Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 00:00"]Olin yksin (kerrostalon) saunassa, minulla siis tapana vaan heittää vaatteet pois ja suoraan saunaan, kiitos huomaavaisen naapurin, joka jättää vedet valmiiksi saunaan. Joten en sen kummemmin paikkoja katso.

Siinä sitten ajatuksissani heitin löylyä, hetken päästä mietin, että miten se "sihahdus" niin kauan kestää, kunnes hätkähdin siihen, että se ei ollutkaan enää sitä sihahdusta, vaan suihkuhuoneen toinen suihku oli päällä (suihkuissa "liiketunnistin" jonka aktivoituessa aukeaa vasta alapuolen hana, tämän jälkeen pitää vetää nupista, jolloin alkaa itse suihku.) ja tosiaan oli ihan suihku päällä, eikä se hana.

Siinä sitten sydän kylmänä kuuntelin hetken, sitten päätin, että pakkohan asia on tarkastaa. Menin suihkuhuoneeseen, jossa ei ollut ketään, tarkistin vielä myös pukuhuoneen ja vessan, tyhjät. Ovikin oli sisältäpäin lukossa.

En siis keksinyt järkevää selitystä tälle, joten jatkoin saunomista. Juuri kun olin laittanut suihkuhuoneen ja saunan valot kiinni ja pukemassa vaatteita, sama tapahtui uudestaan, tällä kerralla suihku meni nopeasti kolme kertaa peräkkäin päälle, jokaisella kerralla oli päällä ehkä sekunnin.

Tämän tapauksen jälkeen jännitin saunaan menoa, mutta suihkut eivät ole menneet enää päälle tämän jälkeen itsestään, eikä ikinä ennen tätä.
[/quote]

Kuntokeskuksen yksi suihku teki vastaavaa kerran. Jokin häiriö siinä oli, saunassa istuessa sitä ihmettelin. Pelottavaa ei tosin ollut.

Joku koriste-esineiden ulkomainen kaupustelija avasi tuosta vaan ulko-oven ja tunki väkisin sisälle. Kun yritin sanoa, etten osta mitään niin äijä kävi räyhäämään kuin mielipuoli, että miksi ei, hyvä tavara, osta osta osta! Pakko oli ostaa siltä, kun pelotti niin paljon. :( Siinä kohtaa kävi kyllä mielessä, että olisipa oma kulta turvana tai edes koira!

Harhat manian ja masennuksen aikana.

Olin kerran yksin kotona suihkussa ja kuulin aika selviä askeleita.. Meillä on kyllä koira, mutta se oli ollu ikkunan edessä sellasella "korokkeella" koko ajan, ei siis ollu liikkunu/kävelly ja muutenkin ne kuulosti ihan ihmisen askeleilta. En tiiä mitä ne oli mut rupes kyllä pelottamaan.

Isäni kuoli täysin yllättäin. Samana iltana kotonani alkoi tulla kummallisia sähköhäiriöitä. Monta hehkulamppua kärähti, tietokoneen modeemi ja kännykkä kosahtivat. Eivät siis yhtäaikaisesti eli mistään virtapiikistä ei ollut kyse ja kännykkäkään ei ollut latauksessa. Ikään kuin isäni olisi yrittänyt saada yhteyttä tai jotain. En tiedä oliko tämä välttämättä kauhean pelottavaa, mutta todella outoa ja levottomuutta herättävää.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:57"]

Isäni kuoli täysin yllättäin. Samana iltana kotonani alkoi tulla kummallisia sähköhäiriöitä. Monta hehkulamppua kärähti, tietokoneen modeemi ja kännykkä kosahtivat. Eivät siis yhtäaikaisesti eli mistään virtapiikistä ei ollut kyse ja kännykkäkään ei ollut latauksessa. Ikään kuin isäni olisi yrittänyt saada yhteyttä tai jotain. En tiedä oliko tämä välttämättä kauhean pelottavaa, mutta todella outoa ja levottomuutta herättävää.

[/quote]

Ja nämä lamput siis välkkyivät ja syttyivät ja sammuivat pitkään ennen kuin sammuivat kokonaan. En muista, että niin olisi käynyt muulloin ja vielä monta lamppua kyseessä. Eivät yhtä aikaa, eli kertaluontoinen sähköhäiriö ei selitä.

Olin kotona yksin useampi vuosi sitten (muutin ko talosta 2007, että ennen sitä, varmaan 2000 tai 2001), talo on kolmikerroksinen (pohjakerros, "keskikerros" ja yläkerta) ja peltikattoinen. Lähimmät naapurit kolmessa suunnassa noin 100 m:n päässä, yhden näistä ja meidän talon välissä pelto, neljännessä suunnassa takapihaa ja joki + junanrata.

Oli ilta ja yhtäkkiä kuului hirvittävä rysähdys. Etsin äänen aiheuttajaa "astalo" (ei nyt sentään pesäpallomaila, mutta nappasin takan vierestä takorautaisen kepin (en muista mikä niistä)) kädessä kiertäen koko talon, joka huoneen ja uskaltauduimpa koiran kanssa uloskin. En löytänyt mitään ja koirakin vain nautti ylimääräisestä ulkolenkistä.

No, muutama päivä myöhemmin olin leikkaamassa nurmikkoa, kun näin maassa jotain tummaa, joka näytti kiveltä. Nostin sen käteeni, ja se oli huokoinen ja kevyt, ulkopinnalta tummanharmaa, sisältä (ulkopinta oli haljennut osasta kiveä) vaaleanharmaata. Päättelin, että mikä se sitten olikaan, se oli osunut kattoon ja aiheuttanut rysäyksen.

Kivi oli joko tulivuoresta (laavakiveä) tai meteorin kappale. Paino viittaisi kai enemmän ekaan. En muista oliko silloin tulivuoria purkautumassa (kun tulivuori purkautuu, niin vanha jähmettynyt laava "räjähtää" ensin pois).

Toinen samaan taloon liittyvä oli salamanisku. Olin keskimmäisessä kerroksessa (jossa mm ulko-ovi, keittiö ja olohuone) ja ukkosti. Katselin olohuoneen ikkunoista salamointia ja laskin jyrinästä etäisyyksiä. Salamoiden ja jyrinän väli lyheni ja lyheni, kunnes yhtäkkiä valkoista näkyi joka ikkunasta ja samaan aikaan kuului kova jyrähdys. Kyllä, taloon (oikeammin kai ukkosenjohdattimeen katolla) iski salama. Jääkaappi ja vastaavat oli yhä pistorasioissaan, mutta eivät vaurioituneet.

Olen kuullut entisessä kodissani askelia yksin ollessa. Myös olen haistanut piipputupakan tuoksun.
Nykyisessä kodissa on kuulunut erilaisia musiikkeja, kolinoita, pauketta, ollut kylmiä kohtia asunnossa, olen tuntenut kosketuksia ja nähnyt valopalloja.
En kuitenkaan pelkää noita. Yhden kerran kyllä musiikki oli ns. vääränlaista ja se sai mut paniikkiin jolloin lähdin kotoa pois, mut muuten ollu ihan mukavaa ja levollista kotona vaikka kaikkea edellä mainittua olenkin kohdannut usein.
Mut pahin taitaa olla se kun nuoruudessa asuin mutsin hoteissa ja tuli ukkonen. Asuttiin linjan päässä ja ukkonen iski linjaan. Meillä tuli valokaaret pistorasioista, valot sytty itteksiään päälle ilman syytä, ikkunat helis ja oli muutenkin tosi pelottavaa.

Heräsin yöllä, kun eräs mies ketä olin  tapaillut (ja lopettanut tapailun) särki ikkunan ja tuli sisälle.

Menin tyhmänä illalla katsomaan ensimmäisen Paranormal Activity elokuvan. Yöstä ei tämän jälkeen tllut mitään kun peiton alla paskanjäykkänä yritin saada unta. Jokainen ääni seinästä, katosta, kellosta ja ovensaranoista tuntui tosi kauhealta :D leffa sinäänsä ole edes kovin pelottava jos päiväsaikaan tai porukassa katsoo.

Tapahtui joskus 90-luvun loppupuolella, kun olin vastikään muuttanut pois kotoa ja kävin äidilläni pesemässä pyykkiä.

No, olin siellä sitten taas ja äiti oli jossain muualla eli olin yksin ja katselin siinä odotellesssani koneen pyörimistä Salaisia kansioita. Tuli mainoskatko ja menin ottamaan pyykkejä koneesta laittaakseni ne kassiin että lähden kohta omaan kotiin. Kun palasin olohuoneeseen telkkarin ääreen, ohjelma olikin jo jatkunut ja tuli joku jännä kohta ja kauhumusiikki olikin täysillä! Säikähdin ihan hemmetisti että mitä ihmettä, kunnes löysin kaukosäätimen sohvan käsinojan väliin menneenä, oli siis jotenkin valahtanut sinne poistuessani ja ääninappula painunut täysille. Vitsit että pelästyin!

Ihan todellinen tilanne sattui samoihin aikoihin siinä omassa kämpässäni. Asuin 2. kerroksessa eli siis yhdet portaat ylös ja nukuin olohuoneessa selaisella laverilla koska mulla ei ollut vielä sänkyä. Oli siis pimeää ja olin ehkä jo nukahtanut, kuitenkin siellä peiton alla jo, kunnes havahduin siihen, että parvekkeella on joku! Siinä siis katulamppu valaisi niin että näin siellä oikein varjoja ja liikettä, jotan kolinaakin oli ilmeisesti kuulunut. Selkeä hahmo oli. Mulla ei tuohon aikaan ollut edes kännykkää, joten en voinut muuta kuin kääntää kylkeä ja toivoa tyypin häipyvän. Olin sitten nukahtanut ja aamulla kurkkasin parvekkeelta alas; joku oli nostanut sellaisen pyörätelineen tukipylvästä vasten portaiksi! Eli parvekkeella oli todellakin ollut joku yöllä!

up

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.
Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut. [/quote] Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

[/quote]

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.
[/quote]

Kyseessä on unihalvaus. Tai väsyneet aivot.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 15:04"]Olin kotona yksin useampi vuosi sitten (muutin ko talosta 2007, että ennen sitä, varmaan 2000 tai 2001), talo on kolmikerroksinen (pohjakerros, "keskikerros" ja yläkerta) ja peltikattoinen. Lähimmät naapurit kolmessa suunnassa noin 100 m:n päässä, yhden näistä ja meidän talon välissä pelto, neljännessä suunnassa takapihaa ja joki + junanrata.

Oli ilta ja yhtäkkiä kuului hirvittävä rysähdys. Etsin äänen aiheuttajaa "astalo" (ei nyt sentään pesäpallomaila, mutta nappasin takan vierestä takorautaisen kepin (en muista mikä niistä)) kädessä kiertäen koko talon, joka huoneen ja uskaltauduimpa koiran kanssa uloskin. En löytänyt mitään ja koirakin vain nautti ylimääräisestä ulkolenkistä.

No, muutama päivä myöhemmin olin leikkaamassa nurmikkoa, kun näin maassa jotain tummaa, joka näytti kiveltä. Nostin sen käteeni, ja se oli huokoinen ja kevyt, ulkopinnalta tummanharmaa, sisältä (ulkopinta oli haljennut osasta kiveä) vaaleanharmaata. Päättelin, että mikä se sitten olikaan, se oli osunut kattoon ja aiheuttanut rysäyksen.

Kivi oli joko tulivuoresta (laavakiveä) tai meteorin kappale. Paino viittaisi kai enemmän ekaan. En muista oliko silloin tulivuoria purkautumassa (kun tulivuori purkautuu, niin vanha jähmettynyt laava "räjähtää" ensin pois).

Toinen samaan taloon liittyvä oli salamanisku. Olin keskimmäisessä kerroksessa (jossa mm ulko-ovi, keittiö ja olohuone) ja ukkosti. Katselin olohuoneen ikkunoista salamointia ja laskin jyrinästä etäisyyksiä. Salamoiden ja jyrinän väli lyheni ja lyheni, kunnes yhtäkkiä valkoista näkyi joka ikkunasta ja samaan aikaan kuului kova jyrähdys. Kyllä, taloon (oikeammin kai ukkosenjohdattimeen katolla) iski salama. Jääkaappi ja vastaavat oli yhä pistorasioissaan, mutta eivät vaurioituneet.
[/quote]
Mitä teit sille kivelle? Meteoriittien kilohinta on parempi kuin kullan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:26"]Olen tosi säikky ihminen ja jostain syystä tykkään vielä katsoa kauhuleffoja = ei hyvä yhdistelmä. Säikähdyksiä/pelottavia tilanteita olisi vaikka kuinka paljon. Voin tähän pari laittaa, mitkä on jääneet erityisesti mieleen.

Teininä paras kaverini sairastui todella pahaan masennukseen, oli useamman kerran osastohoidossa ja yritti itsemurhaa kerran. Kun hän pääsi osastolta pois, menin hänen kotiinsa yökylään. Yöllä (totta kai valvoimme pitkään) hän alkoi kertoa kuinka kuulee ääniä jos makaa ihan hiljaa. Hän sanoi silläkin hetkellä kuulevansa raskasta hengitystä viereltään, ja vähän aikaisemmin kuului kuiskailua. Silloin kyllä pelotti, vaikka varsinkin jälkikäteen tajusin, että johtuu varmaan lääkityksestä tms. 

Toinen tapaus oli sellainen, kun olin yksin kotona. Taisin olla silloin jotain 23v. Olin katsonut telkkarista taas jotain kauhuleffaa ja käynyt nukkumaan. Yöllä heräsin, oli kesä, suht hämärää pihalla ja täysin hiljaista. Yhtäkkiä kuului kauhea rysähdys ja taulu tippui seinältä alas. Hyvä etten laskenut alleni. Aamulla kyllä tajusin, että se tippui siksi, että olin itse laittanut koukun huonosti seinään kiinni..

Yksi karmiva ja ehkä myös surullinen tapahtuma, mikä on jäänyt hyvin mieleen. Olin varmaan parikymppinen kun tämä tapahtui. Tulin baarista kotiin yöllä, suht selvinpäin. Silloisen asunnon (kerrostalo) pihalla hortoili naapurini, vanha nainen jolla oli alzheimer, asui vielä kuitenkin kotonaan . Hän selitti kuinka hänen koiransa on karannut, ja hän lähti sen perään. Kuulemma hänen tyttärensä on sisällä, mutta varmaan nukahtanut koska ei enää avaa ovea summerista ja koiraakin hävinnyt ihan täysin. Tiesin että naisen tytär oli jo lähempänä viittäkymppiä, ja viimeisin koira kuollut kymmenen vuotta sitten, koska olimme naisen kanssa muutaman kerran jutelleet pyykkituvassa. Naisen poika oli antanut minulle (lähimmälle naapurille) numeronsa, jos hänen äitinsä kanssa tulee jotain ongelmia tämän sairauden takia. 

Mentiin sitten naisen kanssa minun kämpälleni ja soitin pojalle. Hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Nainen alkoi sitten siinä kertoa, kuinka hän näkee kotonaan ihmisiä. Joka aamu kun hän herää, on kotona joukko vieraita, joille hän keittää kahvit ja tekee aamiaista. Ja on aina hyvin loukkaantunut, koska vieraat eivät ikinä ottaneet mitään, vaan lähtivät yksitellen pois. Sitten hänen katseensa kiinnittyi eteiseeni ja hän alkoi hymyillä. Kertoi että vieraat olivat tulleet minun luokseni. Hoputti että nyt äkkiä keität kahvia vieraille ja käyt esittelemässä itsesi, tuolla he eteisessä odottavat. Jähmetyin ihan totaalisesti, sain soperrettua että käyn äkkiä kylpyhuoneessa ja lukitsin peloissani itseni sinne. Sitten naisen poika onneksi soitti ovikelloa ja vei äitinsä luokseen. Toki kiitellen kovasti. Muistaakseni ei mennyt kuin muutama viikko, niin nainen muutti virallisesti hoitokotiin. 
[/quote]
Dementikot näkee kaiken aikaa näitä vieraita. Tai sitten kuvat lehdissä puhuu niille.
Parasta oli kun eräänä aamuna yks mummo sanoi että on se kumma kun ei saa täällä nukuttua kun ryhmäseksiä harrastettiin hänen olohuoneessa koko yö.
Toinen taas näki kerran pienen tytön katon rajassa ja hyppivän pöydillä.

Pelottavinta oli kerran kun olin yksin yövuorossa ja eräs mummo hälytti. Sanoi että huoneessa seisoo silläkin hetkellä joku mies. Ei seisonut, mutta kyllä yksinäistä yökköä hirvitti. Samaisessa paikassa yöllä alakerrasta kuului usein tuolien siirtelyä ja kun meni katsomaan niin kaikki nukkui. Tämän kuuli muutkin yököt. Tosin siellä oli kyllä yksi aika vikkelä asukas joka saattoi vaan teeskennellä nukkuvaa. Näin aina järkeilin...

-hoitsu

Aikoinaan nuorempina asuttiin mieheni kanssa vuokralla 40-luvulla rakennetussa isossa maalaistalossa, ympärillä metsää ja peltoa, lähimpään naapuriin matkaa vajaa kilometri.
Yhtenä talvipäivänä olin yläkerrassa päiväunilla yövuoron jäljiltä, ja mies oli töissä. Havahduin siihen että pihalle kuului ajavan auto, ja sitten kuului auton oven sulkemisääni. Ihmettelin että mitä kummaa, mutta oletin sitten että mies on jostain syystä tullut aiemmin kotiin. Ulko-ovi mulla oli lukossa, kuten aina kun olin yksin kotona. Kuulin kun ulko-ovi kävi, ja alakerrasta kuului askelia. Jonkin ajan päästä ulko-ovi kävi uudestaan, askeleet loppui ja auto lähti pihasta. Soitin miehelle että miksi oli käynyt kotona, ja hän vastasi että oli töissä eikä todellakaan ollut käynyt kotona. Siinä vaiheessa iski kyllä ihan hitonmoinen paniikki! Nappasin ekan käteen sattuvan esineen turvaksi ja lähdin alakertaan, eikä siellä mitään poikkeavaa näkynyt. Ovi oli lukossa kuten pitikin eikä pihalla ollut mitään tuoreita jälkiä.
Mikä lie ollut, autolla ajava kummitus vai pelkkää unenpöpperöistä sekoilua, mutta ne äänet kyllä kuulin ihan varmasti.
Kuulin muutaman kerran tuon jälkeenkin askeleita vaikka olin yksin, onneksi ei asuttu siinä talossa pitkään.

Oltiin muutama kuukausi sitten muutettu rivariin. Olin juuri tullut iltavuorosta kotiin kun ovikello soi. En tiiä miksi menin avaan oven, ei ole tapana jos en odota vieraita. Oven takana oli minulle tuntematon mies, joka kysyi minulta onko hän laittanut minulle tänään tekstiviestin. Vähän häkeltyneenä vastasin, että et ole ja mitäköhän asia koskee? Mies jo vähän ärtyneenä pyysi minua hakemaan puhelimeni ja tarkastamaan tämän viestiasian. Samalla hän yritti kuikuilla ohitseni asuntoon. Vedin ovea pienemmälle jolloin mies otti askeleen lähemmäs ja ilmoitti tulevansa nyt sisälle. Sain sanotuksi jotain hölmöä tyyliin "olen juuri menossa nukkumaan, heippa" ja vedin oven kiinni.

Muutaman päivän päästä luin lehdestä että juurikin samaisella seudulla liikkuu mieskaksikko, jotka ovat asuntoja ryöstäneet. Lehdessä kuvailtu mies sopi täksi minun kohtaamaksi henkilöksi. Ei välttämättä pelottavin juttu elämässäni, mutta ei ainakaan mielikuvituksen tuote! Kyllä meni muutama viikko vainoharhoissa, tarkistelin jatkuvasti seurataanko minua kotiin ja onko ovet varmasti lukossa!

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:48"]Olen kertonut tämän toiseenkin ketjuun. Oli aamuyö ja muu perhe nukkumassa. En saanut unta, joten katsoin elokuvaa. Yhtäkkiä ulko-oven ripa painetaan voimalla alas ja päästetään rämähtämään takaisin ylös. Pieni tauko ja sama toistuu useamman kerran. Sydän kurkussa mietin humalaista tai loukkaantunutta ihmistä makaamassa meidän kuistilla kurotellen oven kahvaan. Ikkunoista ei näe etuovelle, joten kävin herättämässä miehen. Hän pelästyi myös kertomaani, mutta uskalsi kuitenkin avata oven. Meidän kissa se sieltä sitten puikahti helpottuneena sisälle syömään ja nukkumaan.
[/quote]

Anteeksi. Näen sielunisilmin nälkiintyneen kissan makaamassa kuistilla kurotellen oven kahvaa. :D

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:48"]Olen kertonut tämän toiseenkin ketjuun. Oli aamuyö ja muu perhe nukkumassa. En saanut unta, joten katsoin elokuvaa. Yhtäkkiä ulko-oven ripa painetaan voimalla alas ja päästetään rämähtämään takaisin ylös. Pieni tauko ja sama toistuu useamman kerran. Sydän kurkussa mietin humalaista tai loukkaantunutta ihmistä makaamassa meidän kuistilla kurotellen oven kahvaan. Ikkunoista ei näe etuovelle, joten kävin herättämässä miehen. Hän pelästyi myös kertomaani, mutta uskalsi kuitenkin avata oven. Meidän kissa se sieltä sitten puikahti helpottuneena sisälle syömään ja nukkumaan.
[/quote]

Anteeksi. Näen sielunisilmin nälkiintyneen kissan makaamassa kuistilla kurotellen oven kahvaa. :D
[/quote]

Rämpytirämpyti miumau fuufuu XD

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 08:44"]

Toimita se meteoriitti tutkittavaksi! Suomessa ei ole löytynyt meteoriittejä varmaan sataan vuoteen.

[/quote]

Antees mut jos ihminen epäilee kyseessä olleen myös tulivuoren laavakivi, miksi kuvittelet hänen asuvan Suomessa?

[/quote]

Asun kyllä Suomessa. Asuin silloin ja asuin yhä. Tietääkseni meteorit on yleensä painavia, ja kun Googlen kuvahaulla katselin noita kuvia, niin laavakivi on ulkonäöllisesti lähempänä. Kun en tosiaan tarkkaan muista vuotta tai kuukautta, en pysty enää tarkistamaan oliko silloin riittävän lähellä tulivuori purkautumassa.

[/quote]

Lähimmät toimivat tulivuoret on jossain Islannissa tai Italiassa. Lentääkö laavakiveä muka tuhansien kilometrien päähän? En usko.