Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Ei varmaan kauhean pelottava, mutta olin juuri katsonut sen korealaisen tmv sarjakuvan, jossa tytön edessä käveli joku nainen horjuen ja se olikin joku kummitus ja kun se tyttö lähti kävelemään takaisinpäin pois päin siitä kummituksesta niin se katsoi taakseen ja siinä tulee sellainen jump scare ja se kummitus juoksi nopeasti sitä tyttöä päin.

No menin sitten joskus pimeällä talvella kävelylle Turun keskustassa, oli todella kaunista kun siellä oli vähän lunta ja pakkasta, mutta sitten kävelin sen uimalan vieressä (en muista sen nimeä enää, olikohan samppalinna) ja yhtäkkiä huomasin ettei ole ketään muuta ihmistä missään. Koitin jatkaa matkaa eteenpäin mutta alkoi pelottaa tuo sarjakuva niin paljon että lähdin juoksemaan takaisinpäin, ja juostessa alkoi pelottaa vielä enemmän. En kyllä nähnyt ketään ja pääsin aurajoen varrelle jossa kulki ihmisiä taas ja oli valoisampaa.

Anteeksi. Tuli kahteen kertaan.

puukolla osoitettu vatsaan ulkomailla

Olin kävelemässä ystävältä kotiin syysiltana, tosi myöhä kello varmaan 23 jo. Kohta katsoin että joku tulee vastaan, pitkä hoikka  nainen  sinisissä farkuissa  tummassa/mustassa parkatakissa jonka hupussa karvareunus.. huppu oli ylhäällä joten kasvoja ei erottanut.  Aloin sitten katsoa että miten nainen kävelee noin, jalat ei liiku..kuin leijuu.. tajusin myös että vaikka katuvalot paloivat ja nainen oli nyt lähempänä en nähnyt kasvoja kuin hupun alla olisi tyhjää.. Hyi hitto mikä paniikki, käännyin, juoksin.. ei kai se seurannut... pelkäsin kunnes pääsin kotiini.

Eipä paljon mitään. Kauhuleffaa yöllä katsoessani olkkarin palapeilin palanen tippui lattialla. Säikähdin kylllä aluksi. Valot päälle ja tarkastamaan tilannetta :)

Pari outoa juttua on kyl tapahtunut viime aikoina. Kännykkä oli rahilla, eikä siis lähellekään reunaa. No se tippui kuitenkin yhtäkkiä lattialle. Ja älykelloa pidän öisin rahilla olevassa lataustelakassa. Aamulla ihmettelin, että minnekäs se kello on hävinnyt. Kävin kaikki huoneet läpi. Luulin jo sen lenkkeillässäni tippuneen jonnekin kunnes katsoin sohvan alle niin siellähän se oli. En tiedä miten se sinne päätyi, mut ei näissä mitään pelottavaa sinänsä kyl ole ;)

Tunsin, että en ole yksin.

Muutin 40-v naisena eron jälkeen jossain mielenhäiriössä asumaan yksin vieraalle maaseudulle syrjäiseen omakotitaloon.

Ensimmäiset viikot sujuivat ongelmitta paikkoja kuntoon laitellen ja pihapiiriin tutustuen.

Sitten tuli ensimmäinen yö, kun havahduin siihen, että pihalla liikutaan. Puhetta ei kuulunut, mutta kolistelua, rasahduksia ja puskien rahinaa. Hiivin paniikissa alakertaan ja kurkin ikkunoiden raoista, mutten nähnyt ketään. Soittelin myös poliisille, mutta totesivat olevansa tunnin ajomatkan päässä ja koska mitään akuuttia hätää ei ole, eivät lähde tulemaan paikalle. Aamulla havaitsin pihalla noin koon 46 saappaan jäljet.

Pariin päivään ei tapahtunut mitään ja ehdin aloittaa työt uudella paikkakunnalla.

Iltahämärissä kotiin töistä tultuani huomasin kuitenkin jälleen uusia isoja jalan jälkiä pihan savimaassa, aivan talon nurkalla. Siirryin nopeasti sisään ja sisällä huomasin, että muutamaa tavaraa siellä oli siirrelty, mitään murtojälkiä ei kuitenkaan löytynyt. Nyt poliisit pyörähtivät paikalla, mutta koska murtojälkiä ei ollut, taisin saada hullun/hysteerikon leiman otsaani.

Seuraavien viikkojen aikana olin ajoittain ilta/yöaikaan kuulevinani rasahduksia/tömähdyksiä pihamaalta, mutta jalanjälkiä en nähnyt. Toisinaan iltaisin iski sellainen rintaa/kurkkua kiristävä tunne esimerkiksi keittiössä touhutessa, kun tuntui, että joku tarkkailee minua ulkoa pimeydestä. Aloin olemaan kotona aina verhot kiinni.

Eräänä yönä heräsin jymähdykseen, aivan kuin ulko-ovi olisi paiskattu voimalla kiinni. Sydämeni jyskytti tuhatta ja sataa ja tuntui etten saa paniikiltani henkeä. Soitin häkeen ja he kehottivat tarkastamaan asunnon, hiivin puhelin korvassa ja täristen alakertaan, mutta ketään ei näkynyt. Huomasin kuitenkin jälleen eräiden tavaroiden vaihtaneen paikkaa. Poliisi kävi paikalla seuraavana aamuna, mutta taaskaan he eivät löytäneet murtojälkiä, ottivat kuitenkin tällä kertaa sormenjälkiä pinnoilta.

Eräänä aamuna lähdin pimeän aikaan ajamaan töihin ja melko heti pihasta käännyttyäni huomasin auton kääntyvän vauhdilla eräältä sivutieltä perääni, mikä oli siihen aikaan ja niin hiljaisella seudulla poikkeuksellista. Se ujuttautui aivan perääni, muttei yrittänyt ohi. Lisäsin (rajusti) vauhtia ja kaahasin kieltämättä koko matkan kylille saakka 80km/h alueella varmaankin 140km/h vauhtia.

Saman päivän illalla saapuessani kotiin, oli talon pihassa auton jäljet. Auto oli selvästi sudittanut hiekalla jättääkseen siihen selvät jäljet. Luikin kauhuissani sisälle taloon ja pistin ovet heti lukkoon.

Elämäni alkoi muodostua seuraavanlaiseksi:

Aamulla juoksujalkaa autolle, autolla ajo töihin taustapeiliin vilkuillen, illemmalla ajo samalla tavalla kaupan kautta kotiin, juoksujalkaa sisälle, ovet lukkoon ja verhot kiinni sekä sisätilojen tarkastus (loppuvaiheissa iso puukko mukana). Minusta oli tullut oman kotini vanki ja vihasin sekä pelkäsin taloani ja aloin olla henkisesti hermoraunio.

Eräänä päivänä töistä tultuani menin tekemään jo rutiiniksi muodostunutta tarkistuskierrosta. Makuuhuoneeseen päästessäni lähes pyörryin järkytyksestä ja kiljuin kuin hyeena, en edes tiedä olinko enemmän kauhuissani vai raivoissani, varmaan molempia samaan aikaan. Peitot oli siis kasattu sängylle myttyyn siten, että näytti kuin niiden alla saattaisi maata isokoinen ihminen. Juoksin kiljuen ja paniikissa autoon, ajoin kylille ja soitin poliisille. Poliisi kävi tarkastamassa talon ja kertoi ettei löytänyt muuta, kuin vaate/lakanamytyn makuuhuoneen sängystä.

Se oli kuitenkin itselleni viimeinen niitti, en enää suostunut palamaan yksin talolle.

Soitin veljelleni, joka ajoi 400km päästä luokseni, kävimme pakkaamassa tärkeimmät tavarat ja lähdin veljeni luokse evakkoon. Talolle en palannut enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin ala-astetta koulussa jossa oli ulkovessat. Noin 15 metriä koulusta pieneen alamäkeen ja metsänreunaan sijaitsi  tiiliparakki jossa oli tyttöjen ovi ja poikien ovi. Kiva oli  talvipakkasella tai katosateessa juosta sinne.. no mutta, kokemukseeni. Olin neljännellä luokalla, olen varma siitä koska tuolloin kädessäni oli kipsi ja poistuin  kesken tunnin vessaan. Kun menin mäkeä alas näin että metsänreunassa seisoi "mies". Musta hattu varjosti kasvoja mutta olivat valkeat, ei siis kalpeat vaan vitivalkoiset ja jo kaukaa katsoen jotenkin omituiset, mies myös  väreili kummallisesti. Niinkuin kangastus kesäkuumalla. Hidastin ja katsoin miestä joka ei liikkunut, jostain syystä huudahdin "Moi" jolloin mies nosti kättään kuin moikatakseen takaisin ja näin että käsi oli kuin mallinukella, valkoinen  ja sileä. Juoksin vessaan ja uskalsin poistuakin sieltä kun lapsen logiikalla, ja tuo oli siis 80-lukua, ajattelin ettei aikuinen tee lapselle pahaa. Edes outo aikuinen. Sanoin opettajalle tuosta miehestä mutta opettaja ei tainnut edes kuunnella.

 Joko alien, androidi?

Vierailija kirjoitti:

Kävin ala-astetta koulussa jossa oli ulkovessat. Noin 15 metriä koulusta pieneen alamäkeen ja metsänreunaan sijaitsi  tiiliparakki jossa oli tyttöjen ovi ja poikien ovi. Kiva oli  talvipakkasella tai katosateessa juosta sinne.. no mutta, kokemukseeni. Olin neljännellä luokalla, olen varma siitä koska tuolloin kädessäni oli kipsi ja poistuin  kesken tunnin vessaan. Kun menin mäkeä alas näin että metsänreunassa seisoi "mies". Musta hattu varjosti kasvoja mutta olivat valkeat, ei siis kalpeat vaan vitivalkoiset ja jo kaukaa katsoen jotenkin omituiset, mies myös  väreili kummallisesti. Niinkuin kangastus kesäkuumalla. Hidastin ja katsoin miestä joka ei liikkunut, jostain syystä huudahdin "Moi" jolloin mies nosti kättään kuin moikatakseen takaisin ja näin että käsi oli kuin mallinukella, valkoinen  ja sileä. Juoksin vessaan ja uskalsin poistuakin sieltä kun lapsen logiikalla, ja tuo oli siis 80-lukua, ajattelin ettei aikuinen tee lapselle pahaa. Edes outo aikuinen. Sanoin opettajalle tuosta miehestä mutta opettaja ei tainnut edes kuunnella.

Ufo tai "vieras" rinnakkaistodellisuudesta.

olin kerran yksin omakotitalossa (lapsuuden kodissani) , katsoin telkkaa yöllä , kuulin toiselta puolelta taloa äänen ihankun tyhjä tölkki oltais heitetty lattialle , aattelin et ok , se varmaa tippu tai jotain pussista missä niit säilytettii , no heti perää kuulin saman äänen uuestaan , ihanku joku ois heittäny tölkin lattialle , aamul menin kattoo ni siel tosiaan oli 2 tyhjää tölkkiä keskellä lattiaa , pussi ei näyttäny ollenkaan et siihen oltais koskettu tai ne tölkit ois "kaatunu " itestää sieltä , pussi oli tukevasti pystyssä ... en tie miten nää tölkit lens sieltä itestää lattialle ... myöhemmin oon miettiny et oisko mahollista et hiiri ois aiheuttanu tän ? mut kuka tietää . 

Vierailija kirjoitti:

olin kerran yksin omakotitalossa (lapsuuden kodissani) , katsoin telkkaa yöllä , kuulin toiselta puolelta taloa äänen ihankun tyhjä tölkki oltais heitetty lattialle , aattelin et ok , se varmaa tippu tai jotain pussista missä niit säilytettii , no heti perää kuulin saman äänen uuestaan , ihanku joku ois heittäny tölkin lattialle , aamul menin kattoo ni siel tosiaan oli 2 tyhjää tölkkiä keskellä lattiaa , pussi ei näyttäny ollenkaan et siihen oltais koskettu tai ne tölkit ois "kaatunu " itestää sieltä , pussi oli tukevasti pystyssä ... en tie miten nää tölkit lens sieltä itestää lattialle ... myöhemmin oon miettiny et oisko mahollista et hiiri ois aiheuttanu tän ? mut kuka tietää . 

JA TÄÄ PUSSI OLI SIIS PÖYDÄLLÄ MISTÄ NE OLI LENTÄNY LATTIALLE . 

Vierailija kirjoitti:

Muutin 40-v naisena eron jälkeen jossain mielenhäiriössä asumaan yksin vieraalle maaseudulle syrjäiseen omakotitaloon.

Ensimmäiset viikot sujuivat ongelmitta paikkoja kuntoon laitellen ja pihapiiriin tutustuen.

Sitten tuli ensimmäinen yö, kun havahduin siihen, että pihalla liikutaan. Puhetta ei kuulunut, mutta kolistelua, rasahduksia ja puskien rahinaa. Hiivin paniikissa alakertaan ja kurkin ikkunoiden raoista, mutten nähnyt ketään. Soittelin myös poliisille, mutta totesivat olevansa tunnin ajomatkan päässä ja koska mitään akuuttia hätää ei ole, eivät lähde tulemaan paikalle. Aamulla havaitsin pihalla noin koon 46 saappaan jäljet.

Pariin päivään ei tapahtunut mitään ja ehdin aloittaa työt uudella paikkakunnalla.

Iltahämärissä kotiin töistä tultuani huomasin kuitenkin jälleen uusia isoja jalan jälkiä pihan savimaassa, aivan talon nurkalla. Siirryin nopeasti sisään ja sisällä huomasin, että muutamaa tavaraa siellä oli siirrelty, mitään murtojälkiä ei kuitenkaan löytynyt. Nyt poliisit pyörähtivät paikalla, mutta koska murtojälkiä ei ollut, taisin saada hullun/hysteerikon leiman otsaani.

Seuraavien viikkojen aikana olin ajoittain ilta/yöaikaan kuulevinani rasahduksia/tömähdyksiä pihamaalta, mutta jalanjälkiä en nähnyt. Toisinaan iltaisin iski sellainen rintaa/kurkkua kiristävä tunne esimerkiksi keittiössä touhutessa, kun tuntui, että joku tarkkailee minua ulkoa pimeydestä. Aloin olemaan kotona aina verhot kiinni.

Eräänä yönä heräsin jymähdykseen, aivan kuin ulko-ovi olisi paiskattu voimalla kiinni. Sydämeni jyskytti tuhatta ja sataa ja tuntui etten saa paniikiltani henkeä. Soitin häkeen ja he kehottivat tarkastamaan asunnon, hiivin puhelin korvassa ja täristen alakertaan, mutta ketään ei näkynyt. Huomasin kuitenkin jälleen eräiden tavaroiden vaihtaneen paikkaa. Poliisi kävi paikalla seuraavana aamuna, mutta taaskaan he eivät löytäneet murtojälkiä, ottivat kuitenkin tällä kertaa sormenjälkiä pinnoilta.

Eräänä aamuna lähdin pimeän aikaan ajamaan töihin ja melko heti pihasta käännyttyäni huomasin auton kääntyvän vauhdilla eräältä sivutieltä perääni, mikä oli siihen aikaan ja niin hiljaisella seudulla poikkeuksellista. Se ujuttautui aivan perääni, muttei yrittänyt ohi. Lisäsin (rajusti) vauhtia ja kaahasin kieltämättä koko matkan kylille saakka 80km/h alueella varmaankin 140km/h vauhtia.

Saman päivän illalla saapuessani kotiin, oli talon pihassa auton jäljet. Auto oli selvästi sudittanut hiekalla jättääkseen siihen selvät jäljet. Luikin kauhuissani sisälle taloon ja pistin ovet heti lukkoon.

Elämäni alkoi muodostua seuraavanlaiseksi:

Aamulla juoksujalkaa autolle, autolla ajo töihin taustapeiliin vilkuillen, illemmalla ajo samalla tavalla kaupan kautta kotiin, juoksujalkaa sisälle, ovet lukkoon ja verhot kiinni sekä sisätilojen tarkastus (loppuvaiheissa iso puukko mukana). Minusta oli tullut oman kotini vanki ja vihasin sekä pelkäsin taloani ja aloin olla henkisesti hermoraunio.

Eräänä päivänä töistä tultuani menin tekemään jo rutiiniksi muodostunutta tarkistuskierrosta. Makuuhuoneeseen päästessäni lähes pyörryin järkytyksestä ja kiljuin kuin hyeena, en edes tiedä olinko enemmän kauhuissani vai raivoissani, varmaan molempia samaan aikaan. Peitot oli siis kasattu sängylle myttyyn siten, että näytti kuin niiden alla saattaisi maata isokoinen ihminen. Juoksin kiljuen ja paniikissa autoon, ajoin kylille ja soitin poliisille. Poliisi kävi tarkastamassa talon ja kertoi ettei löytänyt muuta, kuin vaate/lakanamytyn makuuhuoneen sängystä.

Se oli kuitenkin itselleni viimeinen niitti, en enää suostunut palamaan yksin talolle.

Soitin veljelleni, joka ajoi 400km päästä luokseni, kävimme pakkaamassa tärkeimmät tavarat ja lähdin veljeni luokse evakkoon. Talolle en palannut enää koskaan.

Tuli mieleen, että tällaisissa tilanteissa isokokoisesta koirasta olisi ollut suuri apu ja turva.

Vierailija kirjoitti:

Olin lukioikäisenä yksin kotona... Oli pimeä marraskuinen alkuilta, isä oli töissä ja äitini ja siskoni reissussa. Oli koeviikko ja luin muistaakseni bilsan kokeisiin. Koska talo oli hiljainen ja autio, päätin lukea ääneen kasetille että ei tarvitsisi kuunnella hiljaisen talon rasahduksia jne. No, yhtäkkiä kesken lukemisen yläkerrasta kuului aivan jumalaton kolina, aivan kuin kattilakaapissa olisi kaikki kattilat ja niiden kannet kaatuneet. Ääni tuli myös kasetille eli en kuvitellut kuulemaani. Menin tarkastamaan keittiön kaapit mutta kaikki näytti aivan koskemattomilta. Soitin isälleni että tulee pian kotiin töistä, hyi hitto miten inhottava tunne siitä rytinästä jäi eikä mitään selitystä sille äänelle koskaan keksitty.

Toinen pelottava juttui tapahtui paljon myöhemmin eikä ollut mitenkään yliluonnollinen, mutta muuten karmaiseva kyllä...oli pimeä syyskuinen ilta ja kova ukkonen riehui. Tykkäsin ja tykkään edelleenkin ukkosesta mutta yksin rivarikämpässä keskellä pimeää yötä se vähän pelottikin. Kämpässä oli valot päällä ja muistaakseni katselin telkkariakin kun yhtäkkiä ukkonen paukautti ihan lähellä alas johonkin muuntajaan... Tuntui että koko maa olisi revennyt siitä iskusta ja samantien koko kämppä oli aivan aavemaisen valon vallassa...kaikki valot jotka olivat olleet päällä paloivatkin puoliteholla ja pitivät outoa sirisevää ääntä... Istuin sohvalla pelon vallassa ja en uskaltanut liikahtaa milliäkään varmaan puoleen tuntiin ennenkuin ukkonen alkoi kaikota. Onneksi telkkari taisi sammua eikä mennyt rikki. Seuraavana päivänä näin naapureita ja kertoivat että heille oli käynyt samalla lailla. Kuulemma oli joku ylijännite tai muu sellainen jäänyt päälle ja se rikkoo tosi helposti sähkölaitteita. Itselläni ei mennyt onneksi mitään rikki, mutta oli kyllä oikeasti todella pelottava kokemus. Punertava valo ja se sähkölaitteiden kammottava sirinä..... Hrrrr.

"...kaikki valot jotka olivat olleet päällä paloivatkin puoliteholla ja pitivät outoa sirisevää ääntä..."

----

Kyseessä on vaarallinen nollavika.

Tunnista nollavika - se voi aiheuttaa hengenvaaran

https://caruna.fi/sahkokatkot/tunnista-nollavika

Nuorempana opiskelin ja asuin solukämpässä,join paljon limsaa ja säilytin tölkkejä huoneessani ettei kämppis vaan vesi niitä. Yhtenä iltana kuuntelin kauan sängyssäni ihmeellista rapinaa kunnes nousin ja laitoin valot päälle,ääni loppui välittömästi. Kun sammutin valot rapina jatkui ja paikallistin äänen pullopussiin,mietin että onko sinne päässyt hiiri. Käänsin kylkeä ajatellen että rapiskoot mutta silloin alkoi kolina kun tölkit ja pullot lenteli pitkin lattioita!  Loikkasin välittömästi ylös miettien että mikä ihmeen maailmalopun meno tämä nyt on. Kaikki tölkit olivat todellakin ympäriinsä ja kerättyäni ne ei enää paljoa nukuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukioikäisenä yksin kotona... Oli pimeä marraskuinen alkuilta, isä oli töissä ja äitini ja siskoni reissussa. Oli koeviikko ja luin muistaakseni bilsan kokeisiin. Koska talo oli hiljainen ja autio, päätin lukea ääneen kasetille että ei tarvitsisi kuunnella hiljaisen talon rasahduksia jne. No, yhtäkkiä kesken lukemisen yläkerrasta kuului aivan jumalaton kolina, aivan kuin kattilakaapissa olisi kaikki kattilat ja niiden kannet kaatuneet. Ääni tuli myös kasetille eli en kuvitellut kuulemaani. Menin tarkastamaan keittiön kaapit mutta kaikki näytti aivan koskemattomilta. Soitin isälleni että tulee pian kotiin töistä, hyi hitto miten inhottava tunne siitä rytinästä jäi eikä mitään selitystä sille äänelle koskaan keksitty.

Toinen pelottava juttui tapahtui paljon myöhemmin eikä ollut mitenkään yliluonnollinen, mutta muuten karmaiseva kyllä...oli pimeä syyskuinen ilta ja kova ukkonen riehui. Tykkäsin ja tykkään edelleenkin ukkosesta mutta yksin rivarikämpässä keskellä pimeää yötä se vähän pelottikin. Kämpässä oli valot päällä ja muistaakseni katselin telkkariakin kun yhtäkkiä ukkonen paukautti ihan lähellä alas johonkin muuntajaan... Tuntui että koko maa olisi revennyt siitä iskusta ja samantien koko kämppä oli aivan aavemaisen valon vallassa...kaikki valot jotka olivat olleet päällä paloivatkin puoliteholla ja pitivät outoa sirisevää ääntä... Istuin sohvalla pelon vallassa ja en uskaltanut liikahtaa milliäkään varmaan puoleen tuntiin ennenkuin ukkonen alkoi kaikota. Onneksi telkkari taisi sammua eikä mennyt rikki. Seuraavana päivänä näin naapureita ja kertoivat että heille oli käynyt samalla lailla. Kuulemma oli joku ylijännite tai muu sellainen jäänyt päälle ja se rikkoo tosi helposti sähkölaitteita. Itselläni ei mennyt onneksi mitään rikki, mutta oli kyllä oikeasti todella pelottava kokemus. Punertava valo ja se sähkölaitteiden kammottava sirinä..... Hrrrr.

"...kaikki valot jotka olivat olleet päällä paloivatkin puoliteholla ja pitivät outoa sirisevää ääntä..."

----

Kyseessä on vaarallinen nollavika.

Tunnista nollavika - se voi aiheuttaa hengenvaaran

https://caruna.fi/sahkokatkot/tunnista-nollavika

Tämä oli hyvää tietoa. Kiitos!

Voisiko olla se tunnettu hiippari tuo jolla oli koon 46 kenkä ja joka kyttäili ja seuraili

Timo Siiri nimeltään.

Todella ahdistavaa kyllä.

Kiinnostaisi tietää kirjoitti:

Tämä ei sinällään ole pelottavaa, mutta outoa kylläkin ja kiinnostaisi tietä onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia. Joskus nukahduksen rajamailla kuuluu pienenpieni naksahdus ja nanosekunnin ajan silmissä kaikki välähtää valoisaksi. Olen miettinyt että onko tämä jokku aivosähköjuttu vai oikeasti joku sähkönapsahdus, joka näikyisi nopeana leimahduksena pimeässä. Mielestäni kuullut näitä naksahduksia + leimahduksia aina.

Vierailija kirjoitti:

Muutin 40-v naisena eron jälkeen jossain mielenhäiriössä asumaan yksin vieraalle maaseudulle syrjäiseen omakotitaloon.

Ensimmäiset viikot sujuivat ongelmitta paikkoja kuntoon laitellen ja pihapiiriin tutustuen.

Sitten tuli ensimmäinen yö, kun havahduin siihen, että pihalla liikutaan. Puhetta ei kuulunut, mutta kolistelua, rasahduksia ja puskien rahinaa. Hiivin paniikissa alakertaan ja kurkin ikkunoiden raoista, mutten nähnyt ketään. Soittelin myös poliisille, mutta totesivat olevansa tunnin ajomatkan päässä ja koska mitään akuuttia hätää ei ole, eivät lähde tulemaan paikalle. Aamulla havaitsin pihalla noin koon 46 saappaan jäljet.

Pariin päivään ei tapahtunut mitään ja ehdin aloittaa työt uudella paikkakunnalla.

Iltahämärissä kotiin töistä tultuani huomasin kuitenkin jälleen uusia isoja jalan jälkiä pihan savimaassa, aivan talon nurkalla. Siirryin nopeasti sisään ja sisällä huomasin, että muutamaa tavaraa siellä oli siirrelty, mitään murtojälkiä ei kuitenkaan löytynyt. Nyt poliisit pyörähtivät paikalla, mutta koska murtojälkiä ei ollut, taisin saada hullun/hysteerikon leiman otsaani.

Seuraavien viikkojen aikana olin ajoittain ilta/yöaikaan kuulevinani rasahduksia/tömähdyksiä pihamaalta, mutta jalanjälkiä en nähnyt. Toisinaan iltaisin iski sellainen rintaa/kurkkua kiristävä tunne esimerkiksi keittiössä touhutessa, kun tuntui, että joku tarkkailee minua ulkoa pimeydestä. Aloin olemaan kotona aina verhot kiinni.

Eräänä yönä heräsin jymähdykseen, aivan kuin ulko-ovi olisi paiskattu voimalla kiinni. Sydämeni jyskytti tuhatta ja sataa ja tuntui etten saa paniikiltani henkeä. Soitin häkeen ja he kehottivat tarkastamaan asunnon, hiivin puhelin korvassa ja täristen alakertaan, mutta ketään ei näkynyt. Huomasin kuitenkin jälleen eräiden tavaroiden vaihtaneen paikkaa. Poliisi kävi paikalla seuraavana aamuna, mutta taaskaan he eivät löytäneet murtojälkiä, ottivat kuitenkin tällä kertaa sormenjälkiä pinnoilta.

Eräänä aamuna lähdin pimeän aikaan ajamaan töihin ja melko heti pihasta käännyttyäni huomasin auton kääntyvän vauhdilla eräältä sivutieltä perääni, mikä oli siihen aikaan ja niin hiljaisella seudulla poikkeuksellista. Se ujuttautui aivan perääni, muttei yrittänyt ohi. Lisäsin (rajusti) vauhtia ja kaahasin kieltämättä koko matkan kylille saakka 80km/h alueella varmaankin 140km/h vauhtia.

Saman päivän illalla saapuessani kotiin, oli talon pihassa auton jäljet. Auto oli selvästi sudittanut hiekalla jättääkseen siihen selvät jäljet. Luikin kauhuissani sisälle taloon ja pistin ovet heti lukkoon.

Elämäni alkoi muodostua seuraavanlaiseksi:

Aamulla juoksujalkaa autolle, autolla ajo töihin taustapeiliin vilkuillen, illemmalla ajo samalla tavalla kaupan kautta kotiin, juoksujalkaa sisälle, ovet lukkoon ja verhot kiinni sekä sisätilojen tarkastus (loppuvaiheissa iso puukko mukana). Minusta oli tullut oman kotini vanki ja vihasin sekä pelkäsin taloani ja aloin olla henkisesti hermoraunio.

Eräänä päivänä töistä tultuani menin tekemään jo rutiiniksi muodostunutta tarkistuskierrosta. Makuuhuoneeseen päästessäni lähes pyörryin järkytyksestä ja kiljuin kuin hyeena, en edes tiedä olinko enemmän kauhuissani vai raivoissani, varmaan molempia samaan aikaan. Peitot oli siis kasattu sängylle myttyyn siten, että näytti kuin niiden alla saattaisi maata isokoinen ihminen. Juoksin kiljuen ja paniikissa autoon, ajoin kylille ja soitin poliisille. Poliisi kävi tarkastamassa talon ja kertoi ettei löytänyt muuta, kuin vaate/lakanamytyn makuuhuoneen sängystä.

Se oli kuitenkin itselleni viimeinen niitti, en enää suostunut palamaan yksin talolle.

Soitin veljelleni, joka ajoi 400km päästä luokseni, kävimme pakkaamassa tärkeimmät tavarat ja lähdin veljeni luokse evakkoon. Talolle en palannut enää koskaan.

Ihan kiva tarina, mutta ei uskottava. Maaseudulla on niin vähän poliiseja, etteivät ne juokse "ottamassa sormenjälkiä" aina, kun joku epäilee jonkun ehkä käyneen luvatta kotonaan.

Olisi hienoa, jos ketjuun kirjoitettaisiin vain tosijuttuja - vaikkakin sitten vähemmän raflaavia kuin trillereiden juonista kopsatut sadut.

Rytmihäiriö ja sitä seurannut paniikki

25 vuotta sitten täällä toimi hetken pieni hippikauppa jossa myytiin suitsukkeita,puukoruja ym. Menin kerran sinne ihan vaan katselemaan ja afrikkalainen miesmyyjä tuli ihan selkään kiinni kysellessään murteellisella suomella voiko auttaa,tunki jonkin mekon syliin ja koetti työntää sovituskoppiin, ehdotteli kahveja takahuoneessa.

.Minut pelasti rastapäinen pariskunta joka tuli ovesta, juoksin lujaa ulos! Liike lopetti vain vuoden kuluttua. Myöhemmin kuulin myyjästä ettå tämä kiertäisi myymässä festareilla ja antaisi tytöille alennusta suudelmaa vastaan.