Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Olin ekoja kertoja eron jälkeen yksin kotona, kun lapset olivat isällään. Istuin koneella kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä selän takaa kuuluu "halaa minua, äiti" sellaisella pikkutytön äänellä. Liki lusikallinen housussa sykähdän ympäri, sydän hakaten tuhatta ja sataa. Tyttären sellaisesta puhuvasta nukesta loppui patterit, ja ilmeisesti sai jonkun vikan virtapiikin. En ole ikinä säikähtänyt niin pahasti.

Lähetä se meteoriitti Geologian tutkimuskeskukseen. Alle 2 kg lähetykset menee ilman postimaksua.

http://www.gtk.fi/geologia/kiviharrastus/kivinayte/

http://www.somerikko.net/meteoriitit/lomake.html

Olisi aivan uskomatonta jos joku avläinen löytäisi meteoriitin.

Toi kohtaus on leffasta Annabelle :-)

Oho eipä tullut sitä mihin viestiin ton vastasin eli siis se kohtaus missä tuntematon nainen pitää vauvaa sylissä! T. 130/130

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 17:57"]Tämä nyt ei ehkä ole pelottavinta, mutta on jäänyt vaivaamaan ja joku ehkä voi antaa minulle vastauksen :)

Asuin yhdessä vaiheessa jonkin aikaa maalla työkomennuksen johdosta. Loppusyksystä oli tietysti äärimmäisen pimeää, eikä taloa ympäröivään metsikköön kuistin valo todellakaan juuri yltänyt. Kävin iltaisin kuistilla tupakalla, ja alkuun säikähtelin lähinnä jotain puskissa rapisevia pikkuötököitä ja pihapiirissä hiiviskeleviä supikoiria. Eräänä iltana alkoi kuitenkin kuulua todella outoa ääntä. Ääni kuulosti lähes samalta, kuin hevosen kaviot asfaltilla. Ainoa vaan, että asfalttia ei ollut kymmenien kilometrien etäisyydelläkään ja sen lisäksi ääni tuntui lentävän taloa ympäri! Kuulin sen myös liikkuvan metsässä siinä talon lähistöllä, ei kuulunut mitään oksien risahduksia tai lehtien kahinoita, eikä muitakaan merkkejä liikkeestä, vain se kavioiden kopse. Ääni oli aika voimakas, eli se ei voinut olla mitään naksutusta tai säksätystä väärin kuultuna vaan kuului täysin selkeästi. Kuulin ääntä monena iltana peräkkäin, ja sitten se vain loppui.

Sanokaa kiltit että on olemassa jokin lintu joka pitää kavioiden kopsetta, koska muuten olen hengaillut monta iltaa kahdestaan kaukana kaikesta jonkun lentävän kummitusratsastajan kanssa!
[/quote]

Oravat ja rotat menee katon päällä / talon rakenteissa :D Kuulostaa laukkaamiselta

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:25"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:08"]Askeleet eteisessä sekä naisen laulu. Asuin yksin 1920-luvulla rakennetussa pienessä mökissä.
[/quote]

Unohdit lääkkeet.
[/quote]
Mitä nainen lauloi? Saitko sanoista selvää?

Kävelin peilin edestä ja näin itseni kutistuneena siitä. Kesti jonkin aikaa. Todella pelottavaa.

Tämä nyt ei ehkä ole pelottavinta, mutta on jäänyt vaivaamaan ja joku ehkä voi antaa minulle vastauksen :)

Asuin yhdessä vaiheessa jonkin aikaa maalla työkomennuksen johdosta. Loppusyksystä oli tietysti äärimmäisen pimeää, eikä taloa ympäröivään metsikköön kuistin valo todellakaan juuri yltänyt. Kävin iltaisin kuistilla tupakalla, ja alkuun säikähtelin lähinnä jotain puskissa rapisevia pikkuötököitä ja pihapiirissä hiiviskeleviä supikoiria. Eräänä iltana alkoi kuitenkin kuulua todella outoa ääntä. Ääni kuulosti lähes samalta, kuin hevosen kaviot asfaltilla. Ainoa vaan, että asfalttia ei ollut kymmenien kilometrien etäisyydelläkään ja sen lisäksi ääni tuntui lentävän taloa ympäri! Kuulin sen myös liikkuvan metsässä siinä talon lähistöllä, ei kuulunut mitään oksien risahduksia tai lehtien kahinoita, eikä muitakaan merkkejä liikkeestä, vain se kavioiden kopse. Ääni oli aika voimakas, eli se ei voinut olla mitään naksutusta tai säksätystä väärin kuultuna vaan kuului täysin selkeästi. Kuulin ääntä monena iltana peräkkäin, ja sitten se vain loppui.

Sanokaa kiltit että on olemassa jokin lintu joka pitää kavioiden kopsetta, koska muuten olen hengaillut monta iltaa kahdestaan kaukana kaikesta jonkun lentävän kummitusratsastajan kanssa!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:39"]

"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?

[/quote]

Hella jäi pariks tunniks päälle kun ajatuksissani kokkasin ja lähelle oli jäänyt riisipaketti. Ei onneksi mitään syttynyt, mutta kyllä sitä säikähti kun tajus.

Sitten on kans nää, kun on nähnyt painajaista että joku on ikkunan takana tai muuten väijyy, ja sitten herää ja on vielä niin unenpöpperössä, että 'näkee' sen unen vielä tosina ja sen hahmon siellä verhojen takana, mut sit ku vähä herää niin se on poissa. 

Pelottavin lähiaikoina tapahtunut oli se, kun olin menossa nukkumaan ja makkarissa paloi vain yöpöydän lamppu.
Minulla on peililliset vaatekaappien liukuovet ja siirsin yhden ovista auki (olen oikea arkajalka ja tarkastan joka ilta ettei vaatekaapeissa ole joku murhaaja tms.): vaatekaapissa seisoi joku hahmo ja sain melkein paskahalvauksen, pahin painajaiseni toteutui!
Lamaannuin ja kurkusta lähti vain pientä yninää--> kunnes tajusin että se hahmo olinkin minä itse, vetäisemäni liukuoven taakse oli jäänyt toinen peililiukuovi josta heijastuin.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 12:39"]Tein Venäjällä ollessani niinkin viisaasti että lähdin yökerhosta yksin kävelemään kotiin. Minulla oli puhelimeni kartta ja se antoi minulle reitin miten pääsen hotelliin. En katsonut millainen reitti oli vaan aloin kävelemään koska matka oli kuitenkin melko lyhyt. Kävelin ja jonkin ajan päästä musta auto kulki hitaasti ohitseni. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja pelko valtasi siinä minut että nyt minut kaapataan. Sitten kuulin askeleita takanani ja ohimennen katsoin taakseni. En nähnyt ketään. Lisäsin vauhtia ja toinen musta auto (eri merkkinen) meni ohitseni. Siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaan että nyt jokin on vikana. Otin korkokengät jalasta ja JUOKSIN niin lujaa kuin pääsin koko matkan. Hotellin aulassa sitten jalat petti alta. Olin kyllä niin hengästynyt ja helpottunut. Seuraavana päivänä kun lähdin ulos kysyin ohimennen virkailijalta että niin mikäs reitti tämä on, pitäisikö mennä. Virkailija sitten totesi että sitä kautta ei kannata mennä edes päiväsaikaan. Hienoa, kuulin sitten olleeni sellaisella rikollisten suosimalla alueella. Jälkikäteen se naurattaa miten kovaa juoksin mutta toisaalta sitä joskus miettii että entä jos olisikin tapahtunut jotain todella kamalaa ottaen huomioon millä tiellä menin. Ikinä en ole elämäni aika pelännyt niin paljon!! Ja vieläkin aina kun näen mustan auton mieleeni palautui se pelko.
[/quote] Taisi olla mafian aluetta? Ystävä pariskuntani joka asuu Venäjällä varoittelivat minua juuri samoista kujista ja nurkista ja paikoista. Luojan kiitos etten silloin vierailuni aikana lähtenyt millekään tutkimusmatkalle uteliaisuuttani!!!

Olin nuorena tyttönä äitini ja hänen siskonsa kanssa mökillä. Mammat puhuivat ja nauraa käkättivät siihen malliin, että päätin mennä saunan eteiseen nukkumaan. Yöllä joku hiplasi kasvojani ja kättäni. Laitoin valot eikä mitään näkynyt. Taas kun menin nukkumaan tunsin selvästi, että joku kosketti kasvojani. Ja taas valot - ei mitään.

Menin saunaan ja hain soutuveneen melan avukseni ja ajattelin, että se hiplaaja saa melasta päähänsä. Sammutin valot ja taas joku hiplasi kasvojani. Huidoin kuin hullu ja kolistelin niin, että mammat heräsivät mökissä ja tulivat katsomaan.

Lopulta syyllinenkin löytyi. Saunan eteisessä oli verhokapan alla lepakko. Raukka parka yritti ulos kun sammutin valot. Onneksi en osunut siihen huitoessani.

Putosin talvella katolta ja katkaisin koipeni. Liikkuminen sattui niin että pelkäsin että taju lähtee. Pakkasta oli yli 20 astetta, luulin että jäädyn sinne hankeen. Pääsin onneksi talon nurkalle asti ja naapuri huomasi.

Minulla oli todella älykäs koira, jonka kanssa kävin telttailemassa usein. Koira varotti jos joku tuli lähellekään telttaa tai esim polulla vastaan. Se oli luonto-oppaani.

Yhden kerran olin koiran kanssa Sallassa telttailemassa ja vähän pelotti, koska alueella oli nähty karhu(ja).

Menin nukkumaan ja koira käpertyi jalkoihini. Keskellä yötä koira teki täyshälyytyksen. Ajattelin, että nyt se karhu saamari tulee ja raatelee meidät. Menin ulos puukko kädessä ja toisessa kädessä taskulamppu. Täysin pomminvarma koira oli tehnyt täyshälyn sammakon takia :-)

Koira ei erehtynyt tämän jälkeen enää koskaan, mutta tuon kerran muistan kyllä aina.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 00:09"]

Minulla oli todella älykäs koira, jonka kanssa kävin telttailemassa usein. Koira varotti jos joku tuli lähellekään telttaa tai esim polulla vastaan. Se oli luonto-oppaani.

Yhden kerran olin koiran kanssa Sallassa telttailemassa ja vähän pelotti, koska alueella oli nähty karhu(ja).

Menin nukkumaan ja koira käpertyi jalkoihini. Keskellä yötä koira teki täyshälyytyksen. Ajattelin, että nyt se karhu saamari tulee ja raatelee meidät. Menin ulos puukko kädessä ja toisessa kädessä taskulamppu. Täysin pomminvarma koira oli tehnyt täyshälyn sammakon takia :-)

Koira ei erehtynyt tämän jälkeen enää koskaan, mutta tuon kerran muistan kyllä aina.

[/quote]

Se oli varmaan prinssi.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 00:09"]

Minulla oli todella älykäs koira, jonka kanssa kävin telttailemassa usein. Koira varotti jos joku tuli lähellekään telttaa tai esim polulla vastaan. Se oli luonto-oppaani.

Yhden kerran olin koiran kanssa Sallassa telttailemassa ja vähän pelotti, koska alueella oli nähty karhu(ja).

Menin nukkumaan ja koira käpertyi jalkoihini. Keskellä yötä koira teki täyshälyytyksen. Ajattelin, että nyt se karhu saamari tulee ja raatelee meidät. Menin ulos puukko kädessä ja toisessa kädessä taskulamppu. Täysin pomminvarma koira oli tehnyt täyshälyn sammakon takia :-)

Koira ei erehtynyt tämän jälkeen enää koskaan, mutta tuon kerran muistan kyllä aina.

[/quote]

Se oli varmaan prinssi.

[/quote]

:-D pahus olis pitänyt suudella sitä.

Muut prinssit elämässäni ovat muuttuneet sammakoiksi.

Huomasin parvekkeellaani kengän jäljet. Ne osoittivat suoraan ikkunastani sisään ja pelkäsin jonkun kiivenneen parvekkeelleni tirkistelelään (asun 2 kerroksessa eli olisi mahdollista). Pidin jonkin aikaan koko ajan verhoja kiinni ja turvalukossa ovet. Myöhemmin muistin, että pidin itse siellä kenkiä tuulettumassa edellisenä päivänä ja kengistä jäi jäljet.

Kerran kuulin puoliunessa että väliovi aukesi. Asuin kerrostalossa huonolla alueella jossa kylläkin alaovi öisin lukossa mutta niin ylhäällä etten kuulisi vaikka joku olisi alaoven murtanut . Menin ihan paniikkiin koska eihän ovet nyt itsestään aukea enkä tilaa esim sanomalehtiä jotka tulevat öisin. Hiivin eteiseen jonkun kättä pidemmän kanssa ja näin että väliovi oli auki selvästi, tummaa ulko ovea en nähnyt. Olin ihan varma että ovemvälissä seisoo joku mutta se olikin Aamulehden näytenumero joka paksuna lehtenä avasi välioveakin :D hitto että pelotti :D kumma kyllä ajattelin että ulko oven sai hiljaa auki mutta väliovea ei :D mutta oli se silloin yöllä pelottavaa mutta sen verran ei että uskalsin mennä katsomaan .

Pari krt on mennyt myös stereot itsestään päälle telkkaria katsellessa. No säikähdin joka kerta pirusti mutta tajusihan sen että stereot otti jotain häikkää tv kaukosta kun niin kävi vaan tvtä katsellessa. En kyllä ymmärrä miksi ne täysille meni kun en ikinä täysillä kuunnellut.

Asuin rivitalossa. Olin yöllä n. klo 2 katsomassa elokuvaa, kun yhtäkkiä joku alkoi hakata ovikelloa ja reuhtoa ulko-oven kahvaa. Säikähdin ihan kamalasti. Koska olin yksin, mies matkoilla, en uskaltanut mennä avaamaan ovea. Reuhtominen jatkui, joten soitin hätänumeroon. Siinä puhuessani päivystäjä sanoi, että naapuristani soitetaan myös samasta asiasta. Poliisi tuli onneksi pian. Vähän myöhemmin poliisi soitti ja sanoi kännisen teinin kaatuneen rivarimme viereisellä pyörätiellä. Olivat vieneet päivystykseen. Soittivat kuulemma siksi, että halusivat kertoa, että kaikki ok ja uskaltaisin mennä nukkumaan. Hyvää palvelua :)

Seuraavana päivänä kysyin naapurilta asiasta. He olivat avanneet oven, mutta tyyppi oli ollut niin sekaisin ja aggressiivinen, että olivat vetäneet oven kiinni ja soittaneet häkeen. Onneksi en avannut! Ulko-ovessa ja kahvassa oli veritahroja. Niiden puhdistaminen ei ollut kovinkaan mukavaa.

Toisella kertaa mustalaiset soittelivat ovikelloja keskellä yötä. Onneksi muutimme pois.

Pikkutyttönä lähdin ratsastamaan meidän sh-ravurilla. Ilman satulaa, kun ei semmoiseen ylellisyyteen ollut varaa. Menin aika syvälle metsään polkuja pitkin välillä ravaten ja välillä kävellen. Yhtäkkiä hevonen pysähtyi kuin seinään alkoi korskua, kääntyi ympäri ja pakolaukaa kotiin. Pelkäsin vimmatusti, että putoan selästä ja susi tai karhu tappaa minut. Tai hevonen kompastuu ja jäämme molemmat saaliiksi.

Kotona sitten kerroin kauhutarinoita metsänpedosta, mutta isäni väitti, ettei siinä metsässä ole susia tai karhuja.

Mutta jotainhan se hevonen pelästyi ja kun minäkin aloin pelkäämään niin yhdessä sitten tultiin pakolaukkaa metsästä pois.