme, jos kokee itsensä hyväksikäytetyksi, jos pitäisi olla aina valmis toimimaan toisen ehdoilla, täysin yksipuolisesti?
Varsinkin jos lapsenlapsia on useammassa perheessä, mummon (koska mummohan se lapsia hoitaa ilman muuta), elämä voi olla melkoista hulinaa vaikka itsestä tuntuisi siltä, että eihän mummo auta ollenkaan. Oma mummoni on 82-vuotias leski, hyväkuntoinen kaikin puolin. Hänellä on melkeinpä joka viikonloppu joku lapsenlapsista tai lapsenlapsenlapsista yökylässä, ja muutama hoidossa arkisinkin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) hoidossa on ollut samaan aikaan kuusi alle kouluikäistä, siis kahdeksankymppisellä vanhuksella! Sitten nämä pikkulasten vanhemmat kehtaavat valittaa, kuinka ikinä ei ole omaa aikaa eikä kukaan auta.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 19:54"]
Kuulostaa hyvältä. Aloittaja kuulostaa väniselvältä idiootilta. Hoida itse omat lapsesi.
[/quote]
Minun lukutaitoni taas kertoi, että ap arvostaisi hoitoapua pari kertaa vuodessa. Jonka pitäisi olla normaalia, joskus ihmiset auttavat toisiaan, esim talkoot tai muuta. Miksi se ahdistaa juuri sinua?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:11"]
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[/quote]
Myös vanhukset saavat apua rahalla. Lasten ja lastenlasten apu on kiva bonus, mutta siihen apuun on turha luottaa vanhoilla päivillään. Jos ei ole lapsista koskaan pitänyt, olisi kannattanut pitää haarat kiinni.
[/quote]
Nimenomaan, apua saa rahalla iästä riippumatta. Konkreettista apua tärkeämpää olisi olla läsnä läheisten elämässä, niin isovanhempien, vanhempien kuin lastenlastenkin.
Tiedät varmasti aivan hyvin, että vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ollut joskus 70-80-luvuilla läheskään niin hyväksytty vaihtoehto kuin nykyään. Ja silti nykyaikanakin monet hankkivat lapsia vain tavan vuoksi.
[/quote]
Ehkäisy ja selibaatti oli keksitty jo 70-80-luvuilla. Fakta.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:11"]
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[/quote]
Myös vanhukset saavat apua rahalla. Lasten ja lastenlasten apu on kiva bonus, mutta siihen apuun on turha luottaa vanhoilla päivillään. Jos ei ole lapsista koskaan pitänyt, olisi kannattanut pitää haarat kiinni.
[/quote]
Nimenomaan, apua saa rahalla iästä riippumatta. Konkreettista apua tärkeämpää olisi olla läsnä läheisten elämässä, niin isovanhempien, vanhempien kuin lastenlastenkin.
Tiedät varmasti aivan hyvin, että vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ollut joskus 70-80-luvuilla läheskään niin hyväksytty vaihtoehto kuin nykyään. Ja silti nykyaikanakin monet hankkivat lapsia vain tavan vuoksi.
[/quote]
Ehkäisy ja selibaatti oli keksitty jo 70-80-luvuilla. Fakta.
[/quote]
Niin oli. Miten se liittyy vapaaehtoisen lapsettomuuden yleiseen hyväksymiseen?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:11"]
Lapsi ei _ikinä_ pidä tehdä minkään tukiverkon varaan, vaan vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa jälkikasvustaan. Sen verran lapsia kuin jaksaa itse hoitaa. Apua saa myös rahalla. Isovanhemmat, tädit, sedät, enot ja kummit ovat kiva bonus, mutta heidän elämässään lapsenne ovat vain yksi osa. Lastenne edellä tai samoilla sijoilla saattaa olla vaikka kuinka monta muutakin läheistä, joille haluaa antaa aikaa, rakkautta ja jaksamista.
Ja huomautettakoon, että kaikki eivät pidä lapsista, vaikka olisivat itse syystä tai toisesta hankkineet sellaisia.
[/quote]
Myös vanhukset saavat apua rahalla. Lasten ja lastenlasten apu on kiva bonus, mutta siihen apuun on turha luottaa vanhoilla päivillään. Jos ei ole lapsista koskaan pitänyt, olisi kannattanut pitää haarat kiinni.
[/quote]
Nimenomaan, apua saa rahalla iästä riippumatta. Konkreettista apua tärkeämpää olisi olla läsnä läheisten elämässä, niin isovanhempien, vanhempien kuin lastenlastenkin.
Tiedät varmasti aivan hyvin, että vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ollut joskus 70-80-luvuilla läheskään niin hyväksytty vaihtoehto kuin nykyään. Ja silti nykyaikanakin monet hankkivat lapsia vain tavan vuoksi.
[/quote]
Ehkäisy ja selibaatti oli keksitty jo 70-80-luvuilla. Fakta.
[/quote]
Niin oli. Miten se liittyy vapaaehtoisen lapsettomuuden yleiseen hyväksymiseen?
[/quote]
Kun pitää jalat yhdessä, ei tule lapsia. Mua ei ole koskaan kiinnostanut toisten mielipiteet valinnoistani, mutta ilmeisesti silloin 70-80-luvuilla oltiin jotain laumasieluja. Tunnen muuten lapsettomiakin ihmisiä 70-80-luvuilta, eikä heillä ole kyseessä lapsettomuusongelma. No, jokaisen oma valinta. Turha ruikuttaa, kun maito on maassa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 18:53"]
Komppaan! 40-50 -luvulla syntyneet ovat suurelta osin itsekkäitä paskiaisia. Työnteko oli rennompaa, mutta lapsia hoidatettiin pitkiä jaksoja isovanhempien luona. Nyt kun isovanhemmat tarvitsisivat apua, ne lukitaan laitokseen ja heitä käydään moikkaamassa pari kertaa vuodessa. Puhumattakaan siitä, että suostuttaisiin viettämään aikaa omien lastenlasten kanssa, vaikka vanhempien työtilanne olisi tuhat kertaa haastavampaa nyt 2010-luvulla kuin joskus 60-70 -luvulla.
[/quote]
Tästä kommentista voi päätellä, että nimenomaan sen kirjoittaja on itsekäs.
Kirjoitus ei osunut eikä uponnut minuun, mutta haluan silti tehdä vastakommentin:
Tämän päivän vanhemmat, nimenomaan äidit, eivät useinkaan tule ajatelleeksi, että ne jokapäiväiset kodin ja siinä asuvien henkilöiden tarpeiden hoitoa helpottavia laitteita ei ole ollut suuressa käytössä kovinkaan pitkään.
Ei ollut pesukonetta, tiskikonetta, itsestään siliäviä lakanoita ja vaatteita. Eikä ollut autojakaan, joilla tuoda kaupasta kotiin ruokaostokset. Puhumattakaan eineksistä tai puolivalmisteista.
Työelämä oli siihen aikaan mielestäsi rennompaa. Mitä sinä siitä tiedät, ei sinulla ole siitä kokemusta. Käsityksesi perustuu vain omaan luuloosi.
Työviikko oli 6-päiväinen, vasta vuodesta 1966 alettiin asteittain eri aloilla siirtymään 5-päiväiseen työviikkoon. Työ oli nykyistä useammin fyysistä, eli raskasta. Kotona jatkui sitten fyysinen työ mm. pyykinpesujen kanssa - käsin. Kotityöt olivat siihen aikaan pääsääntöisesti naisten vastuulla, kotitöitä tekevä mies oli harvinaisuus.
Ostovaatteet olivat harvinaisia ainakin alemman tuloluokan perheissä. Siispä äidin oli ne ommeltava. Ja kudottava.
Kuinka moni nykynainen jaksaisi tehdä kaiken tuon?
Äitiysloma oli lyhyt, teollisuustyöntekijöillä v.-41 neljä viikkoa ja liiketyöntekijöillä kuusi viikkoa. Vasta vuonna 1972 loma ja äitiysrahakausi piteni 72:een arkipäivään. Siitä on sitten kavuttu koko ajan ylöspäin, eli äitiysloma on vain pidentynyt ja mukaan on tullut isyysloma.
Kunnallisesta päivähoidosta ei edes osattu unelmoida. VIELÄ 1980-luvun Helsingissä päivähoitolain ollessa jo voimassa kaikki keskituloisetkaan perheet eivät saaneet lapsilleen kunnallista päivähoitopaikkaa, vaan epämääräinen mummo- ja likkaralli jatkui. Armopalana paikka järjestyi kuusivuotiaille esikoulun tapaan.
Olisiko nykyäitien syytä hieman pysähtyä miettimään asioita?
Herää kysymys, onko tässä kyse isosta kulttuurin murroksesta? 40-luvulla syntyi ensimmäinen ikäluokka naisia, joka pisti lapsensa hoitoon pienestä pitäen, teki omaa uraa jne. Eivät siis hoitaneet omia lapsiaankaan aikanaan. Eivätkä sii nyt vanhoina lastensa lapsia. Eivät vedä vertoja omille vanhemmilleen, sotaveteraanien polvelle, Suomen rakentajille ja puolustajille, missään suhteessa.
Kuka loppupeleissä määrittelee sen, millainen isovanhemman kuuluu olla? Lapsia tehdessä ei voi olettaa, että isovanhemmat hoitavat lapsia aina tarvittaessa, koska näin ei aina ole. Eikä itse asiassa tarvitsekaan, koska isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta tähän, elleivät itse halua. N21
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]
Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä.
[/quote]
Olen nyt 67-vuotias, minulla on aikuinen poika, joka jo nuorena ilmoitti, ettei halua lapsia. Tunnustan suoraan, etta helpotuin. Itse hoidin oman poikani 24/7, ei edes ollut kuin yksi isovanhempi (exani isa), joka nyt ei olisi missaan tapauksessa lapsenlastaan hoitanutkaan.
Minusta on vain oikein, etta jokainen sukupolvi huolehtii omasta jalkikasvustaan itse!
Kannattaisi ottaa huomioon, että lapsen ja aikuisen kokemus samasta tilanteesta eivät todennäköisesti ole yhteneväisiä. Te jotka kerrotte, kuinka vanhempanne hoidattivat teitä isovanhemmilla, tiedättekö miksi näin tapahtui? Hoidatettiinko teitä, vai ottivatko isovanhemmat niin paljon vastuuta omasta halustaan? Oliko vanhemmillanne taloudellisia vaikeuksia (-> paljon töitä), ongelmia henkisen jaksamisen kanssa? Mitä te ylipäänsä tiedätte perheenne ja isovanhempienne silloisista olosuhteista, muuta kuin oman lapsen kokemuksenne?
Sitä minä vain, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:29"]
Aivan järkyttävää tekstiä AP ja moni muu. Mitä ihmettä? Miksi teidän vanhempanne olisivat vastuussa TEIDÄN persehedelmistä? Miksi ihmeessä mummon ja papan pitäisi tuhlata eläkepäivänsä TEIDÄN lasten parissa... En voi käsittää
[/quote]
Ennen koulussa oli 5. luokalla sukupuolivalistus. Siellä kerrotaan, mistä vauvat tulee. Voinen siis olettaa, että joko olet tuota ikää nuorempi tai et koskaan kyennyt etenemään koulussa tuolle luokka-asteelle asti?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 14:32"]Teidän vanhemmillanne ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Saatte toki olla pettyneitä mutta itsekästä se ei ole, että haluaa mennä ja matkustaa, asettaa itsensä etusijalle sen jälkeen kun omat lapset ovat lentäneet pesästä. [/quote] Väärin. Se on nimenomaan itsekästä. Oikeus isovanhemmalla tähän toki on, mutta ei se poista sitä, että tuollainen ihminen on vastenmielisen itsekäs. [/quote] Perustele, miksi se on mielestäsi itsekästä. Lapsen saaminen ei mielestäni tarkoita sitä, että pitää sitoutua olemaan käytettävissä lopun ikäänsä lapsenkaitsijana. Haluaisin myös kysyä, onko teillä kaikilla myöskin antaa aikaa omille vanhemmillenne niin, että kyseessä ei aina ole lastenhoito? [/quote] Se, että ihminen ei halua auttaa omaa lastaan, olkoon tämä minkä ikäinen tahansa, on mielestäni itsekästä ja väärin. Tässä nyt kuitenkin puhuttiin normaalista, satunnaisesta avusta, jota jokainen lapsen kanssa joskus tarvitsee ja joka ei mitenkään estä isovanhempia toteuttamasta itseään suurinta osaa ajastaan.
[/quote]
Vastavuoroisesti se isovanhempi toivoisi, että lapsi ja tämän puoliso kutsuisi hänet kylään ihan semmoisena kuin hän on, ei hoitajana, rupattelemaan kahvikupillisen äärelle ja olemaan aikuisena seurana. Harva isovanhempi haluaa olla pelkkä hoitaja, jolle lapset lykätään, kun halutaan omaa aikaa. Isovanhempi haluaa olla myös aikuinen, jolle lapsenlapsen vanhemmat puhuvat kuin toiselle tasavertaiselle ihmiselle eikä niin kuin palkolliselle.
[/quote]
Niin, ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että itsekkyys lasten puolelta olisi yhtään hyväksyttävämpää. Toki sellaisiahan niistä lapsista kasvaa kuin on vanhemmat kasvattaneet..
[/quote] Juurihan esim, ap kertoi, että ne isovanhemmat hänet kasvatti ja aikaansa antoi! Itsekkyys tulee siis sieltä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 16:32"]
Jos isovanhempi on eläkkeellä ja hyväkuntoinen, niin kyllä on ihan kohtuullista olettaa, että alakoululainen voi olla kylässä viikon vuodessa. En siis kuuntele lässytystä, vaan ilmoitan, että lapsi tulee nyt ja piste. Olin itse isovanhemmillani suunnilleen kuukaude kesässä, joten viikko on ihan peanuts siihen nähden. Laittakaa isovanhemmat ruotuun jos ovat terveitä eläkeläisiä.
[/quote]
Samalla tavalla lapsen isovanhemmat voi tilata invataksin ja kas - siinähän se dementikkomummo on viikon verran vieraanasi! Siis se sama, joka hoiti sinua lapsuudessasi, mutta jota et ole vuosiin viitsinyt tavata.
Niin tuttua, ja kontrasti omien ja appivanhempien välillä on melkoinen (kaikki syntyneet 1940-50 vaihteessa). Anoppi on hieman hermoheikko hösöttäjä, mutta viihtyy muuten lasten kanssa ja oman pihan rauhasta. Vastuu pienistä painaa tosin, eikä hän uskalla nukkua jos lapset jäävät yöksi. Siksi emme pyydä lastenhoitoapua kuin korkeintaan puoleksi päiväksi.
Oma äitini haistatteli pitkät sekä hyvälle työpaikalle että isälleni ennen 60v synttäreitä ja karkasi salarakkaan kanssa. Ovat milloin missäkin maassa golfaamassa tai jossain Thaimaassa "lomalla". Uusi iso moottorivene ja urheiluauto löytyy pihasta. Suvun mökkiä emme saa käyttää vaikka seisoisi tyhjillään koko kesän. Lapsia hän ei ikinä ota hoitaakseen eikä häntä edes kiinnosta milloin heidän syntymäpäivät ovat.
Onneksi minulla on isäni, joka on mitä ihanin ukki. Hän tosin käy edelleen töissä ja hänellä on 8 lastenlasta, joten en raaski pyytää apua kuin kerran tai pari vuodessa.
Omat isovanhempani ovat kuin ap:n pullantuoksuiset vanhemmat. Vietimme joka vuosi 4 viikkoa maalla heidän luonaan serkkujen kanssa. Opimme valtavasti puutalon hoidosta, kalastuksesta, navigoinnista, metsästä ja maanviljelystä.