Miksi sinkkumiehelle ei kelpaa naisen ystävyys?

Terveellä heteromiehellä tekee mieli naista, ei kai siinä sen kummempaa. Luonnollinen asia.

Jos olisin sinkku ja minulla mukava naisystävä jonka kanssa synkkaa, taatusti jossain vaiheessa alkaisin ehdotella lähempää tuttavuutta. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen kanssa juttu luistaa ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin eikö voisi ajatella että tämän kautta voi tutustua uusiin ihmisiin ja näiden kautta taas uusiin?

Moni sinkkuudestaan kärsivä mies on vailla normaaleja ihmiskontakteja ja ympyröitä, joissa tapaisi naisia ylipäätään. Kun nainen toteaa miehen hyväksi tyypiksi, saattaa hän ihan mielellään kutsua miestä esim. kaveri-illanviettoihin, joissa miehellä on mahdollisuus tutustua muihin samanhenkisiin naisiin.

Tuo onnistuisi jos naiset eivät olisi niin mustasukkaisia. Jos mies alkaa seurustelemaan se nainen näkee kaikki muut naiset henkilöinä kenen kanssa mies pettää häntä. Itsellä yksikään seurustelu kumppani ei ole hyväksynyt naispuolisia ystäviä ja jokainen on syyttänyt että olen pettänyt häntä ystävieni kanssa. Tuo naisten mustasukkaisuus on johtanut siihen että miehillä ei oikein voi olla naisia ystävinä

Tuota en usko, vaikka ehkä minun pitäisi, koska olen sinkkumies, ja olen aina ollut sinkku ja ikää minulla on jo noin 40 vuotta. Mutta parisuhteen asemasta sen sijaan olen onnistunut saamaan itselleni sekä kavereita että ystäviä niin miehsitä kuin naisista. -Viime vuosina olen havahtunut myös siihen, että muun ohessa minun on toisinaan nähtävä hieman -enemmän ja vähäemmän - vaivaakin sen eteen, että saatan pitää kaveri ja ystävyyssuhteeni vastavuoroisina. 

En olisi valmis pariuhteeseen, jossa nainen vaatisi minua päättämään kaikki kaveruus ja ystävyys -suhteeni vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Vai miten kukaan voi olla parisuhteessa ihmsien kanssa, jonka käytökseen ei luota? - Käytökseen e. siihen, että osaa ja kykenee olemaan muiden kanssa? - Kovin on yksinertainen ihminen jos pitää vastakkaista sukupuolta ainoastaan enemmän tai vähemmän potentiaalsiena seksikumppanina.

Sen sijaan joskus omassa rajallisessa ja verraten hyvin ahtaassakin mielessäni on käynyt, että onko yksi syy iki-sinkkuuteni se, että olen (a) yleisesti melko tyytyväinen elämääni (b) olen jollain lailla tullut liian itsenäiseksi.

Vaikka haluan uskoa ja unelmoida, että kumppanin kanssa elämäni saattaisi olla rikkaampaa, niin sellaisia asioita tai puuhia ja askareita ja mitä näitä nyt on, joihin nimenomaisesti tarvitsisin itselleni parisuhdekumppanin on loppuviimein erinomaisen vähän. Itseasiassa ei tule äkkiseltään mieleeni ainoatakaan.

On jopa typerryttävää ajatella, että minulla olisi jokin oikeus vaatia ja odottaa (ja vaatia) jotain vallan erityistä ja ihmeellsitä kumppaniltani sellaista,. jota en pystyisi tarjoamaan, ainakin suunnilleen samantapaisesti hänelle itse.

Mutta totta on, että paljossa olen enemmän kiitolline ja onnellinen siitä, että minulla on ja on ollut muita läheisiä ja arvokkaita ihmissuhteita naisten kanssa vaikka se yksi ja erityine puuttuu j aon puuttunut rinnaltani. Ei tämä tilanteeni ole ollut mikään tavoite tai päämäärä. Näin nyt vain on käynyt. Huomaan kyllä, että kun ikävuosia on tullut vuosi-vuodelta lisää niin itseeni on piirtynyt hieman itseriittosia ja kenties itsekkäitäkin tapoja. Itseriittoisuuden keskellä mieleeni työntyykin yhä useammin ajatus siitä, että mitä oikeastaan menettäsin, jos eläisin ja olsin loppuikänikin sinkkuna?      

Sama homma nimulla, vaikka ikää on jo 48. Ei kavereissa tai ystävissä ole mitään vikaa, kukapa ei sellaisia haluaisi, mutta itse olen ystäväni "saanut" jo monta kymmentä vuotta sitten, enkä sinänsä kaipaa kavereita lisää. Nykyiset riittävät ihan hyvin. Parempi muutama hyvä ystävä kuin monta hyvänpäiväntuttua.

Kun on tottunut elämään yksin, eikä enää hae mitään, eivätkä piirit ole sellaiset, että uusia ihmisiä tapaisi, niin ei sitä tapaa niitä naisiakaan. Naisen kaveruus ei toisi mitään lisäarvoa miespuoliseen kaveriin verrattuna. Oikeastaan uskon, että samoista asioista kiinnostunut nainen olisi paljon vaikeampi löydettävä. Miksi siis metsästäisin jotain naiskaveria, kun en metsästä mieskavereitakaan?

Olen nyt viitisen vuotta ollut ihan yksikseni, ilman minkäänlaista romanttisempaa tai yksityisempää kontaktia kehenkään naiseen. Siihen alkaa väkisinkin tottua ja siitä alkaa tulla normaali tila, joka ei ihmeemmin ahdista. Tämä meni nyt näin, tässä elämässä.

Sekin jännää, että ennen suhdetta miehet valittavat seksin puutetta, mutta kun suhteeseen alkaa ja seksiä olisi tarjolla, se ei enää miestä huvita. Eli miehistä on jännittävä metsästää, mutta sama saalis ei viikkoa pidempään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehet (anteeksi yleistys) haluavat seksiä kanssani. Se vain pitää hyväksyä ja käyttäytyä itse korrektisti, jos ei halua seksiä. Itse olen parisuhteessa, jonka vuoksi en kaipaa seksiä, enkä pidä näitä kavereita muutoinkaan haluttavina, mutta miesnäkökulmaa kaipaan silloin tällöin, muidenkin kuin mieheni. Tästä syystä olen kaveri myös miesten kanssa, toki joskus väsyttää, etteivät heidän tunteensa hiivu, edes 10 vuodessa, toisaalta onhan se jollain tapaa imartelevaa.

Minusta tuo on julmaa. Itse olen onneksi ymmärtänyt päästää irti niistä ystävyyksistä, joissa toinen on selvästi toivonut enemmän. Heidän on ollut paljon helpompi löytää onni ja parisuhde ilman minua sotkemassa tunteita. Tätä etääntymistä ei voi laittaa sen ihastuneen osapuolen vastuulle, jotkut jäisivät roikkumaan ja toivomaan vaikka hamaan hautaan jos heidän antaa tehdä niin. Välittävä ystävä ei anna.

Vierailija kirjoitti:

Sekin jännää, että ennen suhdetta miehet valittavat seksin puutetta, mutta kun suhteeseen alkaa ja seksiä olisi tarjolla, se ei enää miestä huvita. Eli miehistä on jännittävä metsästää, mutta sama saalis ei viikkoa pidempään kiinnosta.

Tämä on kyllä rasittavan tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen kanssa juttu luistaa ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin eikö voisi ajatella että tämän kautta voi tutustua uusiin ihmisiin ja näiden kautta taas uusiin?

Moni sinkkuudestaan kärsivä mies on vailla normaaleja ihmiskontakteja ja ympyröitä, joissa tapaisi naisia ylipäätään. Kun nainen toteaa miehen hyväksi tyypiksi, saattaa hän ihan mielellään kutsua miestä esim. kaveri-illanviettoihin, joissa miehellä on mahdollisuus tutustua muihin samanhenkisiin naisiin.

Aika usein käy niin, että kun mies ei kelpaa yhdelle naiselle niin ei se kelpaa niille kaveriporukan muillekaan naisille. Koska, jos nainen ei pääse miesvalinnallaan kilpailemaan tai herättämään kateutta niin siltä kuivuu torttu.

No sitten ei tosiaan varmaan kannata tutustua naisiin kaverimielessäkään. Tosin herää kysymys, kannattaako etsiä suhdettakaan, vai olisiko ihan vain itsekseen tai mieskavereiden kanssa parempi?

Useimmat sinkut hakevat tai toivovat parisuhdetta. Uusista tuttavuuksista harvemmin syntyy oikeita kaverisuhteita, vaan monella ne kaverit ovat vuosien tuntemisen tulos. Kun vielä sinkulla vapaa-aika usein tiukassa, niin haluanko käyttää sitä jonkun uuden kanssa, josta ei tule kumppania ja jos olisin parisuhteessa, niin vastakkaista sukupuolta olevat kaverit monelle mustasukkaisuutta ruokkiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset eivät (useinkaan) tunnu ymmärtävän yhtä, ilmiselvää asiaa?

Treffikumppanilta ei kannata odottaa "kaveruutta"; jos on esimerkiksi tapaillut ja treffaillut miestä, joka on jo ihastunut naiseen, mutta nainen ei tunne vastaavanlaista kipinää, vaan haluaisi tapailla tätä mukavalta vaikuttavaa miestä ihan kaverimielessä. Tämä luo epäreilun tilanteen. Jos voi olla varma siitä, että miehelläkään ei ole mitään ihastusta tai vastaavaa, on asia silloin ihan OK, mutta tästä ei voi olla varma.

Älyättekö, että kavereita ei etsitä esimerkiksi treffipalstoilta? 

Treffipalstoilla on ihmisiä, jotka etsivät kumppania, parisuhdetta, rakkautta. Jos törmäät mielenkiintoiseen ihmiseen vaikkapa treffipalstalla, voit toki ottaa yhteyttä, mutta kertoa heti ensimmäisessä viestissä, että olisit kiinnostunut hänestä mahdollisesti kaverina (esimerkiksi yhteisen harrastuksen parissa). 

Jos tapailet henkilöä, joka selvästi on ihastunut sinuun / kiinnostunut sinusta yksipuolisesti, ja haluat tätä henkilöä kaveriksi, toimit kuin vedättäjä.

AP ja muut naiset: jos etsitte ystävää tai kaveria, etsikää ystävää tai kaveria sellaisista ihmisistä, joita haluatte ystäväksi/kaveriksi, ja jotka haluaisivat teidät ystäväksi/kaveriksi.

Jos etsitte parisuhdetta, etsikää parisuhdetta sellaisten ihmisten joukosta, jotka kiinnostavat teitä siinä mielessä. Älkää etsikö näistä ihmisistä kaveria. Se on yhtä tyhmää kuin yrittää saada kaveripiiristä väenväkisin parisuhdetta.

Ihastuuko siis ihan jokaiseen naiseen? Minä ymmärrän ettei halua olla ystävä jos on hirveän ihastunut, mutta en sitä että ihastuu ihan jokaiseen naiseen, aika epätoivoista. Jos on treffattu kerran niin hetikö on rakastunut niin ettei ystävyys enää onnistu?

Jos treffeillä miehelle selviää, ettei nainen ole seksuaalisesti kiinnostunut miehestä, se on miehelle niin loukkaavaa, ettei mies halua olla enää tekemisissä kyseisen naisen kanssa. Se on sama kun mies sanoisi naiselle olet ruma tai lihava. Ei nainenkaan enää haluasi olla sen jälkeen tekemisissä sen miehen kanssa.

Ilman seksiä, ystävyyssuhde muuttuu miehen hyväksikäytöksi. Kokemuksia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä asia ei tule muuttumaan. Jos olet käynyt treffeillä miehen kanssa, joka on jo ihastunut sinuun ja haluaa kanssasi seksiä, suhde ei enää palaudu kaveruudeksi.

Minä tapasin miehen yhteisen kiinnostuksenkohteen kautta, ja kävin hänen luonaan juttelemassa. Hän ihastui, mutta tiesi että olen onnellisesti naimisissa, enkä todellakaan ole kiinnostunut muista miehistä seksuaalisesti. Käsittelimme hänen ihastustaan, keskustelimme siitä. Hän myös kävi meillä ja tutustui puolisooni (keskustelin myös puolisoni kanssa tilanteesta). Pysyimme tämän miehen kanssa ystävinä, tosin tietynlaisella varauksella oli pakko olla, etten vahingossakaan anna ymmärtää mitään. Sittemmin mies löysi naisystävän, ja ystävyytemme on jatkunut helpompana koska enää minun ei tarvitse olla niin varuillani. En tiedä mitä tapahtuu jos heillä menee poikki, mutta niin kauan kun mies hyväksyy minut pelkkänä ystävänä, olen hänelle sitä erittäin mielelläni. En ole löytänyt uusia ystäviä lapsuuden jälkeen (lapsuuden ystävät minulla on edelleen), ja tämän ihmisen kanssa tunnen eräänlaista yhteenkuuluvuutta (olemme molemmat samalla tavalla nepsyjä ja kiinnostuneita samoista asioista), mutta hän ei kiinnosta minua seksuaalisesti lainkaan.

Oksettaa tää kirjoittaja

Entä jos sinkkumiehellä on tarpeeksi kavereita, mutta haluaa parisuhteen?

Nuorena, ennen kuin löysin tulevan vaimoni, etsin parisuhdetta ikäisistäni naisista. Useampi nainen, josta olin jollakin tavalla kiinnostunut, olisi halunnut olla kaverini. Minua pidettiin hyvänä tyyppinä jne. Pari naista ghostasin, koska minulla oli tuohon aikaan enemmän kavereita (mies- ja naispuoleisia) kuin joihin ehdin pitää yhteyttä.

Yhden tällaisen "vain kavereita" -naisen kanssa aloin kyllä hengata, mutta tärkein syy oli se, että hänellä oli kivannäköisiä sinkkukavereita (joiden kanssa minua onnistikin). Jostakin syystä tämä nainen huomasi, että kaveruuteni hänen kanssaan oli vähemmän pyyteetöntä laatua, eikä tykännyt minusta enää sen jälkeen hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on naimattomia mieskavereita, useimmat tosin eronneita. Hyvin sujuu kaveruus. Ei ole kumminkaan puolin toiveita seksistä.

ootko testannu. se on helppoa kun otat kännyn ja textaat "mua panettaa"  jollekin näistä miehistä!!. miesten vastaus kertoo totuuden teidän kaveruudesta......

Olen täysin tietoinen että miespuoleinen kaverini kyllä menisi kanssani sänkyyn jos mahdollisuus tulisi.

Se on jopa meidän kahden välinen vitsi. Ei se estä meitä olemasta kavereita.

Eli käytät toista hyväksesi.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat sinkut hakevat tai toivovat parisuhdetta. Uusista tuttavuuksista harvemmin syntyy oikeita kaverisuhteita, vaan monella ne kaverit ovat vuosien tuntemisen tulos. Kun vielä sinkulla vapaa-aika usein tiukassa, niin haluanko käyttää sitä jonkun uuden kanssa, josta ei tule kumppania ja jos olisin parisuhteessa, niin vastakkaista sukupuolta olevat kaverit monelle mustasukkaisuutta ruokkiva juttu.

Onhan se niinkin, että ei kavereiden ja ystävien kohdalla ole olennaisinta heidän lukumäärä, vaan laatu. - Ja kun oma elämä on verraten vakiintunutta, niin aika moni uudempi tuttavuus kuihtuu ja sammuu ennenkuin kaveruutta saati ystävyyttä pääsee edes kunnolla kehittymään ja muodostumaan.

Toisaalta kun sinkkuna kaipaa ja toivoo löytävänsä sen yhden ja erityisen, niin mikä olisi vaihtoehto?

En minä ikisninkkuna noin 40 vuotiaana miehenä haaveksi tai unelmoi saati suunnittele ja raknetele ajatuskai, että joku päivä olen jonkun nykyisistä kavereitani tai ystävistäni kanssa vielä parisuhteessa.

Myönnän toki, että joihinkin heistä olen saattanut olla joskus ihastunut ellen peräti hivenen rakastunutkin. Mutta sen jälkeen kun omn käynyt selväksi, ettei minusta ja hänestä ole etenemään yhdessä, niin että olisimme edenneet ja muodostaneet yhdessä parisuhteen keskenämme, niin osan en kaikkien mutta osan kanssa olen voinut jatkaa ja nyt enemmän ja vähemmän aikaa myöhemmin huomata olevani kavereita ja tai jopa ystäviä. Joidenkin kanssa tämä on sujunut luontevammin ja mutkattomammin. Kaikkia heistä en luultavsti enää edes muista.

Osa tällaisista suhteista tai tuttavuuksista on saattanut vuosien kuluessa jo kuihtuakin vaikka olisivat kestäneet sitä ennen pidempäänkin. Toisaalta osa on kestänyt jo vuosia tai oikeammin jo vuosikymmeniä. I

tseäni ei lakkaa hämmästyttämästä sekään, miten osan kanssa yhteinen sävel ja samalle aaltopituudelle pääseminen saattaa viedä korkeintaan joitain tunteja kun taas toisetn kanssa se ei oikein luonnistu tai suju, vaikka toisen olisi tiennyt useita vuosiakin.

Elämäntilanteiden muokkautuessa ja vaihtuessa kaveruudet ja ystävyydet elävät osakis omaa elämäänsä Osa syvenee ja vahvistuu. Tosiet kuihtuu ja lakastuu ja saattaa jäädä taakse. - Toisinaan ihan ilman sen kummempaa draamaa tai erimielisyyttä.   

Silti toisinaan itseäni vaivaa riittämättömyyden ja tyhjyyden tunne; miksi kuitenkin aina olen ja olen sinkku, enkä koskaan ole päässyt etenemään ja muodostamaan sen yhden ja erityisen kanssa parisuhdetta.

Törkeätä tuommoinenkin, että joku menee suutelemiseen ja seksiin asti ja sitten toteaakin, että tämä on vain kaveruutta. Näin toimii ilmeisesti jotkut miehet.

Mielestäni parasta on kun yhteisestä sopimuksesta, ei siis mistään yksipuolisesta manipulatiivisesta ja hiljaisesta pihtaamisesta, pidättäydytään seksistä ennen sitoutumista. Tuo voi kyllä olla tosi vaikeaa kun molemmilla on kovat halut. Tilannetta helpottaa jos ollaan paljon yhteisten kavereiden kanssa. Näin jotkut uskovaiset toimivat. Parhaimmillaan tuo voi olla toimiva ja toinen toisiaan kunnioittava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ilman seksiä, ystävyyssuhde muuttuu miehen hyväksikäytöksi. Kokemuksia on.

Höpö höpö. Tyhmää aina hyväksikäytetään, mutta on myös ihan mahdollista sanoa EI. Ellei ole ihan nössö.

Ei hyväksikäyttösuhde ole mikään ystävyyssuhde ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset eivät (useinkaan) tunnu ymmärtävän yhtä, ilmiselvää asiaa?

Treffikumppanilta ei kannata odottaa "kaveruutta"; jos on esimerkiksi tapaillut ja treffaillut miestä, joka on jo ihastunut naiseen, mutta nainen ei tunne vastaavanlaista kipinää, vaan haluaisi tapailla tätä mukavalta vaikuttavaa miestä ihan kaverimielessä. Tämä luo epäreilun tilanteen. Jos voi olla varma siitä, että miehelläkään ei ole mitään ihastusta tai vastaavaa, on asia silloin ihan OK, mutta tästä ei voi olla varma.

Älyättekö, että kavereita ei etsitä esimerkiksi treffipalstoilta? 

Treffipalstoilla on ihmisiä, jotka etsivät kumppania, parisuhdetta, rakkautta. Jos törmäät mielenkiintoiseen ihmiseen vaikkapa treffipalstalla, voit toki ottaa yhteyttä, mutta kertoa heti ensimmäisessä viestissä, että olisit kiinnostunut hänestä mahdollisesti kaverina (esimerkiksi yhteisen harrastuksen parissa). 

Jos tapailet henkilöä, joka selvästi on ihastunut sinuun / kiinnostunut sinusta yksipuolisesti, ja haluat tätä henkilöä kaveriksi, toimit kuin vedättäjä.

AP ja muut naiset: jos etsitte ystävää tai kaveria, etsikää ystävää tai kaveria sellaisista ihmisistä, joita haluatte ystäväksi/kaveriksi, ja jotka haluaisivat teidät ystäväksi/kaveriksi.

Jos etsitte parisuhdetta, etsikää parisuhdetta sellaisten ihmisten joukosta, jotka kiinnostavat teitä siinä mielessä. Älkää etsikö näistä ihmisistä kaveria. Se on yhtä tyhmää kuin yrittää saada kaveripiiristä väenväkisin parisuhdetta.

Ihastuuko siis ihan jokaiseen naiseen? Minä ymmärrän ettei halua olla ystävä jos on hirveän ihastunut, mutta en sitä että ihastuu ihan jokaiseen naiseen, aika epätoivoista. Jos on treffattu kerran niin hetikö on rakastunut niin ettei ystävyys enää onnistu?

Suurin osa miehistä ihastuu naiseen jo pelkän kuvan perusteella.

No ei sentään, tuota tekevät vain in ce llit, joilla ei ole elämää ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se miehelle aika henkilökohtainen loukkaus, ettet halua häntä seksuaalisesti. Mieti nyt omalle kohdalle miltä tuntuisi. Ei kukaan halua kuulla sellaista, että toinen pitää häntä epäviehättävänä. Tämän takia mun mielestä tuollaiset kaverijutut ovat ihan tekopyhiä ja ajanhukkaa.

Ai niin joo, olinkin jo unohtanut, että mies haluaa seksuaalisesti kaikkia paitsi niitä, jotka ovat hänestä jotenkin erityisen ällöttäviä tai vastenmielisiä.

Aika epätoivoinen luuseri pitää olla, jos viisari värähtää kaikista paitsi pahimmista suohirviöistä. Palstamies, siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee sellainen vaikutelma, että menet tapailemaan miehiä tekemättä selväksi, ettet ole kiinnostunut suhteesta vaan vain kaveruudesta. Varsinkin, jos et torju selkeästi kuvaamiasi lähentelyjä, annat tosi ristiriitaisia viestejä miehille. Suhteet ei ole niin yksinkertaisia, kuin tunnut ajattelevan. 10 tapaamista, etkä kertonut kaveriaikeista? Hämmästyt, kun mies jo toivoo seurustelua? Himppasen naivia.

Nainen suuttui, kun en aiemmalla tapaamisella lähennellyt häntä. Sitten jonkin aikaa myöhemmin hän kertoi, ettei ole minusta fyysisesti kiinnostunut. Naisen logiikkaa?

Miten nainen voi loukkaantua, jos mies ei halua käyttäytyä kuin ahdistelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman seksiä, ystävyyssuhde muuttuu miehen hyväksikäytöksi. Kokemuksia on.

Höpö höpö. Tyhmää aina hyväksikäytetään, mutta on myös ihan mahdollista sanoa EI. Ellei ole ihan nössö.

Ei hyväksikäyttösuhde ole mikään ystävyyssuhde ylipäätään.

Tulisiko kaverinainen siivoamaan miehen asunnon säännöllisesti vastapalveluksesi siitä, että mies uhrautuu naisen kaveriksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen kanssa juttu luistaa ja on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin eikö voisi ajatella että tämän kautta voi tutustua uusiin ihmisiin ja näiden kautta taas uusiin?

Moni sinkkuudestaan kärsivä mies on vailla normaaleja ihmiskontakteja ja ympyröitä, joissa tapaisi naisia ylipäätään. Kun nainen toteaa miehen hyväksi tyypiksi, saattaa hän ihan mielellään kutsua miestä esim. kaveri-illanviettoihin, joissa miehellä on mahdollisuus tutustua muihin samanhenkisiin naisiin.

Tyhmä mies ei mieti näin pitkälle. Huonoitsetuntoinen ottaa torjunnan liian vakavasti ja henkilökohtaisesti, ja sitten uhriutuu.

Miehelle joka ei ole miesmallin mitoissa ne kaverin kaverit olisi niitä harvoja todellisia mahdollisuuksia tutustua ja tehdä vaikutus kivalla luonteella. Mikä tietysti edellyttäisi kivaa luonnetta, se tässä keskustelussa olevilta ukoilta tosin enimmäkseen puuttuu.