Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Lääketiede tuntee tuon räjähtävän pään syndroomana. Googlaa, se on harha-aistimus, vähän sukua sille kun nukahtaessaan potkaisee itsensä hereille.

Vierailija kirjoitti:

Ukkonen pienessä, vanhassa  puutalossa . Kerrostalossa en pelkää, mutta tuolla 30-luvulta peräisin olevassa rotiskossa olin varma että' salama tulee pistorasiasta tai katto romahtaa! Miehen vanhempien talo siis kyseessä, olimme siistimässä sitä myyntikuntoon ( ja kyllä, ilmoituksessa luki "purkukuntoinen" ) ja mies ei ollut paikalla kun raju ukkonen iski päälle,. Jyrinä ja salamointi oli tauotonta , koko talo natisi ja nitisi, ikkunat helisivät, valot välkkyivät. Koetin pysyä kaukana ikkunoista ja lopulta pakenin  kellariin, missä polttelin hermosavuja kunnes myrsky loittoni. Mies tuli  ajoi pihaan noin puoli tuntia horrorshown loppumisen jälkeen ja totesi ihmetellen, että "sä oot ihan valkoinen !" Älä, en kai?

Salamat eivät iske ikkunalasista läpi. Vanha kansa aina väittää, että ukkosella ei saa tuulettaakaan, mutta se on paskapuhetta.

Monet näistä vanhojen talojen ahdistavista ilmapiireistä ovat pelkkää surkeaa ilmanvaihtoa. Jokainen alkaa kokea hallusinaatioita kun happi vähenee ja hiilidioksidi lisääntyy hengitysilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Lääketiede tuntee tuon räjähtävän pään syndroomana. Googlaa, se on harha-aistimus, vähän sukua sille kun nukahtaessaan potkaisee itsensä hereille.

Tiedän hyvin mikä on räjähtävän pään syndrooma. Olen sen kokenutkin ja tämä oli aivan eri juttu sillä olin hereillä enkä lähelläkään nukahtamista vaan tosiaan juuri olin laskenut pään tyynylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta oli kun ovikello soi ekaa kertaa 6 vuoteen. Nykyään pidän sukkaa ovikellon sisällä ja menen 8 bittisen Nintendon sisään piiloon hullua Jonnieboyta!

Entäs toinen sukka?

Pesukone söi sen. Etkö ole huomannut: panet koneeseen vain parillisia sukkia, mutta joka kerta niistä puuttuu yksi. Tämä on järkyttävää ja yliluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Lääketiede tuntee tuon räjähtävän pään syndroomana. Googlaa, se on harha-aistimus, vähän sukua sille kun nukahtaessaan potkaisee itsensä hereille.

Tiedän hyvin mikä on räjähtävän pään syndrooma. Olen sen kokenutkin ja tämä oli aivan eri juttu sillä olin hereillä enkä lähelläkään nukahtamista vaan tosiaan juuri olin laskenut pään tyynylle.

Tiedätkö mikä on valveuni? Näit unta, että olet hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkona kävelemässä ja ettimässä kissaa joka karkas ikkunasta. Oli jo hämärää ja näin jonku eläimen juoksevan mua päin ja eka luulin koiraks. Mut ku se oli mun kohdalla ja juoksi ohi nii tajusin et se oliki ilves.

Eipä ne oikee ihmisten kimppuun käy mut pelotti silti

Pitäisit parempaa huolta kissastasi. Ilvekset syövät niitä.

Kissat eivät "karkaa". Ne eksyvät ja virikeköyhässä taloudessa pyrkivät ulos etsimään saalistettavaa.

Pitäisit varmaan 2-vuotiaasta lapsesta tai ravihevosestakin yhtä huonoa huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:26"]Olen tosi säikky ihminen ja jostain syystä tykkään vielä katsoa kauhuleffoja = ei hyvä yhdistelmä. Säikähdyksiä/pelottavia tilanteita olisi vaikka kuinka paljon. Voin tähän pari laittaa, mitkä on jääneet erityisesti mieleen.

Teininä paras kaverini sairastui todella pahaan masennukseen, oli useamman kerran osastohoidossa ja yritti itsemurhaa kerran. Kun hän pääsi osastolta pois, menin hänen kotiinsa yökylään. Yöllä (totta kai valvoimme pitkään) hän alkoi kertoa kuinka kuulee ääniä jos makaa ihan hiljaa. Hän sanoi silläkin hetkellä kuulevansa raskasta hengitystä viereltään, ja vähän aikaisemmin kuului kuiskailua. Silloin kyllä pelotti, vaikka varsinkin jälkikäteen tajusin, että johtuu varmaan lääkityksestä tms. 

Toinen tapaus oli sellainen, kun olin yksin kotona. Taisin olla silloin jotain 23v. Olin katsonut telkkarista taas jotain kauhuleffaa ja käynyt nukkumaan. Yöllä heräsin, oli kesä, suht hämärää pihalla ja täysin hiljaista. Yhtäkkiä kuului kauhea rysähdys ja taulu tippui seinältä alas. Hyvä etten laskenut alleni. Aamulla kyllä tajusin, että se tippui siksi, että olin itse laittanut koukun huonosti seinään kiinni..

Yksi karmiva ja ehkä myös surullinen tapahtuma, mikä on jäänyt hyvin mieleen. Olin varmaan parikymppinen kun tämä tapahtui. Tulin baarista kotiin yöllä, suht selvinpäin. Silloisen asunnon (kerrostalo) pihalla hortoili naapurini, vanha nainen jolla oli alzheimer, asui vielä kuitenkin kotonaan . Hän selitti kuinka hänen koiransa on karannut, ja hän lähti sen perään. Kuulemma hänen tyttärensä on sisällä, mutta varmaan nukahtanut koska ei enää avaa ovea summerista ja koiraakin hävinnyt ihan täysin. Tiesin että naisen tytär oli jo lähempänä viittäkymppiä, ja viimeisin koira kuollut kymmenen vuotta sitten, koska olimme naisen kanssa muutaman kerran jutelleet pyykkituvassa. Naisen poika oli antanut minulle (lähimmälle naapurille) numeronsa, jos hänen äitinsä kanssa tulee jotain ongelmia tämän sairauden takia. 

Mentiin sitten naisen kanssa minun kämpälleni ja soitin pojalle. Hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Nainen alkoi sitten siinä kertoa, kuinka hän näkee kotonaan ihmisiä. Joka aamu kun hän herää, on kotona joukko vieraita, joille hän keittää kahvit ja tekee aamiaista. Ja on aina hyvin loukkaantunut, koska vieraat eivät ikinä ottaneet mitään, vaan lähtivät yksitellen pois. Sitten hänen katseensa kiinnittyi eteiseeni ja hän alkoi hymyillä. Kertoi että vieraat olivat tulleet minun luokseni. Hoputti että nyt äkkiä keität kahvia vieraille ja käyt esittelemässä itsesi, tuolla he eteisessä odottavat. Jähmetyin ihan totaalisesti, sain soperrettua että käyn äkkiä kylpyhuoneessa ja lukitsin peloissani itseni sinne. Sitten naisen poika onneksi soitti ovikelloa ja vei äitinsä luokseen. Toki kiitellen kovasti. Muistaakseni ei mennyt kuin muutama viikko, niin nainen muutti virallisesti hoitokotiin.

Dementikot näkee kaiken aikaa näitä vieraita. Tai sitten kuvat lehdissä puhuu niille.

Parasta oli kun eräänä aamuna yks mummo sanoi että on se kumma kun ei saa täällä nukuttua kun ryhmäseksiä harrastettiin hänen olohuoneessa koko yö.

Toinen taas näki kerran pienen tytön katon rajassa ja hyppivän pöydillä.

Pelottavinta oli kerran kun olin yksin yövuorossa ja eräs mummo hälytti. Sanoi että huoneessa seisoo silläkin hetkellä joku mies. Ei seisonut, mutta kyllä yksinäistä yökköä hirvitti. Samaisessa paikassa yöllä alakerrasta kuului usein tuolien siirtelyä ja kun meni katsomaan niin kaikki nukkui. Tämän kuuli muutkin yököt. Tosin siellä oli kyllä yksi aika vikkelä asukas joka saattoi vaan teeskennellä nukkuvaa. Näin aina järkeilin...

-hoitsu

Toki jotkut muistisairaat näkevät, muttei minun omaiseni nähnyt koskaan. Ei voi yleistää tosiaankaan.

Dementioita on erilaisia. Hallut johtuvat tiettyjen aivoalueiden tuhoutumisesta ja/tai lääkkeistä.

Eivät kaikki dementikot myöskään ole yliseksuaalisia, mutta jotkut ovat.

Äläpä sinäkään yhden kääkkänän perusteella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Mies sai nukkumaan käydessä rajun astmakohtauksen, en ollut yksin mutta hyvin yksinäiseksi tunsin oloni kun mies otti lääkettä eikä kohtaus vain helpottanut,  tehdessäni valot näin miehen haukkovan ilmaa astmapiippua puristaen . Olin tottunut miehen astmaan, mutta yleensä  lääke auttoi ja tuolla kertaa ei! Kännykkäni oli lataamassa alakerrassa, juoksin soittamaan hätänumeroon ja koetin pysyä rauhallisena samalla kun yläkerrasta kuuluu tuskaista vinkunaa ja katkeavaa  puhetta "Kult.. köh, köh, kulta.. kult.. köh", huutelin miehelle että ei rakas hätää, soitan apua, en päässyt edes miehen luo kun puhelin oli laturissa kiinni.

Kohtaus saatiin hellittämään ambulansissa mutta ottivat varalta yöksi tarkkailuun, syy noin rajuun kohtaukseen  ei ikinä selvinnyt.

Syy on se, että ukko oli jo pitkään hönkinyt tyhjää piippua, eli ei ollut oikeasti hoitanut astmaansa. Tuo oli yllättävän yleistä, kun piipuista ei nähnyt jäljellä olevaa annosmäärää. Diskuksista näkee.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 90-luvulla ollessani noin 15.v . Talutin pyörää kun metsäpolun läpi kun näin tupakkaa polttelevan miehen, joka huudahti  " Hi!" Hämilläni vastasin moi ja menin ohi, mutta mies lähtikin perään ja  kyseli haluanko tulla hänen luokseen ym, koetti pysäyttää ottamalla tarakasta kiinni jolloin huusin kovaa " IRTI PER"""E !"  ja agressiivinen huutoni säikytti tyypin niin ,että irrotti otteensa vaikka tuskin sanoja ymmärsikään. 

Myöhemmin selvisi, että lähellä olevassa talossa yhdessä rapussa asui kyseistä porukkaa enemmänkin, eräs tuttu tyttö joka asui kaksin äitinsä kanssa kertoi että tyypit  kävivät heidän ovikelloaan pimpottelemassa ja huutelivat parvekkeilta. 

Tyypillinen palstajonne "teki aloitteen".

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut yökerhossa ja jonotin yksin taksia, viereen tunki joku ihan kännissä oleva jätkä joka kysyi tulta ja mihin menen? Tulta sai, vastausta jälkimmäiseen kysymykseen ei. Kun taksi tuli ja hyppäsin siihen, niin hypääsi tämä jätkäkin ja solkkasi että meillä on sama osoite!  Ilmotin että et sä voi tulla mun luo ja takapenkiltä kuului vain että joo joo. Kun maksoin kotipihassani kyytiä kundi vaikutti nukahtaneen, kunnes äkkiä kompuroi jo liikkeelle lähteneestä' taksista ulos ja huuteli jotain. Huusin takas että tänne et v""u tule ja ehdin just ovesta sisään,  pimputti ovikelloa ja koputteli keittiön ikkunaan.  Aloin tehdä iltapalaa että koputelkoot  sitten  ja äkkiä pamahti rappuralli ikkunan läpi ! Juoksin vessaan lukkojen taa ja soitin poliisit, kuulin miten jätkä möykkäsi keittiössä.  Isännöitsijä syytti minua ja koetti maksattaa ikkunan,  ei uskonut kun sanoin etten ihan oikeasti tuntenut sitä hullua.

Ei käynyt mielessä pyytää taksikuskilta apua sen äijän poistamiseen? Ihan varmasti olisi vaikka poliisin kutsunut, jos tarvis. Miten käsi (naamat) on oltava, että antaa häirikön kotiovelle seurata?

Olin aikoinaan talovahtina kaverille joka oli valitellut että heillä kummittelee eikä uskalla olla öitä yksin. Minä taas en kummituksiin usko.. tai en uskonut ennen. Talo, jossa asuivat  on iso, valkoinen 3-kerroksinen "lukaali" tien päässä, kallion päällä.  Olin käynyt siellä heillä kertaa kahvilla, nyt olin ekaa kertaa paikalla yksin. Saavuttuani purin ruokakassit ja keitin kahvia ym, ei minua vaivanneet ne kaverini höpinät äänistä joita muka kuuli. Itse kuulin vain linnunlaulua ja kellon  nakutusta.

Kun ilta tuli päätin ottaa ilon irti  valtavasta leffavalikoimasta ja  herkutella, rentoutua...olin siinä mukavasti  sohvalla herkut käden ulottuvilla kun kuulin perk""en moisen rysähdyksen, luulin  että puu vähintään kaatui talon päälle! Kiersin ensin talon läpi ja menin sitten ulos, löytämättä mitään selitystä.  Ymmälläni palasin sisään. Ehdin hädin tuskin istua  kun lankapuhelin   (90-luvun puoliväli) soi ja rahiseva naisen ääni sanoi " Pyydä Maija (kaverini nimi) puhelimeen".  Kerroin ettei  Maija ole kotona, on matkoilla nyt  ja lopetin puhelun. Välittömästi puhelin pirisi taas ja sama ääni komensi "Katso taaksesi". Löin luurin kiinni ja päätin olla enää  vastaamatta,  vaikka siellä olisi joku ketjupolttava sukulaistäti, jolla on kummallinen huumorintaju. Aamyöllä heräsin vierashuoneessa aiemmin kuulemaani "puu kaatuu"-mekkalaan ja silloin   riitti talovahtihommat!  Myöhemmin ollessani jo omassa kodissani sain vielä kännykkäni tuntemattomasta numerosta soiton, jossa  puhuja kuulosti aivan siltä kaverin lankapuhelimeen soitelleelta naiselta. 

Tuon kokemuksen jälkeen oli pakko ruveta uskomaan aaveisiin. Luin erään kirjan jossa kerrottiin, että etenkin poltergeist-henget osaavat matkia ääniä ja voivat jopa käyttää teknologiaa hyväkseen kommunikoidakseen tai kiusatakseen.  Sellainen minullekin varmaan soitteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Lääketiede tuntee tuon räjähtävän pään syndroomana. Googlaa, se on harha-aistimus, vähän sukua sille kun nukahtaessaan potkaisee itsensä hereille.

Tiedän hyvin mikä on räjähtävän pään syndrooma. Olen sen kokenutkin ja tämä oli aivan eri juttu sillä olin hereillä enkä lähelläkään nukahtamista vaan tosiaan juuri olin laskenut pään tyynylle.

Entä sitten? Olit todennäköisesti nukahtamassa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut yökerhossa ja jonotin yksin taksia, viereen tunki joku ihan kännissä oleva jätkä joka kysyi tulta ja mihin menen? Tulta sai, vastausta jälkimmäiseen kysymykseen ei. Kun taksi tuli ja hyppäsin siihen, niin hypääsi tämä jätkäkin ja solkkasi että meillä on sama osoite!  Ilmotin että et sä voi tulla mun luo ja takapenkiltä kuului vain että joo joo. Kun maksoin kotipihassani kyytiä kundi vaikutti nukahtaneen, kunnes äkkiä kompuroi jo liikkeelle lähteneestä' taksista ulos ja huuteli jotain. Huusin takas että tänne et v""u tule ja ehdin just ovesta sisään,  pimputti ovikelloa ja koputteli keittiön ikkunaan.  Aloin tehdä iltapalaa että koputelkoot  sitten  ja äkkiä pamahti rappuralli ikkunan läpi ! Juoksin vessaan lukkojen taa ja soitin poliisit, kuulin miten jätkä möykkäsi keittiössä.  Isännöitsijä syytti minua ja koetti maksattaa ikkunan,  ei uskonut kun sanoin etten ihan oikeasti tuntenut sitä hullua.

Ei käynyt mielessä pyytää taksikuskilta apua sen äijän poistamiseen? Ihan varmasti olisi vaikka poliisin kutsunut, jos tarvis. Miten käsi (naamat) on oltava, että antaa häirikön kotiovelle seurata?

Äijä jäi taksiin ja hyppäsi siitä viime hetkellä ulos, kuten tuosta voi lukea.

Kuskin olisi pitänyt reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkona kävelemässä ja ettimässä kissaa joka karkas ikkunasta. Oli jo hämärää ja näin jonku eläimen juoksevan mua päin ja eka luulin koiraks. Mut ku se oli mun kohdalla ja juoksi ohi nii tajusin et se oliki ilves.

Eipä ne oikee ihmisten kimppuun käy mut pelotti silti

Pitäisit parempaa huolta kissastasi. Ilvekset syövät niitä.

Kissat eivät "karkaa". Ne eksyvät ja virikeköyhässä taloudessa pyrkivät ulos etsimään saalistettavaa.

Pitäisit varmaan 2-vuotiaasta lapsesta tai ravihevosestakin yhtä huonoa huolta.

Et tiedä kissoista mitään! Tietenkin ne karkaavat, osa etsii uuden reviirin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velipuoleni oli alkoholisoitunut ja asui homeisessa mörskässä keskellä metsää, siihen pihalleen sitten kuoli. Äitipuoleni ja isäni asuvat Espanjassa joten pyysivät minua auttamaan asioiden hoitamisessa ja yksi niistä oli tsekata talo, tyhjentää jääkaappi ym.  Talo oli kurjassa kunnossa, velipuolikas kun ei ollut oikein harrastanut siivoamista ja yllärinä sähköt oli katkaistu, ei kun äkkiä tekemään mitä ehti ennen  illan pimenemistä.  Menin vessaan ja tottumuksesta lukitsin oven, olin saada sydärin kun äkkiä joku alkoi renkuttaa kahvaa. Mieleen tuli että joku velipuolen epämääräisestä tuttavapiiristä on tullut talolle perimään velkoja tai jotain ja  mulla ei  ollut muuta asetta kuin  kuin sata vuotta vanha vessaharja!  Karjaisin oven läpi käskyn painua hel""iin  ja vastauksena tuli kammottava syvä murinaääni, vähän sama kuin muumien möröllä. Koska  vessassa ei ollut ikkunaa oli pakko poistua ovesta , eikä siellä oven takana (enää) ketään ollut. Laukkuni oli tallessa rahapusseineen ym , samoin auto  ja kun kokeilin ovea tajusin lukinneeni sen  eli kukaan ei ollut voinut noin vain marssia sisään.

Viikkoa myöhemmin isäni matkusti suomeen ja  jatkoi talon tutkimista, nukkui siellä  yön ja oli kuulemma herännyt kun joku murisee kovaa korvaan.  Mun velipuolikas oli aika kiinnostunut spritismistä, hengistä ym , jäämistöstä löytyi musta raamattukin  joten liekö oli sitten onnistunut kutsumaan sinne jotain?  

 

Tuollaiseen mökkiin kävelee eläimetkin sisään. Paitsi peuroja ja mäyriä, on omalle rynnännyt ohikulkijan susikoira avoimesta ovesta.

Mikä eläin kokeilee kahvaa?

Koiraeläimet ja kissat. Sekä pulin kaverit, joilla on avaimet ulko-oveen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvasin mökillä yöllä täysikuuta metsän reunassa. Oli aivan hiljaista eikä kuulunut kuin kameran sulkimen ääni, kunnes metsästä alkoi kuulua aivan kauhea rääkyminen, joka muistutti vauvan itkua. Samalla kuului kamppailun ääntä ja ikäänkuin koiran vaimeita haukahduksia. Järkeilin heti, että kyseessä on jotkut eläimet, mutta se vauvan itkuhuutoa muistuttava ääni oli karmiva.

Kuvaaminen sai sillä kertaa jäädä ja palasin mökkiin. Aamulla kerroin tapahtuneesta muille, ja he arvelivat että joku peto varmaan pyydysti ja söi jäniksen. Löysin netistä ääniesimerkin jäniksen kuolinhuudosta, ja se tosiaan kuulosti samalta kuin metsästä kuulunut ääni. Se, mikä peto jäniksen oikein tappoi, ei selvinnyt.

Haukahtelusta päätellen kettu.

Varmaan joku painajainen yöllä nukkuessani. Hereillä ollessani en muista tapahtuneen mitään järin pelottavaa. Ja olen sentään asunut puolet elämästäni yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.

Niin, mutta molemmat lasit.

Itselläni räjähti yhtäkkiä rikki enkelipatsas - kummallista kyllä tuon enkelin antaja oli kääntynyt hiljattain islamin uskontoon. (On onneksi jo järkiintynyt ja kääntynyt siitä pois)

Uskonnollisuus on psykoottista uskonnosta riippumatta, niin että yhtä sekaisin olet itse.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli matkoillla ja minä yksin kotona. Eräänä yönä herään takaovelta kuuluvaan kovaan kolinaan ja paukkeeseen. Sydän pamppaillen hiivin katsomaan, mistä ääni on peräisin ja meinaan kirjaimellisesti pissata alleni, kun kaksi miestä yrittää päästä sorkkaraudan kanssa sisälle. Sytytin huoneeseen valot ja luoja kiitos, miehet säikähtää ja juoksee pakoon.

Soitin poliisit ja heidän mielestä olin juuri ajoissa saanut miehet säikytettyä, ei nimittäin ollut paljosta kiinni, että ovi pysyi kiinni.

Sai muuten mies palata aikaisemmin reissultaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos miehesi olisi ollut yksin kotona ja sinä olisit ollut matkoilla?

Sitä funtsailen, että tosipaikan tullen miehen on kuitenkin tehtävä ne "likaiset" ja "vaaralliset" hommat.

Tämä ei päde kaikkiin, mutta loppupeleissä hyvin usein näin vaan on.

Itse olen 15 vuotiaana ajanut tunkeilijan pois kotoamme. Hän oli seurannut siskoani ja kotiamme useita viikkoja. Sai myös selville vara-avaimen paikan. Kun vanhemmat olivat viikonloppuna poissa, hän tuli yöllä vara-avaimella sisään (myöhemmin poliisilta kuulimme). Jostain kummallisesta syystä havahduin unesta, vaikka hän hiiviskeli hiljaa. Olin nuori, mutta jokin primitiivireaktio iski. Otin hyllystä kalapuukkoni ja jotenkin "päätin", että toiselta lähtee henki, enkä se ole minä. Olin sekunnissa hillittömässä raivossa. Ryntäsin puukko kädessä eteiskäytävään jolloin tunkeilija lähti karkuun. Hän juoksi ulos ja minä perässä. En saanut tyyppiä kiinni, koska juoksin paljain jaloin. Siskoni heräsi vasta siihen, kun olin jo takaisin sisällä ja soittelin poliisille.

Myöhemmin sitten selvisi, että ko. mies oli häiriintynyt, mutta ei vaarallinen. Varasteli naisten vaatteita pyykkinaruilta yms. Nyt aikuisena olen ajatellut, että oli molempien onni, että hän näki minut ensin ja ehti juoksemaan kauhuissaan pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole jännittävä juttu, surullinen vain.

Joskus toukokuussa 90-luvun alussa äitini (yh) meni vanhempainiltaan kello 17ja hänen piti tulla kotiin sen jälkeen. Olin 10-vuotias ja yksin kotona isossa talossa.

Äiti ei ollut kotona klo 19 eikä kello 20. Olin sairaan hädissäni ja huolestunut, eikä silloin mitään kännyköitä ollut. Kello 21 en kestänyt enää, vaan lähdin pyörällä etsimään (!) äitiä. Löysin hänet paikallisen pubin terassilta juomasta olutta ja juttelemassa iloisesti ihmisille.

Muistan, että olin todella vihainen. Tuo oli ihan kamala lapsena odottaa, eikä äiti tule koskaan kotiin. : ( Vieläkin ihmetyttää, miten sossut ei kiinnostuneet meidän perheestä.

Surullista, varsinkin, kun se on tänäkin iltana todellisuutta monille lapsille.