Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Kaikille "varjo-olentoja" tms näkeville tiedoksi, että vaikka ihminen olisi mieleltään täysin terve, niin sekin ihminen voi nähdä/kuulla/haistaa olemattomia. Jos on lähtökohtaisesti tilanne, missä ihminen on stressaantunut tai vaikka vain alitajuntaisesti peloissaan esim. yksinollessaan niin aivot voivat tuottaa juuri sellaisen kokemuksen jota pelkää eniten. Vaikka sitten nämä hahmot yöllä tai äänet keittiöstä tms. Jos asioille ei löydy fyysistä selitystä, niin sitten ne on olleet ohimeneviä "hallusinaatioita". Ihmiset alkavat pelkäämään "yliluonnollisia" asioita sen takia, että kokemus jää kertaluonteiseksi ja on vaikuttanut todelliselta. Mutta jokatapauksessa se on ollut vain aivojen ikävä tapa tavallaan antaa se kokemus, jota eniten alitajuntaisesti pelkää tapahtuvan.

sama mekanismihan erottaa nykyisin ns, hullut ja uskovaiset; hullut muka olevat niitä, joiden mielenterveys tuottaa hallusinaatioita, mutta uskovaiset saavat samankaltaisia kokemuksia, mutta koska he "eivät ole hulluja" niin heidän kokemukset ovat jotakin merkkejä jumalalta tms... Kummassakin tapauksessa aivot tekevät tepposiaan, ei mitään muuta.

Säikyn helposti ja ihan kaikkea mahdollista. Viimeisin kuitenkin tapahtui tässä hiljattain, loppui kuitenkin onnellisesti.

Olin maalla iltalenkillä, oli aika myöhä ja alkoi hämärtää, mies odotteli autossa. Soitin kaverille ja puhuttiin yhdestä aavemetsästä jossa kuulema asuu mörkö. Pelkkä puhuminen siitä paikasta saa mut vainoharhaiseksi ja tottakai vilkuilen silloin ympärilleni jatkuvasti. Hetkeä aiemmin olin tarkistanut selkäni tauksen ettei siellä ole ketään. Jatkoin puhelua kaverin kanssa normaalisti. Kohta kuului miehen puhetta selän takaa niin jumalauta että säikähdin aivan helvetisti!!! Kirkusin täyttä kurkkua. Helpotuksen itkukin siinä tuli kun se olikin rakas aviomieheni. Kaverikin säikähti :D

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 10:10"]Olin juuri päässyt eroon perhehelvetistä ja muuttanut omaan kämppään. Pelkäsin kuollakseni että isäni löytäisi "piilopaikkani" ja tulisi tyyliin kirveellä ovesta läpi, mutta poliiseilla ei ollut antaa muuta neuvoa kuin hätänumero. Heräsin ensimmäisenä yönä kovaan aseen laukaukseen, niin kovaan että korvissa soi ja päätä särki. Makasin sängyllä kauhusta kankeana ja luulin että minua oli ammuttu päähän. Hetken päästä tajusin että olin elossa eikä huoneessa ollut ketään. Hyppäsin lattialle matalaksi ja yritin kurkkia ikkunasta, mutten nähnyt ketään. En nukkunut enää sinä yönä.
Aamulla selvisi uutisista että hirvi oli lähistöllä törttöillyt liikenteen seassa ja se oli pitänyt lopettaa.
[/quote]

Hyi. Pelkään aina että joku hiippailee asuntooni ja tappaa sillon kun nukun. :(

Käkikello joka alkaa aina kukkumaan tasatunnein yölläkin. En tiennyt, että isäntä oli ostanut sellaisen, ja sitten kun olin yksin kotona, olin joka tasatunnin jälkeen kauhusta kankeana yöllä, kun se kukkui. Paistoi vielä täysikuu ja susien ulvonta kuului kauempaa. Myrskysi.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 22:19"]Tuli tuosta yhdestä tarinasta mieleen... Minäkin asun kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Luin yöllä kirjaa, kun uni ei tullut ja äkkiarvaamatta joku alkoi hakata ovea ja rinkuttaa ovikelloa hirveällä vimmalla.

Odotin kauhuissani hiljaisuutta, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt mennä tirkistelemään ovisilmästä tai juosta ikkunalle katsomaan kuullessani jonkun rymistelevän kiireellä portaita alas pilarin jälkeen. Tai siis oletan sen olleen pilari, kerrostalon pihalla varmaan notkui jotain nuorisoa ja valo ikkunassani houkutteli häiriköintiin. Joku huumehörhö vainosi siskoani lapsuudessani ja yritti pari kertaa väkisin meille kotiin, siksi varmaan tuollainen häiriköinti lamaannutti minut täysin.

Toinen oli, kun pienenä katsoin kauhuleffoja kaverin kanssa "yksin kotona" ja isäni yhtäkkiä kiipesi ikkunasta, vaikka hänen piti olla mökillä. Pelästyin ja loukkaannuin suunnattomasti, vasta muutaman vuoden päästä nauratti.
[/quote]kiipesi ikkunasta?

Turkinpippuriin tukehtuminen. Siinä ehtii miettiä yllättävän paljon kohtauksen aikana, ja muistan laskeneeni, että kestäisi varmasti 4kk ennen kuin minut löydettäisiin. Onneksi keksin heittäytyä sohvan selkänojan päälle ja karkki singahti vauhdilla ulos. Silloisena ikisinkkuna päätin, että nyt se yksinolo saa riittää ja lähdin elämäni ensimmäiselle deitille nykyisen mieheni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:18"]Pahin oli ehkä se kun katsoin tuulisena iltana rauhassa TV:tä ja yhtäkkiä kuuluu aivan järkyttävä pamahdus, ihan kun jotain isoa olisi tippunut talon (omakotitalo siis) katolle. Säikähtäneenä juoksin parvekkeelle ja talon päälle oli kaatunut iso kuusi. Oli kyllä aika kamalaa ja outoa, koska en koskaan ajatellut että puu voisi oikeasti kaatua talon päälle. Onneks ei tullu kattoon reikää! Mutta korjauksia joutui sit tekemään, kun puu oli kuitenkin niin iso ja teki aika paljon vaurioita. Mut voitte vaan kuvitella sen hetken kun on ihan hiljaista ja ite tosi rentona ja sitten kuuluu hirvee ääni ja kamala tärähdys. :-D
[/quote]
Oletko minkä ikäinen. Johan tässä on viimevuosina puita kaatunut vaikka mihin. Lahoja, myrskyssä jne. Niin et ole koskaan ajatellut että puu voi kaatua. Pyhä yksinkertaisuus.

Meinasin tukehtua lihan palaan, onneks sain sen pois jotenki hakkaamalla itteäni lattiaan. Oli varmasti koominen näky jos joku sattui näkemään ikkunasta mut oikeesti luulin kuolevani.

Pesin käsiäni öisen vessakäynnin jälkeen, kun kuulin hanan suhinan yli vessan oven kahvan painuvan hitaasti alas. Suljin hanan varovasti ja käännyin katsomaan kahvaa, joka toden totta oli "pohjassa". Ovi ei kuitenkaan auennut - olin jostain syystä lukinnut sen, vaikka yleensä en edes sulje vessan ovea ollessani yksin.

Odotin aloillani, ja vähän ajan päästä kahva nousi todella hitaasti takaisin ylös, aivan kuin joku toisella puolella olisi yrittänyt avata ovea mahdollisimman äänettömästi.

Seisoin siinä jähmettyneenä varmaan puoli tuntia miettimässä, että uskallanko lähteä vessasta, ja panikoimassa siitä, etten ollut ottanut kännykkää mukaan. Kuuntelin korva ovea vasten pitkään, ja lopulta avasin sen. Tarkistin kämpän ja menin takaisin nukkumaan.

Painoin varmaan kahvan itse huomaamattani alas, mutta silti mietin välillä, että mitä jos ovi ei olisikaan ollut lukossa... Ja kun testasin, niin kahva ponnahti vauhdilla ja äänellä ylös silloin harvoin, kun sain sen edes pysymään hetken alhaalla.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 06:12"]

Pesin käsiäni öisen vessakäynnin jälkeen, kun kuulin hanan suhinan yli vessan oven kahvan painuvan hitaasti alas. Suljin hanan varovasti ja käännyin katsomaan kahvaa, joka toden totta oli "pohjassa". Ovi ei kuitenkaan auennut - olin jostain syystä lukinnut sen, vaikka yleensä en edes sulje vessan ovea ollessani yksin.

Odotin aloillani, ja vähän ajan päästä kahva nousi todella hitaasti takaisin ylös, aivan kuin joku toisella puolella olisi yrittänyt avata ovea mahdollisimman äänettömästi.

Seisoin siinä jähmettyneenä varmaan puoli tuntia miettimässä, että uskallanko lähteä vessasta, ja panikoimassa siitä, etten ollut ottanut kännykkää mukaan. Kuuntelin korva ovea vasten pitkään, ja lopulta avasin sen. Tarkistin kämpän ja menin takaisin nukkumaan.

Painoin varmaan kahvan itse huomaamattani alas, mutta silti mietin välillä, että mitä jos ovi ei olisikaan ollut lukossa... Ja kun testasin, niin kahva ponnahti vauhdilla ja äänellä ylös silloin harvoin, kun sain sen edes pysymään hetken alhaalla.

[/quote]

Offtopic: Tälläiset tarinat, joissa tapahtuu jotain arkipäiväistä ja kummallista, ovat erittäin yleisiä (on tapahtunut minullekin mutta se ei ollut pelottavaa). On kolme tapaa selittää tämä yleinen ilmiö.

A) Jotain ihme hiippareita murtautuu ihmisten asuntoihin (ei täysin mahdoton ottaen huomioon HOASin viime aikaiset tapahtumat).

- Tautiluokitus F.8.99 Yksityisyydenloukkaamishäiriö

B) On olemassa poltergeisteja

- Fysiikan teoriat menevät aika mielenkiintoisiksi.

C) Tavalliset ihmiset hallusinoivat aivan arkipäivisissä tilanteissa.

- Kuinka yleistä tämä on? Entäs jos sitä sattuu erittäin usein mutta emme juurikaan kiinnitä siihen huomiota koska suurin osa oleellisista havainnoista on oikein? Tavallistahan on, että silminnäkijöiden todistukset eroavat paljonkin oikeudessa toisistaan. Miksi?

Jokainen näistä vaihtoehtoista olisi mielenkiintoinen tieteellinen tutkimusaihe. Valitettavasti tiedettä ei jostain syystä kiinnosta tutkia tätä ilmiötä.  

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:25"]Olin juuri muuttanut omilleni. Voitelin leipää keittiössä ja palasin työpöytäni ääreen seinän toiselle puolelle. Veitsi tippui lattialle. Palasin keittiöön ajatellen että olin asettanut veitsen tason reunalle. Tuuppasin veitsen mikron viereen ettei varmasti tällä kertaa tipahda. Palasin jälleen työpöytäni ääreen. Kuulin muutaman sekunnin päästä veitsen jälleen kalahtavan lattialle. Tällä kertaa palasin pelokkaampana ja työnsin veitsen puoliksi mikron alle. Taas kerran mentyäni seinän toiselle puolelle veitsi tiputettiin lattialle. Tällä kertaa heitin veitsen lavuaariin, sieltä ei enää tippunut. Mitään selitystä en löytänyt, en omistanut edes eläimiä tuolloin.
[/quote]Astiat liikkuu pitkiäkin matkoja jos kosteutta alla. Esim. Usein tippuu lasit kaapeista kun alle jää sellainen kalvo kosteidesta jolloin varsinkin lasit liikkuu helposti.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 06:37"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 06:12"]

Pesin käsiäni öisen vessakäynnin jälkeen, kun kuulin hanan suhinan yli vessan oven kahvan painuvan hitaasti alas. Suljin hanan varovasti ja käännyin katsomaan kahvaa, joka toden totta oli "pohjassa". Ovi ei kuitenkaan auennut - olin jostain syystä lukinnut sen, vaikka yleensä en edes sulje vessan ovea ollessani yksin.

Odotin aloillani, ja vähän ajan päästä kahva nousi todella hitaasti takaisin ylös, aivan kuin joku toisella puolella olisi yrittänyt avata ovea mahdollisimman äänettömästi.

Seisoin siinä jähmettyneenä varmaan puoli tuntia miettimässä, että uskallanko lähteä vessasta, ja panikoimassa siitä, etten ollut ottanut kännykkää mukaan. Kuuntelin korva ovea vasten pitkään, ja lopulta avasin sen. Tarkistin kämpän ja menin takaisin nukkumaan.

Painoin varmaan kahvan itse huomaamattani alas, mutta silti mietin välillä, että mitä jos ovi ei olisikaan ollut lukossa... Ja kun testasin, niin kahva ponnahti vauhdilla ja äänellä ylös silloin harvoin, kun sain sen edes pysymään hetken alhaalla.

[/quote]

Offtopic: Tälläiset tarinat, joissa tapahtuu jotain arkipäiväistä ja kummallista, ovat erittäin yleisiä (on tapahtunut minullekin mutta se ei ollut pelottavaa). On kolme tapaa selittää tämä yleinen ilmiö.

A) Jotain ihme hiippareita murtautuu ihmisten asuntoihin (ei täysin mahdoton ottaen huomioon HOASin viime aikaiset tapahtumat).

- Tautiluokitus F.8.99 Yksityisyydenloukkaamishäiriö

B) On olemassa poltergeisteja

- Fysiikan teoriat menevät aika mielenkiintoisiksi.

C) Tavalliset ihmiset hallusinoivat aivan arkipäivisissä tilanteissa.

- Kuinka yleistä tämä on? Entäs jos sitä sattuu erittäin usein mutta emme juurikaan kiinnitä siihen huomiota koska suurin osa oleellisista havainnoista on oikein? Tavallistahan on, että silminnäkijöiden todistukset eroavat paljonkin oikeudessa toisistaan. Miksi?

Jokainen näistä vaihtoehtoista olisi mielenkiintoinen tieteellinen tutkimusaihe. Valitettavasti tiedettä ei jostain syystä kiinnosta tutkia tätä ilmiötä.  
[/quote]

Tuo C olisi ainakin mielenkiintoinen tutkittava, nimittäin erilaiset hallusinaatiot sekä lievemmät aistiärsykkeiden virhetulkinnat voivat olla todella tavallisia. Arkielämässä ne saattavat vain peittyä muiden tapahtumien sekaan.

Omakohtainen kokemus on sellainen, kun olin aikanaan isoäidillä kylässä ja keskustelin hänen kanssa olohuoneessa ja aina kun katsoin television päällä olevaa kivistä tehtyä pienoispatsasta, se käänsi päätä. Isoäiti ei ollut moksiskaan, joten selvästi vain minä koin tämän :D

Oli kuitenkin kaikesta järkeilystä huolimatta todella kamala tunne enkä mielelläni kääntänyt katsetta patsaan suuntaan.

Olen nähnyt varjohmisiä, tummia hahmoja. Pimeässä puistossa, sängyn vierellä, silmäkulmassa vilahteluna. Kärsin tuolloin unettomuudesta ja masennuksesta, monia vuosia, johtuen isäni täysin yllätyksenä tulleesta itsemurhasta. Ensimmäisenä yönä tiedon saamisen jälkeen nukuin avomieheni vieressä kasvokkain, himmeä yövalo päällä. Näin painajaisia ja havahduin hereillä ja näin aivan selvästi isäni kasvot avomieheni kasvojen tilalla, hypähdin sydän kurkussa istumaan ja miehenikin heräsi tähän. Piti räpytellä silmiä hetken aikaa ja hengitellä syvään, että näin vihdoin mieheni enkä isäni kasvoja. Kyllä säikäytti!
Seuraavan kerran hautajaisten jälkeen, itkuisen ja tuskaisen päivän jälkeen iltatoimien aikaan näin sivusilmällä isäni vilahtavan vessan oven ohi, kuin pyytäen seuraamaan toiseen huoneeseen. Menin, ja telkkarista tuli ohjelma jostain poltergeist-ilmiöistä. Tämäkin oli kammottava yhteensattuma.
Tästä kuolemasta johtuen siis masennuin ja en kyennyt nukkumaan, valvoin sängyssä maaten tuijottaen makkarin ovelle päin (yövalo oli aina päällä eteisessä, jonne makuuhuoneesta johti ovi) ja näin näitä vilahtelevia varjohahmoja, joskus ne lipuivat hitaasti ohi, joskus jäivät ovelle seisomaan ja tuijottamaan minua päin. Makasin hipihiljaa miehessäni kiinni, hän oli aina sikeässä unessa. Kauvauduin peiton alle niin,että vain pieni happirako jäi, ja näin vain vähän peiton alta. En uskaltanut kääntää selkääni ovelle päin, koska pelkäsin koko ajan jonkun tulevan sieltä. Järjetöntä jälkeenpäin ajateltuna, mutta silloin olin äärimmäisen ahdistunut ja peloissani.
Moneen vuoteen en kyennyt nukkumaan pimeässä, aina piti olla pieni valonlähde, että näin pimeät nurkat ja katvealueet.

No, aikaa kului ja harhat vähenivät. Kunnes eron myötä jäin asumaan yksin. Silloin ne iskivät uudelleen, sain unihalvauksia, joissa tunsin jonkun pahansuovan "henkilön" ryömivän päälläni, painavan minut tiukasti patjaan kiinni, en kyennyt liikkumaan, en ääntelemään, olin lamaantunut kauhusta ja kuulin voimakasta sirinää, raatelun ääniä (luonto-ohjelmissa esim leijonan syödessä eläintä) ja huohotusta, murinaa, kiroilua, viulumusiikkia. Haistoin palaneen käryä, vaikka mikään ei palanut, en polttanut kynttilöitä tms. Monasti haistoin myös vanhan hien ja eltaantuneen ihon löyhkää. Usein tunsin "jonkin" tarttuvan jalkaani tai käteeni kiinni, liikkuvan pitkin vartaloani, kuristavan minua. Väsyneiden aivojen tuotoksia, kyllä, mutta aivan järkyttävän todentuntuisia ennenkuin havahduin halvaustilasta ja kykenin uudelleen liikkumaan. Joskus vieläkin saan unihalvauksia jolloin koen kaikkea tuota samaa, mutta myös ruumiista irtautumista, leijun itseni yläpuolella ja luulen olevani kuollut. Onneksi ei enää usein tule, vain jos on ollut stressaavaa ja kiireistä.

Valveunet on ainoa pelottava asia. Nuorena näin mm. makkarissa miehen hahmon jota tuijotin peloissani kunnes aivot heräs ja tajusin että tuijotan vaatekasaa tuolilla. Näin myös isoja ötököitä jotka liikkuivat tai laskeutuivat katosta. Pelottavaa, koska luulet olevasi hereillä ja ne on niin todellisia eikä sitä kuitenkaan osaa nousta.
Nykyisin valveunet ei oo enää pelottavia, ne on aina sellasia että luulen että mulla on vieraita ja mietin että vitsi kun alkkaritkin tuossa lattialla ja missä ne vieraat nyt nukkuu...Lähinnä ärsyttävää.

Olin kymmenvuotiaana yksin kotona joskus kahdeksan aikaan. Istuin alakerrassa katsomassa telkkaria, kun yläkerrasta alkoi kuulua pauketta. Siis sellaista kolinaa. Pelotti ihan hulluna, koska talossa ei pitänyt olla ketään muuta ja kissa istui vieressäni eli ei voinut olla sekään.
Sit äiti ei tietysti vastannut puhelimeen, oli ki jossakin kokouksessa.
Otin isoimman veitsen minkä keittiöstä löysin ja lähdin tosi hiljaa yläkertaan. Tarkistin kaikki huoneet ja vikaksi äitini makkarin. Sieltä se ääni kuului, ikkuna oli nimittäin auki, ja ulkona tuuli ja se tuuli rämisytti ikkunaa kovalla voimalla. Oli kyllä elämäni pelottavimmat kymmenen minuuttia :D

Mun telkkarin punainen valo vilkkuu välillä! Mä en ole hullu! Se vilkkuu ihan oikeesti sillon tällön!

Joo mä en voi lukea näitä! (eka sivu puoleen väliin)

up

Tuntuu olevan pelottavan yleisiä nuo että joku lähtee baarista seuraamaan kotiin. Hyi että :/

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 05:25"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 15:58"]Olin jotain 7-8 v kun oli vuotta vanhemman siskoni kanssa kaverimme synttäreillä. Leikimme pihan reunassa, kun yhtäkkiä tien reunalta (jossa postilaatikko) joku mies alkoo huudelöa että tytöt tulkaa tänne. Menimme juoksujalkaa.
Miehellä oli punainen auto parkissa ja tsekatessani etupenkille näin ison läjän karkkipusseja..en siltikään tajunnut. Yhtäkkiä siskoni kirkaisi että juoskaa ja lähdin hirveää kyytiä muiden perään.. Ehdin nähdä kun ukko kaivoi peräkontista paksua köyttä.
Samana kesänä paikkakunnallamme oli houkuteltu muitakin lapsia kyytiin..
[/quote]
Eikö teille kukaan opettanut että vieraiden kanssa ei olla missään tekemisissä???
[/quote]

Opetti mutta eipä sitä siinä tilanteessa muistanut. Koska se ukko katsoi postilaatikkoon ja jotenkin luultiin että se etsii jotain tms ei osattu ensin pelätä