Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 07:53"]Poistuin yön pikkutunneilla eräästä helsinkiläisestä homobaarista ja jonkin aikaa käveltyäni tuntui että takaa kuuluvat askeleet seurasivat minua. Yritin huomaamattomasti vilkuilla taakseni ja takanani todella käveli joku, jonka kasvoja en tunnistanut siinä valaistuksessa. Nopeutin askeliani, jolloin seuraaja teki samoin. Siinä vaiheessa kylmäsi ja ajattelin mitä teen, sillä lähistöllä ei olisi ollut ketään kuulemassa avunhuutojani. Kun olin tarpeeksi lähellä kotia, lähdin juoksemaan ihan kotiovelle asti. Luulin että kerrostalon alaovi olisi ehtinyt mennä kiinni perässä, mutta kuulin jonkun harppovan portaita perässäni, joten paniikissa sovitin avaimen lukkoon ja löin oven kiinni perässäni. Se ei loppunut vielä siihen, nimittäin tämä hiippari löi tai potkaisi oveani perästä. Sydän hakkasi varmaan kahtasataa. Tapahtuman jälkeen en ole koskaan lähtenyt yksin juhlista. Jouduin kyllä muuttamaan uuteen asuntoon, sillä ovelleni tehtiin myöhemmin ilkivaltaa (töhrittiin), joten en uskaltanut enää asua siellä.
[/quote]

Hyi kamala :o

Asutaan kaksikerroksisessa rivitalossa, iltaisin kun menimme nukkumaan ei mennyt kauaakaan kun yhtäkkiä alkoi alakerrasta kuulumaan möykkää, telkkari oli mennyt itsekseen päälle. Tai sitten keskellä yötä tapahtui tämä.

Syy selvisi, telkkarissa oli vika :D

Vietin lapsuuteni landella jossa ei oikein osattu pelätä mitään ulkopuolisia. Eräänä pimeänä syysiltana olin ajamassa pyörällä heppatallilta kotiin pyörätietä pitkin, kun yhtäkkiä viereeni ajoi musta pitkä vähän limusiinin näköinen auto ( oli kuitenkin lyhyempi kuin yleensä limusiinit ovat, mutta pidempi kuin normaalit autot). Ikkuna aukaistiin kuskinpuolelta ja parrakas mies houkutteli kyytiin..miehellä oli aurinkolasit päässä, vaikka tosiaan oli pimeä ilta. Ajoin niin lujaa kuin pystyin ja auto luovutti vasta kotipihalla..
Säikähdin ihan sikana ja sen jälkeen tulin iha hysteeriseksi jos joku tuli pyörätielle autolla,mitä nuoriso yleensä harrasti tuollapäin..

Olin varmaan noin 10v. kun näin unta, että pikkuveljeni lukee huoneeni oven takana Aku Ankka -lehteä. Hiljalleen heräilin ääneen ja havahduin siihen, että on yö ja pilkko pimeää, eikä veljeni siihen aikaan lukisi lehteä. Ääni kuului harvakseltaan ja oli juurikin sellaista kuivan paperin rahinaa, aivan kun sivua käännettäisiin.

Aloin olla kokonaan valveilla ja ajattelin kuvitelleeni koko asian ja päätin jatkaa unia. Yhtäkkiä silmäni näkivät mustan pallon huoneeni nurkassa. Musta pallo leijui ilmassa koskettamatta mihinkään ja olin aivan paniikissa. Jähmetyin sänkyyni ja tuijotin vain palloa, kunnes pallo romahti maahan rahisevan äänen säestyksellä.

Tajusin samassa, että "pallo" oli vaatekaapin oveen teippaamani juliste, joka oli ensin irronnut ylhäältä jääden roikkumaan alhaalla olevien teippien varassa. Pimeässä huoneessa se näytti pikkutytön silmissä pahaenteiseltä tappajapallolta :D

Viimeviikolla heräsin säpsähtäen, kun joku nykäisi peittoani todella vinhasti pois päältäni ja huusi kovaa ja närkästyneesti Äiti! Pomppasin pystyyn silmät lautasina ja sydän hakaten. Mulla ei nimittäin ole lapsia ja olin yksin kotona. Seuraavana aamuna havahduin unestani, kun makuuhuoneen ovi avautui ja kuulin lapsen tepsuttavan sängyn viereen ja sanovan "tässä mä nyt oon". Ajattelin, että jaa miehen poika on herännyt jo. Venyttelin unisena ja sanoin, että pitäiskö meidän laittaa aamupalaa. Raukea venytykseni jähmettyi kesken ja avasin silmät säikähdyksestä taas suuriksi, sillä aivonikin vihdoin heräsivät ja tiesin, että miehen lapsi ei ollut meillä, vaan äidillään, eikä voinut olla kanssani makuuhuoneessa. Jumalauta mä olin ihan kauhusta paskat housuissa molemmilla kerroilla. Jos ei olisi ollut jo valoisaa ja aurinko paistanut makkariin pelkoni hälventäen, olisin varmaan itkenyt pelosta.

Up

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:14"]

Olin varmaan noin 10v. kun näin unta, että pikkuveljeni lukee huoneeni oven takana Aku Ankka -lehteä. Hiljalleen heräilin ääneen ja havahduin siihen, että on yö ja pilkko pimeää, eikä veljeni siihen aikaan lukisi lehteä. Ääni kuului harvakseltaan ja oli juurikin sellaista kuivan paperin rahinaa, aivan kun sivua käännettäisiin. Aloin olla kokonaan valveilla ja ajattelin kuvitelleeni koko asian ja päätin jatkaa unia. Yhtäkkiä silmäni näkivät mustan pallon huoneeni nurkassa. Musta pallo leijui ilmassa koskettamatta mihinkään ja olin aivan paniikissa. Jähmetyin sänkyyni ja tuijotin vain palloa, kunnes pallo romahti maahan rahisevan äänen säestyksellä. Tajusin samassa, että "pallo" oli vaatekaapin oveen teippaamani juliste, joka oli ensin irronnut ylhäältä jääden roikkumaan alhaalla olevien teippien varassa. Pimeässä huoneessa se näytti pikkutytön silmissä pahaenteiseltä tappajapallolta :D

[/quote]

päähän keskellä yötä tippuva juliste! takuuvarma sydärin aiheuttaja teini-iässä, jolloin joko seinän piti olla julisteiden peitossa :D

Ei tää pelottavin oo mut säikäytti. Olin eronnut ja asuin ekaa kertaa yksin. Tiskasin kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä tunsin iskun vasemmassa olkapäässä ja lavassa, jonka voimasta horjahdin eteenpäin ja tiskit putos käsistä säikähdyksestä. Sekunnissa ehdin aatteleen, et joku on murtautunu sisään. No kissahan se oli päättäny tuolilta hypätä mun olkapäälle :D 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:56"]Mieheni kanssa katsottiin telkkaria makuuhuoneessa, jossa oli valot päällä. Muu asunto oli pimeänä. Kuului lapsen paljaiden jalkojen läpsyttävät äänet parketilla. Hiljensin telkkaria ja kysyin kumpiko lapsi siellä on. Ei kuulunut vastausta, mutta huokaus ja tuhiseva hengitys. Pyysin, että tule tänne vaan ja näitkö pahaa unta ja nousin sängystä ylös katsomaan. Olohuoneessa pimeässä ei ollut ketään. Otin spurtin lastenhuoneeseen ja kumpikin nukkuivat sikeästi retkottaen. Kummatkin olivat niin pieniä ettei näyttelijän lahjoja olisi löytynyt leikkimään niin hyvin nukkuvaa saati että olisi ehtinyt edes sänkyyn.
-
Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui. Lapset olivat vielä nukkumassa ja pituutta heillä alle metrin.
-
Näiden jälkeen ei ole kuulunut eikä näkynyt. Miehen kanssa välillä puhutaan, että kukahan sekin oikein oli. Säikäytti, mutta ei jäänyt pelottamaan.
[/quote]
No hyi vittu!!!! En nuku ensi yönä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:30"]Istuin eräänä aamuna keittiön pöydän äärellä ja tuijotin kahvimukiani ajatuksiini upputuneena, kun yhtäkkiä muki liikahti. Säikähdin ihan kamalasti ja kesti hetkin tajuta mitä juuri tapahtui. Hengeä pidätellen tuijotin mukia edelleen kun se taas liikahti. Älyttömän peloissani otin mukin käteeni ja viskasin sen lavuaariin. En vieläkään tiedä mikä sai mukin liikkumaan, mutta oli todella pelottava kokemus.
[/quote]
Märkä mukin pohja?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 01:45"]Viimeviikolla heräsin säpsähtäen, kun joku nykäisi peittoani todella vinhasti pois päältäni ja huusi kovaa ja närkästyneesti Äiti! Pomppasin pystyyn silmät lautasina ja sydän hakaten. Mulla ei nimittäin ole lapsia ja olin yksin kotona. Seuraavana aamuna havahduin unestani, kun makuuhuoneen ovi avautui ja kuulin lapsen tepsuttavan sängyn viereen ja sanovan "tässä mä nyt oon". Ajattelin, että jaa miehen poika on herännyt jo. Venyttelin unisena ja sanoin, että pitäiskö meidän laittaa aamupalaa. Raukea venytykseni jähmettyi kesken ja avasin silmät säikähdyksestä taas suuriksi, sillä aivonikin vihdoin heräsivät ja tiesin, että miehen lapsi ei ollut meillä, vaan äidillään, eikä voinut olla kanssani makuuhuoneessa. Jumalauta mä olin ihan kauhusta paskat housuissa molemmilla kerroilla. Jos ei olisi ollut jo valoisaa ja aurinko paistanut makkariin pelkoni hälventäen, olisin varmaan itkenyt pelosta.
[/quote]
Valveunia/unihalvauksia?

Makoilin illalla sohvallani kunnen kuulin kun pieni terrieri koirani joka istui sohvan selkänojassa alkoi murista jollekkin ja kun olin katsomassa kelle se murisee niin siinä ei ollut ketään. Koira oli ulkona makoilemassa auringon valossa...

Tämä ei tapahtunut kotona mutta istuin autossa ja yhtäkkiä tuli mieleen sana "poliisi" ja sit katsoin sivulle niin siellähän ne poliisit olikin. Karmivaa

Pari viikkoa myöhemmin seisoin keittiössä tekemässä aamiaista työtasolla selkä keittiöön päin. Käännyin nostaakseni ruokaa keittiön pöydälle ja takanani seisoi n 140cm pitkä vaalea poika. Kiljaisin ja säikähdin niin että lautanen lensi kaaressa lattialle ja rikkoutui. Lapset olivat vielä nukkumassa ja pituutta heillä alle metrin.
-
Näiden jälkeen ei ole kuulunut eikä näkynyt. Miehen kanssa välillä puhutaan, että kukahan sekin oikein oli. Säikäytti, mutta ei jäänyt pelottamaan.
[/quote]

Enkelin näit :)

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 01:45"]Viimeviikolla heräsin säpsähtäen, kun joku nykäisi peittoani todella vinhasti pois päältäni ja huusi kovaa ja närkästyneesti Äiti! Pomppasin pystyyn silmät lautasina ja sydän hakaten. Mulla ei nimittäin ole lapsia ja olin yksin kotona. Seuraavana aamuna havahduin unestani, kun makuuhuoneen ovi avautui ja kuulin lapsen tepsuttavan sängyn viereen ja sanovan "tässä mä nyt oon". Ajattelin, että jaa miehen poika on herännyt jo. Venyttelin unisena ja sanoin, että pitäiskö meidän laittaa aamupalaa. Raukea venytykseni jähmettyi kesken ja avasin silmät säikähdyksestä taas suuriksi, sillä aivonikin vihdoin heräsivät ja tiesin, että miehen lapsi ei ollut meillä, vaan äidillään, eikä voinut olla kanssani makuuhuoneessa. Jumalauta mä olin ihan kauhusta paskat housuissa molemmilla kerroilla. Jos ei olisi ollut jo valoisaa ja aurinko paistanut makkariin pelkoni hälventäen, olisin varmaan itkenyt pelosta. [/quote] Valveunia/unihalvauksia?

[/quote]

Jotain tämän tyyppisiä mä itsekin epäilin, jotain semmosta hämärää aivotoimintaa heräämisen ja nukkumisen välissä. Alkaa jo heräämään, mutta aivoista joku piuha roikkuu vielä unimaailmassa, kunnes napsahtaa irti ja olet kokonaan hereillä. 

Ennen näitä olin nähnyt unta, jossa mulla ja miehellä oli kaksostytöt, jotka olivat kuolleet ja tulivat meidän makkariin kertomaan, että me voidaan olla yhdessä ja ne voi olla meidän kanssa taas jos me halutaan ja me molemmat itkien sanottiin, että tottakai halutaan, tulkaa takaisin. Sitten meidän makuuhuone muuttui pimeäksi ja tuli ikuinen yö ja tajusin, että ei ne tytöt tulleet takaisin vaan veivät meidät mukanaan ja nyt ollaan kaikki täällä kotona kuolleena jumissa ikuisessa yössä. Hyi helvetti! Mä luulen, että se uni jäi sitten kummittelemaan vähäksi aikaa ja aiheutti näitä mun heräämis hallusinaatioita. :S

Varmaan tuokin uni joku alitajuinen muistutus viime joulukuun keskenmenosta.

Up

Painajaiset ja kovat ukkoset yöllä,asutaan keskellä metsää

Uppista

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 17:14"]

Olin varmaan noin 10v. kun näin unta, että pikkuveljeni lukee huoneeni oven takana Aku Ankka -lehteä. Hiljalleen heräilin ääneen ja havahduin siihen, että on yö ja pilkko pimeää, eikä veljeni siihen aikaan lukisi lehteä. Ääni kuului harvakseltaan ja oli juurikin sellaista kuivan paperin rahinaa, aivan kun sivua käännettäisiin. Aloin olla kokonaan valveilla ja ajattelin kuvitelleeni koko asian ja päätin jatkaa unia. Yhtäkkiä silmäni näkivät mustan pallon huoneeni nurkassa. Musta pallo leijui ilmassa koskettamatta mihinkään ja olin aivan paniikissa. Jähmetyin sänkyyni ja tuijotin vain palloa, kunnes pallo romahti maahan rahisevan äänen säestyksellä. Tajusin samassa, että "pallo" oli vaatekaapin oveen teippaamani juliste, joka oli ensin irronnut ylhäältä jääden roikkumaan alhaalla olevien teippien varassa. Pimeässä huoneessa se näytti pikkutytön silmissä pahaenteiseltä tappajapallolta :D

[/quote]

päähän keskellä yötä tippuva juliste! takuuvarma sydärin aiheuttaja teini-iässä, jolloin joko seinän piti olla julisteiden peitossa :D

[/quote]

mun tytär koki tämän isänsä luona, ja sen jälkeen ei uskaltanut enää vähän aikaan nukkua yläkerrassa :D nukkui siellä siis yksin, kun on yhtä ja samaa huonetta.

Lisää

Olin yksin kotona lukioikäisenä, hiljaisessa talossa. Kävelin eteisestä olohuoneeseen ja kuulin selvästi, kun joku käveli aivan perässäni, hiippailevilla askelilla. Pysähdyin, ja askeleet takana pysähtyivät myös. Päätin etten käänny katsomaan taakse, en ole mikään hermoheikko enkä luulottelija. Katse visusti eteenpäin jatkoin kävelyä eteenpäin. Taas askeleet seurasivat aivan kannoillani. Jumankekka! Tukka nousi pystyyn ja oli pakko käännähtää ympäri. Takana ei ollut ketään, mutta lattialla oli ilmapallo, vapulta jäänyt tussu, joka seurasi perässäni kävelyn ilmavirrassa pompahdellen. Kuulosti ihan ihmisen hiippailuaskelilta.