Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en osaa pelätä mitään. Talvisin olen usein yksin mökillä pimeässä, ei naapureita. Kaupunki sukulaiset ei uskalla edes porukassa olla siellä. En ymmärrä. Enkä pelkää muuallakaan. Olen niin realisti että aina löydän luonnollisen selityksen lähes kaikelle. Ja jos en löydä niin entä sitten. Sotaa käyvää maassakin olen asunut enkä sielläkään osannut pelätä koskaan vaikka kaikkea sattui. Olen myös niin fatalisti että jos nyt on jotain sattuakseen niin sitten tapahtuu mitä tapahtuu. Pitäisi kai osata pelätä.

No sepä kiva, mutta ketjun aihe nimenomaan oli että Pelottavinta mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi ei pelkäätkö jotakin.

Olin vuosia sitten melko syrjäytynyt yh ja oma pelottavin kokemukseni on kun vauvani oli vielä hyvin nuori, sain sairaskohtauksen ja rämähdin olohuoneen lattialle. Luulin kuolevani ja mielessä kävi koko ajan että miten käy vauvani jos nyt kuolen olohuoneeseen, löydetäänkö meidät ennen kuin hän kuolee nälkään.

Jotenkin sain lopulta kammettua itseni puhelimen luo ja soitettua apua. Seuraavaksi sitten heräsinkin sairaalasta.

No kun pointti on se että vähän pelkään kun en pelkää mitään. Tulee tehtyä vähän uhkarohkeitakin asioita sitten joita normaalisti joku muu ei tekisi pelon vuoksi.

Kolari ja siinä loukkaantuminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä kaikki on tapahtuneet kun "olin juuri katsomassa tvtä", "olin juuri katsellut tvtä ". Miksi tvn katselun sivutuotteena tapahtuu tällaisia ?

Tässä olisi psykologeille tms työsarkaa.

Tämä on muuten totta. Meillä meni telkkari rikki kymmenkunta vuotta sitten ja ei vaan sitten ostettu uutta. Neljä vuotta olimme ilman telkkaria. Luettiin paljon ja kuunneltiin radiota ym. iltaisin. Jossain vaiheessa tajusin että unet oli ihan erilaisia. Nukuin paremmin ja unet oli jotenkin rauhallisempia. Telkkarilla on yllättävän iso vaikutus unenlaatuun ja mielenrauhaan. Jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta että olin pimeässä kauppakeskuksessa taskulamppu kädessä. Kuulin oman äänekkään paniikkihengitykseni ja tiesin, että joku  on takanani  piilotellen taskulampun valolta. Sitten heräsin. Myöhemmin lähdin ostamaan uusia sukkia ja kun olin kauppakeskuksen vessassa (en onneksi pytyllä vaan pesemässä käsiä), valot sammui! Olin saada paniikin kun niin paljon tilanne muistutti untani. Olin vielä suuressa naisten wc:ssä yksin. Onneksi valot palasivat parin minuutin päästä. 

Kauppakeskuksissa vessojen valot toimivat joskus liiketunnistimella. Jos olet pytyllä tarpeeksi pitkään paikoillaan eikä muita tule wc-tiloihin, valot sammuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinpäin tapahdu mitään pelottavaa, mutta humalassa aina en tiedä miksi?

Kerran laitoin kissan huoneeseen, kissa muuten karkaisi pihalle ( sisäkissa) kuuntelin musiikkia vähän aikaa JA yhtäkkiä kissa seisoi vieressäni ja toisen huoneen ovi oli auki.

Ajattelin siinä silleen: "Jos kerron tämän jollekin, kukaan ei uskoisi."

Hypännyt kahvaan ja saanut oven auki. Meidän kissat tekee tuota.

Meillä kans! Kisalla tuntuu olevan joku suljettujen ovien pakkomielle.

Joutuu laittaa penkkejä eteen, jos ei halua kissan pääsevän kaikkiin huoneisiin.

Me ollaan jouduttu kääntämään ovenkahvat pystyasentoon, ettei kissa auo itse ovia.

sulle on tullut räyhähenki taloon olemaan.. muuta muualle ja äkkiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmp kirjoitti:

Heräsin omasta sängystä unessa ja sängyn vierellä oli jotain todella pahaa. En ole koskaan ollut niin kauhuissaan ja pelkäsin täristen siinä peiton alla. Heräsin ja olin edelleen kauhuissaan enkä vieläkään voi mennä mennä nukkumaan ilman pientä pelkoa sen pahan paluusta. Mitään raajoja ei pysty roikottamaan sängyn laidalta pelosta, että joku tarttuu kiinni. Voi olla uusi lääke voxra ja keskivaikea uniapnea syynä?

Klassinen unihalvaus. Pahuuden tuntu on todella voimakas, mutta tosiaan vain harhaa. Tyypillistä on myös nähdä se olento ja jopa tuntea sen paino peiton päällä, eikä itse voi liikkua. Kerran olento veti peittoa pois mun päältä, se oli tosi creepyä. Hyvin mahdollisesti voi lääkitys vaikuttaa. Itselle tulee unihalvauksia silloin kun on monta yötä nukkunut huonosti.

Näinhän tiede sen selittää. Ehkä se pitää joissakin tapauksissa paikkaansa, mutta miten tiede selittää sen, että tällaisia 'unihalvauksia' tapahtuu vain tietyissä paikoissa tai asunnoissa ?

Kun muuttaa pois siitä paikasta, tapahtumat loppuvat omalta kohdalta, kunnes joku muu kokee niitä samoja asioita samassa paikassa. Yleensä näille tapahtumille on monia eri todistajia ja ja ne liittyvät aina tiettyihin taloihin tai paikkoihin.

En ole koskaan kuullut tällaisista 'unihalvauksista', että ne olisivat tapahtuneet uudessa, vasta rakennetussa talossa.

Juu ei ole pelottanut enää, koska muutin vastarakennetun kerrostalon ylimpään kerrokseen. Uskaltaa jopa roikottaa raajoja peiton ulkopuolella nukkumaan mennessä. Ihanaa!

Olen asunut omakotitalossa korpikylän laidalla yksin jo pitkään. Kun luin tämän kysymyksen, rupesin oikein miettimään mitä pelottavaa tällä aikaa olisi talossani tai pihallani tapahtunut. En keksinyt yhtään  tapahtumaa, jolloin olisi tarvinnut pelätä. Ainoat kauhun hetket ovat kun yöllä herää aivan kauheasta painajaisesta, jossa henkeä on uhattu ja jonka jälkeen voimakas pelkotila vähän aikaa pysyy päällä, vaikka tietääkin sen olleen unta. Kauhun tunnetta kai lisää se että on yö ja pimeää. Tuollaisen hetken kokee korkeintaan kerran vuodessa, jos niinkään usein. Tilanne ei kestä kauan, koska aina sitä uskaltaa nukahtaa uudestaan, ei tarvitse loppuyötä valvoa.

Olin yksin mökillä ja menin yläkertaan nukkumaan. Makuuhuoneeseen on ovi, jota ei saa ulkopuolelta kahvasta auki, koska kahva irtonainen ja se tulee mukaan makkarin puolelle, kun huoneeseen menee. Menin kuitenkin makuuhuoneeseen ja sänkyyn ja kohta kuulin kuinka joku kävelee rappusia ylöspäin ja alkaa nykiä ovea voimakkaasti niin, että se kolisee tosi äänekkäästi. Sitten tulee hiljaista. 

Ajoittain tuolla mökillä tulee hetkiä jolloin tuntuu etten ole yksin. Tämä on entinen kotitalo muutamalle henkilölle, jotka kuolleet täällä. Toinen kuoli juuri tuohon makuuhuoneeseen. Näitä erikoisia tapahtumia oli enemmän kuin viimeisin kuoli tänne. Sittemmin vähenneet. Esim. tavaroita kadonnut ja sitten ollutkin siellä missä pitikin, mutta varmuudella ei ollut aiemmin. Esim. eräs peltilelu, joka yhden näistä tänne kuolleista. 

Olin puhunut juuri pahaa eräästä henkilöstä ja avasin keittiönkaapin ovet niin kaksi puukkoa tippui kaapista ja osui rinnan kohdalle (tämä ehkä sattumaa, mutta kuitenkin osui kovin hyvin juttuihini ennen tuota)- 

Vierailija kirjoitti:

Heräsin palohälytykseen hotellissa. Olin yläkerroksissa. Oli ihan todellinen tilanne, ei vikahälytys. Onneksi palo oli hotellin alimmassa kerroksessa ja saivat sen nopeasti sammutetuksi. Tämä ei ole elämäni pelottavin kokemus, mutta niissä pelottavammissa en ollut yksin.

Elämäni pelottavin kokemus oli paha kolari teini-ikäisenä. Olin takapenkillä, isäpuoleni ajoi ja äiti istui vänkärin paikalla. Isäni oli kuollut jo aiemmin eikä minulla ole sisaruksia. Tunne, kun auto irtosi tiestä oli kamala. Sen jälkeen rysähti. Pahinta oli kuitenkin rysähdyksen jälkeinen täysi hiljaisuus. Muistan ikuisesti ne pakokauhun sekunnit, kun en tiennyt onko äiti elossa. Oli onneksi ja vaikka vammautuikin vakavasti, palasi ennalleen, kuten isäpuolenikin. Itse vammauduin lievemmin. Selvisin muutamalla luunmurtumalla.

Pahoittelut vähän off-topicista.

Heräsin keskellä yötä paniikissa kuvitellen että aurinko on räjähtänyt ja koko elämä maapallolla loppuu.

En tiedä kuuluko kokemukseni ketjuun, koska ei ollut pelottava. Olin yksin maaseutu huvilalamme ja rakas isoäitini oli juuri kuollut. Nukuin yksin yläkerrassa, kun alakerrassa stereot lähtivät itsestään käyntiin soittaen J.Karjalaisen levyä. Säikähdin toki ja menin sammuttamaan.

Kyseiset stereot eivät ole moista temppua tehneet uudestaan. Todistettu parinkymmenen vuoden vuokralaisten ja isäntien toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin keskellä yötä paniikissa kuvitellen että aurinko on räjähtänyt ja koko elämä maapallolla loppuu.

Jännä juttu kun joku taas näki näyn että auringosta irtoaa pala ja osuu maapalloon, pelottavaa jos toi uni ja näky toteutuu:o

Olin opiskeluaikana avoliitossa. Silloisella avomiehelläni puhkesi ihan yllättäen vaikea mielenterveysongelma, johon kuului mielialaoireita kahteen suuntaan ja mahdollisesti psykoottisuutta. Tämän elämänvaiheen läpikäyminen oli kokonaisuutena pelottavaa ja traumaattista myös vierestä seurattuna. Kerron kuitenkin yhden muiston, joka sopii tyyliltään ketjuun.

Eräänä yönä nukuin makuuhuoneessamme, kun havahduin ja huomasin, ettei mies ollut sängyssä vieressäni. Näin oven raosta, että olohuoneessa oli valot päällä. Kuulin miehen kuiskivan jotakin yksinään siellä olohuoneessa. Hetken päästä makuhuoneen ovi raottui ja mies katsoi sisään. Tilanne oli minusta jotenkin karmaiseva, joten päätin teeskennellä nukkuvaa. Mies sanoi itsekseen: "Liisa* nukkuu." Sitten hän sulki makuhuoneen oven ja jatkoi monologiaan olohuoneessa.

Olen sittemmin miettinyt, jutteliko hän itselleen jotain tajunnanvirtaa pitääkseen itsensä nykyhetkessä, vai oliko hänellä jotain harhoja, esim. kuvitteliko hän itselleen juttukumppanin. Jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä mies on jo kuollut vuosia sitten (itsemurha).

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikana avoliitossa. Silloisella avomiehelläni puhkesi ihan yllättäen vaikea mielenterveysongelma, johon kuului mielialaoireita kahteen suuntaan ja mahdollisesti psykoottisuutta. Tämän elämänvaiheen läpikäyminen oli kokonaisuutena pelottavaa ja traumaattista myös vierestä seurattuna. Kerron kuitenkin yhden muiston, joka sopii tyyliltään ketjuun.

Eräänä yönä nukuin makuuhuoneessamme, kun havahduin ja huomasin, ettei mies ollut sängyssä vieressäni. Näin oven raosta, että olohuoneessa oli valot päällä. Kuulin miehen kuiskivan jotakin yksinään siellä olohuoneessa. Hetken päästä makuhuoneen ovi raottui ja mies katsoi sisään. Tilanne oli minusta jotenkin karmaiseva, joten päätin teeskennellä nukkuvaa. Mies sanoi itsekseen: "Liisa* nukkuu." Sitten hän sulki makuhuoneen oven ja jatkoi monologiaan olohuoneessa.

Olen sittemmin miettinyt, jutteliko hän itselleen jotain tajunnanvirtaa pitääkseen itsensä nykyhetkessä, vai oliko hänellä jotain harhoja, esim. kuvitteliko hän itselleen juttukumppanin. Jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä mies on jo kuollut vuosia sitten (itsemurha).

Setäni puhui deliriumissaan vastaavasti, ei varmaan mielestään itsekseen vaan tutuille ja muille, jotka eivät olleet paikalla,

Mahan sisältöä valui nukkuessa henkitorveen. Heräsin tukehtumisen tunteeseen. Pomppasin pystyyn ja onneksi viiden sekunnin rykimisen jälkeen henki alkoi kulkea. Tapahtuessa ei kerennyt miettimään, mutta jälkikäteen ahdistaa.

Paniikkikohtaus on myös kiva yksin ollessa. Rintaan sattuu ja hengitys vaikeaa. Luulee että kuolee ja yrittää paniikissa keretä soittamaan hätänumeroon.

Unihalvaus

Nuorena opiskelijatyttönä tapahtui tämä. Olin yksin kotonani, kun ovikello soi. Menin avaamaan, siihen aikaan (90- luvun alussa) oli vielä ihan normaalia, että kaverit tuli ennalta ilmoittamatta käymään. Oven takana olikin pelottavan näköinen, mustiin pukeutunut iso narkkarin oloinen mies, joka lähti kaatumaan ovesta sisään kun avasin. Sain hädin tuskin työnnettyä oven takaisin kiinni.

Toinen pelottava juttu tapahtui myöskin nuorena, kun kävelin kerran iltamyöhään kotiin päin erään puiston läpi. Yhtäkkiä takaa päin kävi joku mies kimppuun, puristi kurkusta ja tunki iholle. Sain sanottua että poltetaanko yhdessä röökit, mies päästi irti, potkaisin munille niin kovaa kuin jaksoin ja juoksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton diagnoosi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin mökillä ja tein puuhommia. Kannoin 120 cm 'tukkeja' naapurista meidän parkkipaikalle sahausta ja klapitusta varten. Siihen meni päivä. Seuraavana päivänä sahasin 'tukit' pölleiksi.

Tämän urakan jälkeen heräsin yöllä siihen etten meinaa saada henkeä ja rinnasta pistää niin vietävästi. Kylmä hiki ympäröi kehoni. Pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen. Sama toistui useana yönä.

Myöhemmin juttelin lääkärin kanssa ja hän kertoi ettei se ollut sydänkohtaus vaan jotain kramppeja johtuen erittäin raskaasta työstä jota olin tehnyt.

Se on ainoa kerta kun olen pelännyt kuollakseni ollessani yksin. Kuoleman välitön pelko on kyllä kauheaa.

Muuten en pelkää kuolemaa koska se nyt tulee joka tapauksessa.

Tämähän on siis paniikkikohtaus, eikä mitään kramppeja. Puoskarille terveisiä.

Paniikkikohtaus? Mikä olisi aiheuttanut paniikkikohtaukseni? En tietääkseni kärsinyt silloin ahdistuksesta tai mistään tunneasioista - tai no, olin iloinen tekemästäni duunista.

Kaksi eri 'puoskaria' sanoivat, että kohtaus johtui juurikin raskaasta työstä jota olin tehnyt. Lihasperäisiä kramppeja. Luotan enemmän näihin 'puoskareihin' kuin vauvapalstan 'kyllä minä tiedän kaikesta kaiken paremmin kuin lääkärit' -tyyppiin.

Ei ole muuten tullut sen jälkeen näitä sinun diagnosoimiasi paniikkikohtauksia.

En minäkään kärsinyt mistään ahdistuksesta tai stressistä kun aloin saada paniikkikohtauksia. Nykyään saan niitä jos verensokeri laskee liian pitkäksi aikaa, ei siihen mitään henkistä ongelmaa tarvita. Kun syön säännöllisesti ja nukun säännöllisesti, en saa paniikkikohtauksia. Jos näistä lipsun, niin sieltä ne alkaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus. Nykyään tietenkin osaan olla niiden kanssa ja muistelen vähän huvittuneenakin 10 vuoden takaista paniikkikäyntiä sairaalan päivystykseen, mutta silloin luulin että mulla on joku hengenvaarallinen kohtaus ja se tunne oli aidosti pelottavin tunne, jonka olen kokenut.

Mä kävin kanssa ihmeellisestä kohtauksesta lääkärillä. Heräsin yöllä, oli huono olo. Yritin lähteä vessaan, mutta vasen jalka ei kantanut yhtään, myöskään vasen käsi ei toiminut kunnolla, joten kaaduin lattialle. Tämä herätti puolisoni, joka tietenkin säikähti ja tuli auttamaan. Hän sai minut sängyn päätyyn ja jalat sängynlaitaa vasten pystyyn. En saanut oikein puhuttuakaan selvästi, oikea puoli huulistani oli pahasti turvoksissa ja tunnottomat, ja se vaikeutti puhetta huomattavasti. Kuulemma näytti siltä kuin huulien alla olisi ollut sormiparistot, mutta vain oikealta puolelta, vasen oli normaali. Raajoista taas oikea puoli toimi aika normaalisti, hieman oli etenkin jalassa heikkoutta. Joka tapauksessa makasin siinä lattialla jalat ylhäällä, varmana että kuolen, näkökenttäkin alkoi kaventua ja pimentyä. Onneksi mies pysyi vierellä ja piti kiinni, hänen kosketuksensa oli se lanka jota pitkin sain itseni vedettyä pois sieltä kohtauksen keskeltä. Kohtaus toistui vielä kahdesti sen yön aikana, mutta jokainen kerta selvästi heikompana kuin edellinen.

Lääkäri tuli tulokseen, että kyseessä oli paniikkikohtaus, ehkä liittyen tuohon huulien turpoamiseen. Siskoani tutkittiin pitkään harvinaisesta turvotuksia aiheuttavasta perinnöllisestä sairaudesta (hänellä mm. kurkku turposi umpeen, ilman mitään allergioita), mutta koska kyseinen sairaus yleensä on pahimmillaan teini-iässä ja helpottaa sitten, ja elettiin 80-lukua, niin diagnostiikka jäi saamatta. Minulla tuli vain muutama satunnainen omituinen turvotus, ja sitten oireilu päättyi. Paitsi siskolle jäi toiseen jalkapöytään krooninen turvotus jolle ei ole löytynyt syytä, kengät on välillä vaikea saada mahtumaan.