Kootaan äidiltä saadut surkeat neuvot tähän

Minun äitini on aina jauhanut, että pitää laittaa tukka ja meikata joka päivä. Jos ei meikkaa niin masentuu ja mieskin lähtee. Viimeksi sain kuulla pari kk sitten rakkaalta äidiltäni saarnan bussissa siitä, että miksi olen lopettanut luomivärin ja rajauskynän käytön. Ja minä en todellakaan näytä miltään ryysyrannan joosepilta vaan pukeudun ja meikkaan, ilman sitä luomiväriä ja rajausta vain :D

Jos et laihduta, et ikinä saa poikaystävää. Olin 164cm\n.80kg. Ja kyllä sain, nykyään on ihan aviomies ja lapset, paino sama kuin tuolloin. Olin tosin iso tuolloin, 7.luokalla (?) mutta tämä on itselle luonnollisin paino, ja olen terve ja onnellinen. Äidin läski-inho kyllä aiheutti teininä paljon syömisongelmia.

En voi olla trans, koska se on mahdollista vain miehestä naiseksi.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:44"]

Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan kauniita ja haluavat toisille hyvää. Itse onneksi ymmärsin jo suunnilleen 6-vuotiaana, ettei tämä pidä paikkaansa

[/quote]

Olisinpa minäkin sen tajunnut noin nuorena. Niin suojatussa ympäristössä vartuin, siis kaveritkin samaa kulttuuria, että vasta sitten joskus 20-kymppisenä alkoi oikeastaan silmät aueta valtavirran itsekyydelle, petollisuudelle ja julmuudelle, kun en voinut enää kieltää faktoja. Tuli aika shokkina, en osannut toimia tämmöisessä ympäristössä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:40"]

3, mun mutsilla sama. Hiihtelen vieläkin sivulla hiljaa

[/quote]Meilläkin annettiin ymmärtää,että muut ovat parempia"herrojen kersoja", että ollaan toisenluokan kansalaisia kun ei oltu niin rikkaita. Onneksi ymmärsin aikuisena, ettei ne muut ole sen "parempia" ihmisenä vaikka niillä rahaa olisikin(eli raha ei tee ihmisestä hienoa ja hyvää, vaan ihan muut avut) ja ihminen pystyy kyllä kouluttautumaan vaikka köyhistä oloista olisikin lähtöisin. Meitä ei esim. kannustettu opiskelemaan vaan annettiin ymmärtää,että koulut on parempia ihmisiä varten. Kun tapasin mieheni äitini oli sitä mieltä,ettei se minusta oikeasti välitä kun on isontalon poika. En ymmärtänyt silloin mitä tekenistä sillä on rakastumisen kanssa, enkä ymmärrä vieläkään. yhdessä ollaan oltu kohta 40 vuotta.

Tein työurani töissä, jossa joutui puhumaan paljon. Äidilleni ei koskaan valjennut, mitä töitä tein, eikä se häntä kiinnostanutkaan.

Mutta jokaiselle sukulaiselle hän muisti aina jossain kohtaa tähdentää sitä, kun minulla on niin huono ulosanti. Tarkoittaa siis. etten saa suutani auki.

Tämä käsitys häneen oli iskostunut siitä, kun olimme usein yhdessä ostoksilla, no, vaikka Anttilassa, hän alkoi tivaamaan vaativassa ja tiukassa sävyssä myyjältä jonkun pussilakanasetin ominaisuuksia, lainkaan välittämättä siitä, että satuimme olemaan kodinkone- tai rautaosastolla. Hän nimittäin saa tarvittaessa suunsa auki, toisin kuin minä, joka en hänen mielestään muutenkaan osannut puoliani pitää.

Nykyään näille muistoille hihittelen, samalla lähettäen kaipaavia terveisiä äidilleni, sinne jonnekin. 

moi

Ns. Kuolemattomia ns. Viisauksia: mitä naapuritkin sanoo. Aidanseipäätkin nauraa. Näin taas painajaista, että tulit lapsi kainalossa kotiin maitojunalla. (en tullut.) miehet haluu vaan sitä ja rahat ja perinnön. Rumat ne vaatteilla koreilee. Vesi vanhin voitehista. (ei ihan riitä atoopikolle). Sain sun takia mahahaavan. Sä oot yskinyt koko yön. Älä raavi. Älä nyplää. Älä syö kynsiä.
älä ota opintolainaa, et sä pysty sitä kuitenkaan maksamaan ja se tulee mun maksettavaksi. (ei tullut). Vaatii aktiivista otetta, että pyristelee näistä päänsisäisistä äänistä pois.

Hyi hirveää, ihan alkoi ahdistamaan miten jotkut äidit ovat olleet niin hirviöitä näiden tekstien perusteella. Miten voikin ihminen olla noin päästään vialla, että haukkuu lastaan huoraksi normaalin, jokaisen ihmisen elämään kuuluvan kasvun takia? Puhumattakaan kaikista muista mitä täällä on kerrottu :(

Jokainen sukupolvi toistaa isovanhempiensa virheet. Omien vanhempien virheeet on helppo tuomita ja välttää, kun ne on tiedossa.

Yritin kovasti miettiä, mutta ei tule mieleen yhtäkään äidin antamaa neuvoa, ei hyvää eikä huonoa. Että sellanen äiti mulla.

Kokeile homeopaattisia valmisteita lapsettomuuteen.

Meillä äiti harvoin sanoi mitään tai jakeli neuvoja, sillä hänen mielestään asiat piti osata ja ymmärtää muutenkin, siis sanomatta. Kommentteja toki heiteltiin, kuten esim. että ei ole huolissaan että mahdollinen mieheni kärsisi nälästä (luotti siis ruuanlaittooni), mutta se henkinen julmuus (olin mukamas niin itsepäinen). Aina piti olla vahva, heikkoutta ja tunteita ei saanut näyttää. Vieläkin rimpuilen irti tuosta vahvuudesta.

Enimmät neuvot välittyivät mallien kautta. Taloustyöt piti aina tehdä hankalimman mukaan, siis pestä lattia konttaamalla ja hankaamalla vanhalla kalsarinlahkeella, sillä varrellisella pesimellä ei tule puhdasta, tai tehdä kaikki työt seisten. Vain laiska istuu tiskatessa tai marjoja peratessa. Hirveä pelko oli siis, että joku pitäisi laiskana! Minä olen hänen mittapuunsa mukaan patalaiska! Ai niin, kotiasioita ei saanut viedä kynnyksen yli. En uskaltanut kertoa mitään ja sain sukulaisten ja tuttavien silmissä maineen, että olen salamyhkäinen.

Se on sen ajan murhe, tuumasi äitini kun mietin millä elämme loppukuun mikäli ostaisin hänen ehdottaman tarjousimurin :D

Minulla puhkesi 15-vuotiaana perussairaus, joka jäisi ristikseni loppuiäksi. Äiti sanoi, että kenellekään ei saa kertoa asiasta. Sukulaiset hylkäisivät minut, kukaan ei haluaisi olla kaverini ja tulevaisuudessa miesystävälle saisi kertoa vasta papin aamenen jälkeen. Kukaan ei rakasta tämmöistä vammaista.

Kiitti äiti.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:44"]

Ihan turhaa itkeä/ valittaa/ tuskailla/ murehtia/ tuntea vihaa asioista, joille ei vain mahda mitään. Energiantuhlausta.

 Tämä on niin totta! 

Jostain syystä opetetaan ettei saa itkeä, huutaa, kapinoida, kokea tunteita kun nimenomaan PITÄÄ kokea kaikki tunneskaalat, jotta kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.

- Väärin. Kun kaikki negatiiviset tunteet kielletään ja niiden näyttäminen tukahdutetaan, se aiheuttaa pitemmän päälle vaikka mitä tunnelukkoja ja ajatusmaailman umpikujia. Kaikista tunteista ei tarvitse olla HYÖTYÄ! On inhimillistä tuntea sekä hyvää että huonoa.

On niissä kuopatuissa fiiliksissä ollut solmujen aukomista aikuisiällä.

[/quote]