Kootaan äidiltä saadut surkeat neuvot tähän
Yleensä näkökulma on toinen eli "kyllä se äiti vaan tiesi" tai "olisi pitänyt kuunnella äitiä". Mutta saa niiltä kyllä joskus melko päällejäkin elämänohjeita, jotkut oikeasti huonoja, toiset vaan perustelemattomia äidin omia päähänpinttymiä.
Aloitan muutamasta ensin mieleen tulevasta oman äitini kuolemattomasta ohjeesta:
- tamponeja ei voi käyttää, niistä saa kohdunkaulan syövän
- omaa asuntoa ei kannata ostaa (vanhemmillani kyllä oli omistusasunto itsellään)
- edelliseen liittyen, kukaan ei oikeasti halua asua omakotitalossa, jos joku niin tekee, se on olosuhteista johtuva pakkoratkaisu
- kannattaa valita opiskelualaksi ja ammatiksi semmoinen, mistä on kiinnostunut, raha ei ole niin tärkeää
Kommentit (96)
Kymmeniä ohjeita, joiden sisältö oli: me ei olla yhtä arvokkaita kuin muut, joten jäädään me tänne sivummalle eikä ryykätä keskiöön ja nolata itseämme.
Tästä ajatuksesta on ollut todella vaikea taistella eroon.
Kannattaa opiskella hoitoallalle kun siellä on töitä.
Joo, niin on mutta muuten tämä onkin ihan sontaa. Veli ymmärsi mennä yliopistoon ja tienaa nyt kivasti enemmän kuin minä. Työkin tuntuu sisällöllisesti antavan enemmän
Onneksi omat lapset ei ole kiinnostuneita hoitoalasta.
Ihanaa, syyttätte omista elämän epäonnistumisista äitiänne! Huhhuh, kun on säälittävää. Olisiko peliin katsomisen paikka?
3, mun mutsilla sama. Hiihtelen vieläkin sivulla hiljaa
Ei kannata mennä lukioon. Onneksi isä kannusti ja menin lukioon.
Elä ikinä mene naimisiin, sääli sitä miestä joka sinut ristikseen ottaa.
Ihan turhaa itkeä/ valittaa/ tuskailla/ murehtia/ tuntea vihaa asioista, joille ei vain mahda mitään. Energiantuhlausta.
- Väärin. Kun kaikki negatiiviset tunteet kielletään ja niiden näyttäminen tukahdutetaan, se aiheuttaa pitemmän päälle vaikka mitä tunnelukkoja ja ajatusmaailman umpikujia. Kaikista tunteista ei tarvitse olla HYÖTYÄ! On inhimillistä tuntea sekä hyvää että huonoa.
On niissä kuopatuissa fiiliksissä ollut solmujen aukomista aikuisiällä.
Lasta ei kannata kehua, tulee muuten leuhka.
Pitää olla joka päivä puhtaat alusvaatteet jos vaikka joutuu onnettomuuteen. (Sen takia nyt tietysti!)
Kannattaa vaan olla nöyrä ja hiljainen, niin ansiosi kyllä huomataan.
Äidin antama esimerkki, miten konfliktit selvitetään:
Jos joku loukkaa sinua tarkoituksella tai vahingossa, hymyile vaan äläkä missään nimessä selvitä asiaa, mutta kosta jatkuvalla piilovittuilulla kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
En ole noudattanut.
-....
Tuossa äiti neuvot. Hyvät ja huonot. En koskaan saanut minkäänlaisia ohjeita. Taloudenhoidosta, rahasta ja elämänhallinnasta olisin kyllä tarvinnut ohjeistusta. Mös terveydenhuollosta, opiskelusta ym.
Tosin eipä äidilläni ollut juurikaan mistä antaa.
Ei kannata mennä lukioon ja kannattaa olla avioitumatta. Äitini on masentunut ja varmaan siksi nuo neuvot. Koki oman asiantuntijaryönsä ja äitiytensä liian raskaaksi.
Lasta ei saa kehua, luulee muuten itsestään liikoja.
Lukioon ei kannata mennä, siellä ylpistyy.
Kukaan ei halua liian opiskellutta naista.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:44"]Ihan turhaa itkeä/ valittaa/ tuskailla/ murehtia/ tuntea vihaa asioista, joille ei vain mahda mitään. Energiantuhlausta.
- Väärin. Kun kaikki negatiiviset tunteet kielletään ja niiden näyttäminen tukahdutetaan, se aiheuttaa pitemmän päälle vaikka mitä tunnelukkoja ja ajatusmaailman umpikujia. Kaikista tunteista ei tarvitse olla HYÖTYÄ! On inhimillistä tuntea sekä hyvää että huonoa.
On niissä kuopatuissa fiiliksissä ollut solmujen aukomista aikuisiällä.
[/quote]
Näin. Äiti kielsi kaikki negatiiviset tunteet tarpeettomina mutta "helppoahan" se hänelle oli kun oli eristänyt itsensä maailmasta. Me lapset jouduttiin menemään maailmaan säkki jo valmiiksi täynnä tukahdutettuja tunteita.
Kosta paha hyvällä.
Joo tätä toistelin itselle kun mies petti ja hyväksikäytti. Nyt olen paskassa suhteessa ihmisrauniona.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:40"]
Ihanaa, syyttätte omista elämän epäonnistumisista äitiänne! Huhhuh, kun on säälittävää. Olisiko peliin katsomisen paikka?
[/quote]
Mä en ainakaan syytä äitiäni mistään, koska olin onneksi jo nuorena kyllin fiksu ohittaakseni monet rimanalitusneuvot.
Kaikki miehet ovat vain sen perään. Kukaan niistä ei ole niin arvokas että kannattaa antaa. Muori-parka luuli että poikkiksen kanssa vaan pidetään kädestä. Tämä on tosin tapahtunut jo 80-luvulla. Äiti oli tosin itse kasvanut ahdasmielisessä uskonnollisessa kodissa ja projisoi näitä arvojaan lapsilleen.
Ole vain oma itsesi. Joopa.